Hyvää pääsiäistä! Aina vaan paranee, kun taustaksi on hienosti liitetty oikea luontokuva. Kyllä toiset osaa toteuttaa hommaa. Onneksi oli kirjoitettu vihje, että se "jättäkää yksi kk" dioraama on myös lähes samalla taustalla, tosin kesäisellä, varustettu. Nyt voi senkin tarkistaa.
Veikko
Theo Rutinov
| Seuraavat |
Iltaa!
Kiitos "asiantuntijuudesta". Se perustuu syksyllä ostamaani Giles Sparrow: Spaceflight (2007) kirjaan. Siinä oli kuva mm. Esan Hermes-aluksesta. Sitten kun asiasta on jyvää, voi etsiä internetistä surffaamalla lisätietoa. Heller malli on loppukokoonpanoa vailla. Se vaatisi painotonta tilaa, että pysyisi pelkän liiman varassa koossa.
Lisätietoa on tullut Suomen ilmailumuseon Avaruus-näyttelystä. Sieltä saa vielä julisteita, joissa tosi iso kuva ISS-aluksesta. Niissä näkee myös jäähdytyspaneleita, jotka menevät auki tai kiinni, eli puutteita näki omasta mallista.
Olen kuullut pienoismallikauppiailta, että Heller toimittaa ainakin Ranskan koululaitokselle pienoismalleja opetukseen. Niissä on käytäntöä ajateltu. Siksi kai Ariane 4 -malli on vähän legomainen, eli ensimmäisen vaiheen raketit saa irti ja viimeisen vaiheen raketit voi myös irrottaa, että koululaiset tajuaisivat toiminnan.
Pienenä olin Suomen Avaruustutkimusseuran jäsen. Se toimii vielä Suomessa. Mieleen jäi Helsingin kerhotiloissa 1960-luvulla pienoismallit, joissa oli V-2:ta ja kaikenlaista pienoismallirakettisarjaa. Siellä oli vaarallsiten kaasujen poistoon tuulikaappi. Oli kiehtovaa nähdä, kun nokareen kokoinen pala sytytettiin tuulikaapissa. Se todellakin palaa räjähtämällä ja voimalla, kun tiedemiehet ovat sen jalostaneet pelkäksi työntö- tai räjähdysvoimaksi. Olin myös seuraamassa, kun teekkarit kokeilivat raketin ajopanosta Helsingissä Pohjois-Kaarelan metsässä. Illalla kaivettiin raketti ylösalaisin maahan, sytytettiin ja otettiin palamisen aika. Neljän metrin lieskat toivat paikalle erään koiranulkoiluttajan, joka kai uhkaili virkavallalla ja semmoisella. Ei tuo tekniikan ylioppilas sanonut siihen mitään, vaan koitti tyynesti keskittyä kokeeseen. Sitten oli juhannusjuhlat, joihin oli rakennettu noin 1,5 metrin raketteja. Juhannus vietettiin Porkkalan saaristossa. Pimeässä illassa raketit painelivat yleensä kiltisti taivaalle. Yksi otti matalan lentoradan ja osui vastapäiseen saareen. Ei se kyllä sytyttänyt yhtään mitään. Oli se aikaa ja jatkuu vieläkin, siis aika, tarkoitan.
Varsin kovahermoisia ihmisiä vaaditaan avaruuslentoihin. Ryhdyin joulukuussa seuraamaan, kun Nasan piti laukaista sukkula ISS:n. Kaksi venttiiliä neljästä temppuili. Sitten juttu viivästyi, lopuksi peruttiin kokonaan. Uusi miehistö remmiin ja se siitä. Että avaruuslentäjä saa varautua koko ajan täysiin pannukakkuihin odotuksissaan.
Kiitos "asiantuntijuudesta". Se perustuu syksyllä ostamaani Giles Sparrow: Spaceflight (2007) kirjaan. Siinä oli kuva mm. Esan Hermes-aluksesta. Sitten kun asiasta on jyvää, voi etsiä internetistä surffaamalla lisätietoa. Heller malli on loppukokoonpanoa vailla. Se vaatisi painotonta tilaa, että pysyisi pelkän liiman varassa koossa.
Lisätietoa on tullut Suomen ilmailumuseon Avaruus-näyttelystä. Sieltä saa vielä julisteita, joissa tosi iso kuva ISS-aluksesta. Niissä näkee myös jäähdytyspaneleita, jotka menevät auki tai kiinni, eli puutteita näki omasta mallista.
