Pienoismallit.net

Jyrki Hirvonen kirjoitti:

Onko muilla kokemuksia litkutuksen aiheuttamista osien irtoiluista ja muovin heikentymisestä/murtumisesta? Itse käytän litkutukseen Tikkurilan ruiskuohennetta, joskus myös Kiilto mineraalitärpättiä. Ennen litkutusta suihkutan Johnsonin kiiltovahan pintaan. Ongelmat ilmenee kuivasivelyvaiheessa, ja nimenomaan telapyörä -osastolla. Pyörät ropisee irti sitä mukaa mitä ehdin niitä pensselöimään. Osia tarkemmin tutkiessa ilmenee että litku on syönyt tiensä lähes koko akselin läpi, joten osan irtoamiseen riittää usein hyvin hento kosketus. Ronskit otteet eivät siis ole epäiltyjen listalla. On käynyt mielessä että käyttämäni Revell neulaliima tekee liitoksesta jotenkin huokoisen ja tinneri ilmeisesti sitten vain viimeistelee tuhon. Nyt olen siirtynyt käyttämään Tamiyan extra thin -liimaa. Saa nyt nähdä korjaantuuko tilanne pelkällä liiman vaihdolla. Pohjamaalina käytän joko Mastonin, Würthin tai Army painterin tuotteita. Itse maalipinta syntyy Humbrolin, Revellin tai Vallejon maaleilla. Kertokaa viisaammat missä vika piilee. Ei jaksaisi pinnata jokaista liitosta rautalangalla.

Tikkurilan Ruiskuohenne on lähes samaa kamaa kuin Dicco Tinneri (=pääosin teollisuusbensiiniä). Pehmittää ja sulattaa polystyreeniä, tosin tämä riippuu polystyreenin laadusta. Mielestäni aivan liian tuhtia kamaa muovimallien litkutukseen. Kuvittelisin, että myös maalattu mallin pinta saattaisi kuplia, kun päälle vetää Ruiskuohennetta. Kokeile pudottamalla joku valurangan pätkä Ruiskuohenteeseen ja katso miten käy. Tätä kikkaa kannattaa kokeilla yleisesti ottaenkin tuntemattomiin liuottimiin. Olen kerran onnistunut pehmittämään muovipienoismallin muodottomaksi rusinaksi Kodin Putkimiehellä (vaikka sen ei pitäisi pilata muoveja).

Marate kirjoitti:

Märklinin osalta olen käyttänyt juuri noita Märklinin painonappibokseja. Märklinin analogisella radalla en koskaan juottanut mitään, paitsi joutuessani vaihtamaan muuntajaan uuden virtakaapelin.

Ilmeisesti radallasi ei ollut eristettyjä osuuksia vai käytitkö jokaisella eristetyllä osuudella Märklinin omia syöttöraiteita?

Marate kirjoitti:

Nyt olen surullinen kun joudun N-skaalassa harjoittelemaan juottamista ja vieläpä hemmetisti sirompiin vaihteisiin kuin H0-skaalassa. Tätä varten hankin Bilteman juotosasemankin (vanhat kolvit on mitä sattuu, varmaan niitä "lelukolveja" ;-), vielä pitäisi hankkia oikean muotoiset kärjet ennen kuin alan harjoitella.

Bilteman asema on hyvä. Varaosina siihen saa talltamaisen kärjen, joka jakaa lämpöä paremmin kuin puikkomainen kärki.

Marate kirjoitti:

Eikös nuo insulfrogit olleet niitä leluvaihteita joista ei "hyvä" itsetehty veturi pääse edes läpi työntämättä?
Eli juotostouhuihin pitää ryhtyä jotta saa oikean hyvän vaihteen toimimaan ilman oikosulkuja - tämähän on yksi niistä kaksikiskojärjestelmän Plug and Play ominaisuuksista ;-)

Juuri näin. Insulfrogia en suosittele kenellekään, mutta kai niitäkin käytetään - ei niitä muuten valmistettaisi. Veturista riippumatta, voi insulfrog aiheuttaa virroitusongelman. Miten olet ajatellut rakentaa radallesi ohjaustaulun, jos muutaman johdon juottaminen on noin vastenmielistä? Hmm… ehkä on olemassa myös ruuviliitoksin toimivia katkokytkimiä tai niitä Märklinin painonappibokseja, joissa liitokset tehdään banaaniiliittimiin.

