Pienoismallit.net

Lufthansa B737-200

Vanhemman kaavion Cityjet

Saitilla ei ole tainnut vielä olla rakennusblogia vacuformatusta siviilikoneesta, joten ei muuta kuin härkää sarvista ja korjataan puute! Mittakaava on myös vähän harvinaisempi nykyaikaiselle liikennekoneelle eli 1/72, joka toivottavasti antaa vähän pelivaraa rakennusvirheiden suhteen kuin pienempi 1/144. On myös hauska verrata saman mittakaavan DC-3 tai Avro Lancasterin malleja kun oikeiden 1:1 koneiden kokovertailu olisi jo melkoisen hankalaa.

En ole aikaisemmin juuri ollut tekemisissä tyhjiömuovattujen eli vacuform-rakennussarjojen kanssa, osin siksi että ne ovat huomattavasti suuritöisempiä kuin tavalliset injektiosarjat ja toisaalta hankalammin saatavissa ja vielä kaiken lisäksi usein kalliita pienistä valmistusmääristä johtuen. Aihepiiri on kuitenkin vastaavasti yleensä paljon mielenkiintoisempi, koska vacusarjat voivat keskittyä suuren massatuotannon ulkopuolelle jääviin esikuviin. Siviilikoneet ovat jo lähtökohtaisesti pienoismallimarkkinoiden marginaalissa, joten vacuform-sarjat ovat hyvä täydennys valikoimaan ettei kaikkea haluamaansa tarvitse ihan scratchina rakentaa.

Aikaisemmin olen rakennellut isoista 1/72 siviilikoneista Hellerin Constellationin ja DC-6:n, joten ajattelin että eipä joku vacusarja voi sen kummempi olla. Lisäksi olen rakentanut sen verran monta vanhaa Airfixiä ja Minicraftia että ronskimpikin rakentelutekniikka ja kitin runsaampi käyttö ei ole täysin vierasta. Tämän blogin tarkoituksena onkin lähinnä rohkaista muitakin kokeilemaan uusia haasteita, jos minun kaltaiseni sunnuntairakentelija uskaltaa kajota vacusarjaan niin sama onnistuu kyllä myös juuri Sinulta!

Welsh Models on ehkä tunnetuimpia siviilikoneiden vacusarjojen valmistajia ja 1/72-mittakaavan Boeing 737-200 on laadullisesti sieltä paremmasta päästä. Rakennussarjassa on tyhjiömuovattu runko ja rungon vahvikkeet, siivet, vakaajat ja moottorit hartsiosina sekä 19 kappaletta sekalaisia pikkuosia valkometallista. Valujälki on erinomaisen siistiä ja hartsiosat eivät ulkoisesti eroa vastaavistä polystyreenipalikoista juuri mitenkään. Tyhjiömuovattu polystyreeni on puolestaan 1,5 mm paksua joten voisi olettaa että runko pysyy aika hyvin ryhdissään pelkästään laatikosta löytyvien tarpeiden avulla. TwoSixin painamalla hyvän näköisellä siirtokuva-arkilla on muutama konevaihtoehto niin vanhalle kuin uudelle Lufthansan 737-liverylle

1) Welsh Models Classic Airliner Series 1/72 (Welshmodels.co.uk)
2) Laatikkoarvostelu Welsh B737-200 1/72 (Ryanair) (Airlinercafe.com)

Lähdemateriaalina ja oppaina aion käyttää Airlinercafeen mainiota online-artikkelia sekä wanhaa mutta hyvää Paasi/Wiceenin Rakentaisitko pienoismallin-kirjaa (löytyy kirjastoista ja ehkä hyvin varustetuista divareista). Myös AeroScalen sivuilla on lyhyet mutta pätevät ohjeet ensimmäisten vacusarjojen rakentajille. Esikuvan lähdeaineistona toimii pääasiallisesti brittiläinen The 737 Technical Site sekä valmistajan Boeingin omat sivut, joiden perusteella on helppo lähteä hakemaan lisää kuva-aineistoa oikeilla ja juuri -200Adv -alatyyppiin liittyvillä termeillä.

