Pienoismallit.net

P-51D - 20 Mustang

Capt C.E. Weaver

Tämä malli on tarkemmin esitelty Mallixin numerossa 2/12. Tässä projektissa oli tarkoituksenani testata Alcladin metallivärejä. Kokemus oli positiivinen. Pohjamaaliksi tuli vahingossa valittua hiottava versio, jota en hionut kaikilta kohdin tarpeeksi. Jäi vähän harmittamaan, mutta ompahan opittu kantapään kautta. Pääasia on, että kone tuli valmiiksi. Seuraavassa mallissa ollaan taas viisampia.

Lyhyesti tästä Mustangin versiosta:
Charles ”Chuck” E. Weaver lensi 357:n hävittäjälennoston 362. laivueessa. Hän oli hävittäjä-ässä kahdeksalla pudotuksella ja viidellä maassa tuhotulla koneella. 357. lennoston koneet tunnisti punakeltaisesta shakkiruudukosta nokassaan. Se oli ehkä kuuluisin lennosto, joka tuotti eniten hävittäjä-ässiä (42), vaikka aloitti toimintansa vasta 11. helmikuuta 1944. 357:n kotipaikka oli ensimmäiset pari kuukautta Raydonissa, josta se siirtyi Leistoniin. Sen muita saavutuksia olivat mm. eniten tuhottuja koneita yhden päivän aikana (55,5), eniten alasammuttuja Me262 koneita (18,5). 363. laivueessa lensivät sellaiset kuuluisuudet kuten Bud Andersson (Old Crow) ja Chuck Yager (Glamorous Glen).

Tarvikeosat:
-Aireksen tarvikeohjaamon (4072)
-TrueDetailsin pyörät
-Siirtokuvat ovat EagleCalsin EC-103.
-lisäpolttoainesäilöt ja antenni Hasegawan Mustangista
-Maski Maketar U.S. National Insignia Aug 1943 - Jan 1947

Mustang-projekti oli oikein antoisa ja opettavainen. Seuraavaksi on tarkoitus harjoitella saksalaisen täpläsuojamaalauksen tekemistä ruiskulla Suomi-mersun (109G2) muodossa. (Lancaster saa hetken odottaa) Mallivalintani eivät ole sieltä originaalimmasta päästä ;0). Minun on vain opittava tekemään niitä saksalaisten ruiskumaalattuja suojavärityksiä, sillä "ykän tehtaalla" odottavat 5 yöhävittäjää (ju88C/G, me110g, me262B) ja kolme FW190:stä (A5,A6,A8).

Oikein hyvää mallailukesää kaikille! :0)

Kommentit

Ilkka K. 3.6.2012 23:23 Vastaa lainauksella
Onpas kyllä erittäin maukkaan näköinen Mustangi, ei näihin kyllästy ikinä! Nam.
Hyvin onnistunut Mustang.Erityis maininta nokan maalauksista,vaatii kärsivällisyyttä.Vanhennukset juuri kuten pitääkin,hyvin harvoin tosiaan oli pakokaasuvanat näissä.Selailin Mustang lehteä ja siinä vanhoja sotakuvia.Yhdessäkään ei ollut selkeitä vanoja ,vaikka koko oliivillakin maalatusta Mustangistakin oli "hilseillyt" valtavia maali paakkuja sielt täältä.Itsel on yksi rakentamaton Tamiyan Mustang myös odottamassa ja tämä innostaa laadukkuudellaan rakentamaan sen.Hienoa työtä olet tehnyt.
On viimosen päälle tarkkaa työtä ja aiheeseen on paneuduttu olan takaa! *****
Vauh. Toi pin-up girl kruunaa loistavan työn.
"nostaa leuan lattialta ja tuijottaa vaan kuvia"

Hemmetin hienoa työtä.
Todella upea. Eipä tässä voi kun ihailla:)
Loistavaa työtä. Pakko jäädä ihailemaan kuvia hieman pidemmäksi aikaa.
Paljon nähnyt sotaratsu. Pinnaa vaatii tuollainen ruutumaalailu, melkein itse valitsisin esikuvan jossa tuollaista ei ole. Hatunnosto viitseliäisyydestä. Istuu kyllä nokan muotoihin varmasti paremmin kuin siirtokuva?

