Pienoismallit.net

F-111 Ardvark

Combat Lancer

Hyvin lyhyesti F-111 Aardvarkin historiaa

General Dynamics F-111 oli ensimmäinen operatiivisessa käytössä ollut kääntyväsiipinen lentokone. Se syntyi 1960 käynnistetyn TFX (Tactial Fighter Experimental) projektin seurauksena. Silloisen USAn puolustusministerin Robert McNamaran ajatuksena oli kehittää yksi konetyyppi, joka täyttäisi sekä ilmavoimien että laivaston tarpeet. Idea yhteisestä konetyypistä ei saanut kannatusta kummankaan puolustushaaran piirissä. Kaikesta huolimatta ilmavoimille kehitettiin F-111A ja laivastolle F-111B.
Ensimmäinen F-111A valmistui lokakuussa 1964 ja lensi ensimmäisen kerran saman vuoden joulukuussa. F-111B version ensilento tapahtui toukokuussa 1965. F-111B version valmistuksesta vastasi Grumman.

Projektin edetessä kävi yhä selvemmäksi, että ilmavoimien ja laivaston koneelle asettamat vaatimukset erosivat toisistaan yhä enemmän ja enemmän. Saatuaan paino- ja moottoriongelmista tarpeekseen laivasto keskeytti kehitysprojektin elokuussa 1968 viiden proto/kehitysversion ja kahden tuotantoyksilön jälkeen. Laivaston tarpeisiin alettiin kehittää aivan uutta konetta. Lopputuloksena oli Grumman F-14 Tomcat jossa hyödynnettiin F-111 projektissa saatuja kokemuksia.

Ilmavoimillakin oli omat ongelmansa koneen kehittämisessä. Uutta tekniikkaa edustavat jälkipoltolla varustetut Pratt&Whitney TF30 ohivirtausmoottorit (turbofan)ja moottoreiden ilmanottoaukot yhdessä rakenteellisten heikkouksien kanssa olivat haasteellisimmat kehityskohteet. Vikojen löytäminen ja korjaaminen vei oman aikansa, jonka seurauksena rahaa paloi budjetoitua enemmän.

Moottoreiden lisäksi F-111 koneessa sovellettiin myös muuta uutta tekniikka varsin paljon. Se oli ensimmäinen kääntyväsiipinen (VG=Variable Geometry, “Swing wing“)operatiivisessa käytössä ollut suihkukone. Koneessa ei ollut perinteisiä heittoistuimia vaan koko ohjaamomoduli toimi eräänlaisena pelastautumiskapselina. Elektroniikkapuolella uutta oli maastoa seuraava tutka (TFR=Terrain Following Radar). Kehittynein TFR järjestelmä mahdollisti yöaikaan lentämisen automaattiohjauksella alimmillaan 200 jalan (noin 60m) korkeudessa.

Alkuhankaluuksista huolimatta F-111 osoittautui lopulta onnistuneeksi konstruktioksi. Erään tilaston mukaan se on turvallisin US Air Forcen konetyyppi 75 onnettomuudella 750000 lentotuntia kohti. Seuraavana oli A-7 Corsair II 101/750000. Tilasto oli sen verran vanha, että esimerkiksi F-15 ja F-16 eivät olleet mukana.

Vietnamin jälkeen F-111 konetta on käytetty sotatoimissa ainakin kahdesti. Vuonna 1986, Operaatio El Dorado Canyon eli pommituslento Libyaan. Operaatioon osallistuneet koneet nousivat Englannista Upper Heyfordin ja Lakenheathin tukikohdista, lensivät Atlantilta Gibralttarin salmen kautta Välimerelle, pudottivat pomminsa kolmeen kohteeseen Libyassa ja palasivat samaa reittiä takaisin. Yksi koneista menetettiin Libyassa ja yksi joutui laskeutumaan Espanjaan kesken paluulennon. F-111 otti osaa toimintaan vielä vuonna 1991 Desert Shield/Desert Storm operaation aikana. Viimeisen lentonsa F-111 lensi USAFn riveissä 1996. FE-111A koneiden käytöstä luovittiin kaksi vuotta myöhemmin 1998. Tämän jälkeen Australia oli ainoa maa, jolla oli F-111 aktiivipalveluksessa. Myös Australia luopui F-111 konetyypistä vuoden 2010 loppuun mennessä..

