Pienoismallit.net

76mm it-kanuuna M/1914-1915

Putilovin tykkitehtaan valmistama ns. Lenderin Kanuuna

Minulla oli jo pidemmän aikaa kytenyt mielessä tehdä pienoismalli skrätsinä ja kieltämättä viimeisenä sytykkeenä toimi Euromilitaire-2012 mallitapahtuma jossa olin mukana Team Finlandin jäsenenä. Ensimmäisenä piti pohtia minkä laitteen ottaisin projektini perustaksi ja sellaiseksi valikoitui Tuusulan Ilmatorjuntamuseossa oleva Putilov-IT-tykki. Sain ystävällisesti käyttööni FM Pertti Alasen tutkimussuunnitelman kyseisestä kanuunasta josta seuraavassa lyhyesti hieman historiikkitietoa.

Tykin varsinaisena suunnittelijana toimi alikapteeni Vasili Tarnovski Upseeritykistökoulusta ja hanke oli valmis hyväksyttäväksi vuonna 1913. Myös Mikaelin Tykistöakatemia oli tukemassa hanketta. Mukana jatkosuunnitteluissa ja tykin kehittäjänä alikapteeni Tarnovskin lisäksi oli Putilovin tykistöteknisen toimiston päällikkö Franz Lender. Ensimmäiset neljä tykkiä valmistuivat vuoden 1914 lopulla. Tykki oli ensimmäinen jossa oli käytetty Lenderin puoliautomaattista inertiakiilalukkoa ja joka takasi tykille siihen aikaan huomattavan tulinopeuden. Koeammunnoissa alkuvuonna 1915 mallia kehitettiin jolloin mm. korotuskulmaa suurennettiin 65 asteesta 75 asteeseen ( tästä tyyppimerkintä 1914/1915) Ilmatorjuntamuseossa olevat Putilovilaiset olivat punaisten käytössä olleessa panssarijunassa ja jonka valkoiset saivat sotasaaliikseen Kavantsaaren asemalla Karjalan kannaksella 25 huhtikuuta 1918. Tykit (2kpl) löytyivät 1926 Pasilan veturitalleilta ja otettiin heti Suomenlinnaan perustetun Ilmapuolustuskomennuskunnan käyttöön. Itsenäisen Suomen ensimmäiset ilma-ammunnat suoritettiin Putiloveilla 16.6.1927 Suomenlinnan Länsi-Mustasaaressa. Kyseinen tykki on myös Suomen ilmatorjunnan perinnetykki. Tykit olivat mukana myös talvi- ja jatkosodassa.
QMA-kerhomme kokoontuessa kaksi kertaa kuussa museolle oli samalla hyvä tilaisuus ottaa kanuunasta mittoja ja referenssikuvia pienoismalliani varten. Tarkoitukseni oli tehdä ensin tykki mittakaavaan 1/35, mutta tehtyäni muutaman mallipiirustuksen totesin ko. mittakaavan olevan liian pieni yksityiskohdiltaan joten päätin tehdä mallin mittakaavaan 1/16. Aloitin projektini tämän vuoden lokakuussa (2012) Tykki näytti melko yksinkertaiselta ja suht helpolta skrätsinä tehtäväksi vaan vähänpä tiesin… Pelkästään referenssikuvia ottaessani nousi kylmä hiki pintaan kun aloin vähitellen tajuta millaiseen urakkaan olin ryhtymässä. Jouduin opettelemaan mm. sorvin sekä jyrsinkoneen käyttöä jonka käytön opettamisesta sekä muustakin teknisestä avusta erityiskiitokset Stadi-Mallarien Olli Henttoselle. Sorvina minulla on kotona sorvikombinaattimme yhteinen (10 mallaria jäsenenä) Proxxon. Kun projektin eteneminen/valmistuminen oli päivittäin epävarmaa en ryhtynyt tekemään siitä blogiakaan tänne Pienoismallit-sivustolle. Joillekin mallareille täällä projektini on tuttu facebookin kautta. Eipä tämän valmistumisesta ole tietoa nytkään vaan edetään päivä ja osa kerrallaan :) Päivityksiä blogiin ilmestyy suht nopeaan tahtiin kun osia on jo valmiina ja kuvattuna jokusia kappaleita.

