Pienoismallit.net

Flammpanzer II

Taustaa

Kyseinen liekinheitinpanssarivaunu tunnetaan alkuperäiseltä ja viralliselta nimeltään Panzerflammwagen tai Panzerkampfwagen (F). Myöhemmin nimi vaihtui muotoon Panzerkampfwagen II (Flamm). Kaikilla em. nimillä oli sama erikoisajoneuvotunnus, Sd.Kfz.122. Vaunun suunnittelu alkoi jo vuonna 1939 alkuvuodesta. Alustan suunnittelusta oli vastuussa MAN ja torni puolestaan oli Daimler-Benzin vastuulla. Kehitystyön tuloksena vaunun kummallekin etulokasuojalle asennettiin itsenäisesti pienet toimivat liekinheitin tornit, jotka kääntösäde oli 180 astetta kello 9:stä kello 3:een. Kummallekin liekinheittimelle oli lokasuojilla oma 160 litran öljysäiliönsä, jotka mahdollistivat 2-3 sekuntia kestävän liekin ampumisen noin 80 kertaa. Öljyn sytyttämistä varten käytettiin asetyleeniä ja liekin ampumiseen tarvittava voima saatiin typestä, jota varten vaunussa oli 4 kpl sylintereitä. Lähipuolustusta varten vaunun tornissa oli pallokalotissa yksi kpl MG34 konekivääreitä. Konekiväärin tähtäin oli asetettu 200 metriin ja ammuksia oli yhteensä 1800 kpl.

Vaunu painoi 12 tonnia ja siinä oli 3 hengen miehistö. Vaunun johtaja hoiteli myös konekivääriampujan virkaa ja hänen vastuullaan oli myös liekinheittimien käyttö. Radisti istui rungon etuosassa oikealla puolella ja ajaja vasemmalla puolella. Panssarointi oli etuosassa 30 mm sekä sivuilla ja takana 14,5 mm. Panssarointi oli riittävä alle 25 mm panssarintorjunta-aseille yli 600 metrin matkalta ja alle 8 mm ammuksille panssarointi oli riittävä kaikilta etäisyyksiltä.

Huhtikuussa 1939 annettiin käsky vaunun varsinaisen valmistuksen aloittamiseksi ja ensisijaiseksi alustaksi valittiin siis MANin valmistama Panzer II D:n alusta, jossa oli Maybachin HL 62 vesijäähdytteinen 6 sylinterinen ja 6,2 litran moottori. Esisarjan vaunu valmistui heinäkuussa 1939. Kevään 1940 aikana 46 kpl Pz II Ausf.D vaunua otettiin yksiköiltä takaisin tehtaalle muutettavaksi liekinheitinvaunuiksi ja myös 20 ensimmäiseksi valmistunutta liekinheitinvaunua otettiin takaisin tehtaalle joukkojen tekemien muutosparannusten toteuttamiseksi. Liekinheitinvaunuja valmistettiin esi- ja ykkössarjan lisäksi myös kakkossarja. Joulukuussa 1941 tehtiin kuitenkin päätös käyttää loput 2.sarjan rungoista 76,2 mm Pak.36 (r) eli Marder II D:n valmistukseen. Mainittakoon, että näitä liekinheitinvaunuja tehtiin käyttämällä hyväksi myös Panzer II E:n alustoja.

Taktiikkaa ja taisteluita

Liekinheitinvaunuja käytettiin häikäilemättömästi vihollisen moraalin heikentämiseksi etenkin silloin, kun muilla aseilla ei saatu toivottua tulosta aikaiseksi. Liekinheitin todettiinkin varsin pelottavaksi aseeksi ja sitä käytettiin vihollisen ajamiseen pois bunkkereista ja muista suojarakennuksista ja tämän jälkeen järkyttynyt vihollinen oli helppo maali muille aseille. Taktiikkaan kuului myös pelkän öljyn ampuminen pitkillä sykäyksillä juoksuhautoihin, bunkkereihin ja taloihin ja tämän jälkeen öljyyntyneet kohteet sytytettiin tuleen. Suositeltavaa oli myös käyttää useita liekinheitinvaunuja rinnakkain suuremman peiton aikaansaamiseksi. Ohjeiden mukaan liekinheitinvaunujen piti aina toimia yhdessä muiden panssaroitujen ajoneuvojen kanssa ja vain poikkeustapauksissa niitä tuli käyttää yksinään jalkaväen tukena.