Mustangin siiven yläpinta oli käsittääkseni AINA suojamaalattu. Näin myös muuten metallipintaisissa koneissa, joissa siipi oli siis maalattu metallinvärisellä suojamaalilla. Kuva ja maininta touhusta on ainakin "Mustang in action"-kirjassa sivulla 39. Taustapeili(?) kuomun yläosassa on jäänyt vaiheeseen?

Chippaukset ovat hienosti onnistuneet ja jarruputket ovat paikoillaan. Se on jo tässä mittakaavassa mielestäni pakollinen juttu. Muutenkin detaljointi edustaa tälle mittakaavalle kuuluvaa tasoa.
AJ 4.6.2012 15:29 Vastaa lainauksella
Moi Ykak,

Kapteeni Charles B.Weaverin 362FS/357FG käyttämästä kolmesta "Passion Wagon" P-51D lekosta tämä pienoismallisi on se toiseksi viimeinen "natural metal finish" "Passion Wagon" P51D-20-NA serial 44-72199, joka sodan jälkeen myytiin Sveitsiin, Sveitsin ilmavoimien tunnus J-2019 ja joka myöhemmin scrapattiin. Weaverin aikaisempi "Passion Wagon" oli alunperin majuri Arval Robersonin oliivinvihreä P51D-5-NA serial 44-13691, joka siirrettiin Weaverille ja viimeisin "natural metal finish" "Passion Wagon" sodan oli P51D-20-NA serial 44-63779, joka puolestaan tuhoutui lekon rullausonnettomuudessa (taxiing accident) 1946. Kaikissa kolmessa "Passion Wagonissa" oli tuo kiva pin-up girlin kuva maalattuna. Täältähän nuo löytyvät: www.cebudanderson.com/vintagephotoIII06.htm

Mitä ilmeisimmin pienoismallisi pohjautuu tällä sivulla olevaan kuvaan "Passion Wagon" P51D-20-NA serial 44-72199:sta www.cebudanderson.com/newest_357th_fg_photos_01.htm

Useiden sodan aikaisten kuvien ja filmien perusteella ja yksinkertaisesti vain moottorin, Rolls-Royce
Packardin eri versioiden V-1650-3, V-1650-7 ja V-1650-9, ominaisuuksien ja käytönkin mukaan lienee sanomattakin selvää, että pakokaasuvanoista tulee suhtellisen voimakkaita etenkin kun jo pelkästään take-offissa eli nousussa käytetään 61 in hg:n manifold pressuria 3000 rpm:llä ja WEP:ssä peräti 67 in hg:n manifold pressuria 3000 rpm:llä. Ns. military powerillakin paineet ovat 61 in hg:tä 3000 rpm:llä. Ainoastaan cruisella ja jatkuvalla lennolla paineet ja pakokaasupäästöt ovat pieniä ja maltillisia; cruise 42 in hg:n rööripaineet 2400 rpm:llä ja continuous max. eli jatkuva normilento 46 in hg:n rööripaineet 2700 rpm:llä. No, joo enempää en jaksa P-51 moottoreista kirjoittaa vaan kehotan katsomaan ja tavaamaan vaikkapa nämä saitit tarkkaan:
MustangsMustangs saitti: www.pienoismallit.net/linkit/727/
The North American P-51 Mustang InfoCenter: www.pienoismallit.net/linkit/735/
Clarence E. "Bud" Andersonin: www.pienoismallit.net/linkit/730/
The US 8th Army Air Force Fighter Command Littlefriends: www.pienoismallit.net/linkit/729/
Sveitsin 'Stangit: www.pienoismallit.net/linkit/731/
Ilmailuartisti Gaëtan Marien oma kotisivu: www.pienoismallit.net/linkit/736/
ja jos vielä jaksaa epäillä niin sitten kannattaa vielä tavata vaikkapa nämä kirjat:
North American P-51 Mustang, Malcolm Lowe, Crowood Aviation Series
North American P-51 Mustang Pilot's Flight Operating Instructions, USAAF and North American Aviation, Periscope Film LLC
American Eagles P-51 Mustang Units of the Eigth Air Force, Roger Freeman, Classic Publications

Toki tämä pienoismallisi on ns. puunatussa "propagandakuva" kunnossa, kuten em. www.cebudanderson.com/newest_357th_fg_photos_01.htm oleva kuva osoittaa ja näin ollen hyvin kuvaa ko. lekoa tuolloin kuvan ottamisen hetkellä pakokaasuvanojen osalta. Saman saitin kuva mm. Weaverin myöhemmästä P51D-20-NA s/n 44-63779:stä www.cebudanderson.com/vintagephotoIII06.htm osoittaa taas myöskin aikalailla normipakokaasuvanat.

