Pienoismallit.net

SU-25 Frogfoot

Kahden eri sarjan yhdistelyä

SU-25 Frogfoot on Neuvostoliitossa kehitetty rynnäkkökone, jonka päätehtävä on omien maajoukkojen tukeminen ja vihollisen panssaroitujen ajoneuvojen tuhoaminen. Se kehitettiin vastauksena USA:n A-10 rynnäkkökoneeseen. Su-25 eroaa läntisestä vastineestaan olemalla nopeampi, ketterämpi ja toisaalta kevyemmin panssaroitu. Frogfoot astui palvelukseen Afganistanin sodan aikaan.

Koneesta on 1/48 mittakaavaan tarjolla kaksi mallisarjaa. Monogram julkaisi 1990 oman sarjansa. Se on tekniseltä toteutukseltaan erinomainen. Läntisen mallinvalmistajan ongelma kylmän sodan aikaan oli kuitenkin referenssien puute ja sarja perustuu ilmeisesti hyvin vajavaiseen aineistoon. Alarunko vielä menettelee, mutta ylärunko, siipien yläpinnat yms. ovat luokkaa paras arvaus. Kaikesta päätellen sarjan tekijät eivät missään vaiheessa pääseet vilkaisemaan oikeaa konetta ylhäältä päin. Noista puutteista saattaisi vielä joillain muunnostöillä selvitä, mutta kun koneen koko keulaosa on täysin eri mallinen kuin esikuvassaan, ei Monogramin mallista saa rakennettua kovin uskottavaa Frogfootia.

Samaan aikaan rautaesiripun toisella puolella tsekkiläisellä valmistajalla nimeltä OEZ (nyttemmin Kopro) ei ollut pulaa referenssiaineistosta. Pullonkaulaksi muodostui pienen itäblokin valmistajan käytössä oleva tekniikka. Kopro:n versio koneesta on perusmuodoiltaan varsin hyvin esikuvansa mukainen. Valujälki on kuitenkin heikkoa. Uppokuviot ovat syviä, leveitä ja epätasaisia ja monin kohdin yksityiskohdat puuttuva kokonaan tai ovat väärin. Mm. laskutelinekuiluja sarjassa ei varsinaisesti ole.

Olen kerran aikaisemmin rakentanut Kopron Frogfootin. Lähtökohdat ovat hankalat, mutta kun tämä konetyyppi on jotenkin aina erityisesti miellyttänyt silmää, oli hinku päästä yrittämään sarjaa uudestaan. Samalla on tilaisuus myös hyvin verrata omaa rakentelun kehittymistä verrattuna neljän vuoden takaisiin projektiin.
Projektia varten hankin siis Kopron Frogfootin Eduardin pakkaamana, sekä myös Monogramin mallin. Eduardin pakkauksessa tuli mukana myös jonkin verran valmistajan resiiniosia ja etsiä. Tilasin mallia varten myös Eduardin resiiniset raketinheittimet. Suunnitelma on seuraava:

Koneen runko, moottori, siivet ja vakaajat, ohjaamon runko
- Kopro

Laskutelineet, pyörät, antennit, siipien päät, lisäpolttoainesäiliöt ja joitain yksityiskohtia
- Monogram

Ripustimet, aseistus, etulaskutelineen suoja
- Eduardin resiiniosat.

Skrätsinä
- Takalaskutelineiden kuilut

Lisäksi merkittävä määrä itsetehtyjä osia ja yksityiskohtia, sekä muutamia eduardin etsejä.

merkinnät

Pitkän ajan projekti on taas hiukan edennyt rungon sivuille tulevilla moottoreiden koteloilla (onko näille joku nimi?). Nämä eivät ole Kopron mallisarjan parhaita kohtia. Yhteensopivuus on surkea ja tuntuu, etteivät kotelojen puolikkaissa mitkään viivat kohtaa edes vahingossa. Suurimman osan urista saikin kitata umpeen ja kaivertaa uusiksi. Koska SU-25 ei ole tarkoitettu lentämään nopeasti, ei pinnan aerodynaamisista ominaisuuksista ole oikeassa koneessa otettu kovin paljon stressiä. Monet huoltoluukut ja saranat ovatkin koneen pinnassa selvästi koholla. Mallinsin näitä ohuesta styreenistä leikatuilla paloilla, joita vielä liimaamisen jälkeen…
Ohjaamon jälkeen alkoi rungon kokoaminen. Suurin ongelma mallissa ovat pintadetaljit, jotka ovat kauniisti sanottuna karkeita. Paneelilinjat ovat aivan liian syviä ja leveitä. Monin paikoin ne ovat väärissä paikoissa, eivätkä juuri kohtaa toisiaan osien liitokohdissa. Mallin pintaa joutuu siis käsittelemään isolla kädellä. Aloitin paneeliurista. Eri vaihtoehtoja pähkäiltyäni päädyin ratkaisuun, jossa kaversin piikillä vanhojen urien pohjalle uuden kapeamman ja syvemmän uran. Sitten hioin koko muovin pintaa alemmas, niin että alkuperäiset paneeliurat katosivat ja vain niiden pohjalle kaiverretut syvemmät urat jäivät jäljelle. Lopputulos oli…
Ohjaamosta se taas alkaa. Kopron:n sarjan ohjaamo on varsin askeettinen ja nekin detaljit, jotka löytyvät ovat keskimäärin aika heikkoja. Osia saa siis detaljoida ja muokata reippaasti. Mittaristo oli niin kurja viritys, että päädyin tekemään sen kokonaan uusiksi käyttämällä miljoonalaatikon etseista leikattuja palasia. Tarkemmat työvaihekuvaukset kuvateksteissä.