Pienoismallit.net

N.A.B.typ 9 Albatros

Yksi ensimmäisistä

Alkujaan saksalaisesta Albatros B II koneesta Ruotsissa lisenssillä valmistettu muunnos. Kone oli tarkoitettu tiedustelukoneeksi, jossa lentäjä istui taka- ja tähystäjä etuohjaamossa. Aseistusta ei ollut lainkaan. Sisällissotamme aikana 1918 saatiin näitä koneita kolme kappaletta Valkoisen armeijan lentojoukoille. Yhden oli valmistanut Södertelge Verkstäders Aviativkavdelning- niminen firma ja kaksi muuta Nordiska Aviatik A/B (N.A.B.).
Mallini esittää toista N.A.B:n valmistamaa konetta, joka sai Suomessa ensin tunnuksen F3, sitten S54/18 ja lopuksi 2A251. Kone tuli Suomeen 16.3.1918 ja sillä lennettiin Valkoisen armeijan ensimmäinen sotalento kaksi päivää myöhemmin Kolhosta. Palvelusaikanaan, joka kesti 4.2.1921 saatuun lentokieltoon asti, kone kärsi ilmeisesti jonkun sortin vaurioita, koska ainakin sen sivuvakaaja ja -peräsin oli syksyyn 1919 mennessä muuttanut muotoaan totaalisesti alkuperäisestä muodostaan.
Mallini rakensin Choroszy Modelbudin resiinisarjasta. Monta kuvaa monesta kirjasta ja K-S Ilmailumuseon kokoelmasta sai katsella, että sai käsityksen muunnoksista, joita sarjaan pitää tehdä. Sarjahan esittää alunperin saksalaisten ja puolalaisten käyttämää Albatros B IIa tyyppiä. Itse piti tehdä uusiksi yläsiivekkeiden levennys siiven kärkeä kohti, polttoainesäiliö siiven alle tähystäjän yläpuolelle, jäähdyttäjä ja siihen tulevat putket, pakoputkisto kokonaisuudessaan "ruotsalaismalliseksi" ja tietysti se sivuvakaaja ja -peräsin. Antti Lappalaisen ystävällisellä avustuksella (jälleen kerran) teetätin dekaalit oikean kokoiseksi ja värisiksi, sillä Caldecalsin suomalaiset Albatros-dekaalit ovat sutta tähän malliin. Kahdessa valokuvassa näkyy myöskin se, että ainakin syksyllä 1919 tässä koneessa oli vasemmanpuoleisen alatason hakaristi "peilikuva" ja että yläsiivissä ei tunnuksia ollut laisinkaan.
Ja koska malli on resiiniä ja pikaliima arvossaan, vaati homma jälleen kerran hermoja ja malttia kasauksessa. Tällaista pientä kaksitasoa tehdessä ei juurikaan ole varaa virheliimauksiin. En enää viitsinyt laskea 0,3mm:n sormiporalla porattujen reikien määrää, joidenka läpi "vaijerien" on kuljettava ja niihin liimattava. Riittävästi niitä oli tälläkin kertaa. Päämaaleina pensselillä vedetyt Humbrolin 186 kuvaamaan tummaksi "ruskettunutta" lakkaa rungossa ja 103 kuvamaan "pellavan" värisiä siipiä. Niitä hieman liattu taiteilijavärin ja tärpätin liuoksella.
Malli kuvaa konetta sen palvellessa koulukoneena Ilmailuosasto 2:ssa Utissa syyskuussa 1919. Koneesta on muutama kuva ainakin Keskinen-Partonen-Stenman-kirjassa "Suomen Ilmavoimat I 1918-27".
Tästä Ilmavoimiemme koneesta en ole nähnyt valmista mallia missään, en näillä sivuilla enkä ilmailumuseoissa. Itse olen tällä kertaa varsin tyytyväinen aikaansaannokseeni. Toivottavasti kelpaa teillekin.