Tässä vielä kanuunan teknisiä tietoja : Kaliiperi 76,2mm. Tykin kokonaispaino n.1300 kg. Putken ja lukon paino n.440 kg. Kantama n.5500m ilmaan, pintaan n. 9000m. Patruunalaukaus. Kranaatin lähtönopeus n.588m/s. Käytännön tulinopeus 10-12ls/min. ( Tiedot kirjasta; Ove Enqvist : Itsenäisen Suomen rannikkotykit 1918-1998 )

merkinnät

Putilovin pulttikehä meni uusiksi. Tykin valmistuttua jäi harmittamaan projektin alkuvaiheessa rakentamani tykin alustakiinnitys. Siinähän tykkimalli oli kiinnitetty alustaansa päältäpäin kierrettävillä "pulteilla". Projektin loppusuoralla , tykin istuinta rakentaessani, löysin netistä kuvia jotka näyttivät selvästi että tykin kiinnitys tapahtui valmiiksi valettuun ja rakennettuun pulttikehään. Tykki laskettiin pinnapulttien päälle ja kiristettiin ja lukittiin paikoilleen tuplamuttereilla. Toisen, ehkä ratkaisevan kimmokkeen uudistustyölle antoi, kun tutustuin Euromilitaire 2013-luokkajakoihin ja -sääntöihin. Tässä suora lainaus ko…
Putilov tuli sitten valmiiksi. Viiden viikon kesälomakin tuli hyödynnettyä eli intensiivinen mallinrakentaminen jatkui lähes päivittäin aamusta iltaan. Haasteena minä tämän mallin tekemisen otin ja haasteita se kyllä tarjosi ihan riittävästi joka päivä. Onneksi en mallia aloittaessani tiennyt mihin tuli ryhdyttyä. Melkeinpä suurimmat ongelmat ja päänvaivat tulivat puuttuvista piirustuksista ja mitoista. Aika monta kerhoiltaa IT-museolla meni tykkiä syynätessä työntömitan ja metrimitan kanssa sekä rakennepiirustuksia ja mittoja papereille tuhertaessa. Vaimolta tuli lainattua myös kankainen nauhamitta tykinosien ympärysmittojen ottamiseen…
Alkaa olla viimeisten päivitysten paikka tämän Putilovin osalta. Päätin jättää mallista pois ns. maalinosoitinkilven tankoineen koska käytettävissäni ei ollut riittävän tarkkoja referenssikuvia ko. laitteesta. Olisi mennyt what if-mallin suuntaan :) Jalusta malliin on tilattu Scale Supplystä.
Ampujan istuin oli viimeinen suurempi valmistunut osakokonaisuus. Ko. istuimesta löytyi netistä muutama kehnohko ( pieniresoluutioinen ) kuva mutta niiden perusteella sai kuitenkin käsityksen istuimen muodosta ja kiinnityksestä. Tehtyäni ensin puolen millin messinkipellistä istuinaihion pienoismalliin, tein vielä messinkiaihion mittojen perusteella paperista 1/1-mallin jonka avulla tarkistin ettei istuimesta tulisi leelian lepotuolin kokoista sohvaa. Sovitellessani sitten istuintekelettä Putikkaan tulin huomaamaan että jalkapedaalien kulma suhteessa istuimeen oli päin p-tä. Jouduin pitämään pitkähkön tuumaustauon jolloinka viimein totesin…
Ampujan jalkapedaalit olivat melkoisen hankalia rakennettavia,erityisesti kiinnitysniittiensä osalta. Jotta kyseiset kiinnitykset olisivat mittakaavanmukaisia jouduin tekemään ne 0,5mm messinkilangasta. En kyllä vähään aikaan ryhdy uudestaan moiseen nysväämiseen. Oikeanpuoleinen pedaali (jalkalaukaisin) teetti myös runsaasti miettimis- ja suunnitelutöitä ennen hommaan ryhtymistä. Osat juotin tinalla ja oli suht delikaattia hommaa jotta koko härpäke ei olisi levinnyt alkutekijöihinsä juottamisen aikana. Putilov alkaa olla aika hyvässä vaiheessa :)
Tuollaisen nimen annoin vastavalmistuneelle osakokonaisuudelle. Kyseisellä systeemillä tykin ylä- ja alarunko yhdistetään ja lukitaan toisiinsa kuljetuksen ajaksi. Tunteja on taas palanut runsaasti ja parin kuluneen lomaviikon aikana olen lähes päivittäin rakentanut Putikkaa aamusta iltaan. Homma on edennyt ,ei joutuisasti ,mutta isoimmat osakokonaisuudet on nyt tehty ja alan päästä detaljointivaiheeseen. Mm. ampujan istuin sekä jalkapedaalit tulevat seuraavaksi työn alle.