Phantomkin jo tuossa edellä aivan oikein totesi, että "Mustangin siiven yläpinta oli käsittääkseni AINA suojamaalattu. Näin myös muuten metallipintaisissa koneissa, joissa siipi oli siis maalattu metallinvärisellä suojamaalilla."

Stangisi metallisävyt (kolme Alcladin alumiinsävyä, 119 Airframe, 101 Aluminium, 103 Dark Aluminium ja Tamiyan kaksi sävyä Flat Aluminuim ja Chrome Silver) antavat kivan erilaisuuden siipien paneeleihin.

Mutta jotenkin olisi kenties kannattanut tehdä seuraavat jutut: 1) Yläsiipien alumetallipinnat olivat pohjamaalattuja yellow-tinted zinc chromate primerilla - sitä väriä tulisi heijastua varsinaisen maalipinnan alta, 2) Yläsiipien pohjamaalatut alumetallipinnat olivat maalattuja alumiinimaalilla, joissa juuri siipipaneelien sävytystä voi korostaa eri värisävyillä jonkin verran ja mieluusti laminar-flow siipiin aiheutuneen ilmavirtauksen/ilmanvastustuksen mukaan - aseistuksen ja patruunavöiden päällä olevat paneelit olivat myös sävyiltään hieman erivärisiä, kuin muut siiven paneelit, koska niitä aukaistiin ja laitettiin kiinni melko usein ja 3) kaikki siipien yläpinnan paneeliurat (poislukien juuri edellämainitut aseistuksen ja patruunavöiden päällä olevat paneelit) olivat täytettyjä erikoisella punaisenruskealla pastalla. Täyttöpastan jälkeen siivet kiillotettiin ja puunattiin tasaiseksi.

Tämän jälkeen siivet maalattiin em. alumiinimaalilla ja lopputulos jälleen kiillotettiin ja puunattiin. Kaiken em. tarkoitus oli pitää siivet mahdillisimman puhtaina ja lommottomina, jotta ilmanvastus siipien osalta olisi mahdollisimman pieni ja laminar-flow siipien ominaisuudet tulisivat paremmin esille. Operatiivisissa olosuhteissa siipien pito mahdillisimman puhtaina ja lommottomina oli erittäin vaikeaa, kuten P-51 ässä ja aeroinsinööri "Kit" Carson totesi usein eri haastatteluissa ja kirjoissa.

Siiventyven ja rungon yhtymäkohdassa on vihreän tai keltaisen tai vihreänkeltaisen värin värilaikkuja. Samoin ohjaamon voitonmerkkien kohdalla. Näitten laikkujen merkitys ei oikein aukea taysin; ilmeisesti olet yrittänyt kuvata sillä "yellow-tinted zinc chromate primeria", mutta ko. primer ja sen vihreänkeltaiset värilaikut sopivat paremmin siipien yläpintaan; kts. ed. siipien maalaus. Siiven pieniä näkyviä maalipaakkuja olisi voinut hioa 6000 hiomapaperilla pois.

Spinneri ja ruudukko on maalattu mainiosti, hyvän näköisiä. Ko. koneyksilön AN/APS-13 antennit olet näppärästi tehnyt akupunktioneuloista. Hyvä idis. Jäähdytysnesteen paisuntasäiliön ulostulon vana on hyvin maalattu, mutta sopiiko se tähän puunatun esikuvan pienoismalliin, mielestäni ei. Hasegawan mallista otetut ja tuunatut säiliöt on hyvin tehty lasiputkiliitoksineen ja kumisukkineen. Tukirakenteiden, työntötankojen ja luukkujen kiinnivetovaijerien toteutus ja lisääminen on hyvä juttu.

