Pienoismallit.net

Rakennusblogit

Pienoismallit.netin blogeissa seurataan vaihe vaiheelta pienoismallien rakennusprojektien edistymistä. Näe vaihe vaiheelta, miten valtakunnan parhaat mallinrakentajat luovat mestariteoksensa. Alla viimeisimmät merkinnät.

Esimakua tulevasta, takana vilahtelee m m hytti ja konepelti. Koska mittakaavassa 1:220 harrastan Sveitsin rautateitä niin kyseessä on v. 1984 sinne myyty käytetty veturi, poistettu edellisenä vuonna Deutsche Bundesbahnin riveistä. Linkki…
Alapuolelta nähtynä. Etuosa murtunut, kuten kuvassa ehkä aavistaa. Ei haittaa koska se osa runkoa joka kantaa konepellin ja hytin on tukemassa (ei vielä paikoillaan edellisessä kuvassa).
Kasaaminen ja maalaaminen aloitettu. Märklin Mini Club kytkin vietereineen romulaatikosta. Aikaisemmin olin ostanut Ebay.de:stä huokeahintaisen muutaman vaunun setin lähinnä varaosiksi.
Aikaa on taas mennyt enemmän kuin riittävästi, mutta sisusta olisi nyt valmis mikäli mitään uutta ei ilmene. Seuraavaksi varmaankin alusta, jonka jälkeen viimeisenä kori. Kovin paljon ihmeellistä en osaa tarinoida, viime päivityksestä on maalattu loput osat, nyhrätty detaljeja ja isketty nippuun.
Runko on sahattu irti kehdostaan, kansipalkit ala- ja tykkikannelle liimattu. Samoin asensin tässä vaiheessa ns. waterways:t tykkikannelle kansipalkin ja kaarien kulmaan. Sitten kävin peräpeilin kimppuun. Tiesin, että haasteita riittää kun peräpeilin rungon tekeminen oli vaikeaa. Siinä kun ei ole yhtään suoraa pintaa. Kaikki listat joutui taivuttamaan kahteen suuntaan ja siihen piti keksiä erilaisia virityksiä kastelemalla tai lämmittämällä. Välillä tekeminen meni… Lue lisää…
Rakennepiirros ja purjepiirros tykkibarkassiin löytyy kyllä Sverige Riksarkivetin luettelosta, mutta siellä ei ole kuvia näistä. Rakennepiirroksen kuva löytyi sitten muutaman päivän surffauksella Ruotsin Digital museossa – tosin joutui avaamaan kymmeniä Chapmanin piirroksia, koska nimityksistä ei pystynyt päättelemään mitään. Purjepiirros on edelleen hakusessa Sverige Krigsarkivetistä. Suurena apuna on kuitenkin 1770-luvulla tehty Tukholman merihistoriallisen museon… Lue lisää…
Suht koht tyytyväinen tulokseen, ottaen huomioon että kyseessä on ensimmäinen laaserileikattu mallini. Öljyvärit tuttu tekniikka minulle, onneksi ei tarvinnut käyttä valmistajan omia pigmenttivärejä.
Työ melkeinen saatu valmiiksi Työtä on vielä Köydet puuttuu vielä ja osa pikkupurjeet puuttuu vielä mutta suurin osa työstä valmis
Kaikenlaista muutakin selvästi referenssikuvissa näkyviä muutos/korjaustöitä täytyi tehdä. Ari toi esille muutaman muutaman kohteen korjattavaksi (visenttien kulkusuunta oikein; dipoliantennit linjaan eikä porrastetusti kuten ohjeissa) ja muokattavaksi (lokasuojien etureunaa kiertävä suojatanko); nyt ne tehty.
Siirtokuvia varten olin hankkinut SBS:n arkit. Kaikki ei mennyt ihan ennakkosuunnitelmien mukaisesti - tietenkään.
DN-55 oli usein käytössä kaukopartiomiesten huoltolennoilla,joten oli tarpeen saada tämä piirre dokumentoitua tähän koneeseen ja muona/tarviketorpedot näkyville. Tämän lisäksi pommikuilun yksityiskohtia täytyi rakentaa referenssikuvien mukaiseksi - rakennussarjan näkemys ei ollut lähelläkään.
Laskutelineet olivat erilaiset kuin referenssikuvissa, mittasuhteet oudot, ja valupurseiden poisto teki rakenteista hennot.
Useissa kuvissa laskusiivekkeet olivat auki, korkeusvakaajat roikkuivat hiukan ala-asennossa trimmerit yläasennossa, ja siivekkeet olivat neutraalissa asennossa. Laskusiivekkeiden rakentaminen auki-asentoon oli yksinkertainen vaihe ja pohjautui BigEdin laskusiivekkeiden istuttamiseen siipien takaosiin ja laskutelineiden / pyöräkoteloiden sovittaminen avattuihin laskusiivekkeisiin.
Rakennussarjan tarjoamat istuimet eivät olleet lähelläkään puutarhatuolin tyylisiä Dornierin istuimia, joten ne menivät tavalla tai toisella kaikki metritavarasta rakentamiseksi.
Mallin muovi on paksua, ja lähes kaikissa osissa on valuejektorin jäljet selvästi näkyvissä ja poistettava. Muovi on kovaa ja esim. resiiniosien kiinnitys muoviin vaati liiman lisäksi muitakin konsteja. Runko on paksuseinäinen. Hoksasin aivan liian myöhään, että seiniä olisi pitänyt kovasti ohentaa, jotta kaikki referenssikuvissa selvästi näkyvät ohjaamon tavarat olisivat mahtuneet paikoilleen. Nyt esim. karttalaukulle ei löytynyt tilaa.
Edellisessä päivityksessäni tuskailin välillä esiintynyttä puutumistani rungon lankutuksen ja naulojen tekemisessä. Joten välipalaksi aloin värkkäilemään ruoria, vaikka sitä tässä projektissa ei vielä pitkään aikaan tarvitakaan. Puulajiksi valitsin guantambu-puulajin, Etelä-Amerikassa kasvava puu, joka tunnetaan myös ivory woodina. Tästä on tullut tehtyä kaikenlaista hyödyllistä ja vähemmän hyödyllistä vuosien varrella, joten sen käyttäytyminen sorvissa oli tuttua… Lue lisää…
Kuvauksen jälkeenkin tein pieniä parannuksia, mutta tältä talo näyttää takaapäin. Onhan MBZ hintava vasinkin isoimissa mittakaavoissa. Rakennusohjeet alkeelliset, lähinnä räyäytyskuva.
Runkolankut ovat päärynäpuuta. Rimat oli tehty höyryttämällä ensin aihio ja sen jälkeen pukattu veitsistä läpi. Vaikea sanoa millaisessa höyrypannussa aihio oli ollut, mutta rimat olivat toisesta päästä 10 cm matkalta 0,6mm kapeampia kuin muu rima. Eli ollut oleellisesti kosteampaa kuin muu aihio. Tämä sitten aiheutti kuivuessaan isomman kutistuman. Paksuus oli 1,6mm ja kun kuvien mukainen lankun paksuus piti olla 1,3mm, rimat joutui mitallistamaan oikeaan… Lue lisää…
Morane Saulnierissa koneen pyrstöosa ja siivet sekä moottori olivat Thulinin D-tyypin mukaisia. Perustin keulan muunnostyön (ja muut muunnokset) Klaus Niskan piirrokseen tästä koneesta . Moraneen verrattuna Thulinin etuosa on korotettu ja levennetty Lue lisää…
Etuosan muutosten myötä Eduardin siipituet eivät enää soveltuneet käytettäväksi