Olen kuullut pienoismallikauppiailta, että Heller toimittaa ainakin Ranskan koululaitokselle pienoismalleja opetukseen. Niissä on käytäntöä ajateltu. Siksi kai Ariane 4 -malli on vähän legomainen, eli ensimmäisen vaiheen raketit saa irti ja viimeisen vaiheen raketit voi myös irrottaa, että koululaiset tajuaisivat toiminnan.
Pienenä olin Suomen Avaruustutkimusseuran jäsen. Se toimii vielä Suomessa. Mieleen jäi Helsingin kerhotiloissa 1960-luvulla pienoismallit, joissa oli V-2:ta ja kaikenlaista pienoismallirakettisarjaa. Siellä oli vaarallsiten kaasujen poistoon tuulikaappi. Oli kiehtovaa nähdä, kun nokareen kokoinen pala sytytettiin tuulikaapissa. Se todellakin palaa räjähtämällä ja voimalla, kun tiedemiehet ovat sen jalostaneet pelkäksi työntö- tai räjähdysvoimaksi. Olin myös seuraamassa, kun teekkarit kokeilivat raketin ajopanosta Helsingissä Pohjois-Kaarelan metsässä. Illalla kaivettiin raketti ylösalaisin maahan, sytytettiin ja otettiin palamisen aika. Neljän metrin lieskat toivat paikalle erään koiranulkoiluttajan, joka kai uhkaili virkavallalla ja semmoisella. Ei tuo tekniikan ylioppilas sanonut siihen mitään, vaan koitti tyynesti keskittyä kokeeseen. Sitten oli juhannusjuhlat, joihin oli rakennettu noin 1,5 metrin raketteja. Juhannus vietettiin Porkkalan saaristossa. Pimeässä illassa raketit painelivat yleensä kiltisti taivaalle. Yksi otti matalan lentoradan ja osui vastapäiseen saareen. Ei se kyllä sytyttänyt yhtään mitään. Oli se aikaa ja jatkuu vieläkin, siis aika, tarkoitan.
Varsin kovahermoisia ihmisiä vaaditaan avaruuslentoihin. Ryhdyin joulukuussa seuraamaan, kun Nasan piti laukaista sukkula ISS:n. Kaksi venttiiliä neljästä temppuili. Sitten juttu viivästyi, lopuksi peruttiin kokonaan. Uusi miehistö remmiin ja se siitä. Että avaruuslentäjä saa varautua koko ajan täysiin pannukakkuihin odotuksissaan.
Vähän myöhässä kirjoittelen kommenttia. Hieno malli on kyseessä. Hyvin maalattu ja rakennussarja taitaa esittää avaruusasemaa valmiina, jolloin siinä on tuo iso ristikkopalkki(truss) symmetrisenä, eli tällä hetkellä oikeassa asemassa ei ole kaikki osat vielä paikallaan.
Olen vertaillut vähän Hellerin 1/125 malliin aiheesta. Revell taitaa voittaa siinä eniten, että siinä mallissa on tuo iso ristikkopalkki aurinkopaneleineen. Hellerillä on tuo pystysuoran palkin päässä oleva "huiska".
Pieni sukkula näyttää ESA/Hermes-projektilta. Siinä oli tarkoitus tehdä pienehkö avaruustaksi, jolla miehistöjä voitaisiin vaihtaa eurooppalaisin voimin. Hieno yksityiskohta ovat kuvissa olevat "Canadarm"-tekstit noissa palkkinostureissa.
Hellerillä ja Revellillä on kummallakin tuo toisen Zarya (FGB) ratkaisu. FGB-2 on kai jätetty laukaisematta avaruuteen, voihan ne suunnitelmat muuttua.
Hienoa, että tuo malli on tullut valmiiksi ja hienoa työtä tuo "korkealentoinen" malli on. Kyllä Revell-sarja ISS:stä näyttää oikeammalta kuin Hellerin, kun tuo ristikkopalkki avaruuspaneleineen on mukana. Heller on ehkä van säästänyt jättämällä sen palkin pois, sillä ranskalainen mallisarja on noin puolet Revell-sarjan hinnasta. Väreistä voi sanoa, että Hellerin ja Revellin suositukset näyttää eroavan jonkun verran. Kai Heller-sarjan suunnittelussa pyritty selkeyteen, että sarjan saisi valmiiksi.
