Mielenkiintoisen näköinen lentokone.
Mainitsemastasi sovitus ongelmista huolimatta näyttää onnistuneen todella hyvin,
kuten myös maalaus.
Jotenkin itselleni tulee viimeisestä kuvasta mieleen tämä huonoa onnea omaava karhu:
stabbian.files.wordpress.com/2011/03/08-09-19-bernard01.jpg
Etusivu 
Galleria Mallit: lentokoneet 1939–1945
Heinkel He 178 V1
Maailman ensimmäinen suihkumoottorilentokone
Vuonna 1935 insinööriopiskelija Hans-Joachim Pabst von Ohain teki kokeita suihkuturbiinin kehittämiseksi autotallissaan. Opiskelijan varat eivät kuitenkaan riittäneet moottorin valmistamiseksi, joten hän otti yhteyttä lentokonevalmistaja Ernst Heinkeliin. Heinkel palkkasi Ohainin v. 1936. Ensimmäinen suihkumoottori He S1 koekäytettiin tehtaalla maaliskuussa 1936. Kehitystyö johti versioon He S3b, joka asennettiin sitä varten suunniteltuun koneeseen He 178.
Koneen runko oli alumiinirakennetta ja siivet puuta, kaarto- sekä laskusiivekkeiden ollessa metallipäällysteiset. Ensimmäisissä koekäytöissä polttoaineena käytettiin bensiiniä, mutta myöhemmin siirryttiin dieselöljyjohdannaiseen J2-polttoaineeseen.
Rullauskokeet aloitettiin 24. elokuuta 1939, jolloin tehtiin jo lyhyt ilmaannousu. Ensimmäisen varsinainen lento suoritettiin 27. elokuuta 1939, jonka aikana imuaukkoon imeytyi lintu. Koelentäjä kapteeni Erich Warsitz toi työntövoimaa menettäneen koneen ehjänä takaisin laskuun.
Toinen varsinainen lento tapahtui 1. marraskuuta 1939 arvovaltaisen RLM:n kutsuvierasjoukon edessä Marienehessä. Uudentyyppisen koneen esittelyä olivat sodanjohdosta seuraamassa mm. Ernst Udet ja Erhard Milch. Näitä herroja He 178:n ominaisuudet eivät kuitenkaan vakuuttaneet.
Warsitz lensi V1:llä kaikkiaan 12 lentoa joulukuuhun 1939 mennessä. Heinkel suunnitteli jo He 178 V2-versiota, joka lopultakaan ei lentänyt lainkaan. Ernst Heinkelin mielenkiinto oli Führerin käskystä suunnattu He 280-projektiin. V1 sijoitettiin Berliinin ilmailumuseoon, jossa se tuhoutui liittoutuneiden pommituksissa 1943.
Condorin sarja
Sarja koostuu yhdestä valurangasta. Osat ovat aika paksuja, mutta paneelirajat siistin ohuita uppoviivoja. Mukana on etsiarkki, josta löytyy sivuperäsinpolkimet, sivuperäsimen vastapaino, päätelineiden palkit, istuinvyöt, mittaritaulu, ohjaamon sivukonsolit ja telinekuilujen peitelevyt.
Kuomu ja tuulilasi ovat yhtenä valuna omassa valurangassaan. Lisäksi mukana on läpinäkyvään muovilevyyn painetut mittarit. Siirtokuvia ei ole mukana. Joskaan V1:ssä ei juurikaan tekstejä tai muita tunnuksia liene ollut. Kuvamateriaalia koneesta on hyvin niukasti saatavilla (V2:sta jo runsaammin).
Osissa ei ole kohdistustappeja. Siiven ja rungon liitos tuotti eniten viilaamista ja kittaamista. Paksusta valusta johtuen, rungon puolikkat olivat kierot ja näinollen kaipasivat myös santapaperia ja puristimien avulla yhteenliimaamista. Ohjainpintojen jättöreunat ovat hyvin paksut. Vasemman siiven kärkeen lisäsin metallilangasta tehdyn pitot-putken. Muutoin räpellykseni on suoraan laatikosta kasattu "maalinkuivumismalli".
Väreinä joku Humbrolin RLM 02:ta muistuttava harmaa ja Humbrol Metalcote kiiltävä alumiini ynnä eriasteisia itse sekoitettuja metallin sävyjä.
Kommentit
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy käyttäjäksi.