Liekinheitinvaunujen osallistumisesta taisteluihin on suhteellisen vähän olemassa kertomuksia. 26 elokuuta 1941 Itä-rintamalta raportoitiin taisteluiden jälkeen kuitenkin seuraavasti: Vihollisella oli hallussaan Lojnja joen alueella vastahyökkäyksen jälkeen noin pari kilometriä leveä ja pari kilometriä syvä alue. Saksalaiset asettivat rynnäkköjoukkojen tavoitteeksi saavuttaa alkuperäinen puolustuslinja ja joukkoja tukivat liekinheitinvaunut. Hyökkäys alkoi aamulla klo 6.00 ja liekinheitinvaunukomppaniat etenivät kaksi rinnakkain ja kolmas vasemmalla takana. Maaston muoto kuitenkin pakotti supistamaan alkuperäisen hyökkäyksen leveyttä ja vaunujen oli myös pakko ylittää monia yksittäisiä kaivantoja, ojia yms. Vaunut saivat vastaansa vain keveiden aseiden tulta, vaikkakin oli odotettavissa myös panssarintorjunta-aseiden ja raskaampien aseiden tulta. Vihollisen jalkaväki oli kaivautunut metsän reunaan ja sen edessä olevaan tiheään pensasmaiseen maastoon. Joukkojen vasemmalla puolella oleva syvähkö rotko ei ollut vaunujen ylitettävissä. Vanut etenivät kohti vihollista, mutta pian ilmeni, että maasto olikin vaunuille vaikeakulkuista ja hyökkäys vasemmalta puolelta oli mahdotonta em. rotkon takia. Saksalainen jalkaväki eteni myös kohti metsää ja sai vastaansa vihollisen konekivääri- ja kivääritulta. Vaunut sen sijaan lähtivät etenemään kohti kaivautunutta vihollista oikealta puolelta ja saavutettuaan pensasmaaston ne alkoivat polttaa edessään olevaa maastoa. Vaunut etenivät nyt komppanioittain siten, että 1. komppania eteni metsän reunaa pitkin, 3. komppania eteni avomaastossa ja viljapellolla ja 2. komppania lähetettiin puhdistamaan loppumaastoa. Ilmeni, että alueella oli runsaasti kaivautuneita vihollisia ja että alue oli tästä syystä puhdistettava pieni pala kerrallaan. Alueelle edelleen piiloutuneina olevien vihollisten takia vaunut puhdistivat alueen vielä uudelleen. Saksalaisten jalkaväki oli myös saavuttanut tavoitteensa ja kaivautunut maastoon. Liekinheitinvaunut aloittivat klo 11.00 vetäytymisen takaisin lähtöasemiinsa. Hieman puolenpäivän jälkeen liekinheitinvainut hälytettiin auttamaan vihollisen hyökkäyksen kohteeksi joutuneita rynnäkköjoukkoja. Rynnäkköjoukot selvittivät kuitenkin itse tilanteen eikä liekinheitinvaunujen apua enää tarvittu. 1. komppania jätettiin kuitenkin illaksi asti eturintamaan varmistustehtäviin. Taistelussa liekinheitinvaunujen raportoitiin tuhonneen useita pikakivääreitä, raskaita konekivääreitä, yhden kranaatinheittimen, kaksi autoa, kolme kuorma-autoa, yhden panssarivaunun ja kaksi tykkiä. Pitkälti toistasataa vihollista oli tuhottu liekinheittimillä ja konekivääreillä ja useita kymmeniä saatiin vangiksi. Liekinheitinvaunuille ja niiden miehistöille ei omia tappiota raportoitu.

Mallin rakennusvaiheet ja ylläolevan "tekstin taustaa" osio on julkaistu Mallix-lehdessä 6/2009. "Taktiikka ja taisteluita" osiota ei aikoinaan julkaistu ko. lehdessä. Tiedot perustuvat mm. Steven Zalogan tekstiin Flammpanzer kirjasessa (Osprey New Vanguard sarja).

Malli on siis Alanin tuotantoa ja se oli jonkin verran työläs rakennettava lähinnä valun pehmeyden, osien yhteensopivuusongelmien ja hymykuoppien vuoksi. Suuremmat ongelmat olivat veto- ja johtopyörissä. Malli maalattiin ruiskulla Tamiyan maaleilla, pintakäsittely on tehty itse sekoitetuilla litkuilla ja pastelleilla. Telat ovat Friukkarin ja tornin kk om Adlers Nestin.

Huomasin, että pyörästö ja rungon etuosa olisivat voineet olla enemmän kurattuja, koska rungon takaosa ja rungon sivut ovat suhteessa enemmän kurassa. Aika antaa enemmäm tilaa omillekin tekemisille ja näkemyksille, mutta tämä olkoon tässä nyt siinä asussa kuin se aikoinaan valmistui.

t. Jake

Kommentit

Vastaan tähän kahdella sanalla:

VAU

… tai oikeastaan tuossa tuli kolme sanaa:

V = Voihan
A = Absoluuttinen
U = Upeus

… and now Finland … FIVE POINTS …
AJ 4.5.2012 20:02 Vastaa lainauksella
Moi Jake,

Komppaan Raimoa; historiikki ja taustoitus plus valokuvat huippua! Itse pienoismalli on aivan uskomaton - olet saanut vaikean panssarinharmaanvärin styreenissä näyttämään täysin aidolta teräkseltä - eiköhän siinä ole kaikki oleellinen; niin realistisen näköinen kuin vain voi olla. Tosiaan FIVE POINTS …from Finland!