Vanhennuksen osalta olisin kaivannut jonkin verran näkyvämpää tai korostuneempaa vanhennusta lekon rungon alapintaan ja siipiin tai vaihtoehtoisesti vieläkin maltillisempaa vanhennusta, sillä nyt vanhennus on tavallaan puolivälissä puhtoiseksi puunattua konetta ja aktiivikäytössä ollutta konetta. Eli joko vielä maltillisempi vanhennus (hyvin lievä vanhennus), joka kuvastaa puunattua lekoa tukikohdan kentällä tai sitten voimakkaampi vanhennus, joka kuvastaa juuri lennolta tullutta lekoa. Em. saiteilta ja kirjoista löytyvät kuvat ja selostukset aidoista Stangeista tähän asiaan. Nyt, kun pienoismallisi esittää muilta osin puhtoista puunattua lekoa, vanhennuksen olisi pitänyt olla yhdenmukaisuuden vuoksi maltillisempi.

Pienoismallirakentamisesi lähtemiseen lapasesta en oikein usko. Kaikkia noita maaleja, litkuja yms… voi käyttää, mutta en myöskään oikein usko, että ne kaikki ovat tarpeellisia; huomattavasti paljon vähemmällä pääsee. Nyt tulee väkisnkin mieleen eräänlainen jopa turhien litkujen käyttämisen itsetarkoitus. Kaikkien mainittujen maalien yms…käytön sijaan olisi kenties kannattanut satsata esikuvalekon tarkempaan tutkimiseen samoin kuin itse lekotyypin eli Stangin itsensä.

Kokonaisuudessa ihan hyvä pienoismalli, mutta samalla jää kuitenkin huippumallista, johtuen em. asioista erityisesti ja muutamasta muusta asiasta, jotka tosin voi skipata. On aina riski, kun alkaa mallata tunnettua lekoa, sillä silloin täytyy myös pienoismallista tehdä kaikinpuolin esikuvan näköinen, muutoin se ei ole täysin pienoismalli esikuvastaan. Toki varaa on aina tulkinnoillekin. Tässä on hyvä yritys huolimatta puutteistaan; pienoismalli on hyvin rakennettu ja viimeistelty, mutta toisaalta parantamisenkin varaa on.

Siinäpä nuo rakentavat ja samalla myös kriittisetkin kommenttini. Parhain terveisin, AJ
Upea on työsi ja melekosen homman olet tehnyt. Työ tekijäänsä kiittää, eli en lähde kyllä moittimaan tätä.

Kiva on kirjoitella kaikkitietävän ja ja varsinkin asioihin perehtyneen AJ:n jälkeen. Hän se viitsii paneutua ja laitella linkkejä. Siis suurkiitos myös hänelle ja jatka samaan tyyliin.

Noilla AJ:n parannuksilla olisi siis esikuvaansa nähden aika suurikin vaikutus, mutta minulle sekamallarina riittää tämä antamaan ****.

Kaunis, jos sotahärpäkkeestä voi näin sanoa.
T.T
AJ kirjoitti:
…Siinäpä nuo rakentavat ja samalla myös kriittisetkin kommenttini. Parhain terveisin, AJ
Moi AJ,
Sinulta löytyy tietoa kuin kävelevästä kirjastosta. Kaikki esiintuomasi tieto tästäkin lekosta osoittaa
todellista asiantuntemusta. Kiitos! Yst. terv. Kartsa
Hieno on mallisi. Ei noihin Mustangeihin oli ne sitten lekoja tai autoja kyllästy koskaan.
ykak 4.6.2012 20:51 Vastaa lainauksella
PhantomII kirjoitti:
Paljon nähnyt sotaratsu. Pinnaa vaatii tuollainen ruutumaalailu, melkein itse valitsisin esikuvan jossa tuollaista ei ole. Hatunnosto viitseliäisyydestä. Istuu kyllä nokan muotoihin varmasti paremmin kuin siirtokuva?

Mustangin siiven yläpinta oli käsittääkseni AINA suojamaalattu. Näin myös muuten metallipintaisissa koneissa, joissa siipi oli siis maalattu metallinvärisellä suojamaalilla. Kuva ja maininta touhusta on ainakin "Mustang in action"-kirjassa sivulla 39. Taustapeili(?) kuomun yläosassa on jäänyt vaiheeseen?