Kun ryhdyin kiinnittämään isompia osakokonaisuuksia Putikkaan (suunta-asteikkorumpu. yms.) tulin huomaamaan että hammaskaaren alla oleva akseli osineen sijoittui aivan liian alas. Muuta konstia asian korjaamiseksi ei ollut kuin irrottaa ko. osa liimauksestaan ja ryhtyä muutostöihin. Stadimallarien pajalla homma hoitui hienosti. Poistin hammaskaaren teräksisen keskiosan vannesahalla sekä viilalla ja ruuvipenkissä kosanpolttimella kuumentaen sain kaaren oikenemaan tarvittavan määrän.Rakensin uuden keskiosan messingistä (2x 1,6mm levyt vastakkain) tinajuotoksin.Sen jälkeen viilaamista ja sovittamista, viilaamista ja sovittamista pari tuntia…
Olen rakennellut stahanovilaisella asenteella osia Putikan toiseen kylkeen. Osat tulevat jonkinsorttiseen asteikkorumpuun kääntökoneistoineen. Tarkempaa tietoa ko. systeemin käyttötarkoituksesta minulla ei valitettavasti ole. Pikku hiljaa alkaa olla tarvis miettiä alustaa tykille eli homma on edennyt melkoisen mukavasti. Päivityksiä tulee suht nopeasti kun saan osia kiinnitetyksi tykin kylkeen.
Sain tuon keulakoristeen valmiiksi. En todellakaan tiedä kyseisen osan tarkoitusta eli funktiota :) IT-museon pihamaalla olevassa Putilovissa on samalla paikalla keskirungossa tykkänään toisennäköinen osa. Kyseisellä laitteella tykinputki lukitaan vaakatasoon kuljetuksen ajaksi.
Taasen oli viiloille ja hiomapapereille runsaasti käyttöä kun sovitin sorvaamiani osia toisiinsa. Lopulta osat napsahtivat kohdalleen todella hyvin ( kerrankin :) Hitakaisesti vaan valmistuu. Ei maha mittään. Joka (työ)päivä odotan silti malttamattomana että pääsee kotiin Putikkaa rakentamaan :) Deadline lähenee koko ajan.
Olen männäviikot askaroinut Putilovin jalustan kimpussa. Työn alla on ampujan istuinpaikka kiinnityspelteineen ja jalustin/laukaisupolkimineen. Pikkusälän kiinnitystä juottamalla ja liimaamalla. Ei oikein mitään näkyvää tahdo saada aikaiseksi kun aikaa kuluu piirrustusten ja mitoitusten tekemiseen, tarkistamiseen ja korjaamiseen. Ja tietysti sutta tupaa silti tulemaan.
Päätin tehdä tykinputken kiinnitysosat avattaviksi kuten esikuvassaan. Putki on joka tapauksessa aina irroitettava kun mallia roudataan ja kuljetellaan pakattuna. Toista kertaa en viitsi kyllä moiseen hommaan ryhtyä. Mutta kun olin asian jo päättänyt ja tekemisen aloittanut niin mikäpä auttoi. Oli myös muutama sorvattava pikkuosa ja siihen hommaan käytin Proxxonin pienoisporaa ja sorvinteränä timanttikovasimella hiottua ja teroitettua pientä viilaa. Muuten osien muokkaus meni vanhaan tapaan viilaten, akkuporalla poraten ja vesihiomapapereilla pinnat tasoittaen.
Putken lukkopääty valmistui viimein. Aikaa siihen on palanut tuhottomasti. Saas nähdä ehtiikö tykki valmistua syksyksi. Homma on kyllä todella mielenkiintoinen ja olenkin tehnyt vapaapäivinä 6-9 tunnin mallailusessioita ( pakolliset ruoka/kahvitauot poislukien :). Seuraavaksi on vuorossa kiinnitysosien valmistus putken yhdistämiseksi jalustaan. Tarkoitus olisi tehdä putkesta kuljetusten ajaksi irroitettava kuten esikuvassaankin on.
Olen viilaillut lukkolaitteeseen pikkuosia sekä väkertänyt lukkolaitteen vasemman puolen suojapeltiä. Aikani pähkäiltyäni päädyin tekemään kunnollisen muottijigin suojapellin prässäämistä varten. Jigi oli työläs tehtävä mutta sen ansiosta suojapellistä (ainakin periaatteessa) tulisi riittävän mittatarkka ja oikeanmuotoinen. Suojapelti on 0,15mm hehkutettua kuparipeltiä ja jouduin muotille prässätessäni hehkuttamaan sen vielä kerran saadakseni kulmakohdat taipumaan haluttuun muotoon. Ns. pitkän kaavan mukaan tehtynä osasta näyttää tulevan tyydyttävän mallinen eli oikoteitä onneen ei mallailussakaan totisesti ole :-)
Projekti etenee ja osat pienenevät. Täytynee lähteä työkaluostoksille koska omistamilani pienoismallarin viiloilla ja sahoilla ei enää pysty kunnolla työstämään osia tarvittavalla tarkkuudella. Tosin näkökykyni rajoilla nytkin liikutaan joten tarvitsen paremmat okulaaritkin joiden lävitse tähyillä :)
Olen edelleen lukon rakenteluvaiheessa ja homma etenee hitaahkosti, lähinnä yrityksen ja erehdysten kautta. Usein osaa jo pitkälle tehtyäni keksin paremmin toimivan systeemin ja teen uuden version. Viiloille, sahoille ja hiomapapereille on löytynyt runsaasti käyttöä.
