Pienoismallit.net

Lotus 72

Saksan GP 1970

Rakentelupöydällä on majaillut jo reilun puoli vuotta Tameon 1:43 valkometallinen Lotus 72 -projekti. Kyseessä on Tameon World Champion -sarjaan kuuluva malli, jonka esikuvana on vuoden 1970 F1:n maailmanmestarin Jochen Rindtin työkalu. Rakennan mallistani Rindtin Saksan GP:n voittoauton. Tuo Hockenheimin radalla ajettu voitto jäi valitettavasti Rindtin viimeiseksi, sillä hän menetti henkensä Italian Monzan radalla tapahtuneessa onnettomuudessa. Rindt kruunattiin kuitenkin vuoden 1970 maailmanmestariksi, sillä kukaan ei saanut hänen piste-etumatkaansa kiinni ennen kauden loppua.

Sarjassa on 288 valkometalli-, fotoetsi-, alumiini- ja kumiosaa. Valkometallia ovat lähinnä katteet, moottori/vaihdelaatikko ja muutamat yksityiskohdat. Fotoetsiosista taivutellaan mm. monokokin (itsekantava runko) osat, ripustukset, takasiipi ja lukuista muut pikkuhilut. Alumiinista sorvattuja osia ovat mm. eri säiliöt, sammuttajat, jarrulevyt jne.