Olen vertaillut vähän Hellerin 1/125 malliin aiheesta. Revell taitaa voittaa siinä eniten, että siinä mallissa on tuo iso ristikkopalkki aurinkopaneleineen. Hellerillä on tuo pystysuoran palkin päässä oleva "huiska".
Pieni sukkula näyttää ESA/Hermes-projektilta. Siinä oli tarkoitus tehdä pienehkö avaruustaksi, jolla miehistöjä voitaisiin vaihtaa eurooppalaisin voimin. Hieno yksityiskohta ovat kuvissa olevat "Canadarm"-tekstit noissa palkkinostureissa.
Hellerillä ja Revellillä on kummallakin tuo toisen Zarya (FGB) ratkaisu. FGB-2 on kai jätetty laukaisematta avaruuteen, voihan ne suunnitelmat muuttua.
Hienoa, että tuo malli on tullut valmiiksi ja hienoa työtä tuo "korkealentoinen" malli on. Kyllä Revell-sarja ISS:stä näyttää oikeammalta kuin Hellerin, kun tuo ristikkopalkki avaruuspaneleineen on mukana. Heller on ehkä van säästänyt jättämällä sen palkin pois, sillä ranskalainen mallisarja on noin puolet Revell-sarjan hinnasta. Väreistä voi sanoa, että Hellerin ja Revellin suositukset näyttää eroavan jonkun verran. Kai Heller-sarjan suunnittelussa pyritty selkeyteen, että sarjan saisi valmiiksi.
Huomenta!
Aloin miettiä, että miksi Zvezdan mallitehdas on antanut tuollaiset ohjeet. On eri mahdollisuuksia:
1. Heillä on valokuvia, joissa spinneri ja peräsin ovat kuten noissa mallikuvissa. En tiedä, missä niitä kuvia näkisi.
2. Kirjapaino oli painanut laatikot, joten tuotteen kauppaan saamiseksi ohjeet piti tehdä laatikon kannen mukaan.
3. Tuotantotiimissä tuli riita, että minkä värisiä spinneri ja potkuri ovat. Iso pomo ratkaisi asian sarjan kannen mukaan. Tämä mahdollisuus tuntuu minusta uskottavimmalta.
Pjotr Likholetovista on valokuva Geust & co:n kirjassa Red stars in the sky 3. Siinä hän on kahden vihreä-vihreä -La-5:n edessä. Kirjan mukaan näiden koneiden spinneri ja peräsimet olivat hopeanvärisellä alumiinilakalla.
Muistan kun Red stars 1 -Punatähti taivaalla 1 ilmestyi 1979. Se myöhästyi ainakin vuoden, ehkä kaksi, kun sen sisältöä hiottiin ja hiottiin. Sen ennakkomainonta ei pitänyt lainkaan paikkaansa aikataulun suhteen.
Vaan hyvä kirja ja pääosin täysin suomalaista tuotantoa ja työtä. Siitä saa uusittuja laitoksia.
Terv. Theo
Aloin miettiä, että miksi Zvezdan mallitehdas on antanut tuollaiset ohjeet. On eri mahdollisuuksia:
1. Heillä on valokuvia, joissa spinneri ja peräsin ovat kuten noissa mallikuvissa. En tiedä, missä niitä kuvia näkisi.
2. Kirjapaino oli painanut laatikot, joten tuotteen kauppaan saamiseksi ohjeet piti tehdä laatikon kannen mukaan.
3. Tuotantotiimissä tuli riita, että minkä värisiä spinneri ja potkuri ovat. Iso pomo ratkaisi asian sarjan kannen mukaan. Tämä mahdollisuus tuntuu minusta uskottavimmalta.
Pjotr Likholetovista on valokuva Geust & co:n kirjassa Red stars in the sky 3. Siinä hän on kahden vihreä-vihreä -La-5:n edessä. Kirjan mukaan näiden koneiden spinneri ja peräsimet olivat hopeanvärisellä alumiinilakalla.
Muistan kun Red stars 1 -Punatähti taivaalla 1 ilmestyi 1979. Se myöhästyi ainakin vuoden, ehkä kaksi, kun sen sisältöä hiottiin ja hiottiin. Sen ennakkomainonta ei pitänyt lainkaan paikkaansa aikataulun suhteen.