F-111 koneiden alatyypit, käyttäjät ja valmistusmäärät:
- F-111A, USAF (TAC), 159kpl
- F-111B, US Navy , 7kpl
- F-111C, Australian ilmavoimat (A- ja FB-mallien ominaisuuksia sisältävä versio), 24kpl
- F-111E, USAF (TAC, kehitetty F-111A mallista), 94kpl
- F-111D, USAF (TAC, E-version seuraaja, MarkII avioniikkajärjestelmä), 96kpl
- F-111F, USAF (TAC, viimeisin tuotantoversio, kevennetty MarkIIB avioniikkajärjestelmä), 106kpl
- FB-111A USAF (A-malliin perustuva SAC tyyppi), 76kpl
(60 FB-111A konetta modifioitiin F-111G malleiksi)
- EF-111A USAF (A-mallista muokattu elektronisensodankäynnin versio), 42kpl

(TAC=Tactical Air Command, SAC= Strategic Air Command)

Combat Lancer

Combat Lancer oli F-111A konetyypin ensimmäinen komennus sotatoimiin keväällä 1968. Osasto käsitti kaikkiaan kuusi konetta jotka saapuivat Takhilin tukikohtaan Thaimaassa 17.3.1968. Olosuhteisiin tutustumisen jälkeen ensimmäiset sotalennot tapahtuivat 25.3. Ensimmäisenä toimintayönä neljä konetta läksi matkaan. Jokaiselle koneelle oli määrätty oma kohde. Kaikki osuivat kohteisiinsa ja palasivat ilman tappioita.

Ensimmäinen menetys tapahtui 28 päivän yönä. Hylkyä ei löydetty ja putoamisen lopullinen syy on jäänyt epäselväksi. Toinen menetys tapahtui pari päivää myöhemmin. Tällä kerralla miehistö pelastui ja he pystyivät kertomaan mitä oli tapahtunut. Loppujen lipuksi tuhoutumisen syyksi selvisi rakennevika.

Huhtikuun alussa kaksi täydennyskonetta saapui Yhdysvalloista ja osasto oli taas täysilukuinen. Kolmas menetys tapahtui huhtikuun loppupuolella. Kolmannen menetyksen jälkeen F-111 ei enää lentänyt Ppohjois-Vietnamin ilmatilaan Combat Lancer komennuksen aikana. Lentotoiminta kuitenkin jatkui supistetussa määrin Etelä-Vietnamin puolella. Huolimatta kaikkiaan 55 onnistuneesta tehtävästä, niin kolmesta menetyksestä johtuen suurelle yleisölle oli jäänyt sellainen mielikuva, että koko komennus oli ollut täydellinen katastrofi. Miehistö kuitenkin uskoi konetyypin tulevaisuuteen. Osasto palasi takaisin Nellisin tukikohtaan 22.11.1968.

Seuraavan kerran F-111 otti osaa sotatoimiin Vietnamissa osana Linebacker operaatiota. Syyskuun 1972 ja Maaliskuun 1973 välisenä aikana 48 konetta suoritti noin 4000 tehtävää. Kuusi konetta menetettiin taistelutehtävissä ja kaksi muussa operatiivisessa toiminnassa.

Malli

Malli on Italerin (alunperin Escin?) tuotantoa ja kuvaa F-111A alatyyppiä. Osien yhteensopivuus on kohtuullinen eikä valupurseita ollut paljoakaan. Ohjaamon kuomun sopivuus ei ollut paras mahdollinen ja jälkeenpäin ajatellen sen olisi voinut rakentaa kuomu avoinna. Joitakin saumakohtia piti siistiä ja muutamaassa saumakohdassa piti käyttää kittiä. Kummankin korkeusperäsimen jättöreunaan piti lisätä tutkavaroitinantennien patit. Sarjassa oli siirtokuvat kaikkiaan kolmelle eri koneyksilölle joista yksi vaihtoehto oli juurikin Combat Lancerin tunnuksilla. Italerin tarjoama maalauskaavio ei aivan vastannut esikuvaansa.

