Pienoismallit.net

Stadin Jukka

Perustietoni

Ikä
50 vuotta (syntynyt 9.5.1966)
Ammatti
Kylähullu
Paikkakunta
Helsinki
Kiinnostuksen kohteet
Historia. Meri, veneet & laivat, myös aiheeseen liittyvä kirjallisuus. Ja kaikenlainen mallailu.
Harrastanut mallailua
Yli kymmenen vuotta

Lisää minusta

Taustani

Ensimmäisen mallini tein 7-vuotiana. Olin nähnyt perhetutuilla kylässä käydessämme kattavan kokoelman eri mittakaavan lentokoneita. Kerran saimme broidini kanssa valita molemmat yhden kotiin vietäviksi. Siis ihan leikkikaluiksi. Ensimmäinen oli Spitfire ja toinen joku Englantilainen pommikone. Olisiko ollut Wellington (?) Ne oli taidokkaasti rakennettu ja maalattu. Se oli mulle ensimmäinen kosketus pienoismalleihin. Nyt kun ovi oli auki, niin halusin itsekin tehdä mallin. Lopulta sain Punaisen paronin Fokkerin (1:72) Jotenkin sain sen kasaan faijan tulkitessa ohjeita. Taisi siinä itkukin tulla sen liiman kanssa. Kun oli niin sanotusti riittävästi joka paikassa, myös vaatteilla ja pöydällä. Se jäi maalaamatta, rakentaminen oli jo iso savotta. Vuosi oli 1973.

Ala-aste ikäisenä niitä koneita tuli sitten rakenneltua vähän väliä. Oli hirveän suosittua ja yleistä. Leikkikaluiksi niitä teimme. Koottavaksi malleja kutsuimme. Korkeajännityslehdistä haimme virikkeitä. Normi korkkarin lisäksi ilmestyi Merten-, Ilmojen-, Viidakon-, Aavikon-, Lännen-, Avaruuden-, Agentti-korkeajännitys. Ja vielä Siivet-sarjakuva. Kyllä niistä mukaan jotain tarttu. Lapsuuden leikeissä Suomalaiset ja Saksalaiset voittivat aina. Tai vaihtoehtona Englantilaiset. Japanilaiset tai Amerikkalaiset eivät ikinä :) Varsinkaan Japanilaiset.

Sitten aloimme kiinnostua autoista. Valikoima oli aika heikko. Monogram 1:24 oli meidän porukoissa suosikki. Niitä yritettiin jotenkin detaljoida surkein tuloksin. Esim. siimaa koitettiin laittaa tulpanjohdoiksi. (neulalla nykerrettiin reiät) Lattiamatoiksi leikeltiin huopaa ym. Ensimmäisen kerran kun tein värihuuhtelun kromiosiin, oli kylmä hiki. Koulupihan ohjeiden mukaan se meni. Ja jotenkin onnistui ihme kyllä. Mutta ei silloin ollut puhettakaan ohentaa mitään maalia. Siveltimetkin pestiin astianpesuaineella kun muuta ei himassa ollut.

Malleja käytiin lopulta hakemassa Askartelukeskuksesta (nykyinen Hobby Point) Se sijaitsi silloin Mikonkadulla Aikatalossa. Kaupan näyteikkunoissa oli esillä mm erilaisia rakennettuja malleja. Mua kiinnosti aivan tajuttomasti puiset purjelaivat. Piti käydä välillä iltaisin ihan vain ikkunan takana kuolaamassa. Niissä oli jotain käsittämätöntä tenhoa ja taikaa. Askartelukeskus avasi päässäni kaksi isoa ovea. Ensimmäinen oli se, että tajusin mallivalikoimissa olevan myös puisia laivoja. Niitä myytiin rakennussarjana!!! Huh ja vau!

Toinen oli elämäni ensimmäinen muunnellun mallin näkeminen. Se oli liikkeen kassan alla. Kassa oli lasivitriinin päällä ja vitriini täynnä malleja ja kaikenlaista sälää. Siinä oli Spitfire/Hurricane (en muista kumpi) tehnyt pakkolaskun nurmikolle ja rysähtänyt tiiliaidan läpi. Aita ja kone aivan romuna, ohjaamon kupu auki. Näki hyvin kaikki yksityiskohdat. Katsoin jotta näinkin voi malleja tehdä. En vain tajunnut miten. Sitä ihailtiin aina ostosten yhteydessä. Mehän tehtiin aina kiltisti kaikki mallit tiptop kuin suoraan tehtaalta.

