Pienoismallit.net

Moi.
En minäkään näistä vaunuista mitään tiedä, mutta tosi hienolta näyttää. Ainoa mistä hiukan valitan on tornin vasemmalla puolella oleva jerrykannu. Siinä oleva WD, War Department, teksti kertoo kannun olevan englantilainen. Jerrykannu on saksalainen keksintö, jonka englantilaiset kopioivat korvatakseen omat surkeat kannunsa.

Italerin jerrycans-setti on hintaansa nähden ihan ok sarja. Ohjeissa olisi kuitenkin hiukan toivomisen varaa. Takasivulla annetaan ymmärtää, että valurangassa olisi 12 saksalaista ja 6 amerikkalaista kannua. Todellisuudessa puolet saksalaisista on juuri näitä WD merkittyjä englantilaisia. Toki englantilaiset tarkkoina poikina tekivät hyvin tarkkoja kopioita saksalaisten purkeista. :)

Minulla oli muutama hyvä linkki jerrykannuista, mutta eivätpä valitettavasti toimineetkaan enää. Toisen takaa löytyi keräilijä, jolla oli satoja (tai tuhansia) erilaisia kannuja kokoelmissaan. Näistä nyt löytyy ainakin perusjutut:
www.therupturedduck.com/WebPages/Fieldgear/f317.htm
en.wikipedia.org/wiki/Jerry_can

Niin, voihan tuokin kannu olla myös sotasaalis.

Juu, sinne mennään. Muutaman sanan ja nyrkinheristyksen ehdin vaihtaa Lexan kanssa ajon aikana. Suosittelen iltabileisiin jäämistä ensi kerralla, vaikka meno oli suomalaiseen karkelointiin tottuneista aika hillittyä. Meillä oli tietysti muutama tuliais-Jallu mukana. Muutaman ruotsalaisen olemme saaneet käännytettyä Jallunjuojiksi vuosien varrella, mutta suurin osa suhtautui meihin lähinnä säälien. :)

Ruotsissa kun on ihan "oikeitakin" modeja. Luulen, että suomalaiset hardcore-modit on laskettavissa entisajan puutyöopettajan sormin. Ehkä kolme. Ja meitä joskus kaukaisessa nuoruudessa modia leikkineitäkään ei ole kauheasti. Vaan eipä taida kovin paljon teikäläistenkään porukoissa olla joka päivä nahkarotsin ja pylkräämiheiton kanssa eläviä.

Se mikä jaksaa aina ihmetyttää ja aiheuttaa pohjatonta kateutta on näiden svenskien pyörät. Joka ukolla on tallit täynnä kaiken maailman harvinaisuuksia loistokuntoon laitettuina. On niillä helppoa..;) Ruotsissa on myös ehkä vähän enemmä näitä sekakäyttäjiä. Aika monella tuntuu olevan sekä prätkiä että skoottereita.

Pitää mennä heti hakemaan uusi Kopteri. MCMssä oli aika iso juttu tapahtumasta. Nostalgiassa ja jossain toisessakin lehdessä (nimi kadonnut jo päästä) oli jotain, mutta niistä oli jo numerot vaihtuneet kun yritin kysellä kaupasta. Lehtipisteeltä olisi varmaan saanut ruinaamalla vanhojakin.

kiitos kiitos. valokuvaaminen on varmasti huomattavasti helpompaa, kuin tuollaisen mallin rakentaminen. ainakin luulisin, kun en ole tuollaista yrittänyt rakentaa.. ;)

Sori. Nyt en ehdikään ladata enempää. Pitää jatkaa työntekoa. Laitan loppuviikosta lisää.

Moi Masa.
Sinun kuvistasi on enemmän referensseiksi kuin minun otoksistani. Sattuneesta syystä suurin osa minun kuvistani on skoottereista ja pienoismalleja niistä on kuitenkin hiukan nihkeästi tarjolla, joten päätin laittaa tänne vain muutaman skudukuvan. Ihan vain tunnelman vuoksi.
Käsittääkseni ajot on tarkoitus järjestää ensi syksynä uudestaan. Skootteristeja on täältä lähdössä varmasti enemmän kuin viimesyksyiset kolme. Me jo hiukan suunnittelimme Helsinkiin samanlaista tapahtumaa, mutta ei taida olla tarpeeksi lihaksia järjestää moista. Annetaan ruotsalaisten tehdä työt ja ajetaan valmiiseen pöytään… ;)

Mika Jylhä kirjoitti:

Seuraavaksi vanhennusta, kuraa renkaisiin, ruostetta yms.

Älä kauheasti ruostuta tai vanhenna. Minusta esimerkiksi koneessa on juuri sopivasti patinaa. Mopohan on selvästikin siististi entisöity käyttökuntoinen museopyörä. Ei mikään latolöytö eikä puunattu näyttelykappale.;) Erittäin hieno!

Syksyllä oli Tukholmassa monta tämän kaveria mukana ajoissa.
muutama kuva minulta
tapahtuman nettisivut
cafe-masan kuvia
masa taitaa olla täälläkin käyttäjänä (?)