Vaan hyvä kirja ja pääosin täysin suomalaista tuotantoa ja työtä. Siitä saa uusittuja laitoksia.
Terv. Theo
Terveisin! Lainauksesta jäi pois "spinner and rudder white". Lisäksi valokuvia kun tarkastelen kirjasta, niin valkoisen, keltaisen tai hopeavärin sävyt numeroissa, tekstissä ja tähdissä näyttävät aivan samoilta. Alkuperäiset kuvat voisi olla eri juttu.
Theo
Theo
Terveisin
Siisti kone ja ohjaamon raameja myöten!
Kyllä pienoismallissa siisteys on ensimmäinen tavoite! Sitten minulla sattuu olemaan Geust & co:n kirja Red stars -Punahävittäjät taivaalla n:o 1, jossa on kaksi valokuvaa ja sivupiirros tästä koneesta. Tuo alapuolen sinisen sävy on aika hyvä, vaan yläpuolen harmaissa toinen on kuvissa tummempi, eli kontrastia saisi olla mielestäni lisää. Kuvissa peräsin ja potkurin muotosuojus, spinneri olisivat valkoiset. Lainaan suoraan kirjaa: "La-5FN, 159 IAP, Capt. P. Likholetov, Leningtrad 1944. Top dark grey/grey; bottom light blue; inscription silver; number "15" silver with black edge; red stars with silver border." Valokuvien mukaan numeron musta reunus on tosi ohut. Jos numero olisi alu-värillä eli silver, se voisi näyttää "väärältä". Spinneri ja peräsin valkoisella olisi ehkä vielä korjattavissa malliin. Tietämättä millainen kansi sarjassa on, voi netistäkin nähdä että konepeltiä kiersivät alu-väriset pantamaiset kiinnik-keet. Antennilangat puuttuvat. Se neliömäinen vaalea alue on maalaamatonta peltiä, koska pakokaasut ohjautuu siihen siiven profiiliin. Sarjan kansikuvasta tai internetistä näkee miten.
Siisti kone ja ohjaamon raameja myöten!
Kyllä pienoismallissa siisteys on ensimmäinen tavoite! Sitten minulla sattuu olemaan Geust & co:n kirja Red stars -Punahävittäjät taivaalla n:o 1, jossa on kaksi valokuvaa ja sivupiirros tästä koneesta. Tuo alapuolen sinisen sävy on aika hyvä, vaan yläpuolen harmaissa toinen on kuvissa tummempi, eli kontrastia saisi olla mielestäni lisää. Kuvissa peräsin ja potkurin muotosuojus, spinneri olisivat valkoiset. Lainaan suoraan kirjaa: "La-5FN, 159 IAP, Capt. P. Likholetov, Leningtrad 1944. Top dark grey/grey; bottom light blue; inscription silver; number "15" silver with black edge; red stars with silver border." Valokuvien mukaan numeron musta reunus on tosi ohut. Jos numero olisi alu-värillä eli silver, se voisi näyttää "väärältä". Spinneri ja peräsin valkoisella olisi ehkä vielä korjattavissa malliin. Tietämättä millainen kansi sarjassa on, voi netistäkin nähdä että konepeltiä kiersivät alu-väriset pantamaiset kiinnik-keet. Antennilangat puuttuvat. Se neliömäinen vaalea alue on maalaamatonta peltiä, koska pakokaasut ohjautuu siihen siiven profiiliin. Sarjan kansikuvasta tai internetistä näkee miten.
| Seuraavat |
Tämä sivu
- Sisällön päivitysajankohta ei ole tiedossa
- Koodia on viimeksi muokattu 16.11.2008
- Sivu ladattiin 22.11.2008 klo 19:39
- Sivu luotiin 0,19 sekunnissa
Tärkeät sivut
Tallenna tämän sivun linkki
Sivusto on tekijänoikeuslailla suojattu. Käyttäjien tuottamien aineistojen tekijänoikeudet ovat käyttäjillä. Muu sisältö, ulkoasu ja ohjelmakoodit Copyright © Tomi Mynttinen 2005–2008, ellei toisin mainittu. Sisällön kopiointi yksityiseen käyttöön on sallittua. Kaikkeen muuhun käyttöön tulee pyytää lupa oikeuksien haltijalta. Palvelimen tarjoaa Scene Group Oy.