Chippaukset ovat hienosti onnistuneet ja jarruputket ovat paikoillaan. Se on jo tässä mittakaavassa mielestäni pakollinen juttu. Muutenkin detaljointi edustaa tälle mittakaavalle kuuluvaa tasoa.
moro, kyllä se on valmis. Eli peilin päälle laitettiin läpinäkyvä kuomu ilmanvastuksen pienentämiseksi joissain yksilöissä. Se löytyy itseasiasa tamiyan kirkasosarangasta. Olin jo pähkäillyt sen tekemistä pitkälle ennekuin huomasin sen. Ehdin sen kertaalleen maalata alumiinin väriseksi, kunnes tajusin että se on läpiväkyvä. Aluminofolion pala sisällä kuvaa sitä peiliä:0))
ykak 4.6.2012 21:24 Vastaa lainauksella
AJ kirjoitti:
Laitoin jo yhden kommentin mutta hävis jonnekkin bittiavaruuteen: AJ - loistodataa ja linkkejä seuraavaa Mustangia varten :0). Olen lukenut Bud Andersson kirjan "To Fly and Fight" ja suosittelen sitä lämpimästi. Norman "bud" Fortierin kirja An Ace of The Eight on hyvä kuvaus peruslentäjän arjesta. Barrett Tillman:in kirjassa Whirlwind -The Air War Against Japan 42-45 on hyvä kuvaus, millaista oli lentää Mustangilla aavan ulapan yllä tunteja ja taas tunteja. Moottori ei todellakaan saanut sammua ja hereillä piti pysyä.
Hyvä kommentti AJ koskien jäähdytysnestevanaa - pitää olla johdonmukainen. Tiettyjä kompromissejä tuli tehtyä tietoisesti, koska osittain halusin kokeilla, miten Alcladin sävyt käyttäytyvät vierekkäin.

Moi Ykak,

Kapteeni Charles B.Weaverin 362FS/357FG käyttämästä kolmesta "Passion Wagon" P-51D lekosta tämä pienoismallisi on se toiseksi viimeinen "natural metal finish" "Passion Wagon" P51D-20-NA serial 44-72199, joka sodan jälkeen myytiin Sveitsiin, Sveitsin ilmavoimien tunnus J-2019 ja joka myöhemmin scrapattiin. Weaverin aikaisempi "Passion Wagon" oli alunperin majuri Arval Robersonin oliivinvihreä P51D-5-NA serial 44-13691, joka siirrettiin Weaverille ja viimeisin "natural metal finish" "Passion Wagon" sodan oli P51D-20-NA serial 44-63779, joka puolestaan tuhoutui lekon rullausonnettomuudessa (taxiing accident) 1946. Kaikissa kolmessa "Passion Wagonissa" oli tuo kiva pin-up girlin kuva maalattuna. Täältähän nuo löytyvät: www.cebudanderson.com/vintagephotoIII06.htm

Mitä ilmeisimmin pienoismallisi pohjautuu tällä sivulla olevaan kuvaan "Passion Wagon" P51D-20-NA serial 44-72199:sta www.cebudanderson.com/newest_357th_fg_photos_01.htm

Useiden sodan aikaisten kuvien ja filmien perusteella ja yksinkertaisesti vain moottorin, Rolls-Royce
Packardin eri versioiden V-1650-3, V-1650-7 ja V-1650-9, ominaisuuksien ja käytönkin mukaan lienee sanomattakin selvää, että pakokaasuvanoista tulee suhtellisen voimakkaita etenkin kun jo pelkästään take-offissa eli nousussa käytetään 61 in hg:n manifold pressuria 3000 rpm:llä ja WEP:ssä peräti 67 in hg:n manifold pressuria 3000 rpm:llä. Ns. military powerillakin paineet ovat 61 in hg:tä 3000 rpm:llä. Ainoastaan cruisella ja jatkuvalla lennolla paineet ja pakokaasupäästöt ovat pieniä ja maltillisia; cruise 42 in hg:n rööripaineet 2400 rpm:llä ja continuous max. eli jatkuva normilento 46 in hg:n rööripaineet 2700 rpm:llä. No, joo enempää en jaksa P-51 moottoreista kirjoittaa vaan kehotan katsomaan ja tavaamaan vaikkapa nämä saitit tarkkaan:
MustangsMustangs saitti: www.pienoismallit.net/linkit/727/
The North American P-51 Mustang InfoCenter: www.pienoismallit.net/linkit/735/
Clarence E. "Bud" Andersonin: www.pienoismallit.net/linkit/730/
The US 8th Army Air Force Fighter Command Littlefriends: www.pienoismallit.net/linkit/729/
Sveitsin 'Stangit: www.pienoismallit.net/linkit/731/
Ilmailuartisti Gaëtan Marien oma kotisivu: www.pienoismallit.net/linkit/736/
ja jos vielä jaksaa epäillä niin sitten kannattaa vielä tavata vaikkapa nämä kirjat:
North American P-51 Mustang, Malcolm Lowe, Crowood Aviation Series
North American P-51 Mustang Pilot's Flight Operating Instructions, USAAF and North American Aviation, Periscope Film LLC
American Eagles P-51 Mustang Units of the Eigth Air Force, Roger Freeman, Classic Publications