Pääsin muutaman viikon tauon jälkeen Putilovin kimppuun. Latauskouru on tehty 6mm kupariputkesta viilaten, sahaten ja muokaten. Varsinainen lukko-osa (sulkukappale) on messinkiä ja osat juotettu tinalla toisiinsa. Lukon päädyn sivulevyt ovat 0,35mm kuparilevyä. Liimasin sivulevyt ensin pikaliimalla putken päähän ja vahvistin saumat vielä tinalla juottaen sulkukappaleen etulevyyn. Pikaliima näytti kestävän kuumentamisen, tai ainakin piti osat juottamisen ajan kohdillaan kuten tarkoitus oli. Tykinputkea muoviosineen jäähdytin juotoksen aikana käärimällä sen ympärille vedellä kastellun kankaanpalasen.
Tuli viimein aika sovitella korkeussuuntauskoneiston hammasrattaita toisiinsa. Ja eihän ne todellakaan sopineet kertaheitolla. Minulla oli jo sellaiset etiäiset tämän homman suhteen että vaikeuksia tulee. Mallini hammaskaari on hieman liian jyrkkä verrattuna esikuvaansa ja siitä syystä tein pienemmän hammasrattaan akselille isot sovitusreijät putki/joustokoneiston kannatinlevyjen kylkiin. Siitä huolimatta jouduin vielä askarteluporalla ja kovametalliterällä tekemään runsaasti hiontatöitä ennekuin akseli loksahti kohdilleen.
Tein välipalahommana Putiloviin patruunalaukauksen jollaisia tykissä käytettiin it-tarkoitukseen. Patruunalaukaus oli Suomenkin kenttätykistössä käytetty kolmen tuuman K-02 ; it-kranaattina 6,5kg painoinen aikasytyttimellä varustettu srapnelliammus. Kranaatissa oli 260 kpl 12,7 mm haulia joidenka paino oli 10,7g/kpl. Ko. patruunasta oli vaikea saada minkäänmoista referenssikuvaa pienoismallin rakentamiseen mutta avuksi tuli venäjänkielentaitoinen työkaverini ja hän löysi Venäjän Wikipediasta tarvitsemani mittakuvat.
Alunperin oli tarkoitukseni tehdä tykin keskirungon osat styreenilevystä. Vaan kävi kuten aikaisemminkin tämän projektin aikana eli ajattelin kokeilla josko saisin messingistä tehtyä edes joitain osia. Lopulta koko härveli koostui messinkiplootusta ja- profiileista. Tinajuotoksilla tehtynä rakenteesta tuli lujatekoinen ja helposti työstettävä.
Tein putki/joustokoneiston kannatinsysteemit 0,9mm ja 1,6mm messinkilevyistä rautasahaa ja viilaa apuna käyttäen. Kuumensin mittoihinsa viilatut osat hellanlevyllä jonka jälkeen ne taipuivat nätisti sopivankokoisten poranterien ympäri. Juotokset tein taasen tinalla. Lisäsin messinkiniitit (kannan halkaisija 0,8mm) ja tarkoitus oli ensin laittaa pikaliimalla pelkät niitinkannat. Homma osoittautui mahdottomaksi koska liukkaista messinkinipukoista oli mahdotonta saada pinseteillä pitävää otetta. Siispä oli ensin tehtävä merkkaussapluuna ohuesta kuparilevystä niitinreikiä varten ja porattava sormiporalla noin 5mm syvyiset reiät (40kpl…
Tykissä on kohtuullinen määrä kääntökoneistoon kuuluvia pikkuosia ja sorvasin ne messingistä. Jätin koneistettujen osien päihin työvaraa ja sain näverrettyä sitten samasta aihiosta myös ko. osiin kuuluvat mutterit ja prikat. Pultinpäiden viilaamiseksi sivuiltaan tasakokoisiksi kehitin laskukaavat, jossa mutterin yhdestäkin tunnetusta ulkomitasta voidaan laskea muut tarvittavat mitat ja työstää sitten symmetrinen mutsku tai pultinpää.
