Pienoismallit.net

Douglas DC-7

JAL

Douglas DC-7 on viimeisiä mäntämoottorein varustettuja suuria liikennekoneita. Se laskettiin markkinoille vain muutamia vuosia ennen Douglas DC-8 ja Boeing 707-koneita. Nelisenkymmentä kaiken kaikkiaan 338 koneesta on edelleen käytössä.

Konetyyppiä suunniteltiin alun perin USAAF:n käyttöön nimellä C-74 Globemaster. Toinen maailmansota ehti kuitenkin päättyä, ja C-74-koneita valmistui vain 14 kappaletta. Niiden merkittävin käyttöaika oli Berliinin ilmasilta.
Douglas jatkoi rungon kehittämistä siviililiikenteeseen sopivaksi, ja DC-7 teki ensilennon 1953. DC-7 oli Douglasin koneista ensimmäinen, joka kykeni lentämään välilaskutta Lontoosta New Yorkiin tai vaihtoehtoisesti Yhdysvaltain rannikolta toiselle. Kilpailevan Boeingin mallistossa vastaava kone oli Boeing 377.
Suomen ilma-alusrekisterissä ei ole ollut yhtään DC-7 -konetta.

Ja pitkästä aikaa voisi jonkun mallin kansiosta taas julkaista. Rodenin kohtuullinen suoritus kyseisestä mallista. Jos en väärin muista nokkapyörälle ei ollut lainkaan kiinnityspaikkaa. Moottorin lapojen väriraidat tehty dippaamalla vuoronperään eri väreihin. Metalliset osat perinteisesti Alcladia. Huomaa myös antennilangat.

Kommentit

Haa - huomasinpas antennilangat. Hieno malli hienosta potkurikoneesta. Kommenttien lukumäärän perusteella jengillä on nyt "silmä viritettynä sotakoneiden naamioihin". Koneen ensilento on näemmä tapahtunut kolme vuotta ennen syntymääni.

Hyvin olet etsinyt myös tuon paikan nokkapyörän telineelle.
Ja metallimaaleina olivat?
Hipoo täydellisyyttä. Itse malli onkin sitä, mutta kiitotien maalit vähän epätarkkoja. Muuten tuo alusta on plussaa ja valot vielä!!!
SUOJATIE KIITORADALLA? Se on ok… Muistuu mieleen pikku tarina:
Aiheeseen liittymätöntä. Klikkaa tästä nähdäksesi tekstin.
Huom! Pysythän aiheessa etkä ota tätä käyttäjän offtopiciksi merkitsemää sisältöä mukaan keskusteluun.
Käväisin Kuubassa sukellusreissulla vuonna -84 tai 85. Koneena Finnairin vanhin nelimoottorinen DC-8. Kun lennon piti lähteä Helsingistä ja oltiin jo koneessa, niin tuli kuulutus: Malttia hyvät matkustajat, koneen yksi navigaattori meni rikki ja kun olemme menossa Atlantin yli, niin kaikkien kolmen pitää toimia. Odotimme puolitoista tuntia koneessa. Ja sitten ilmaan.
Seuraava kuulutus: No niin hyvät matkustajat, kohta teille tarjoillaan aamupala.. Seuraava kuulutus: Toivottavasti aamupalan kanssa maistuu tee, koska kahvinkeittimet on kaikki rikki.
Välilasku Montrealissa, jonne koetettiin kahdesti. Eka kerralla kippari veti koneen kohinalla ylös. Kuulutus ja lentoemojen toimintaa. Kaikkien piti mennä pakkolaskuasentoon, koska koneen nokkapyörä ei ehkä toiminut. Näin tehtiin, mutta lasku onnistui hyvin.
Sieltä samalla koneella Kuubaan. Kun laskeuduimme, niin yhtä-äkkiä kone tärähti ja kääntyi hivenen sivuttain. Tätä moni ihmetteli kunnes joku takapenkistä kailotti kovalla äänellä: Ei hättee junanradan yli vaan ajettiin. Ollaan vissiin Kuubassa.

Paluulento oli vielä painajaisempi. Montrealista kun lähdettiin Atlantin yli yöllä, niin parin tunnin lennon jälkeen alkoi matkustamoon tulla kitkerä haju ja savua. Varmaan puolet matkustajista nukkui, vaikka joku elokuva oli menossa.
Aivan takapenkillä joku lentoemo rätkäisi koneeseen täydet valot ja huusi liki hysteerisenä: JOSSAIN PALAA.
Melkoinen herätys.
Takimmaisten penkkien takaa tuli sinertävää savua ja katkua. Itse istuin tupakkapaikalla koneen kuudennessa penkkirivissä takaa laskien.