merkinnät

Lotus on nyt valmis! Loppuniputtelu oli takasiiven asennusta lukuunottamatta suoraviivaista puuhaa. Jouduin kertaalleen irroittamaan siiven ja säätämään sen tukia. Tämä oli nyt kuudes punainen formula peräjälkeen, joten jos seuraava projekti on kilpa-auto, niin se ei taatusti ole punainen. Saattaapa pöydälle eksyä vaikkapa jokin mattapintainen malli ;) Kiitoksia kaikille blogin seuraajille! Toivottavasti tämä hieman avasi valkometallisten pikkuformuloiden maailmaa. -Petri
Lotus on nyt edennyt lähes valmiiksi. Eri osakokonaisuudet on niputettu ja autosta puuttuvat vain renkaat, katteet ja takasiipi. Olin rakentelun alkuvaiheissa jo sovitellut osia toisiinsa, joten mitään ihmeempiä ärräpäitä en joutunut latelemaan rakentelupöydän ääressä.
Lotuksen takaosasta alkaa muodostua aikamoinen tankojen, putkien ja tukien risuhässäkkä. Uutena lisäyksenä 0,4mm teräs"tangosta" taivutettu taka-kallistuksenvakaaja fotoetsitukineen. Olin varma, että em. risukkoa joutuu säätämään, joten rakentelin ensin vakaajan paikoilleen ja maalasin mustaksi vasta sitten. Toinen lisäys on akkuteline, pakoputkien tuet ja takasiiven tuet (kuvissa näkyvät "tuntosarvet"). Nämä osat koostuvat kokonaan fotoetsihiluista. Viimeisenä liimasin öljysäiliön paikoilleen.
…eli ripustukset työn alla. Lotuksen etu- ja takaripustukset alkavat ottaa muotoaan. Ripustukset ovat varmaankin tällaisen 1:43 valkometalliformulan kriittisimmät osakokonaisuudet. Kannattaa olla huolellinen, että kaikki tulee suoraan ja varsinkin toisiinsa nähden samaan tasoon ja asentoon. Harittavapyöräinen tai kolmella tassulla seisova kilpuri ei oikein hivele silmää ;)
Olin aiemmin tarkistanut moottorin ja monokokin yhteensopivuuden, joten tässä vaiheessa ei muutakuin reippaasti liimaa liitokseen ja nämä kaksi kokonaisuutta yhteen. Liimaushetkellä malli oli tasasella pinnalla ja silmällä sihtaamalla vielä varmistin, että mitään ei ole vinossa.
Tässä vaiheessa oli fiksuinta näpertää tulpanjohdot moottoriin, ennenkuin monokokki ja kone yhdistetään lopullisesti. Maalailin elektroniikkaboksin ja virranjakajan ja porasin jakajaan 0,3mm reijät johdoille. Liimasin johdot poikkeuksellisesti ensin virranjakajaan, minkä jälkeen laitoin "sähköt" paikoilleen. Lopuksi vakoilin hieman referenssimateriaaleista, mistä kohtaa tulpanjohdot kauden 1970 Lotuksessa oli vedetty ja pujottelin johdot kansiin poraamiini reikiin.
Kuten aiemmassa merkinnässä mainitsin, on Lotuksen väri puna-valko-kultainen. Valkoiset ja kultaiset alueet toteutetaan dekaalein, jotka ovat Cartografin käsialaa ja erittäin hyvälaatuiset. Käytin dekaalien laitossa Tameon omaa pehmennintä ja hiustenkuivaajaa. En juurikaan koskaan laita lakkaa kilpa-auton dekaalien päälle, joten on tärkeää, että siirtokuvat pysyvät paikoillaan kunnolla.
Monokokin sisäpinta on maalaamatonta alumiinia, joten osa sai pintaansa Tamiyan TS-17 Gloss aluminiumia. Pintaa on hieman säistetty muutamien pikkuosien lisäilyn jälkeen ja lopuksi aiemmin sovitellut monokokin sisä- ja ulkopuoliskot on liitetty yhteen.
Seuraavana vuorossa voimalinjan herättäminen "eloon", eli väriä pintaan. Lohko sai Tamiyan TS-30 Silver Leafia pintaansa. Vaihdelaatikko ja lohkon päädyt pensselöin Humbrolin Gun Metalilla. Ripustuskiinnikkeet maalailin Humbrolin hopealla. Sylinterinkannet maalasin Tamiyan Nato Blackilla. Perus matta musta on mielestäni "liian" musta, joten em. Nato Black soveltuu DFV:n kansien väriksi oikein mainiosti. Seuraavaksi koko kokkare sai lievää säistystä Tamiyan akryyli-Smokella. Lopuksi suhautin pintaan Vallejon puolikiiltävän lakan. Takajarrut koostuvat koneistetuista alumiinilevyistä, vetoakselin päästä ja kumisuojuksista…
…eli moottori ja vaihdelaatikko käsittelyyn. Voimaosaston perusosat ovat valkometallia ja pikkuhilut fotoetsiosia ja sorvattuja alumiinihilppeitä. Lohko ja vaihdelaatikko kasataan puolikkaista ja tietenkin vaihteistossa sauma menee juuri näkyvimmässä paikassa rivoituksen kohdalla. Liimasin puolikkaat yhteen ja hioin rivoituksen tasaiseksi ja kittasin ja hioin tasaiseksi. Liimailin muovi"tangosta" laatikkoon uuden rivoituksen ja kiinnitin fotoetsiosista taivutellut ripustuskiinnikkeet.
60-luvun lopulla F1:ssä perinteiset maakohtaiset väritykset alkoivat vaihtua yhteistyökumppaneiden väreiksi ja niinpä kauden 1968 ensimmäisen kilpailun jälkeen myös Lotuksen perinteinen vihreä-keltainen väritys muuttui pääsponsorin puna-kulta-valkoiseksi. Väritys säilyi samana aina kauden 1971 loppuun asti, joten tästäkin mallista tulee kolmivärinen.
Ei, tämä ei ole uusi yksipuolinen ruoanlaitto-ohjelma vaan Lotus 72:n itsekantavan rungon taivuttelu fotoetsiosista ja sovitus valkometalliseen ulkokatteeseen. Valkometallista osaa ei kannata maalata lopullisella kiiltävällä värillä, ennenkuin sovitus on tehty.
Valkometallimallia rakentaessa lähes poikkeuksetta kiinnitän huomioni ensimmäisenä itse valkometallisiin katteen ja/tai rungon osiin. Tameon nykysarjoissa valujälki on todella hienoa, mutta esim. 10 vuoden takaisissa malleissa tilanne oli hieman toinen. Osien pinnassa saattaa olla pientä röpelöä tai valusaumoja jotka on tietenkin poistettava ja kittailtava. Kaikkien osien sopivuus kannattaa myös tarkastaa ja tarvittavat reijät porailla ennen pohjamaalia ja kiiltävää pintamaalia. Varsinki terävillä fotoetsatuilla ripustuksen ym. osilla tulee helpisti naarmutettua kiillotettu maalipinta pilalle.