Pienoismallit.net

Blohm & Voss BV 141 B

Muotopuoli

Tämä Blohm & Voss BV 141 on niitä koneita, jotka ovat jääneet mieleen jo lapsena, kun pääsi joskus selailemaan Airfixin luetteloa. Eihän tätä konetta kai voi kauniiksi sanoa millään mittapuulla, mutta jokin oma viehätyksensä siinä on. Kun tämän koneen näkee ensimmäistä kertaa, on aika helppo ymmärtää Luftwaffen ylintä johtoa, jonka mielestä näin ruma ja omituisen näköinen kone ei voinut olla hyvä.

Koneen historiaa en taaskaan taida viitsiä kovin tarkasti ruotia, koska tästäkin on ihan mukavasti tietoa tarjolla netissä ja tälläkin sivustolla. Kaiketi kone oli kuitenkin omaan tarkoitukseensa ihan käypä, ja lento-ominaisuudetkin ainakin kohtalaiset.

Tätä konetta ei mallivalmistajilta ole juurikaan tarjolla. Liekö syynä samat ennakkoasenteet kuin Luftwaffen kaluunaherroilla, ja kuvitellaan, ettei näin omituisen näköinen kone myy edes pienoismallina. Sinänsä vähän omituista, koska ei näistä harvinaisemmista koneista ole kovin paljoa malleja yleensäkään tarjolla. Itseäni nämä omituisuudet ja erikoisuudet kyllä kiinnostavat. Kyllä noita Mersuja, Spittejä ja Mustangeja on nähty tälläkin palstalla jo jokunen, minun taidoillani ei niihin ainakaan mitään lisäarvoa saada. Sen sijaan tätä konetta en löytänyt tai sitten en vain osannut etsiä.

Kone on siis Airfixin ikivanhasta sarjasta tehty. Runko-osat menivät kasaan itse asiassa oikeinkin hyvin, kittiä ei juuri tarvinnut. Sarjan ikä paljastuukin ehkä selkeimmin pinnan niittipaljoudesta. Olen joskus nähnyt viilojakin, jotka ovat siloisempia! Sen sijaan tuo ohjaamo vaati työtä senkin edestä. Valtavat lasipinnat ja paljon ohuita raameja, mikä olikin syy, että aikaisemmin en uskaltanut/viitsinyt ruveta rakentelemaan tätä.

Viime aikoina kuitenkin olen tehnyt erilaisia kokeiluja noiden ohjaamon raamien kanssa. Tällä kertaa kokeilin taas jotain pikkuisen uutta. Lähtökohtana oli läpinäkyvä siirtokuvakalvo. Ensimmäisen maalikerroksen vedin samalla värillä kuin ohjaamon sisäpuolen. Sen päälle sitten samaa sävyä, jolla kone on maalattu ulkopuolelta, ja lopuksi päälle vielä Liquid Decal Filmiä. Näin saadaan kalvon eri puolille näkymään eri värit.

Tämän helpon valmistelevan toimen jälkeen alkoikin sitten Operaatio Karmi. Ensin leikkelin mahdollisimman tasapaksuja, raamien levyisiä suikaleita. Tämäkään ei ollut nyt sitten ihan läpihuutojuttu: vaikka kuvittelee leikkaavansa yhtä leveitä suikaleita, viimeistään raamiin laitettuina huomaa leveyserot. Eli tähänki piti keksiä ratkaisu. Ensin teippasin yhden viivottimen muoviseen alustaan tukevasti kiinni. Sitten puolen millin muovilevystä pari olemattoman kokoista siivua viivottimen reunaa, ja toinen viivoitin niitä vasten. Näin sain aikaiseksi kapean raon viivottimien väliin. Sitten vain työnnetään maalatun siirtokuva-arkin reunaa viivottimien alle toisen viivottimen reunaan kiinni, painetaan lujaa, niin ettei siirtokuva-arkki pääse liikkumaan, ja leikataan kirurginveitsellä. Ja saadaan joka kerta yhtä leveitä suikaleita. Laskeskelin, että tämän mallin ohjaamoon noita suikaleita meni reilusti yli puoli metriä!