Malli kuvaa toista Combat Lancerin täydennyskoneista (65-0025). Koneessa on ns. Kaakkois-Aasian maalauskaavio, joka muodostuu ruskeasta (FS30219) ja kahdesta eri vihreästä (FS34079 ja FS34102). Yleensä koneen pohja on musta mutta Combat Lancerin koneissa alapuoli oli tummanvihreä. Varsinaisesta sävystä ole nähnyt vähän toisistaan poikkeavia tietoja. Itse käytin pohjassa Molakin vihreää väriä 1116 jonka pitäisi vastata Humbrolin sävyä HU116. Yläpuolen maalasin Humbrolin väreillä 117 (uusi sävy, vaalea vihreä), 117 (vanha sävy, tumma vihreä) ja 118 (ruskea).

Minulla oli vanha MicroScalen siirtokuva-arkki jolla oli myös Combat Lancerin tunnukset sekä nokan kummallekin puolelle tulevat ruskeat tutka/anturipaneelit. No, ne paneelien kuvathan tietysti hajosivat atomeiksi kun liotin niitä vedessä. Ei auttanut muuta kuin käyttää Italerin omia siirtokuvia joissa paneelit oli merkitty pelkästään mustina ääriviivoina. Tuli lapsuuden värityskirjat mieleen kun yritin maalata paneeleja rajojen mukaan.

Pommit maalasin Revellin 42lla (Yellow Olive). Keltaiset raidat päätin tehdä mallineen avulla. Muovilevyyn reikä, keltaista maalia reunoihin ja pommia pyöritetään reiässä. Teoriassa pitäisi toimia. Pommien liimasaumat eivät kuitenkaan olleet aivan tasan ja maalikin oli liian juoksevaa. Lopputulos ei ollut aivan toivotunlainen, mutta annoin olla kun rakentelun takaraja alkoi uhkaavasti lähestyä. Ja pitäisi vielä se Broncokin saada valmiiksi.

Mallia en vanhentanut käytännössä juuri lainkaan. Lähinnä siksi, että Combat Lancerin koneet olivat lähes uusia koneyksilöitä, joilla ei ollut vielä paljoakaan lentotunteja takana. Lisäsin Humbrolin mattalakkaan pari tippaa tummanharmaata sävyä, pensselöin lakan mallin pintaan ja oletin että homma oli siinä. Ei muuten onnistunut. Ilmeisesti lakka jäi liian paksuksi koska kuivuttuaan pinta oli täynnä harmaita viivoja. Toinen kerta matan ja kiiltävän lakan sekoituksella antoi jo paremman lopputuloksen. Sitäkin lakkausta piti vielä vähän paikkailla Revellin mattalakalla. Ja vielä kolmannen kerran runsaasti laimennetulla Humbrolin mattalakalla. No tulipahan sudittua lakkaa pintaan. Toisaalta, ei jäänyt mallin pintakaan kovin monotonisen näköiseksi.

Pommien ja pommiripustimien kiinnityksessä kokeilin minulle uutta tuttavuutta eli pikaliimaa nimeltä ZAP CA. Takertuu sormiiin tehokkasti ja pitää myös osat paikallaan. Mutta maalipinnalle joutuessaan toimii kuin maalinpoistoaine. Tästä johtuen paria kohtaa pitää paikata. Toivottavasti ne kohdat, joista maali on irronut eivät erotu valokuvissa. Liima soveltuu ilmeisesti paremmin etsiosien liimaamiseen kuin maalatulle muoville.

Ulkoisena kuormana on 12 kpl 750 paunan pommeja. Pommikuorma on referenssikuvista poimittu ja sen pitäisi kuvatekstien mukaan olla tyypillinen. Pohjassa on kaksi ECM (Electronic Conter Measures) lähetintä. Myös 20mm tykki oli vakiovarusteena alkuperäisissä COMBAT LANCERin koneissa. Tosin sitä ei tiettävästi koskaan käytetty operaation aikana.

Sitä en tiedä oliko mallin esikuva koskaan varustettu edellä mainitulla kuormalla. Pyrstössä olevista numeroista ei valokuvista saa selkoa. Täydennyskoneet ehtivät olla toiminnassa vajaan kuukauden ennen kuin lennot pohjoiseen lopetettiin. Itse tulkitsen asian niin, että ECM varustusta tarvittiin pääasiassa Pohjois-Vietnamin ilmatorjuntatutkien hämäämiseen. Mutta menköön taiteelisen vapauden piikkiin.