Tämä työvaihe osittautui hankalaksi toteuttaa ja viikkojen pähkäilyjen ja eri materiaaleilla kokeilujen jälkeen päätin tehdä osien välisen liukukiskosysteemin resiinimuoviprofiileista. Profiilit olivat paksuudeltaan oikeassa mittakaavassa ja niitä liimailemalla, sahailemalla sekä hiomalla sain homman toimimaan. Tein osien väliin vielä kohdistustapit sekä ruuvikiinnityksen jonka jälkeen osat kiinnitetään sitten lopullisesti kaksikomponenttiliimalla.
Tykinputken materiaali oli helppo valita kun Bauhausista löytyi valmiina metrin tanko 12mm alumiinia. Tangon ulkomitta,12mm, oli kymmenyksen tarkkuudella oikea joten siitä sitten pätkä poikki ja sorviin. Kyseinen alumiini on päällystetty jollain kovemmalla seoksella ja se aiheutti monenlaista harmia. Sorvatessa terä ei ensin ollut pystyä tangon pintaan ja kun sitten hieman lisäsi sorvin terään painetta niin sitten terä haukkasikin oikein kunnon siivut. Tästä syystä ensimmäinen valmiiksi koneistamani putki meni pilalle, kun päätin vielä hieman kiillottaa sorvilla putken paksuinta osaa (bling blingiä:). Terä haukkasi siis ja jouduin alottamaan…
Sorvasin rekyylisylinterin 12mm alumiinitangosta ja sylinterin päälysvaipan ulkohalkaisijaltaan 12mm kupariputkesta. Valmiiseen mittaan koneistettuun päällykseen merkkasin sitten mittakuvieni perusteella reikien kohdat. Pistepuikko/sormipora/hiontalaikkasysteemeillä sekä viilalla viimeistellen valmistin sitten vaipan lopulliseen muotoonsa. Oikeankokoisen päätymutterin löytäminen tuotti ongelmia kunnes löytyi ulkohalkaisijaltaan nelimillinen mutteri josta viilapenkissä viilaillen tein 3,5-millisen.
Pulttikehään löysin Scale Hardwaresta messinkiset kiinnityspultit. Piti ottaa kierteelliset kun muita vastaavan kokoluokan kiinnikkeitä ei löytynyt. Kun oikeankokoisia prikkoja ei ollut valmiina, tein ne 0,5mm styreenilevystä reijittäjällä sekä sorvilla ( viilaa hiontaan käyttäen )sopivankokoisiksi viimeistelemällä. Pulttikehän vahvikekorokkeet tein kaksikomponenttikitistä omatekoista muottia apuna käyttäen.
Etsiessäni sopivia hammasrattaita projektiini, tuli purettua jopa vanha videonauhuri mutta sen sisuksista löytyi vain muovisia osia. Mutta erään vanhan pienen sähkömoottorin alennusvaihteen uumenista löytyikin sitten sitäkin parempia. Oli sekä teräksisiä että messinkisiä. Sieltä sainkin sopivan rattaan tykin kääntökehälle. Jouduin käyttämään ylimääräisiä tukiputkia jalustan sisällä koska jalustan yläosa oli hieman vino eikä pelkästään sen varaan voinut kehäratasta asettaa. Sisäputket kehärattaineen ja päällyskuorineen tukeutuvat jalustan aluslevyyn ja siten pitävät tykin ylärakenteet varmasti suorassa.
Tein suuntakehän 0,3mm kuparipellistä. Messinkipelti olisi ulkonäkönsä puolesta sopinut tähän tarkoitukseen paremmin mutta kupari (hehkutettuna) oli käsipelillä muokattavuutensa vuoksi käytännössä parempi. Tein piirrottimella teräsmittaa apuna käyttäen asteikkomerkinnät 0,5mm välein. Lähinäkö ei riittänyt tarkempiin merkintöihin eli 360 asteen asteikkoa en saanut aikaiseksi :) Kanttasin merkinnän jälkeen asteikkolevyn teräsviivottimen ja ohuen, leveän kittauslastan avulla n.55 asteen kulmaan. Tein taivutuskulman ensin jyrkemmäksi syystä että kun kehäpellin taivutti muotoonsa 22mm putken ympärille, niin tässä vaiheessa asteikko-osa samalla…
Jalustan tein 3/4-tuuman hehkutetusta kupariputkesta kartiotyökalulla vähitellen venyttämällä ja taasen putkea hehkuttamalla. Neljäs versio oli sitten hyväksyttävän näköinen ja oikeissa mitoissa.