Pienoismallit.net

Ford GT40 Mk I

Le Mans voittaja vuodelta 1969

Ford GT40 kehitettiin 1960-luvun puolivälissä Fordin omistajan Henry Ford II:n määräyksestä. Tarkoituksena oli rakentaa urheiluauto, joka pystyisi haastamaan italialaisen Ferrarin Le Mansin 24 tunnin kilpa-ajoissa - Ferrari oli voittanut kyseisen kisan kuudesti peräkkäin vuosina 1960-1965.

Fordin uusi muskeliauto nimettiin GT 40:ksi, sillä sen korkeus oli vain 40 tuumaa (noin 1 metri).

GT40 osoittautui sitten varsin tehokkaaksi "ratatykiksi" ja se suistikin Ferrarin pois Le Mansin "valtaistuimelta" voittamalla kisan neljä kertaa peräkkäin vuosina 1966-1969.

Vuoden 1969 Le Mansin kisa ajettiin 14. - 15. kesäkuuta ja tuossa kilpailussa oli viimeisen kerran käytössä vanha legendaarinen starttisysteemi, jossa radan lähtösuoran virallisen kellon näyttäessä keskipäivällä aikaa 12.00, autojen kuskit juoksivat ajoradan yli autoihinsa suorittamaan mahdollisimman nopean lähdön. Tosin tuona vuotena autoissa oli ensimmäistä kertaa käytössä viralliset turvavyöt. Tästä aiheutui esim. sellainen asia, että Fordin belgialainen kuski Jacky Ickx protestoi tuota lähtötapaa vastaan kävelemällä E R I T T Ä I N rauhallisesti Fordinsa luokse ja kiinnittämällä sen jälkeen kunnollisesti turvavyönsä - Ickx jäi startissa aivan autojonon hännille tuon aikaa vievän temppunsa takia - mutta sitten seuraavana päivänä 24 tuntia myöhemmin sama belgialainen hurjapää ajoi Fordinsa voittajana maaliin!

Heti kisan ensimmäisellä ratakierroksella Le Mansin vaarallisuus tuli taas esiin, kun brittikuski John Woolfe kuoli ulosajon seurauksena - hän ei ollut kiivaassa lähdössä kiinnittänyt turvavyötään ollenkaan - jos vyö olisi ollut kiinni, niin Woolfe olisi todennäköisesti selviytynyt tuosta kolarista elävänä.

1969 Le Mansin voittaja oli siis John Wyer Automotive Engineering kilpatallin auto nro 6 - kuskeinaan belgialainen Jacky Ickx ja britti Jackie Oliver.
Kisan kakkoseksi sijoittui saksalaisen Porschen tehdastallin Porsche 908 kuskeinaan saksalainen Hans Herrmann ja ranskalainen Gérard Larrousse.

1969 kisassa kolmannen sijan nappasi Fordin auto numero 7 - kuskeinaan brittiläiset David Hobbs ja Mike Hailwood. Tämä pienoismalli kuvaa kyseistä autoa.

Tämä Fujimin mallisarja ei nyt ihan ollut "Tamiya-tasoa", mutta kyllä tämän siististi onnistui rakentamaan lievistä sovitusongelmista huolimatta. Auton korin takaosan liittäminen etuosaan aiheutti kyllä sydämentykytyksiä - kovalla hiomisella ja koesovittamisella homma lopulta onnistui. Liimasin sitten korin etu- ja takaosan toisiinsa jo ennenkuin kinnitin ne auton alustaan - rakennusohjeessa kylläkin kehotettiin liimaamaan alustaan erillään etu- ja takaosa - tein siis väärin, mutta mielestäni lopputulos oli vaivan arvoinen.
Malli on maalattu Humbrolin emalimaaleilla ja lakattu Humbrolin satiinilakalla. Vaalean sinisen värin levitin kynäruiskulla (eipä tuota uskaltanut ruveta siveltimellä yrittämään) - kaikki muu on maalattu siveltimillä. Oranssin raidan tekemisessä oli apuna mainio Tamiyan keltainen maskiteippi - teippi ei "vuotanut" mistään kohdista.

