Pienoismallit.net

Messerschmitt Bf109 E-1

Pelkään, että minua on vaivannut jo pitempään vakava sataysiaddiktio. Nyt kun Eduard julkaisi Royal Class- painoksen E-mersusta, jouduin käymään jälleen kerran jaakobinpainia itseni kanssa - jä hävisin. Olin lukevinani, että kyseessä on pienennetty painos jokin aika sitten julkaistusta 1:32 E-sarjalaisesta ja sen rakentaneena suhtauduin sarjaan hiukan epäillen; siinä kun ei osien sopivuus ollut ihan tamigawa-luokkaa. Kuitenkin bonuksena tuleva mittaritaulu 1:4:ään, kaikki mahdolliset etsit, kuomumaskit ja resiinirenkaat keskiöineen ratkaisivat painin Eduardin eduksi. Asiaa ei parantanut se, että sarjassa oli peräti 12 hyvin mielenkiintoista maalausvaihtoehtoa alkaen E-1:stä ja päättyen E-4/7:aan.
Sarja on valettu valmistajalle tyypilliseen vaaleanruskeaan muoviin ja jälki ja pintadetalointi on todella erinomaista. Mm. pakoputket ja aseiden piiput on avattu. Sarjassa tulee mukana myös moottori ja sarjan voi rakentaa joko moottorinpellit avattuna tai kiinitettynä.
Kuivasovitus osoitti, että pääosat sopivat saumattomasti yhteen ja kirkasosat, jotka tuottivat minulle vaikeuksia isomman Mersun kanssa, näyttäisivät istuvan ihan kunnolla. Sitävastoin siipijäähdyttimien alueella vaikuttaisi olevan vähän sovitusongelmaa.

Sarjan kahdestatoista maalausvaihtoehdoista päädyin tämän ensimmäisen sarjan kohdalla E-1 -vaihtoehtoon kesältä -39. Kyseessä on ajalle tyypillinen 70/71/65 -kaava, valkoisen pyrstö ja korkeusvakaajat sekä saman väriset siiven kärjet. E-1:ssä ei ollut siivissä MG FF-aseita vaan konekiväärit, jotka eivät näkyneet ulos.

merkinnät

Sain Mersuni viimein viimeisteltyä valmiiksi. Kuvat puhukoot puolestaan vaikka ei tämäkään ole vielä se "täydellinen" malli, joka odottaa itseään yhä.
Nyt on työ edennyt niin pitkälle, että Mersu on saanut suojamaalauksen päälleen sekä siirtokuvat pintaan. Maaleina käytin siis Vallejon RLM65-sävyä sekä Xtracrylicsin RLM70 ja -71-sävyjä, joista RLM70:stä vaalensin hieman valkoisella saadakseni hieman enemmän kontrastia aikaan vihreiden välille. Onnistuinko? Se on katsojan silmässä.
Pohjamaalasin mallin Mr Surfacer 1200:lla, johon käyttämäni akryylimaalit tarttuvat hyvin ja kestävät käsittelyäkin kohtalaisesti. Pohjamaalaiksen jälkeen tein esivarjostukset mustalla. Alapuolen maalasin Vallejon RLM 65-sävyllä, joka täsmäsi parhaiten ainakin Keski-Suomen Ilmailumuseolla hiljattain entisöidyn Blenheimin DN-siniseen, jonka puolestaan pitäisi olla saman kuin RLM65.
Rakentaminen etenee hitaanlaisesti. Nyt on kuitenkin runko ja sen sisään tulevat ohjaamo, moottori tuliseinineen sekä kannuspyörä saatu kokoon. Kaikki sopi yhteen erinomaisesti mutta tuo kannuspyörän kiinnittäminen jo rakentamisen tässä vaiheessa ei ole oikein mukavaa mutta vaihtotehtojakaan ei ollut.
Valitettavan hitaasti etenee tämä blogini johtuen meneillään olevasta isohkosta piharemontista. Mutta jotain kuitenkin. Pari yleistä juttua sarjaan liittyen: osat ovat tosi ohuesti kiinni valuragoissaan ja on suuri vaara, että ne putoavat rangasta huomaamatta. Itse kalastastelin ja onneksi löysi pudonneen siipitykin. Toinen huomattava asia on, että sarjan voi rakentaa joko moottorinpellit irroitettuna ja moottori näkyvillä tai sitten pellit kiinni ja moottori piilossa. Päätin rakentaa tämän E-1 -version moottorinpellit irrallaan ja myöhemmin toisen E-3 tai E-4 -version pellit kiinni. Osien sopivuus on edelleen hyvä. Ainoa tähän asti tullut…
Homma lähti käyntiin tavan mukaisesti ohjaajan konttorista. Käytin sarjassa mukana tulleita syövyteosia parantamaan ohjaamon ulkoasua ja se edellytti eräisen valettujen yksityiskohtien poishiomista ohjaamon molemmilta seiniltä. Kokeilin maalaamiseen minulle ennen kokeilematonta tekniikkaa. Yksityiskohtien rakentelun jälkeen maalasin koko ohjaamon satiininkiiltoisella mustalla, jonka kuivuttua maalasin alueen yläviistosta, eli valon tulosuunnasta Xtracrylicsin RLM 02 Graulla. Näin sain mielestäni aikaan sopivat varjot sellaisiin paikkoihin, johon valo ei käy. Lopuksi annoin ohjaamolle ruskean öljyvärihuuhtelun ja korostin yksityiskohtia…