Pienoismallit.net

Kirjoitin tämän jo pari päivää sitten toiseen ketjuun, jossa joku kyseli Fougan tunnusten perään. Ehdotukseni taisi hukkua sinne ketjuun, joka näyttää hiljentyneen ainakin toistaiseksi. Eli tässä uudelleen, ja tällä kertaa toivottavasti vähän oikeammassa paikassa.

Koska näistä siirtokuvien itse tekemisestä aina silloin tällöin keskustellaan, mikseipä tehtäisi sivustolle osiota, johon kävijät voisivat lähettää itse tekemiään siirtokuvia, ja josta muut voisivat sitten ladata niitä itselleen ja muokata omiin tarpeisiinsa? Miksi jokaisen pitäisi tehdä sama asia uudelleen, jos joku on homman jo tehnyt? Tietysti pitäisi sitten mainita, että sivuilla olevat siirtokuvat ovat vapaata riistaa ja kaikkien vapaasti käytettävissä ja ilmaiseksi. Kuvien yhteydessä pitäisi myös olla maininta, missä formaatissa ne ovat. Suosituksena voisi olla yleisimmät vektoriformaatit (Corel CDR, Illustrator AI, SVG, PDF, vektori-EPS). Tuo SVG saattaisi olla paras, koska se ei ole sidoksissa mihinkään tiettyyn ohjelmaan ja formaatti on skaalattava. Näin esim. 1/72-mittakaavaan tehtyjä kuvia voi venyttää sopiviksi muihinkin mittakaavoihin ilman että laatu kärsii. Ainakin ilmainen Inkscape ymmärtää sitä, mikä varmasti alentaisi monen kynnystä ryhtyä tekemään itse siirtokuvia, kun ei tarvitsisi ostaa kalliita ohjelmia. Myös useimmat kaupalliset vektorigrafiikkaohjelmat osaavat ainakin avata SVG-tiedostoja, jos haluaa käyttää jotain muuta tiedostomuotoa.

Jos tuommoinen osio saadaan aikaiseksi, lupaan laittaa ainakin nuo Fougan tunnukset sinne vapaasti kaikkien kiinnostuneiden käytettäväksi, niin että niistä mahdollisesti olisi iloa muillekin. Ja jatkossa tietysti muutkin kuvat, jotka teen. (Ja jos jotakuta kiinnostaa, niin pari kolme kuvaa näkyy tuolla: www.pienoismallit.net/kirjoitukset/niksi_44/. Kuvan Hellerin 1/72 Fougan siirtokuvista ohjaamon alla ja moottorien ilmanottojen edessä olevat viivasysteemit ovat sarjan omat, kokardit erilliseltä arkilta, loput tehty itse Laukkasen Fouga-kirjan perusteella.)

Minulla taitaa vielä olla tallessa Corel Draw -tiedosto, jonka piirsin, kun itse viime keväänä tein oman Hellerin Fougani. Kuvia koneesta löytyy tuolta: www.pienoismallit.net/kirjoitukset/niksi_44/. Yksilö tosin on FM-19, jota ei oikeasti ollut olemassa. Jos kuvat kelpaa, niin voin laittaa tulemaan. Kerro vain haluamasi tiedostomuoto.

Ja tässäpä saman tien ehdotus sivuston kehittämiseksi:

Koska näistä siirtokuvien itse tekemisestä aina silloin tällöin keskustellaan, mikseipä tehtäisi sivustolle osiota, johon kävijät voisivat lähettää itse tekemiään siirtokuvia, ja josta muut voisivat sitten ladata niitä itselleen ja muokata omiin tarpeisiinsa? Miksi jokaisen pitäisi tehdä sama asia uudelleen, jos joku on homman jo tehnyt? Tietysti pitäisi sitten mainita, että sivuilla olevat siirtokuvat ovat vapaata riistaa ja kaikkien vapaasti käytettävissä ja ilmaiseksi. Kuvien yhteydessä pitäisi myös olla maininta, missä formaatissa ne ovat. Suosituksena voisi olla yleisimmät vektoriformaatit (Corel CDR, Illustrator AI, SVG, PDF, vektori-EPS). Tuo SVG saattaisi olla paras, koska se ei ole sidoksissa mihinkään tiettyyn ohjelmaan. Ainakin ilmainen Inkscape ymmärtää sitä, mikä varmasti alentaisi monen kynnystä ryhtyä tekemään itse siirtokuvia, kun ei tarvitsisi ostaa kalliita ohjelmia.

Jos tuo saadaan aikaiseksi, lupaan laittaa ainakin nuo Fougan tunnukset sinne, niin että niistä mahdollisesti olisi iloa muillekin. Ja jatkossa tietysti muutkin kuvat, jotka teen.

Minä olen muutaman kerran tehnyt itse noita siirtokuvia. Kuvat olen tehnyt usein niin, että olen skannannut tai imuroinut netistä alkuperäisen kuvan ja sitten Corel Drawilla (vektorigrakiikkaohjelma) piirtänyt päälle. Kun kuva on valmis, olen tulostanut sen ensin paperille. Sillä tavalla näkee, minkä kokoinen kuva todellisuudessa on, ja kuvan kokoa pystyy tarvittaessa vielä säätämään. Tämä siis toimii näin vain vektorigrafiikkaohjelmalla.