Mallin mittoja en tarkistanut mutta silmämääräisesti arvioiden se näyttää alkupään F-111 koneelta.

Lähdeaineistoa:

Squadron Signal (Ken Neubeck): F-111 Aardvark Walk Around
Bert Kinzey: F-111 Aardvark in detail & scale
International Air Power Reviwe 21: Air Wars, Combat Lancer
Anthone Thornborough & Peter Davies: F-111, Success in Action
Robert F Dora & Chris Bishop: Vietnam Air War, Debrief

Kommentit

Maasika on aina sydäntäni lähellä.:) Kone näyttää ajanmukaiselta ja uskottavalta kuormineen ja maalauksineen.
PhantomII 22.4.2012 00:02 Vastaa lainauksella
Mielenkiintoinen malli ja mukava historiapläjäys. Toki rakennussarjamielessä tuttu kone, mutta 1:1-mielessä melko tuntematon leko. Eipä näitä täällä galleriassakaan varmaan montaa ole?

Maalaus näyttää hyvältä, ehkäpä vastoinkäymisten jälkeen vielä paremmalta?
Tämä taitaa olla ensimmäinen F-111 koneen malli joka nähdään P.M:netin sivustoilla ja hyvä niin.Savolaisittain Aardvark eli maasika kääntyisi kyllä luontevammin mehtäsiaksi.Mukana kuvakansiossa on myös mainio historiikki ja mallikin näyttää olevan aivan o.k.Rungon etupuolella oleva sauma,ihan siinä kuomun takana olisi kaivanut hiukan enempi kittausta.Se hyppää kuvissa vähän silmille.Saman moinen v.mäisessä paikassa oleva sauma on muuten myös Italeriin F-22 Raptori malissa ja vielä kutakuinkin samassa paikassa.Liekö tämä joku Italerin "tyyppivika"?
Opa Laitinen kirjoitti:
Rungon etupuolella oleva sauma,ihan siinä kuomun takana olisi kaivanut hiukan enempi kittausta.Se hyppää kuvissa vähän silmille.
Joo, se sauma. Olin vähän kahden vaiheilla alanko kittaamaan vai en. Olisi kannattanut kitata. Otin kuvat iltapäivällä ikkunan vieressä ja valo tulee sellaisesta suunnasta että se sauma korostuu oikein kunnolla. Seuraavalla kerrala sitten tarkemmin. Onneksi kukaan ei huomannut siirtokuvassa (punainen ilmatankkauspuomin kohdistuskuvio tai mikä sen virallinen nimitys siten onkaan) olevaa hopeointia juuri siinä sauman kohdassa. Sitäkin pitäisi vielä korjailla.

Huomasin myös pari kirjoitusvirhettä lähdeluettelossa. Anthone Thornborough pitää olla Anthony Thornborough ja Robert F Dora pitää olla Robert F Dorr. Sitä se turha kiirus teettää.

Yritän saada sen Bronconkin vielä valmiiksi viikossa. Kaiken lisäksi ModelExpo ja vappu ajoittuvat sopivasti ryhmärakentelun kalkkiviivoille, noin ajallisesti. Mitähän siitäkin tulisi, jos maanantai-iltana siman ja tippaleipien nauttimisen ohessa yrittäisi vielä liimailla viimeisiä siirtokuvia koneeseen, sitten ottaa pari valokuvaa ja siirtää kuvat nettiin.
Joo tuollaiset saumat ovat kyllä inhoittavia rakentajan kannalta.Livenä niitä ei enää samalla tavalla huomio kun mallia on tuojotellut rakennus vaiheessa enempi vähempi riittävästi.Sitten Digi kameran kuvissa ne kyllä ovat olemassa ja näkyvissä erinomaisen hyvin.Ei kai siinä auta muu kuin kittailla ja hioa hinkkuuttaa se kun on niin mieltä ylentävää hommaa.Hyvää mallailu kevättä vaan kaikille tippaleivistä ja vapusta huolimatta.