Itse suikaleiden liimaaminen alkoi sujua, kun alkuvaiheen muutaman sähläämisen jälkeen tajusi laittaa suikaleet raamivälien mittaisina pätkinä eikä suinkaan yrittänyt taivutella niitä joka mutkan mukaan. Suikaleet piti vaan huolella asemoida paikalleen, kostuttaa kunnolla Micro Solilla, jotta asettuivat tiiviisti paikoilleen. Ja heti kun suikaleet olivat kuivuneet tarpeeksi, vedin pensselillä Johnssonia päälle paikoillaan pysymistä varmistamaan. Eli hidasta oli, itselläni meni kolme iltaa noiden kanssa, koska pehmennin ja vaha vaativat myös oman aikansa kuivua. Tiedänpähän nyt kuitenkin, että mitä teen ison osan ajasta, kun aloitan joskus rakentamaan Focke-Wuld 189:ää…

Kun raamit olivat kunnossa, tulikin vastaan sarjan suurin heikkous - kirkasosien sopivuus paikoilleen. Ohjaamon etummainen osa ja aivan takimmainen kartiomainen osa menivät kyllä paikoilleen siististi, kun vain ensin tasoitteli reunat sekä kirkasosista että rungosta. Myös pieni kaareva lasiosa ohjaamon takana meni jotakuinkin siedettävästi paikoilleen viilailun ja sovittelemisen jälkeen. Sen sijaan suurin osa ohjaamon miehistötilan kohdalla ei kaikesta yrittämisestä huolimatta suostunut asettumaan siististi. Osa tuntui olevan ehkä puolisen milliä liian leveä, ja takaosastaan saman verran liian korkea. Hieman tuota sai siistittyä viilatyöskentelyllä, mutta jossain vaiheessa loppui into, kun katselin ohjaamon tuon osan moneen suuntaan pyällettyä reunaa. Viilausta vaativia kohtia oli yksinkertaisesti aivan liikaa ja jokaista olisi pitänyt viilailla vähän eri reunasta. Päätin, että tuo pieni epäsopivuus on pienempi paha kuin se, että koko ohjaamo menee pilalle. Jos joskus saan vitriinikaapin malleille, pitää tuo laittaa niin päin, että huonompi puoli jää piiloon.

Olisi tässä voinut ainakin tuon ohjaamolasituksen osalta paremminkin onnistua, mutta onpahan nyt kuitenkin malli, jota ei ihan joka mallarin kokoelmissa ole. Työtä tämä vaati, mutta kyllä silti kannatti.

Kommentit

Todellinen nostalgiamalli.
Todella hienoa jälkeä olet saanut aikaiseksi tästä nostalgiamallista. Itselleni tuli heti kanssa mieleen se Airfixin malli kataloogi kun sitä tuli penskana luvettua aika-ahkeraan kannesta kanteen.
Joo, tämä oli se kone, joka aina pisti silmään kataloogista tai kaupan hyllyltä. Veljelläni tämä malli olikin silloin joskus 40 vuotta sitten ja kylläpä sitä ihmeteltiinkin.

Noilla B&V:n insinööreillä oli ilmeinen pakkomielle tehdä sellaisia lentolaitteita, jollaisia muille ei tullut mieleenkään. Se on sitä taiteilijan vapautta jos mikä. Vaikea käsittää, miksi miehistö piti sijoittaa toiselle (= oikealle) siivelle. Näkyvyyskin kun parantui vain toiseen suuntaan. Vai lensikö parina kone, jossa ohjaamo oli vasemmalla puolella?