Mikko A kirjoitti:

Tarkoittikohan Petri tätä Bebecillä myynnissä olevaa Kemo moduulia?

En tarkoittanut tuota, vaan rakennussarjaa "Pulssiohjaus B 059". Tuohon saa myös valmiin kotelon G 010. Rakennussarjan ohjeissa on maininta jäähdyttimen hankkimisesta - osta se samalla.

Marate kirjoitti:

Petrille sen verran, että osaan jonkun veran englantia, käytän sitä joka päivä työssäni, mutta en silti ymmärrä spesifistä sähköenglantia, enkä todennäköisesti ymmärtäisi vaikka se olisi suomennettukin.

Suurin osa pienoisrautatieharrastajista ei ole insinöörejä. Tästä huolimatta perussähköistykset on kautta aikojen saatu rakennettua. Kaksikisko- ja kolmikiskojärjestelmän sähköistyksen suurimmat erot ovat vaihteiden risteyksen sähköistys. Kaksikiskojärjestelmässä risteyksen napaisuuden vaihtaminen eli polariteetti on järjestettävä mikrokytkimellä, joka kääntyy samalla kun vaihdemoottori kääntyy - ellei sitten käytä vaihdemoottoria, jonka sisälle on rakennettu tällainen kytkin. Tätä varten vaihteeseen on juotettava kolme johtoa. Jos vaihteena käyttää muovisella risteyksellä varustettua insulfrogia, ei tätäkään operaatiota tarvitse tehdä. Sähköistyksessä ei siis tarvita insinöörin taitoja: riittää, kun katsoo piiirroskuvasta, miten johdot kytketään. Tällaiset piirroskuvathan on yleensä vaihdevalmistajien ohjeissa. Itse vaihdemoottori kytketään ohjaustauluun aivan samalla tavalla kuin Märklinissäkin.

Jos käytetään analogista sähköjärjestelmää, rakennetaan katkot ja ohjaustaulut aivan samalla tavalla kummassakin järjestelmässä. Kolmikiskossa katkoja varten eristetään ja johdotetaan keskinasta - kaksikiskossa jompi kumpi kiskoista, jonka on päättänyt olevan plus-johdin. Tässä ei ole siis mitään eroa.

Muovisia kiskoliittimiä kaksikiskojärjestelmässä on käytettävä, kun vaihteet ovat vastakkain. Tässä siis kaikki olennainen tiivistettynä. Ei siis mitään rakettitiedettä. Paluusilmukan sähköistäminen taas on selkein kaksi- ja kolmikiskon ero - siihenkin löytyy ohjeet.

Se, että jotkut kehittelevät mitä ihmeellisimpiä sähkövirityksiä rataansa, on vain yksi mahdollisen mielenkiinnon kohde, mutta ei mikään must-juttu. Tuttavapiirissäni on harrastajia, jotka ovat rakentaneet kokonaan itse digitaalisen ohjausjärjestelmän ja koodanneet sitä varten jopa ohjelmiston. Silloin liikutaan jo erityisosaamista vaativassa maailmassa, joka perusharrastajan taidoilla ei voi ymmärtää - eikä tarvitse ymmärtää.

Olen siis rakentanut kummallakin tavalla ratoja: kaksi- ja kolmikiskolla (analogisella tavalla). Kolmikiskojärjestelmän sähköistys on hivenen nopeampi rakentaa ja perusidea on helpommin omaksuttavissa. Kun kyseessä on kiinteä rata, niin mitään merkittävää eroa ei vaivannäössä synny. Se on kokonaan toinen juttu, jos ei rakenna kiinteätä rataa, vaan rata kootaan satunnaisesti lattialle. Silloin vaihdevalinnat on tehtävä kaksikiskossakin aivan eri pohjalta kuin mitä tässä mainitsin.