13-vuotiana sain joululahjaksi Billing Boatsin ”Marie Jeanne” puisensarjan (1:50) Voi sitä riemun määrää. Asuttiin Myllypuron lähiössä. Karu paikka 70-luvulla. Aina ei ollut himassa ruokaa, viinaa kyllä oli aina. Mut jostain mutsi repi sen mallin hinnan kuitenkin. Sain sen kesäksi valmiiksi. Ensimmäinen puinen alus! Jälki oli mitä oli. Varsinkin kun työvälineet oli normaali timpurinvasara, parsinneula, mattoveitsi. Vaneriosat oli vain piirretty vaneriin. Siitä mattoveitsellä yritin ehjänä irti saada. Mutta kivaa oli.

Nykyisin

Sen jälkeen on noita puisia laivoja & veneitä tullut tehtyä. Pari jopa täysin itse ilman valmiita piirustuksia ym. Olen piirtänyt itse ohjeet. Merikirjallisuudesta varmistanut köysistön ja muut systeemit. 90-luku meni kokonaan ilman mallailua. Innostuin silloin hieman enemmän piirtämisestä, akvarelleista, kuvanveistosta, tatamilla pomppimisesta, kapakoista. Tällä vuosituhannella olen alkanut taas mallailemaan. Pari tilaustyötäkin tullut tehtyä.

Löysin nämä sivut aika hiljattain. En ollut edes tajunnut kuinka paljon mallaillaan. Enkä tunne nykyisin enää ketään joka rakentelee pienoismalleja. Yleinen käsityshän on, että se on lasten ja teinien hommaa, mikä jää kun aikuistutaan. Siis TOSI yleinen käsitys. Mietin jotta pienoismalleja rakentelee muutama hurahtanut äijä omissa nurkissaan kaikessa hiljaisuudessa. Mutta onneksi olin vain tietämätön! Näiden sivujen kautta olen saanut taas uutta intoa moneen asiaan. Olen ostanut muovimalleja taas, yli 30 vuoden jälkeen. Jee!

Edelleenkin pidän itseäni ennen kaikkea laivamallien tekijänä, mutta kun mulla lyhin aikasykli on 1 vuosi, niin on tosi kiva palata juurilleen. Saada joku malli hieman nopeammin eteenpäin. Ja ilokseni huomannut liimojen, mallien valujäljen, jne menneen mukavasti parempaan suuntaan. Haavi auki olen katsonut joidenkin teidän mestarien maalausjälkeä. Mulla ei kynäruiskua ole, enkä usko että hankinkaan. Jo sen takia että rakentelen mun keittiö/olohuone/verstas pöydällä. Äkkiä olisi parketti maalisumun kyllästämä. Ja puiset alukset petsaan tai käsittelen siveltimellä. (käytän samoja lakkoja ym. kuin oman 1:1 puuveneen hoitoon) Yksinään kun asun, niin ei tule sanomista vaikka koko keittiö on täynnä mallausvälineitä. Olenkin sanonut, että mulla on työhuone jossa voi laittaa ruokaa :)

Olen täysin samaa mieltä kuin sivustojen ylläpitäjä Tomi Mynttinen. Se mikä näyttää oikealta on oikein. Siis mun mielestä. Ymmärrän aivan täysin heitä, jotka haluavat tehdä pilkulleen oikean näköisen mallin jonkin esikuvan mukaan. Mikään tyyli tai tapa ei ole väärä. Tärkeintä että rakentelee malleja itseään varten. Saaden siitä rakentamisesta sen Zen-fiiliksen. Ettei tee verenmaku suussa jotain näyttelyesinettä. Miettien kokoajan mitä muut siitä sanoo. Toki saa kaikin mokomin tuoda omat tekeleet näytille. On todella mukavaa ihailla hyvin tehtyä mallia. Se on erittäin opettavaista. Kiitos kaikille jotka ovat galleriaan mallinsa laittaneet. Mallailussa kun on avaramieli ja sydän mukana se antaa todella paljon. Näin sen itse koen.

Vieraskirja

Paljon onnea Jukka Salosta :)