Kommentit

Mitäs tuosta sanoisi, huippu automalli kuin oikea auto.
Säistetty juuri kuin oikea auto,dion samoin ainostaan tuo dion kyltti ei yllä samaan loisto laatuun muun kanssa.
On niin printattun näköinen,ehkä kultaiset reunukset parantaisi tuota 24 HEURES LE MANS kylttiä
Kuten aina laadukasta työtä ja jälkeä,enpä ole vielä pettynyt Herra Leinon töihin, laatu takuu ja viisi tähteä
Taattua Raimo Leino-laatua! Vaikka kuinka kaivelisi, en löydä moitittavaa. Great! Täyvet on annettava!!
Melkein kuulee kisavireisen viiden litran kasikoneen ärjynän… Mahtoiko Le Mansissa tulla vuodelle 1968 iskutilavuusrajoitus, vai mikä sitten lie syynä sille että 1966 ja 1967 voitot tulivat 7-litraisilla koneilla kun taas 1968 ja 1969 noilla noin viisilitraisilla?
Täytyy kompata Seppoa :). Moneskohan auto lienee minkä Raimo on tehnyt :)? Eihän näitä enään voi sanallisesti arvioda kun laatu on taattu,samanlainen kaikissa noissa upeissa kilpureissa !
Niko J 12.7.2013 21:27 Vastaa lainauksella
Upea ei löydy mitään virheitä! Täytyy myös antaa täydet!
eerik oksanen kirjoitti:
Mitäs tuosta sanoisi, huippu automalli kuin oikea auto.
Merci bocuup Eerik. Vai sanoinko tuossa kieliopillisesti päin mäntyä tai peräti päin Milanoa? Minun ranskan kielen taitoni rajoittuu siihen, että osaan kysyä korkeintaan "kellöör ettil" - siis kellonaikaa tuossa yritän kysyä. Jos ranskalainen sitten vastaa sen oikean kellonajan, nin sitä en enää osaa tulkita itselleni. Voin korkeintaan
ihmetellä, notta johan puhuvat ihmeellistä kieltä tuolla Galliassa. Merde!

Yritän tässä nyt sinulle Eerik Ranskasta sanoa, että älä lannistu joidenkin suomalaisten kielipoliisien kommenttien takia. Sinulla on selkeästi Kova Sydämen Palo tähän meidän yhteiseen harrastukseen - ja se on todella hienoa - et ole unohtanut suomalaisia juuriasi.
Juhana Britschgi kirjoitti:
Melkein kuulee kisavireisen viiden litran kasikoneen ärjynän… Mahtoiko Le Mansissa tulla vuodelle 1968 iskutilavuusrajoitus, vai mikä sitten lie syynä sille että 1966 ja 1967 voitot tulivat 7-litraisilla koneilla kun taas 1968 ja 1969 noilla noin viisilitraisilla?
No huh huh - en todellakaan osaa noihin kysymyksiisi vastata.
Ja sitä kasikoneen ärjyntää voi kuunnella YouTubesta … noh, kyllähän te tiedätte miten sieltä haetaan …
GT-nelikymppinen on minun ehdoton feivoritti näistä "vuorokauden ympäri-kisan" menopeleistä. Kaikinpuolin realistinen mallinnus.

Tuosta Gulf-kaavion korin sinisestä maalista hieman kymysysmerkkiä kuitenkin heittelen. Olisiko kuvauksen valotustekninen juttu, mutta minusta se vivahtaa liikaa vihreään (oletuskuvassa on sinisempi) ja on jotenkin valju tähän menopeliin. Mielestäni kirkkaampi sininen olisi enämpi oikea värisävy…vaikkakin on säistetty?
Todella näyttävä malli, pieni historiikki valoitti mukavasti auton historiaa. 6kuvassa korostuu hyvin auton agressiivinen ja voimaa uhkuva muotoilu. Taattua raimo laatua.
Eemil Jäntti kirjoitti:
Tuosta Gulf-kaavion korin sinisestä maalista hieman kymysysmerkkiä kuitenkin heittelen. Olisiko kuvauksen valotustekninen juttu, mutta minusta se vivahtaa liikaa vihreään (oletuskuvassa on sinisempi) ja on jotenkin valju tähän menopeliin. Mielestäni kirkkaampi sininen olisi enämpi oikea värisävy…vaikkakin on säistetty?
Valkotasapaino taitaa olla kuvissa pielessä - tuon vaalean sinisen lisäksi huomasin itsekin, että oranssinen raita näyttää oudon keltaiselta - lukuunottamatta oletuskuvaa ja tuota viimeistä kuvaa - niissä värit ovat jotakuinkin kohdillaan. Siis omasta mielestäni.
Harvemmin tulee näitä automalleja kommentoitua mutta tässä on sitä jotain joka lämmittää tämmösen panssarimallarinkin mieltä, hienoa jälkeä.
SS 14.7.2013 17:13 Vastaa lainauksella
Ei moottoriurheilu, autot tai niiden pienoismallit kiinnosta pätkääkään, mutta joteskin tämä säväytti oikein kunnolla. Tuli se välitön wau-fiilis. Outoa tämä elämä! :)
AJ 17.7.2013 02:14 Vastaa lainauksella
Moi Raimo,

Jo oletuskuva antaa hienon wau-efektin tästä biilimallista; alusta on tyylikäs ja juliste/kuva taustalla itse kisasta sopii ässänä kokonaisuuteen.