Sarja on jälleen osoitus siitä, että kelpo mallin saa kyllä vanhemmastakin ja vähemmän detaljoidusta mallista. Joskin työtä ilmeisesti joutuu tekemään. Eikä siellä ohjaamossakaan aina tarvitse sälää olla, eikä joka namiskuukkelin tarvitse näkyä. Tällaisenaan kelpaisi ainakin meikäläisen hyllyyn.
Todella loistavaa, erityisesti seuraavasta syystä:
"Tällä kertaa kokeilin taas jotain pikkuisen uutta. Lähtökohtana oli läpinäkyvä siirtokuvakalvo. Ensimmäisen maalikerroksen vedin samalla värillä kuin ohjaamon sisäpuolen. Sen päälle sitten samaa sävyä, jolla kone on maalattu ulkopuolelta, ja lopuksi päälle vielä Liquid Decal Filmiä. Näin saadaan kalvon eri puolille näkymään eri värit."
Airfixin malleissa useimminkin heikoin kohta on ne ns. "kirkkaat" osat. Huonosti sopivia runkoraamiin ja sitten niissä ne lasiraamit ovat vähintäänkin "lelumaisia" eli aivan liian suuria ja pyöreäreunaisia. Koettaa siinä sitten viilata ja kitata ja hioa ne sopiviksi kirkkauden ;) säilyttäen.
Airfix on kuitenkin rohkeasti toteuttanut paljon mielenkiintoisia malleja jo paljon aikaisemmin kuin useimmat tämän sivuston mallarit ovat edes syntyneet. Siitä suuri kunnia mallien valmistajalle! Useimmt niistä ovat jääneet nykyään parempien kilpailijavalmistajien mallien varjoon, mutta!…, eräisiin malleihin kilpailijat eivät ole viitsineet vaivautua, jostain kummasta syystä.
Mistä lie syy johtuukin, niin siitä huolimatta mielestäni Airfixin tuotannosta löytyy moniakin helmiä ja tämä on yksi niistä. Mallista saa lähes nykystandardin mukaisen jos vaivautuu hiomaan niitit pois ja uurtamaan vastaavat urat kohdilleen. Ossi, teitkö sen? Olen näkevinäni niittejä ainakin rungossa? No ei se erityisesti haittaa, jos halusit erityisesti säilyttää nostalgiaefektin.
Itse tein saman mallin hioten ja uudelleenkaivertaen monta vuotta sitten, mutten viitsinyt vaivautua "lasiosien" paranteluun, josta suuri plussa sinulle!

Olisi muuten kiva saada jostain jotain operatiivista historiikkia mallin esikuvalle. Jos, sitä tosiasiassa onkaan?
Mika Kauranen kirjoitti:
jos vaivautuu hiomaan niitit pois ja uurtamaan vastaavat urat kohdilleen. Ossi, teitkö sen?
No itse asiassa en vaivautunut siihen hommaan, vaikka sitä jossain vaiheessa ennen aloittamista mietinkin. Hiomisen määrä ja jo kaivertamisurakan pelkkä ajatteleminenkin saivat luopumaan ajatuksesta, kun malli on kuitenkin yllättävän iso jopa tässä mittakaavassa, ja niitä niittejä on ainakin ziljoona. Joskus sitä paneeliurien kaivertamista varmaan pitää kuitenkin kokeilla. Viimeistään siinä vaiheessa, kun rupeaa väsäämään Hellerin Tunnania, jollei sitten kokeile jollain varmemmin saatavilla olevalla mallilla ensin. Harmittaisi pilata malli, josta ei tiedä, saako uutta tilalle, kun yhden pilaa…
Mika Kauranen kirjoitti:
Olisi muuten kiva saada jostain jotain operatiivista historiikkia mallin esikuvalle. Jos, sitä tosiasiassa onkaan?
En ainakaan itse löytänyt mitään tarkempaa tietoa ainakaan tästä kyseisestä yksilöstä.
mikko s 10.4.2012 20:05 Vastaa lainauksella
Tuolta löytyy jotain ainakin saksaksi BV-141:tä ;)

www.luftarchiv.de/index.htm?/flugzeuge/blohm-voss/bv141.htm