Stuertti ryntäsi koneen takaosaan ja käski kaikkien viskata käsimatkatavarat pois jalkatilasta. Sinne sitten koneen henkilökuntä alkaa tyhjentämään halonisammuttia alkaen viimeisestä penkkirivistä. Savu vaan jatkuu… Sitten stuertti huusi, että ottakaa istuimen alta kiinni tarranauhasta ja repäiskää istuimen pehmusteet pois keskikäytävälle. Ilmeisesti jollain oli tupakka pudonnut lattialle ja saanut aikaan jonkinmoisen palon.
Tei työtä käskettyä. Laitoin käden penkin alle ja kokeilin, että missähän se tarranauha olisi. Sitten löysin sen ja tempaisin… Tempaisin irti jonkun hiivatin sähköjohtoliittimen, jossa oli ainakin 20-johtoa..
Voitte arvata, mitkä on fiilikset..
Tupakointikielto tuli voimaan koko koneeseen, mutta etupenkeissäkin porukka veteli hermosavuja. Omien Kuubanrommin korkkeja avautui…
Koneen kapteeni antoi rauhoittavan kuulutuksen: Siellä matkustamossa on jotain häiriötä… Koetan muuttaa kurssia Reikjavikiin ja sinne lentoaika on noin puolitoista tuntia. Kone on täysin hallinnassamme. Olkaa huoleti.

Kun halonisammuttimet loppuivat, niin penkkien alle kaadeltiin varmaan kaikki vessoista saamamme vedet, sillä savua tuli koko ajan.
Tämä piina kesti noin tunnin. Sitten stuertillä välähti: Hän sanoi, että savuhan alkoi, kun laitettiin elokuva pyörimään. Samalla hän Tarzanin loikalla kävi kiinni koneen katossa olevaan projektoriin. Vetäisi sen väkivalloin alas..ja kas, siellä pienet liekit, jotka saatiin sammumaan jäävedellä.

Voitte vaan arvata, miltä tuntuu lentää yhentoista kilometrin korkeudessa tällaisessa tilanteessa. Päästiin Iltasanomien etusivulle seuraavalla viikolla. Finnair vain tiedotti, että lennolla oli ollut ongelmia elokuvaprojektorin kitkakytkimen kanssa, mutta mitään vaaratilannetta ei ollut.
Kiitoksia kommenteista. Metallimaaleina oli siis alclad II kromi, lentokonealumiini ja kiillotettu alumiini. Tämä alusta on alunperin lahjaksi nopeasti tehty ja ledit toimivat pattereilla. Toimi ikäänkuin harjoitteluna noille isommille kiitoteille. Tuo "suojatiehän" on kynnysmerkintä vihreine valoineen.

Timon tarinan lennoilla ei ainankaan tapahtumia puuttunut.
wade 8.2.2014 13:16 Vastaa lainauksella
DC-seiskahan se siinä, jännää että nokka näyttää noinkin erilaiselta kuin F-RSIN:in näkemys. Ei tuo Rodenin sarja ainakaan huonompi ole, vaikka kokonaisuutena tulee siellä täällä vähän Minicraftin DC-6 mieleen. Alumiinit ja metallisävyt hohtaa hienosti ja kaavio on komea, antennilangat näyttää erityisen hyvältä kun pitää mielessä että skaala on 1:144.

Parannusehdotuksia esittäisin kittiosastolle, ohjaamon kirkasosan ja rungon sauma vähän erottuu joissakin kuvissa ja moottoreita olisi ehkä voinut vähän siloitella myös. Toki alumiinipinta ei anna mitään anteeksi eli onhan tuo vaikeuskerroin valmiiksi aika kova.

Harmaat siirtokuvaikkunat on puhdas makuasia, mielestäni tämä malli näyttäisi paremmalta ikkunat tummempina mutta toisaalta näin hyvin onnistunutta siirtokuvaraitaa ei varmasti tee mieli lähteä ainakaan jälkeenpäin korjailemaan. Siirtokuvat taitaa olla suoraan laatikosta?

Hyvän mallin tunnistaa siitä että tekee heti mieli saada samanlainen omaan kokoelmaan, nyt kävi taas juuri näin :)
Harmaat ikkunat itseänikin harmittivat, mutta vaihtoehtoja ei mukana tullut. Ja nämä olivat suoraan laatikosta. Kyllä tämä malli sinne Minicraftin DC-6 ja DC-4 väliin laadussa sijoittuu.

Valitettavasti tavoitteena on saada valmiiksi "kaikki" 1:144 skaalassa olevat siviili-ilmailun ihmeet. Näin ollen joutuu laatustandardeja ja yksityiskohtien hifistelyä jättämään vähemmälle huomiolle, muuten projektista ei tulisi ikinä valmista. Nyt en ole hetkeen malleja tehnyt (julkaisematta kymmeniä malleja), mutta aikasemmin noin kaksimallia viikossa tuli valmiiksi ja yhtaikaa valmistuksessa 3-5 mallia. Tarkoitus toki on suhteellisen siistiä jälkeä pyrkiä tekemään. Nyt viimeaikoina ovat oikeat lentokoneet vieneet ylimääräisen ajan.
wade 8.2.2014 19:17 Vastaa lainauksella
Jaakko Luoma kirjoitti:
--
Valitettavasti tavoitteena on saada valmiiksi "kaikki" 1:144 skaalassa olevat siviili-ilmailun ihmeet. Näin ollen joutuu laatustandardeja ja yksityiskohtien hifistelyä jättämään vähemmälle huomiolle, muuten projektista ei tulisi ikinä valmista. --
Juu, ja pääasia että mallit miellyttävät rakentajaa itseään! Ei tässäkään jäljessä mitään liukuhihnaa näy ja livenä näyttää varmaan näitä kuviakin paremmalta.
On kyllä hieno.. Ei omat taidot tuommoiseen riitä :)