Helppo kompata kehuja yllä, etenkin kun Ford GT40 on ehdottomasti yksi seitsemästä kaikkien aikojen Le Mans kilpa-autosuosikeistani. Mitäs tähän on oikeastaan enää lisättävää; historiikki, rakentaminen, maalaus, säistys, viimeistely ja kuvat ovat kaikki erityisen erinomaisesti onnistuneet.

Viime vuonna 2012 Yhdysvalloissa maksettiin vuoden 1968 Ford GT40 Gulf/Mirage Lightweight-autosta, sarjanumeroltaan P/1074, huutokaupassa 11 miljoonaa dollaria www.youtube.com/watch?v=RhPFGW5sn9Y . Kyseistä autoyksilöä käytettiin kamera-autona legendaarisessa Steve McQueenin tähdittämässä "Le Mans"-elokuvassa. Kaiken lisäksi kyseinen Ford-yksilö debytoi Span moottoriradalla ja kiisi voittoon. Autosta tuli sen värikkään historiansa vuoksi eniten Yhdysvalloissa koskaan maksanut auto.

Kallein Ford GT40 Gulf/Mirage Lightweight-auto lienee kuitenkin juuri mainitsemasi Jacky Ickx:n nro 6, sarjanumeroltaan P/1075, jolla voitettiin Le Mans vuosina 1968 ja 1969.

Tosiaan nuo Le Mansin säännöt muuttuivat vuonna 1968 siten, että prototyyppiautojen iskutilavuus rajoitettiin 3,0 litraan, kuten Formula Ykkösissä ja puolestaan urheiluautoilla (autovalmistajan täytyi valmistaa vähintään 50 kpl:tta tiettyä urheiluautoa, jotta auto luokiteltiin urheiluautoksi) iskutilavuus rajoitettiin 5,0 litraan. Monia hyviä protoautoja, kuten esim. Ferrari 330P putosi sääntöjen vuoksi Le Mansista pois.

Todellakin kaikinpuolin realistinen huippuesitys niin, niin upeasta Le Mans Racerista, ettei voi olla antamatta muuta kuin täysiä pojoja! Hieno suoritus!

Parhain terveisin, AJ
Siistin näköinen malli, joskaan ihan edellisten kommentoijien ylistykseen en yhdy. En ole ihan samaa mieltä edes säistetyn kilpa-automallin maalaamisesta satiinipintaiseksi, elän siinä käsityksessä että kilpurit olivat jo 60-luvulla melkoisen kiiltäviä. Toki, 24 tunnin kisan aikana autot likaantuvat melkoisesti, mutta ei se vielä mielestäni maalista mattapintaista tai edes satiinipintaista tee… Gulfin sinisen sävystä on hankala sanoa mitään, onkohan kuvien valkotasapaino ihan ok?

Olen huomaavinani Fujimin mallin muodoissa jotain outoa, onko peräpää jokseenkin "litteä"? Jotain outoa siinä mielestäni on… Takajousitus on ainakin mielestäni turhan matala, renkaat "sukeltaa" kaariin. Pakko myöntää etten minäkään ole mikään LeMans-expertti, mutta muistaisin nähneeni joskus kuvan autosta numero 7 ajovalot sekä lisävalot teipattuna mustalla teipillä… Mielestäni myöskin etu- ja takakatteiden kilpanumeroiden alla pitäisi olla valkoiset pohjat?

Hieno malli jokatapauksessa, simppeli alusta tuo mallille kummasti lisää näyttävyyttä!
Itseä ainakin mallissa viehättää juuri tuo likaisuus, henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että 100% realismi ei ole aina se 100% paras tapa tehdä näyttävä pienoismalli. Pienemmässä mittakaavassa kun asiat tuppaa toistumaan toisin kuin 1:1 kapistuksissa. Hiukan huonosti löytyi kuvia tuolta ajalta mutta osassa ainakin jousitus on juurikin noin matala takana.
Kaunista katseltavaa. Täydentää sarjaasi erinomaisesti. Pidän erityisesti auton hienosta harmaan värisävystä.Tarkkaan olet miettinyt noita sponsoreiden logoja ja muita pikku detskuja.
t. Kartsa