Toki tämä pienoismallisi on ns. puunatussa "propagandakuva" kunnossa, kuten em. www.cebudanderson.com/newest_357th_fg_photos_01.htm oleva kuva osoittaa ja näin ollen hyvin kuvaa ko. lekoa tuolloin kuvan ottamisen hetkellä pakokaasuvanojen osalta. Saman saitin kuva mm. Weaverin myöhemmästä P51D-20-NA s/n 44-63779:stä www.cebudanderson.com/vintagephotoIII06.htm osoittaa taas myöskin aikalailla normipakokaasuvanat.

Phantomkin jo tuossa edellä aivan oikein totesi, että "Mustangin siiven yläpinta oli käsittääkseni AINA suojamaalattu. Näin myös muuten metallipintaisissa koneissa, joissa siipi oli siis maalattu metallinvärisellä suojamaalilla."

Stangisi metallisävyt (kolme Alcladin alumiinsävyä, 119 Airframe, 101 Aluminium, 103 Dark Aluminium ja Tamiyan kaksi sävyä Flat Aluminuim ja Chrome Silver) antavat kivan erilaisuuden siipien paneeleihin.

Mutta jotenkin olisi kenties kannattanut tehdä seuraavat jutut: 1) Yläsiipien alumetallipinnat olivat pohjamaalattuja yellow-tinted zinc chromate primerilla - sitä väriä tulisi heijastua varsinaisen maalipinnan alta, 2) Yläsiipien pohjamaalatut alumetallipinnat olivat maalattuja alumiinimaalilla, joissa juuri siipipaneelien sävytystä voi korostaa eri värisävyillä jonkin verran ja mieluusti laminar-flow siipiin aiheutuneen ilmavirtauksen/ilmanvastustuksen mukaan - aseistuksen ja patruunavöiden päällä olevat paneelit olivat myös sävyiltään hieman erivärisiä, kuin muut siiven paneelit, koska niitä aukaistiin ja laitettiin kiinni melko usein ja 3) kaikki siipien yläpinnan paneeliurat (poislukien juuri edellämainitut aseistuksen ja patruunavöiden päällä olevat paneelit) olivat täytettyjä erikoisella punaisenruskealla pastalla. Täyttöpastan jälkeen siivet kiillotettiin ja puunattiin tasaiseksi.

Tämän jälkeen siivet maalattiin em. alumiinimaalilla ja lopputulos jälleen kiillotettiin ja puunattiin. Kaiken em. tarkoitus oli pitää siivet mahdillisimman puhtaina ja lommottomina, jotta ilmanvastus siipien osalta olisi mahdollisimman pieni ja laminar-flow siipien ominaisuudet tulisivat paremmin esille. Operatiivisissa olosuhteissa siipien pito mahdillisimman puhtaina ja lommottomina oli erittäin vaikeaa, kuten P-51 ässä ja aeroinsinööri "Kit" Carson totesi usein eri haastatteluissa ja kirjoissa.

Siiventyven ja rungon yhtymäkohdassa on vihreän tai keltaisen tai vihreänkeltaisen värin värilaikkuja. Samoin ohjaamon voitonmerkkien kohdalla. Näitten laikkujen merkitys ei oikein aukea taysin; ilmeisesti olet yrittänyt kuvata sillä "yellow-tinted zinc chromate primeria", mutta ko. primer ja sen vihreänkeltaiset värilaikut sopivat paremmin siipien yläpintaan; kts. ed. siipien maalaus. Siiven pieniä näkyviä maalipaakkuja olisi voinut hioa 6000 hiomapaperilla pois.