3) Walter's Guide to Building Vacuform Models (Airlinercafe.com)
4) Rakentaisitko pienoismallin (Kirjastojen monihaku Frank.fi)
4) Vacuform basics (Aeroscale.co.uk)
5) The Boeing 737 Technical Site (b737.org.uk)
6) 737-200/200C (Boeing.com)

Siltä varalta että rakennusjälki ei enää kestäisi päivänvaloa tai julkista esittelyä, pidätän itselleni oikeuden keskeyttää tämän blogin pito force majeure-tapauksissa. Aika paksunahkainen taidan kuitenkin olla julkisen itseni nolaamisen suhteen, joten eiköhän tästä silti jotakin tule. Mutta eletään vaarallisesti ja katsotaan miten käy! ;)

merkinnät

Hyviä uutisia liimausosastolta, siiventyngät ja sivuvakaaja tuntuivat olevan epoksien jäljiltä suhteellisen jämäkästi paikoillaan joten päivän-parin kovettumisen jälkeiset maltilliset vääntely-yritykset eivät paljastaneet ylimääräisiä nitinöitä tai aukeavia liimasaumoja. PP Super Epoxy on (muistaakseni) ns. nopea epoksi (asetteluaika 5 min.) ja kovettuu periaatteessa pienoismallikäytössä jo noin tunnin sisällä lopulliseen lujuuteensa, mutta eipä tuo haittaa vaikka antaa kuivua rauhassa vähän pidempäänkin. Mallin lujuuden kannalta nämä viimeisimmät liimaukset eivät ole se heikoin lenkki, jos mallia alkaa tahallaan rikkomaan niin joku muu sauma…
Mihinkäs me jäätiinkään? Runko oli nipussa ja ohjaamolle tehty mitä voitu, joten taas oli tauon paikka ennen seuraavaa isompaa osiota eli etukäteen hieman pelättyä isompien hartsipalikoiden liimauksia. En tiedä miten muut rakentelevat, mutta itselleni tämä on sen verran iso urakka että en pysty kasaamaan mallia yhtä soittoa ilman jonkinlaisia hengähdystaukoja ainakaan niin että homma pysyy mielekkäänä ja palkitsevana. Näin pitkää kesälomaa en kuitenkaan Bojo-projektista ole pitänyt, edistys on vaan ollut niin pientä ja hidasta että siitä ei ole viitsinyt merkintöjä tehdä. Levitin kittiä runkosaumoihin ja pyrstön APU-palikan ympärille kun…
Ensimmäinen välitavoite on saada runko kasaan, ja tämän välitavoitteen merkittävin osatavoite on ohjaamo ja sen ikkunat. Sarjan omat kirkkaat vacuosat hylkäsin heti kättelyssä: samea, ohut ja epätasainen kirkasmuovi ei tyydyttänyt alkuunkaan mutta valitettavasti suunnitelma A laminoida ikkunat asetaattimuovista oli melkein yhtä huono. Ikkunat oli kyllä tasaisia ja kirkkaita mutta jälleen liian ohuet, ruudut jäivät edelleen liian syvälle karmien sisään eikä niiden päälle olisi voinut laittaa ohjaamosiirtokuvia. Suunnitelma B lähti käyntiin uudella materiaalilla eli CD-kotelon kirkkaalla muovilla, idean bongasin eräästä Lockheed…
Vacurungon pyrstön tukirakenteisiin tuli inspiraatio vajan nurkassa lojuneesta routaeristelevyn palasta: tästähän saa helposti muokattua täytettä muuten vähän hankalasti vahvistettavaan kohtaan rungossa. Routaeristelevy on tiivistä ja kovaa EPS-muovia eli styroksia mutta silti kevyttä eli sisältää tilavuuteensa nähden lähinnä pelkkää ilmaa. Tavalliseen pakkausstyroksiin verrattuna routalevy pitää muotonsa paremmin eikä juuri mene kasaan puristettaessa joten se on ihanteellista materiaalia pienoismallin vahvistukseksi liimauksen, kittauksen ja hionnan rasituksia vastaan. Ainoa huono puoli on se että tavallinen styreeniliima syövytt…
Lufthansan Baby-Boeingin kanssa on tehty töitä joka päivä, mutta mitään isoja harppauksia eteenpäin ei ole päässyt tapahtumaan. Toisaalta vacumallin viehätys on omalta osaltaan tällaisessa pienessä näpräämisessä joka vie mallia pikkuhiljaa kohti valmiimpaa. Injektiosarja olisi jo paljon pidemmällä nipussa samalla työmäärällä kuin mikä tähän malliin on jo mennyt, mutta pikaliima ja epoksi ovat sellaisia liimoja että osien valmistelu on syytä tehdä kunnolla ja perusteellisesti. Kaikki hartsiosat alkavat olla jo liimausta vaille valmiita, viimeisimpänä poistin valukanavat ja purseet korkeusperäsimistä ja sivuvakaajan osista. Viimeksimainitun…
