C'est magnifique!
Tuo vanhennus on saanut maalipinnan elämään hienosti! En osaa motkottaa mistään. Renkaiden kulutuspinnoissa ehkä vaaleampaa harmaata kulumisen merkiksi?
Täytyy kokeilla itsekin tuota kokeilemaasi maalipinnan maalaustekniikkaa! Sama malli odottaa hyllyssä.
Etusivu 
Galleria Mallit: lentokoneet 1946–
F4U-7
12 Flottille
Antennilanka toteutettu siimalla valokuvien, ei mallin ohjeiden mukaan. Ohjeissa on yksi lanka liikaa.
Lyhyesti itse mallista:
Tämä jakaa valtaosan osistaan F4U-5:n kanssa (pl. runko ja moottorinpellitys), todennäköisesti AU-1 kuuluu samaan sisarusparveen. Ainoa haastava kohta on rungossa suunnilleen polttoainesäiliön kohdalla molemmin puolin pakoputkien takana. Siinä on tästä F4U-5/-7/AU-1 modulaarisuudesta johtuen muotissa sauma moottorivaihtoehtojen takia, mikä on tuonut sileään peltipintaan ylimääräisen pokkauksen ja on kohtuu ikävä poistettava. Suurin puute tässä Hasegawan tuoteperheessä on rungon keskellä olevan lisäpolttoainesäiliö/pommiripustimen puuttuminen. Monissa valokuvissa ao. ripustin ei onneksi ole paikoillaan, mutta kenellä on arkistojen kätköissä vaha Monogramin F4U-4:n, voi katsoa siitä puuttuvan ripustimen paikkaa. Malliltaan tämä ripustin tietenkin poikkeaa kahden muun runkoripustimen muodoista. Hyviä detaljikuvia esim. In Detail & Scale 56: F4U Corsair pt. 2 sivuilla 48, 61 ja 73. Vastaavasti netitä on löytynyt kuvia, missä Musketeerin aikaisessa F4U-7:ssa on rungon alla keskellä ja vasemmassa ripustimessa pommit ja lisäpolttoainesäiliö oikean puoleisessa ripustimessa. Olisi varsin näyttävä epäsymmetrinen kuormaus. (linkki ohessa: aerostories2.free.fr/acrobat/appareils/france/corsair_royale.pdf ).
Viimeiseksi siirtokuvista. Jos olisin ollut fiksu, olisin pysynyt kaukana Revellin alkuperäisistä maalausvaihtoehdoista, tai ainakin tästä Musketeerin aikaisesta. Tämä suoraan boksista ja varsin näyttävä dekaaliarkki sai yrittämään älyttömyyksiä, eli käytin sarjan mukana tulleet dekaalit kuvitellun helppoutensa takia raitoineen päivineen. Se työmäärä, mitä varsinkin runkoraidat aiheuttivat, oli merkittävästi suurempi, kuin että olisin tehnyt aisat kunnolla heti alusta alkaen ja maalannut ne itse. Rakennussarjan mukana tulevat valkoiset runkonumerot 12.F.12 sekä17.F.15 ovat kaikkiin käsiini saamiini valokuviin verrattuna liian suuret (sama ongelma rakettien pikkuteksteissä). Lisäksi en käsitä, miksi Revell on jättänyt kaistaleet raitaa runkonumeroiden alta pois. Tai sitten kysymys on todellakin hyvin dokumentoidusta yksilöistä, mistä kuvia en ole tähän mennessä löytänyt. Tyypillisesti kelta-musta runkoraidoitus kulki ehjänä koko rungon ympäri. Valokuvia löytyy tukialuksen kannelta, missä osassa koneista on raidat, jotka ovat peittäneet runkotunnukset ja osassa taas raitoja ei vielä ole. Yksittäisiä kuvia olen nähnyt, missä raidat kiertävät runkotunnuksen, mutta ne ovat selkeä vähemmistö. Valitus jatkukoon: tämä leikkaus on sitten reippaasti väärässä paikassa. Valokuviin verrattuna tämä teksti tulisi olla linjassa runkokokardin keskilinjan kanssa. Heittoa parin millin verran, mikä kyllä näkyy. Huomasin tämän toki siinä vaiheessa, kun mallissa oli dekaalit ja lakka pinnassa. Kiitos Jarmon, että sain ylijäämäraidat ja K-kaupasta löytyikin varsin edullisesti ADECO:n ranskalaisdekaalit F4U-7/AU-1:lle, joista poimin uuden setin tällä kertaa oikean korkuisia runkotunnuksia 12.F12.
AJ varmaankin osaa kertoa tarkemmin, mutta lisäksi olen pohtinut, että ottiko koko 12.Flottille osaa muuta kuin reservilaivueena Operaatio Musketeeriin? Ymmärtääkseni operatiivinen osuus oli enemmänkin 14F ja 15F laivueiden harteilla?
Näistä avoimista kysymyksistä huolimatta tai oikeastaan niidenkin takia päätin irrotella mallin vanhentamisen kanssa oman mittapuuni mukaan poikkeuksellisen estottomasti. Kirjoja selailemalla löysin muutaman kuvan ranskalaisista F4U-7:sta, jotka olivat nähneet elämää enemmänkin: maalit kuluneet reilusti ja pakokaasu jättänyt vanansa runkoon. Maalasin mallin aluksi kokonaan alumiinilla, minkä päälle sininen. Sinisen toteutin parina eri sävynä, koska suosikki Xtracolor kiukutteli, eikä antanut ruiskulla levitettynä peittävää pintaa. Siksi maalasin koneen ensiksi Humbrolilla ja sen jälkeen Xtracolorilla sävytys päälle. Seuraavaksi vuorossa olivat siirtokuvat ja lakka. Mallin kuivuttua ainakin puolisen vuotta kaivoin esiin hiekkapaperia ja aloitin vanhennuksen. Hioin kovimmalla kulutuksella olleet alueet hiekkapaperilla, kunnes alumiini alkoi tulla näkyviin. Hyvänä puolen tässä on myös se, että kiiltävä sininen kului paikoitellen mataksi ja siten näyttää kuluneemmalta. Kun olin tulokseen tyytyväinen, pesin koko mallin ohennetulla akryylituubivärillä, jotta paneelisaumat ja muut erottuisivat paremmin. Käytetty sävy vaalea beige. Ruiskulla vaalean harmaat pakokaasuvanat tummemmalla korostaen ja Voilá, malli alkoi olla valmis. Alle ripustetut pommit saivat ylleen pari erisävyistä oliivin vihreää poikittain hiottuna. Raketit olivat muuten ihan ok, mutta dekaalit olisivat sopineet paremmin 1/32 malliin. En vaan raaskinut jättää niitä pois.
Eli kyseessä on ensimmäinen sekä Ranskan laivaston kone että 50-luvun mihinkään konfliktiin ikinä rakentamani malli. Kaiken kaikkiaan mukava malli, kunhan nuo kelta-mustat raidat olisin vain älynnyt maalata… oikotietä onneen ei vain ole.
Kommentit
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy käyttäjäksi.