Etusivu 
Galleria Mallit: vesialukset
Pinta
Kolumbuksen toinen karaveli
Pinta, (Painted One), oli Kristoffer Kolumbuksen toinen karaveli hänen purjehtiessaan kohti Amerikkaa 1492. Laiva oli tyypiltään kolmimastoinen caravela redonda, kahdella raakapurjeella ja yhdellä lattaripurjeella. Laivan Kolumbus sai Espanjan kuningashuoneelta, joka oli sen lunastanut sakkona Cristobal Quinterolta hänen rötöstelyjensä seurauksena. Quintero sai kuningashuoneelta täyden armahduksen osallistuessaan Kolumbuksen reissulle. Pintan kapteenina toimi Martin Alonzo Pinzon, hänen veljensä Vicente Yanez Pinzonin komentaessa laivaston pienintä alusta, La Ninaa.
Sarjasta:
Suurelta osin tämä sarja on kopio aiemmin rakentamastani Ninasta. Runkopalat, kansilaudoitus, plokit, pelastusvene, kannen pikkusälä ovat kaikki identtisiä, olipa yksi valuranka kokonaan sama kuin Ninan sarjassa.
Valitettavasti kopioitua tulivat myös sarjan huonot puolet, eli hymykuopat, purseet ja ejektorirenkaat.
Yhtä kaikki, tämän sarjan rakentaminen oli vähintään yhtä mukavaa kuin Ninan kasaaminen. Ehkä se on näiden pienempien alusten parhaita puolia, vähän osia, voi rauhassa kasailla ja toteuttaa omia visioita mallin edetessä kuitenkin vauhdikkaasti.
Rakentamisesta:
Laivan kasaus eteni hyvin pitkälti samoja polkuja kuin Ninankin rakennus. Maalaus samoilla aineilla, samoilla resepteillä. Takilointiin paneuduin Pintan osalta hieman syvemmin. En suuremmin pidä Ninan vanttiköysissä käyttämästäni, hieman paksusta langasta, joten korvasin sen ohuemmalla tässä aluksessa. Takiloin aluksen muutenkin käyttäen mallina Modelshipforumin keskusteluja, sekä netin valokuvamateriaalia. Tässä vaiheessa myös Pasi Kiiskelle ja Ranelle kiitokset.
Muutoksista:
Aika ajoin malleja katsellessa törmäilee rakennuskertomuksiin, joissa rakentaja kertoo lisänneensä sitä, muuttaneensa tätä ja korvanneensa jotain jollain muulla. Ajattelinpa sitten kertoa hieman, missä poikkesin ohjeista, mitä lisäsin laivaan ja miten. Tiedä vaikka joku saisi siitä vinkkejä omaan kasailuunsa.
Pelastusvene sarjassa on kuitattu kahdella puolikkaalla ja näyttää valmiina lähinnä keskiaikaiselta ruuhelta. Leikkasin pahvista tuhdoiksi veneen sisustan muotoisen palan ja lisäsin myös airot. Airot tein myös pahvista leikkaamalla, olisi ne paremmankin näköiset voineet olla, materiaalin puute ja pahvin helppous taisivat ratkaista tuon menetelmän.
Lisäsin laivan kannelle yhteensä kuusi kansilenkkiä, jotka kiersin rautalangasta. Neljä lenkkiä porasin pelastusveneen kiinnitysköysille, mallia otin netin kuvista, lähinnä Amatin puusarjasta tehdystä Pintasta.
Kaksi muuta kansilenkkiä porasin fokka- ja mesaanimastojen juureen.
Mastojen juurille lisäsin myös köysivyyhtejä, langasta erikeepperin avulla kieputeltuina.
Kolme rautalankalenkkiä porailin myös peräsimen kiinnitystä kuvaamaan.
Takiloinnissa lienevät suurimmat poikkeamat sarjan ohjeista. Ohjevihkosen langat menevät lähinnä "sinne päin", joten kaivelin netistä kuvia ja keskusteluja aiheesta. Miljoonalaatikoista löysin lisää plokeja, taisi sarjan omien plokien lisäksi mennä 6-8 ylimääräistä takilaplokia.
Jyskyharukset,(kokkapuomin alapuolella olevat köydet), toteutin nettireferenssin mukaan, ohje neuvoo vetämään jyskyharuksille varatun palikan reikiin fokkapurjeen juoksevan takilan. En ole purjehtija, mutta tuntuu oudolta hankaloittaa omaa työtään merimiehenä vetämällä fokkapurjeen brassiköydet keulan ympäri. =)
Raakojen nostimet takiloin loppuun saakka, eli vedin ne plokien läpi kannelle asti kiinni.
Haruksien kiinnitystä kuvaamaan tein valurangasta kaksi silmäkiekkoa pelkkien solmujen tilalle. Elävöittää takilaa omasta mielestä ainakin.
Vanttien kiinnityksen solmuilla muutin rihmauksiksi. Rihmaukset toteutin semi-oikein, yhdellä lankasolmulla ja loput liimalla ja mustalla maalilla. Kokkapuomiin menevän haruksen vedin kahden plokin kautta. Tämä ratkaisu on kopioitu Corpus Christissä lepäilevän Nina-replikan kokkapuomilta.
Isomaston vanttien väylingeistä löytyi keskustelua. Enemmistö on sitä mieltä, että sekä Ninasta että Pintasta ainakin puuttuivat väylingit, purjeiden hallinta näissä pienissä karaveleissa ei ilmeisesti vaatinut mastoon nousua. Mastoon nousu oli ilmeisesti usein tuohon aikaan kuitattu köysitikkailla, Ainakin Santa Marian fokkamastossa.
Sarjan kolmas alus, Santa Maria onkin sitten viimeinen Hellerin lootasta, joten rakentelu jatkuu. Nämä kaksi pienempää ovat puutteista ja vioistaan huolimatta olleet varsin mukavia rakennuskohteita.
Kommentit
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy käyttäjäksi.