Pienoismallit.net

Piaggio P.108

274 Squadriglia

Piaggio P.108 oli Italian ainut nelimoottorinen pommikone toisessa maailmansodassa. Italian resurssit eivät kuitenkaan olleet riittävät tällaisen konetyypin valmistamiseen ja ylläpitämiseen. Niinpä koneita osallistui sotatoimiin eri versioineen vain 37 kpl. Niitä oli palveluskäytössä maksimissaan 8 kpl yhtäaikaa. En tiedä olisiko sillä ollut vaikutusta tämän tyyppisen koneen rahoitukseen, että Italian diktaattorin Mussolinin poika Bruno Mussolini kuoli, kun hänen lentämänsä kone putosi harjoituslennolla elokuussa 1941.

Koneessa oli italialaiseen tyyliin erikoisia ominaisuuksia. Siinä oli ulompien moottorien takana kauko-ohjattavat konekivääritornit. Aseita käytettiin rungon yläpuolella olevista kuvuista käsin. Ne osoittautuivat erittäin haavoittuviksi mm. jäätymisen, osumien ja hydraulisen ohjausjärjestelmän johdosta.

Tämä malli esittää yhtä niistä viidestä yöpommittajasta, jotka tekivät 29. kesäkuuta 1942 varsin epäonnisen pommituslennon Gibraltarille. Ne lähtivät Decimomannusta Sardiniasta. Tämä kone joutui palaamaan moottorivian takia takaisin. Kolme muuta teki paluumatkalla pakkolaskun Espanjaan polttoaineen loputtua. Näistä kaksi tuhoutui ja yksi palautettiin. Yksi kone taisi päästä takaisin.

Rakennussarjasta sen verran, että se ei todellakaan sovellu vasta-alkajille. Osien sopivuus on huonoa, lähestulkoon kaikkea joutuu hiomaan, viilaamaan ja kittaamaan sekä purseita on paljon. Scratchina rakensin moottoreihin työntötangot ohuesta teräslangasta, laskutelineisiin jarruletkut kuparijohdon säikeestä, laskeutumisvalot molempiin siipiin sekä kannuspyörään referenssikuvissa näkyvät pumput(?), en tiedä niiden tarkoitusta, onko ne ohjaukseen liittyvät, iskarit, mitkä lie.

Malli on maalattu Tamiyan akryyleilla. Yläpinta on XF62 Olive Drab. Tämän jalkeen filtteröin sitä eri sävyisillä vihreillä. Koska kyseessä on yöpommittaja, alapinta on musta. Sävytin mustaa voimakkaasti tummanharmaaksi. Myös kaikki tunnukset ylimaalattu tummalla. Vain oikean puolen koneen tunnus ykkönen on jätetty punaiseksi. Siiven alapinnalla ei ole kansallisuustunnuksia.

Litkutus öljyväri-tärpättiseoksella yläpintaan tummalla ja alapintaan vaaleanharmaalla. Vanhentamisessa käytin myäs Tamiyan Weather set -sarjoja. Lopuksi pintaan mattalakka Johnsoninvaha ja Tamiyan Flat Base sekoituksesta. Antennilanka on EZ-line.

Referenssimateriaalina käytin Chris Dunningin kirjoja Regia Aeronautica ja Courage Alone sekä Books LLC:n World War II Italian Bomber. Kaksi ensinmainittua erinomaisia Italian ilmavoimista kiinnostuneille.

Kommentit

Loistava esitys tästä Italian Lentävästä Linnoituksesta. Käytettiin todella vähän kuten jo mainittiin ja oli Italian resursseille aivan liian kallis ja tekninen koje. Silti jotenkin en voi olla pitämättä lentokoneesta. Kertoo sen että italialaiset osasivat suunnitella ja visioida, jos sitten toteutus (tässäkin) jäi puolitiehen. Itselläkin on tämä kaapissa ja harva se kuukausi tulee lootaa hypisteltyä. Josko jokupäivä rohkaistuisi tekemään tämän. Ainakin hyvää inspiraatioa on tarjolla sinun mallissasi. Ehkä siitä voisi tulla jotakin, joskin ihan näin korkealle en ole rimaa nostamassa.
Upeasti rakennettu malli. Todella siistiä ja kaunista työtä. Näin suurien ja yksiväristen pintojen maalaminen on tosi haastavaa.

P.108 on todella mielenkiintoinen kone. Kuten monen muunkin italalialaisen tyypin kohdalla, moottorit ja niiden kehityksessä ilmenneet ongelmat taisivat olla se suurin vaikeuksien syy.

Petri
Oliko niin paljon jopa ongelmia konetyypillä,ettei ehtinyt kulumiakaan syntyä ? Hieno malli ja kuin tehtaan linjalta suoraan.Tällaisten isojen mallien rakentaminen on haastaavaa kaikin osin.
Ari A:n tuotannossa ei taso laske. Työn jälki superia niin kuin aina ennenkin. Arin mallailukohteet poikkeuksellisen mielenkiintoisia ja tässäkin tapauksessa mallin esikuvan hyvä historiikki plussaa. Mitähän tehdas työntää seuraavaksi ovestaan? XXXXX
AJ 8.1.2012 14:47 Vastaa lainauksella
Moi Ari, Erinomainen lisä Regia Aeronautica 1923-1946 -ryhmärakenteluun! Ko. ryhmiksessä ei huonoja malleja olekaan. Tämä taitaa olla vasta toinen Piaggio P.108 pienoismalli tällä saitilla; Raimo Leinon ekan P.108:n mallin lisäksi. Näitä P.108:ja ei juuri näy millään mallisaiteilla, lieneekö syy juuri tuossa Special Hobbyn rakennussarjan vaikeudessa ja vaativuudessa, tiedä häntä. Olisi Piaggio P.108:ja kiva nähdä enemmänkin.

Historiaosuus oli hyvä ja tarpeen, sillä tuskin näistä Piaggio P.108:sta on suurelle yleisölle liikaa tietoa jaossa. Rakennus- ja viimeistelykommenttisi olivat hyviä ja hyvin kuvattuja - asiantuntevia maalus- ja viimeistelykommentteja oli mukavaa lukea ja oppia niistä. Hyvä, että sanot myös suoraan ettei mallia voi suositella aloittelijoille.

Piaggio P.108B pienoismallisi on kaikinpuolin upea kokonaisuus - Italo-tietäjä Bombardiereä lainaten: "Loistava esitys tästä Italian Lentävästä Linnoituksesta." Juuri näin; tähtisadetta niskaan. Parhain terveisin, AJ
Hemmetin hieno kone, eikä italialaisen muotoilun fanittaminen ole ainoa syy tykätä tästä. Kulumat olisivat tässä vain rumennuksia, lentokonemalli varsinkin olla myös tämmöinen tehdasuusi tai museokuntoinen.
Pintele, kun on hienosti tehty, erikoinen malli näillä sivuilla!! Kiitos vielä tuosta historiikkipätkästä. Special "Floppy"-sarjat ovat tosiaan vähintäinkin haastavia. Hieno homma!!(siis tuo malli):D