Jake, taidat skabata tällä upealla Flammpanzer II:lla juuri Raimon Wolf WR1 kilpurin kanssa seuraavasta viikon mallista. Upeita töitä molemmilta herroilta!

Parhain terveisin, AJ
Ihan mahtava malli ! En osaa perustella mutta on todella hieno. Ehk siksi kun pidän saksan sota kalustosta .Mutta tosi upee malli taas jos saisi antaa enemän pojoja niin saisit vou vielä kerran.
Moi ja kiitos kommenteista Raimo, AJ ja Marjo. Mielestäni tämä vaunu on erikoisen näköinen, jotenkin samalla sekä ruma että viehättävä. Unohdin mainita, että tunnukset ovat Archerin kuivasiirtokuvia. Niiden kanssa toimiminen on huomattavasti helpompaa kuin perinteisten märkäsiirtokuvien kanssa.

t. Jake
Todella hienoa työtä! Valmistaja on itselle outo, joten onnittelut erinomaisesti onnistuneesta kasauksesta. Kun yleensä nämä vähän vähemmän kuultujen valmistajien tekeleet kärsivät yhteensopivuusongelmista sun muista puutteista.

Kaksi etummaista "minitykkiä" ovat siis itse liekittimet, niin oliko nuo tripla putket takana sitten savuverhon tekoon?

Kaikinpuoli todella näyttävä ja harvinainen malli "tikrujen" ja "panttereiden" joukkoon. Ja miten ihmeessä taijot noin hyviä kuvia? :)

"En olisi halunnut olla kyydissä kun joku päräyttää tykillä noihin 160L:siin!" ;D
Terve Waltter ja kiitos,

Alanilla (Hobbies) oli ja on kai vieläkin muutamia aika mielenkiintoisia malleja kuten tämä liekinheitinvaunu, Marder II D, Grille M, 88 mm PAK ja taisi olla kuorma-auto tai parikin. Grillestä on nykyään Dragon tehnyt oman versionsa ja 88 taitaa löytyä Trumpalta (en muista onko sama versio).

Kyllä, triplaputket ovat savunheittimien putket. Kuvien mukaan osassa vaunuja noita heittimiä oli ja osassa taas ei. Samoin etulokasuojista oli hieman toisistaan poikkeavia rakenteita.

Kuvauksessa käytän kahta tai kolmea päivänvalovalaisinta siten, että valo jakautuisi suhteellisen tasaisesti mallin päälle ja ympärille. Taustana on beigen värinen tai vaalensininen isohko taustapahvi. Kamera on Nikon D-80 ja objektiivi on Nikonin 60 mm macro. Kamerasta valitaan aukon esivalinta (A) ja itse aukko on väliltä 26 - 36. Em. asioista johtuen suljinaika on sen verran pitkä, että kameran on pakko olla jalustalla tärähtämisen estämiseksi. Myös kameran valotuksen korjailua kannattaa kokeilla ja haarukoida.

t. Jake
Terve!

Kiitos tarkoista asettelu ohjeista! :D Pitää myös paneutua enemmän tuohon artikkeliin valokuvauksesta täällä sivustolla.

Itse mietin omia kuviani jo sen verran kriittisesti (sivusto:"Arvioi kuviasi kriittisesti"), etten kuvia lisää, koska yksityiskohdat eivät niissä näkyisi. :( Valokuvaamisessa on itsellä paljon petrattavaa kun saisi vielä hyvän kamerankin ja asetukset kohdilleen.

Harrastuksena mallithan ovat omaksi näpertely-ja silmäniloksi, mutta olisihan kiva esitellä tarkoin kuvin töitää myös muille kanssaharrastajille, koska itselle muitten työt tuovat usein uutta kipinää projekteihin ja innostavat rakentamaan mahdollisesti jonkun uuden mallin!

T.Waltter
Keskiarvoa korkeammat viisi tähteä, joten kommenttia perään. Erittäin tasapainoinen, huikean hieno kalustosta ymmärtämättömän silmiin. Erityisiä vau-kohtia tuo puuloota ja maalaus noin kokonaisuudessaan. Upea malli.

T: Jaska
Tervehdys Jaska ja kiitos. Mukavaa kun malli on mieleesi.

t. Jake
Hey There.My name is Victor Feodorov. I really love the work you did on this kit. I am in the process of building the Alanger/ICM kit. It is really lack in detail. Right now I am on a budget,so the price is just right. I particularly like those welds. I am deciding if I should do the same. I have the Arber Weld Lines. I really do not want to get over my head with this kit. Again a beautiful job.

Victor Michael Feodorov
armourpro.wordpress.com