Pienoismallit.net

NH90

Aavikolla

Elettiin 2000 -luvun alkupuolta. Suomeen oli tilattu NH90 -mallisia kuljetushelikoptereita, joiden toimitukset eivät menneet ihan niinkuin elokuvissa. Koneet sijoittuisivat Maavoimien ilmailuun, jossa vaikutti myös ehtiväinen everstimme S. Vilén. Hän oli tunnettu pitkästä urastaan ja kyvystään tehdä hyv… noh, joskus edullisia joskin vähemmän tarpeellisia hankintoja firman piikkiin.

Erään löylynhuuruisen saunaillan jälkeen everstimme havahtui siihen ankeaan tosiseikkaan, että oli taskusta löytyneen lappusen mukaan tehnyt edellisen illan tiimellyksessä kaupat erään toimintansa lopettaneen lääkärilentoperaattorin koneesta. Tämä EC-135 oli kyllä muistikuvien mukaan hyvässä iskussa ja hyvin huollettu, mutta kyseisen hankinnan perustelut omalle organisaatiolle saattaisivat vaatia jo melkoista onnistumista. Arjen koitettua everstin alaiset järjestivät ko. vatkaimelle sopivan piilon sieltä takimmaisen hangaarin peränurkasta, eivätkä tämän toimintatapoihin tottuneena kyselleet asiasta sen enempää.

Samaan aikaan maailmalla kuohui siinä määrin, että suomalaisia joukkoja alettiin kaipaamaan yhteen jos toiseen kriisipesäkkeeseen. Esikunnissa oli jo tieto, että pian lähetettäisiin pieni mutta osaava osasto "johonkin lämpimään". Sattumalta NH90:n toimitusviiveitä paikattiin samoihin aikoihin siten, että koneiden valmistaja lupasi samaan rahaan yhden ylimääräisen jo valmiin koneen, tosin huomattavasti vajaammin varusteltuna. Suomessa todettiin hetken mietinnän jälkeen, että menettely sopii, ja kyseinen yksilö lennettiin kaikessa hiljaisuudessa MaavIlm:n hellään huomaan varusteltavaksi.

Tämä NH päätettiin sitten varustella aavikko-olosuhteisiin sopivaksi, ja tehtävä annettiin MaavIlm:n hoidettavaksi. Kone maalattiin asiaankuuluvasti mutta hillitysti hietikkoon sopivalla värillä, merkinnät jätettiin melko lailla minimiin ja alettiin sitten pohtia mm. omasuojajärjestelyjä. Todettiin että tämäntyyppisessä toiminnassa isohko kone kaipaa suojaa, ja alettiin miettiä yhtenä vaihtoehtona mm. sopivaa saattokonetta.
"Pelastus!" totesi everstimme, ja tajusi tilaisuutensa päästä hangaarin nurkassa pressun alla nököttävästä koneesta kunniallisesti eroon. EC-135 kaivettiin esiin, ja todettiin kooltaan ja kunnoltaan tehtävään sopivaksi.
Alkoi kiivas varustelu, johon yllättäen löytyi jälleen lääkkeet Vilénin kirstusta. Hän kärräsi miehineen muutaman kuormalavallisen tavaraa nurkkien kätköistä, höpisten samalla jotain Hugheseista ja niiden ohjuksista. Kukaan ei oikein uskaltanut kysellä asiasta enempää, mutta todettiin että molempiin koneisiin oli nyt asennettavissa ohjuksia. Lisäksi kumpaankin koneeseen ruuvattiin oville konekiväärit, ja todettiin että eiköhän tämä ala olla tässä.

Näissä kuvissa NH90 ja EC-135 ovat juuri noutaneet pienen tiedusteluosaston maastosta, ja ovat matkalla tukikohtaan.