Päästiin sitten taas työvaiheeseen joka saa pulssin nousemaan ja kämmenet kosteiksi, eli aiemmin jo suunniteltu ohjaamon ikkuna-aukkojen avaaminen. Symmetristen, suorien ja samankokoisten ikkunoiden leikkaaminen umpimuoviin ei ole helppoa edes silloin, kun muovissa on valmiiksi melko terävärajaiset syvennykset kuten tässä sarjassa. Työkaluja ja menetelmiä on varmaan useampiakin, taltoista, lehtisahoista ja sähkötyökaluista lähtien, mutta päätin pitää homman yksinkertaisena ja aloitin poraamalla pieniä reikiä muutaman millin etäisyydelle tulevien ikkunoiden reunoista. Muutaman millin päähän siksi, että veitselle jää tilaa vaikka vähän…
Laitetaan nyt vielä pieni päivitys että päästään ajan tasalle tässäkin projektissa, vaikka ohjaamoikkunoita olisi ehkä pitänyt alkaa tehdä seuraavaksi niin mieli teki jo päästä resiini- eli hartsiosien kimppuun. Kun mallinrakennuksen pitäisi olla kivaa, niin kannattaa aina välillä tehdä juuri sitä mitä huvittaa, eikö vain? Tässä tapauksessa rakentelujärjestykselläkään ei ollut juuri väliä ja hartsiosat pitää joka tapauksessa siistiä liimauskuntoon jossakin kohtaa. Valuhartseja on monenlaisia (niinkuin polystyreeniäkin) mutta yleisesti ottaen hartsiosat ovat hauraampia kuin tavallinen injektiovalettu muovi ja niihin on syytä suhtautua…
Ennen kuin rakentelu jatkuu kovin paljon pidemmälle niin pidetään pieni tauko ja mietitään mitä mallilta halutaan. Yleensä jätän rakenteluratkaisuista päättämisen aika myöhään eli suunnittelen rakennusvaiheita sillä silmällä että erilaisia vaihtoehtoja on mahdollisimman paljon jäljellä mahdollisimman pitkään. Tällä kertaa visiot tuntuivat olevan poikkeuksellisesti selvillä jo ennen varsinaisen rakentelun aloittamista: joku tyypillinen Lufthansan rivikone sellaiseen tyyliin että on suunnilleen vertailukelpoinen suoraan laatikosta rakennetun (ehkä vähän vanhemman) Revellin tai Hellerin siviilisarjan kanssa. Eli ei varsinaista superdetaljointia…
Toinen hyvä mahdollisuus tyriä vacumallin kanssa heti alkumetreillä on osien hiominen pilalle. Perusohje on että hio vähän kerrallaan ja sovita usein, koska muovin lisääminen liimasaumaan on erinomaisen hankalaa (joskin mahdollista). Ja jos rungon poikkileikkaus on aneeminen ellipsi ympyrän sijasta niin sen huomaa jo sellainenkin katsoja joka ei muuten ymmärrä pienoismalleista tuon taivaallista. Osien leikkausvaiheessa vedetty tussiviiva toimii hyvänä varoitusmerkkinä: rajauksen yli ei mennä hiomaan ilman erittäin painavaa syytä. Toinen perussääntö (mikä pätee hiontaan yleisemminkin) on se että hiomapaperia ei käytetä ilman jonkinlaista tukea…
Hankalin vaihe vacumalleissa on epäilemättä osien irrottaminen yhtenäisestä muovilevystä ja niiden valmistelu liimauskuntoon. Vacumallien idea on siinä, että lämmitetty muovilevy imetään tyhjiön avulla kiinni muottiin eikä muottien tarvitse olla niin monimutkaisia kuin ruiskuvalutekniikassa. Haittapuolena on sitten se, että osan ympärillä on ikään kuin pelkkää valurankaa ja ylimääräisen muovin poistaminen on jonkinmoinen urakka. Injektiovaletuissa sarjoissa osat ovat valurangan katkaisun ja siistimisen jälkeen usein heti valmiita, kun tyhjiövaletun sarjan levystä irroitettu osa on vasta aihio josta aletaan työstämään valmista kappaletta…