Kommentit

Nyt laittoi Kauko sellaisen mallin, että hikeä pukkaa. Aivan älyttömän työmäärän olet tehnyt ja vielä tuohon skaalaan. HUHHUH. Malli vielä resiiniä… Pojot loppuu kesken.
Terv. kateudesta vihreänä TR.
Aijai kun on hieno! Valmiista mallista ei välttämättä tajua miten paljon työtä näiden resiinimallien kanssa on tehtävä. Ei keksi mitään negatiivista sanottavaa. Harvinaisesta aihepiiristä hatunnosto.
Kyllä tulee plussaa tosi harvinaisesta kone yksilöstä;
Ainoastaan nuo numero sarja dekaalit hopeoi,nuo resiini mallit ovat vaikea työstää,ja jos liimais meni pilalle se on kaputt koko malli.
Varmaan oikein hauska tehdä sormiporalla noita reikiä ja noiden vaijerien laitaminen oli yhtä huvia.
Myös maalaus ja lievä sävytys on nappiin.
Syvâ hovi kummarus ja silinterin nosto,tekijälle Monsieur Kauko Suntioiselle
No kelpaa todellakin! Voin tosiaan kuvitella tuon työn ja tutkimuksen määrän mallia tehdessä. Mutta jos vaivan väärtinä on näin hieno malli niin mikäs siinä :)

Mallausta parhaimmillaan, minä tykkään!
Hyvä Kauko! Hyvältä näyttää.
Takilointi pikkuskaalassa on todella vaikeaa hommaa. Hienosti siimat kireällä joka puolella.
Resiinin kanssa en itse ole vielä päässyt leikkimään mutta olen kuullut sen olevan myös haastavaa.
Kasausjälki on siistiä ja maalaus myös.
Potkuriin olisi voinut yrittää ehkä enemmän syykuvioita, tosin kyseessä on hyttys-skaala niin en siitäkään enempää ruikuta.
Itse en pystyisi näitä pieniä malleja tekemään.

Hieno malli kertakaikkiaan.
Aivan loistava. Kaukon malleja olenkin kaipaillut.

Pikkusen ehkä kaipaisin säistämistä lisää, mutta se on makuasia ja itse olisin käyttänyt metallinhohtoista/hopeoitua takilointia mustan sijaan, mutta sekin on makuasia.

Hienoa, että Kauko toi kovaa työtä vaativan 1:72 mallin esille, josta on saatu loistava lopputulos aikaiseksi.

Pitäisi itsekkin hommata näitä Chorozyn resiinejä. Ehtis vain mallailemaan.

Näin syksyisin en eräästä syystä valitettavasti ehdi ollenkaan );
AJ 20.9.2013 23:44 Vastaa lainauksella
Moi Kauko,

Kyllä kelpaa vallan mainiosti. Tajuttoman suuri urakka, vielä pikkuskaalassa ja resiinissä - loistava lopputulos! Kehuja kompaten, kelpaisi varmasti ilmailumuseoihin; kuten Eerik edellä osuvasti totesi "Syvä hovikummarus ja silinterin nosto", eiköhän se kerro jo kaiken - huippumalli! Parhain terveisin, AJ
Pikkasen hyvä!

Mistä teit siipituet? Ne ovat ehkä pikkuisen paksun oloiset, mikä tosin on enempi sääntö kuin poikkeus tässä mittakaavassa.

t. Mikko
Kiitän harrastustovereita ylistävistä kommenteista aikaansaannokseni suhteen. Timo: Valokuvissa tämän koneen potkuri näytti varsin yksiväriseltä, puun syitä ei ollut nähtävillä. Mikko: Siipituet ovat sarjan omat. Ehkä pensselimaalaus aiheuttaa hieman "turpoamista". Huolimatta siitä, että ikäni perusteellakin tarvitsen jo kahdet silmälasit päällekkäin nähdäkseni tarpeeksi lähelle, pyrin tuottamaan näitä Suomen Ilmavoimien lankaviritteisiä "vanhuksia" näytille tulevaisuudessakin. AZ-Modelin Gauntlet on jo lähes valmis kuvattavaksi.
Onnistunut malli ja vieläpä todella siisti pienen skaalan leko. Aihevalinnasta plussaa, kaikki istuu jämptisti ja en ainakaan itse löydä napisemisen aihetta resiini sarja on varmaankin ollut vähintäänkin mielenkiintonen rakennettava:) Mutta hienosti olet selvittänyt urakan.
Ei voi sanoa muuta kuin WAU! Upeaa jälkeä harvinaisesta koneesta ja voin vaan kuvitella että ei ole jären suuni luonnollisessa koossa.Tätä odottaa innolla näkeväksi.