------

Tämän dion piti aikanaan tulla Aavikko -ryhmärakenteluun, mutta sitten "Shit hit the fan" ja moni asia elämässä meni uusiksi. Projekti lojui pitkään keskeneräisenä laatikossa, mutta nyt oli vihdoin sopiva hetki saada palikat nippuun.
Näitä koneita on rakennettu harvakseltaan, ja usein iltayön tunteina, mikä valitettavasti näkyy myös jäljessä. Huomasin kantapään kautta myös sen, että väsyneenä ei älyä edes ohentaa maalia… Näin saa kuitenkin hienosti luotua sellaisen zimmerit -tyyppisen efektin jopa hekon pintaan :)
En ole uskaltanut vielä kokeilla litkutuksia yms, joten dion värimaailma on hyvinkin monotoninen.

Hekot ovat ns. suoraan laatikosta. Välineinä Revellin räkäliima tuubissa, askarteluveitsi, pieni viila, pala hiomapaperia ja pienet leikkurit, ja maaleina Revellin emalit. EC-135:sta kaivertelin veitsellä toisen sivuoven pois, että sain tuon ampujan siihen edes jotenkin laitettua. NH90:n rampin halusin auki, ja siihen värkkäsin pinnan pakasterasian kannesta. Rampin "hydrauliikka" on rautalankaa. Kummankin kk:n teline on rautalankaa, ja ampujat ja muut koneisiin lisätyt figuurit useammasta eri sarjasta. Ohjukset/raketit ovat Italerin Cayusesta.

Kaikista mokailuista huolimatta olen itse tyytyväinen siihen, että sain tehtyä tuon NH:n lopultakin kasaan, ja erityisesti kiinnosti nähdä sen ulkoasu tuossa ns. aavikkovärissä.

Hyvää alkavaa syksyä kanssamallareille!
Fasu

Kommentit

Kunnon tarina plussaa! Hyvä idea plussaa! alusta plussaa! mallien työn jäljestä kyllä pitkä miinus! Ja vinkkinä: lasiosia liimattaessa kannattaa käyttää (tai ainekin minä käytän) liimaa joka kuivuessaan muuttuu läpinäkyväksi. (välttää noilta valkoisilta töhryiltä lasiosissa) Revellin räkäliima tuubilla kannattaa viskasta seuraavaa vesilintua! ;) Hyvää syksyä myös sinulle!
Pienellä mielikuvituksella (minulla on suuri ja vilkas) tuo tarina kuulostaa ihan mahdolliselta, olenhan niitä rykmentin perimmäisiä halleja ihmetellyt itsekin "sotilaspoliisiurallani". =D

NH90 aavikkokamossa on mielenkiintoinen, tykkään kokonaisuudesta oikein paljon.
Koptereiden kannattimet hukkuvat ihmeen hyvin taustaan. t:J
Saisko vispilöitä mitenkää pyorimään vaikka kuuluisalla föönillä tms,muuten upea kuvaus tämä on ?
AJ 23.8.2012 08:44 Vastaa lainauksella
Moi Fasu,

Mahtava stoori, nauroin lukiessani sitä, kerrassaan mainiota kynäilyä. Tarinan eversti muuten muistuttaa yhtä joskus hamassa menneisyydessä tuntemaani erittäin persoonallista everstiä, joten kuten Heikki L edellä toteaa "pienellä mielikuvituksella tuo tarina kuulostaa ihan mahdolliselta".

Itse dioon, olet saanut tähän mukaan dynaamisuutta, jota on esim. Kari Lappalaisen Samurai-aiheisissa dioissa, Jouni Kosken Isku-diossa, Tomi Mynttisen Tasiteleva Metso-diossa ja Petri Kovasen Viva Las Vegas-diossa. Dynaamisuuden kuvaaminen staattisessa pienoismallidiossa lienee kenties juuri se haastavin osuus, sillä vaikka dio malleineen olisi kuinka hyvin rakennettu ja viimeistelty, se jää torsoksi ilman dynaamisuutta, jonka pitäisi välittyä dion katsojalle ja saada dio ns. "elämään". Tässä diossasi on dynaamisuutta. Teppo T:tä lainaten, mikäli vaikkapa föönillä tuodaan lisädynaamisuutta dioon saamalla roottorit pyörimään, illuusio on luotu.

Alusta on yksinkertainen, hyvä ja hyvin toimiva; täydentää kokonaisuutta ja lainaten Jarkko O:ta koptereiden kannattimet hukkuvat hienosti taustaan. Mainio dio! Parhain terveisin, AJ
Fasu 23.8.2012 14:47 Vastaa lainauksella
Dear Sirs.