Spinneri ja ruudukko on maalattu mainiosti, hyvän näköisiä. Ko. koneyksilön AN/APS-13 antennit olet näppärästi tehnyt akupunktioneuloista. Hyvä idis. Jäähdytysnesteen paisuntasäiliön ulostulon vana on hyvin maalattu, mutta sopiiko se tähän puunatun esikuvan pienoismalliin, mielestäni ei. Hasegawan mallista otetut ja tuunatut säiliöt on hyvin tehty lasiputkiliitoksineen ja kumisukkineen. Tukirakenteiden, työntötankojen ja luukkujen kiinnivetovaijerien toteutus ja lisääminen on hyvä juttu.

Vanhennuksen osalta olisin kaivannut jonkin verran näkyvämpää tai korostuneempaa vanhennusta lekon rungon alapintaan ja siipiin tai vaihtoehtoisesti vieläkin maltillisempaa vanhennusta, sillä nyt vanhennus on tavallaan puolivälissä puhtoiseksi puunattua konetta ja aktiivikäytössä ollutta konetta. Eli joko vielä maltillisempi vanhennus (hyvin lievä vanhennus), joka kuvastaa puunattua lekoa tukikohdan kentällä tai sitten voimakkaampi vanhennus, joka kuvastaa juuri lennolta tullutta lekoa. Em. saiteilta ja kirjoista löytyvät kuvat ja selostukset aidoista Stangeista tähän asiaan. Nyt, kun pienoismallisi esittää muilta osin puhtoista puunattua lekoa, vanhennuksen olisi pitänyt olla yhdenmukaisuuden vuoksi maltillisempi.

Pienoismallirakentamisesi lähtemiseen lapasesta en oikein usko. Kaikkia noita maaleja, litkuja yms… voi käyttää, mutta en myöskään oikein usko, että ne kaikki ovat tarpeellisia; huomattavasti paljon vähemmällä pääsee. Nyt tulee väkisnkin mieleen eräänlainen jopa turhien litkujen käyttämisen itsetarkoitus. Kaikkien mainittujen maalien yms…käytön sijaan olisi kenties kannattanut satsata esikuvalekon tarkempaan tutkimiseen samoin kuin itse lekotyypin eli Stangin itsensä.

Kokonaisuudessa ihan hyvä pienoismalli, mutta samalla jää kuitenkin huippumallista, johtuen em. asioista erityisesti ja muutamasta muusta asiasta, jotka tosin voi skipata. On aina riski, kun alkaa mallata tunnettua lekoa, sillä silloin täytyy myös pienoismallista tehdä kaikinpuolin esikuvan näköinen, muutoin se ei ole täysin pienoismalli esikuvastaan. Toki varaa on aina tulkinnoillekin. Tässä on hyvä yritys huolimatta puutteistaan; pienoismalli on hyvin rakennettu ja viimeistelty, mutta toisaalta parantamisenkin varaa on.

Siinäpä nuo rakentavat ja samalla myös kriittisetkin kommenttini. Parhain terveisin, AJ
AJ 5.6.2012 00:12 Vastaa lainauksella
Moi Ykak,

Bud Anderssonin kirja on ok ja Barrett Tillmanin opukset ovat aina mielenkiintoisia luettavia - Tillmanin suosikkileko muuten on Douglas SBD Dauntless.

Joo, kompromissejahan sitä valitettavan usein joutuu tässä mallaustouhussa tekemään.

Yksi hyvä lisälinkki Stang dokumentteihin on Mike Williamsin ja Neil Stirlingin Performance-saitti www.pienoismallit.net/linkit/734/ suhtautuu tiettyihin suoritusdatoihin vain terveellä järjellä myös Stangin osalta, koska ne ovat laskennallisia arvoja, ei välttämättä empiirisesti oikeasti testattuja.

Nuo hopea/alumiinisävyt ovat kyllä pahoja - yhden Stang-mallin olen mennyt pilaamaan totaalisesti ihan omaa tyhmyyttäni eri hopea/alumiinisävyjen sähläyksellä lisähöystettynä väärällä litkutuksella joka syövytti maalit, liimat ja vielä styreeniakin. Joten kyllä noita sävyjä kannattaa testata.

Parhain terveisin, AJ
No niin, aina oppii; tuo taustapeilihomma oli täysin uutta. Arvelinkin, että muuten hienossa ja viimeistellyssä mallissa tuskin tuollainen näkyvä detalji on jäänyt oikeasti huomioimatta.