Lattialle koottu rata tosin ei täytä pienoisrautatien määritelmää kokonaisuudesta, joka on radan ja maiseman yhdistelmä. Englannin kielessähän on olemassa monenlaisia termejä, jotka ilmaisevat mistä milloinkin on kyse. Tin Plate/Scale Modelling/Fine Scale Modelling/Proto Scale Modelling-jaottelu on se tavanomaisin, jossa lattialle kootut tilapäiset radat ovat ryhmässä Tin Plate. Suomen kielessä ei vastaavia termejä ole - puhumattakaan em. jaottelua tarkemmista termeistä, joita niitäkin on englannin kielessä runsaasti.

Viimeksi muokattu 19.11.2008 10:08

Tapio Huhtelin kirjoitti:

Kun lukee näitä 2-kisko agitaatoreiden tekstiä, niin on sama tunne kuin tietyn uskontosuunnan edustajien kanssa: eli mikään muu kuin heidän usko ei pelasta ;-)

Kyllä se toisin päin taitaa olla. Märklin-usko lähentelee fundamentalismia - joka Märklinin ylivoimaisuutta rohkenee epäillä, niin se vietäköön saunan taakse :) Ei siinä mitään - lähes 20 vuotta vierähti kolmikiskon parissa nyt vähän toistakymmentä kaksikiskon. Kummankin mimmin oikuttelut ja vaihdevuodevaivat kyllä tunnetaan.

Marate kirjoitti:

Me kaikkihan ostaan ainakin englannin tekniset perusjutut - eikös!

Luetko mieluummin samaa asiaa saksaksi, ruotsiksi tai vaikka norjaksi? Yleisesti ottaen mitään muutakaan pienoisrautatien rakentamiseen liittyvää suomenkielistä käsikirjaa ei ole. Suomenkielistä opaskirjaa ei kannata jäädä odottamaan - horsmaa itsekukin kasvaa ennen kuin sellainen julkaistaan. Eipä noissa Suomessa myytävissä junakamojen pakkauksissakaan pahemmin suomen kieltä tapaa…

Viimeksi muokattu 18.11.2008 20:38

Marate kirjoitti:

Kun lueskelen kaksikiskojärjestelmää koskevia keskusteluja, niin ei tuo maalaisjärki tunnu aina riittävän, ei ainakaan loppuun asti.

Keskustelut eivät anna kokonaiskuvaa asiasta - perustiedoista puhumattakaan. Sitä varten tarvitaan joku hyvä käsikirja. Paul Malleryn opukset ovat arvostettuja. MR:n julkaisija Kalmbach myös julkaisee lukuisia käyttökelpoisia opuksia - jenkkityyliin hyvin havainnollisia piirroskuvien kera. Niitä lukemalla kyllä homma aukeaa - tilata voi kätevästi netin kautta. Suomenkielistä sähköistykseen pureutuvaa käsikirjaa ei ole olemassa.

Marate kirjoitti:

Se, että arvostan kolmikiskojärjestelmää, perustuu juuri helppoon ja vain vähäistä sähkökytkentäymmärtämystä omaavan käyttöön, siksi tuo väkisin rakentaminen ei todellakaan kiinnosta.
Aikoinaan ostin muutaman kaksikiskojärjestelmän vaihteen ja erilliset kupariliuskat jotka oli pokattu jonkinlaiseksi keskinastariviksi, ei muuten tullut mieleenkään rakentaa niistä kolmikiskovaihteita kun näin keskinastaliuskat. En oikein usko, että homma olisi sen helpompaa ja lopputulos paremman näköistä N-skaalassakaan.

Vaihtoehdot ovat seuraavat:

1. Perehdy kaksikiskojärjestelmän sähköistykseen ja hanki hyvin virroittavat vaihteet (esim. Atlas code 55). Sähköistys ei ole mitään rakettitiedettä, jota ei maalaisjärjellä oppisi.

2. Rakenna itse N-mittakaavan kolmikiskosjärjestelmä, jos itse virtajärjestelmä on tärkeysjärjestelmässä ykkönen. Tosin tällaisessa valinnassa on sitten tehtävä aikalailla duunia. Kaikki on kuitenkin mahdollista, kun motivaatio on riittävän korkea.

Viimeksi muokattu 18.11.2008 16:23