Nöyrät kiitokset kannustavista kommenteista! Yritän tässä hieman vastailla asiajärjestyksessä…

NH:n ohjaamon lasin kanssa joutui voimailemaan ihan kunnolla. Aluksi piti näyttää ja käyttää viilaa sekä runkoon että lasin "kehyksiin" varsinkin yläreunassa, ja sitten kun sopivuus alkoi olla kohdillaan, huomasin että lasia pitää liimausvaiheessa myös puristaa sivuilta että sen saa istumaan paikoilleen. Ts. lasin alareunat olivat reilusti ulompana kuin hekon runko. No tuon räkäliiman kanssa se ei onnistunut alkuunkaan, joten päädyin seuraavaksi pikaliimaan. Toimi sinänsä ihan hyvin, mutta samassa rytäkässä liimasin luonnollisestikin myös sormeni siihen lasien syrjään kiinni, ja siitä siis ainakin osittain nuo töhryt laseissa. Osa lienee myös niistä aiemmista räkäliimakokeiluista. Pikkuhekonkin lasia piti hieman viistää yläosasta, että sen sai lopulta paikoilleen. NH:n maalaus oli todella traumaattinen kokemus, pienoinen ihme kuitenkin että jossain näkyy muutakin kuin puuromainen maalipinta.

Nuo hekojen kannattimet ovat pätkät kirkasta valurankaa, en nyt muista kummanko hekon pakkauksesta lähtöisin. Vahvuus on 3 mm. Itsekin kyllä ihmettelin/ihmettelen tuota toimivuutta.

Pikkuhekon vispilän voisi saadakin pyörimään, mutta NH:n ei. Jätin kyllä liimat tarvittavista kohdin pois, mutta ilmeisesti liimasin jotkut osat huomaamattani niin ulos siitä systeemistä, että koko häkkyrän saaminen siihen akselin ympärille & rungon sisään (ehjänä) oli jo onnenkauppaa. Vispilä kyllä pyörii, mutta ainoastaan raa'alla voimalla. Vakaa käsitykseni lienee, että se ottaa jossain kohti hekon runkoon kiinni ja siksi jarruttaa.

Dynaamisuuden suhteen on tainnut olla sitä maailmankuulua aloittelijan tuuria :)
Itse tykkään tästä 1:72 skaalasta siksi, että figuilla pystyy tuomaan vähän eloa asetelmaan. Minulla on tekeillä dio myös toiselle vanhan liiton NH:lle, ja siihenkin pyrin saamaan n. ryhmän verran hahmoja mukaan. Tosin hermot alkavat olla taas seitinohuina siivuina suomalaisen luonnon mallintamisen kanssa, mutta se taitaa kuulua jo tehdasasetuksina tähän harrastamiseen…

Ja tutkimattomat ovat everstien tiet :)
Mutta: Tekemällä oppii, ja eksyvä ei tietä kysy!
Terv. Fasu
Fasu kirjoitti:
Dear Sirs.

Pikkuhekon vispilän voisi saadakin pyörimään, mutta NH:n ei. Jätin kyllä liimat tarvittavista kohdin pois, mutta ilmeisesti liimasin jotkut osat huomaamattani niin ulos siitä systeemistä, että koko häkkyrän saaminen siihen akselin ympärille & rungon sisään (ehjänä) oli jo onnenkauppaa. Vispilä kyllä pyörii, mutta ainoastaan raa'alla voimalla. Vakaa käsitykseni lienee, että se ottaa jossain kohti hekon runkoon kiinni ja siksi jarruttaa.

Ja tutkimattomat ovat everstien tiet :)
Mutta: Tekemällä oppii, ja eksyvä ei tietä kysy!
Terv. Fasu
Teppo kiittää vastauksista.Kuvaamasi jälkeen olisikin kohtuutonta vaatia ropelien toimivan.Ehkä joskus jossain muussa hekossa sitten,koska tätä kuvausideaa kannattaa kehittää kyllä.
hieno dio!