Bittikarttakuvien koon muuttaminen on hankalampaa. Suurentaminen tekee kuvasta suttuisen, koska ohjelma joutuu keksimään itse lisää pikseleitä kuvaan. Pienentäminen onnistuu vielä jotenkuten, mutta usein siinäkin kuvan laatu kärsii. Eli vektorigrafiikka on selkeästi parempi vaihtoehto. Onneksi valtaosa siirtokuvista on yleensä selkeärajaisia, esim. ympyröitä, neliöitä, tekstiä ym. Sopivia ohjelmia ovat Corel Draw, Illustrator tai jonkun tuossa aikaisemmin mainitsema ilmainen Inkscape (joka muuten toimii paremmin kuin Corel Draw, jos haluat siirtokuviisi vaikkapa urdun- tai farsinkielistä tekstiä. Corel Draw ei niitä ymmärrä kunnolla ;-))

Kun olen saanut kuvan koon halutuksi, olen vasta sitten tulostanut sen värilaserilla siirtokuvakalvolle. Pihi kun olen, käytän vain tarvittavan kokoisen palan kalvoa. Tässä auttaa kuvan tulostaminen ensin paperille. Ennen tulostamista kannattaa merkata vaikkapa lyijykynällä tulostimen paperilokerossa oleva päällimmäinen paperi, niin osaa sitten laittaa paperin samoin päin uudelleen, kun tulostaa kalvolle. Kun vielä tekee kuvan ympärille sopivan kokoisen, hieman kuvaa isomman ruudun kohdistusavuksi, niin voi leikata siirtokuvakalvosta tarvittavan kokoisen palan, jonka voi sitten kiinnittää teipillä oikeaan kohtaan paperille tulostetun testikuvan päälle. Teippi kannattaa laittaa kunnolla kiinni kynnellä painellen, ettei jää reunat irvistämään, niin että ei sitten jää tulostimen koneistoon kiinni. Ja sitten vain paperi uudelleen samoin päin tulostimeen ja tulostetaan kuva kalvon palaselle. Lopuksi kannattaa laittaa kerros tai pari Microscalen Liquid Decal Filmiä, niin pysyy värit varmemmin kiinni.

Läpinäkyvälle kalvolle tulostettaessa värejä kannattaa ehkä säätää hieman tummemmaksi, koska sille tulostettaessa kuvat jäävät hieman läpikuultaviksi. Hyvä esimerkki näkyy tuolla: www.pienoismallit.net/kirjoitukset/niksi_44/. Tuohon Fougaan tulostin itse kaikki kuvat paitsi kokardit. Nokassa oleva sininen kuva jäi turhan läpikuultavaksi, mikä vielä korostuu, kun malli on päällystetty Bare Metal Foililla.

Miten tuo Mastonin spraypullossa oleva akryylilakka toimii Tamiyan ja Vallejon akryylimaalien kanssa? Meinaan kun tuo viimeisen maalauksen jälkeinen lakkaus tuntuu monesti olevan aikaa vievää, niin mietin, että saisiko tuolla Mastonin lakalla nopeutettua operaatiota yhtään. Samallahan saisi sitten hyvällä tuurilla hienon ja tasaisen lakkapinnankin. Entä onko tuo lakka kiiltävä, puolimatta vai matta?

Minulla on vaivana värisokeus. Ihan tämä perinteinen ja kait yleisin puna-viher-värisokeus. Esimerkiksi liikennevalot ei tuota mitään ongelmia, eikä ihan perusväritkään, mutta jos mennään murrettuihin sävyihin, niin johan alkaa ruskeat, vihreät, punaiset, sopivan sävyiset siniset, harmaat, vihreät ja ruskeat olemaan arvausleikkiä. Normaalia elämäähän tämä minun värisokeuteni ei haittaa, mutta valitettavasti maastoväreissä käytetään juuri noita vihreän ja ruskean sävyjä. Tämän vuoksi tekemäni mallit saattavat olla väreiltään vähän mitä sattuu.

Olen yrittänyt kiertää ongelmaa käyttämällä maalausohjeissa olevaa maalin numeroa, jos sellainen on saatavilla, ja yrittänyt etsiä vastaavan sävyn jostakin (käytän pääasiassa Tamiyan maaleja ja pensseliä). Jos ei numeroa ole tai vastaavaa sävynumeroa ei löydy mistään, niin sitten olen yrittänyt säveltää tai käyttää edes johdonmukaisesti samoja värejä mm. silloin, kun teen vaikkapa Suomen ilmavoimien koneita.

Eniten harmittaa se, että vaivaan ei ole tietääkseni mitään parannuskeinoa.

Nyt tässä euroviisut kärsineenä (Ukraina olis ollut paras, oli niin mukavan hulvaton) ja muutaman naukun innoittamana en malta olla kommentoimatta, vaikka varmaan pitäisi olla jo punkan pohjalla. Varmaan ne yhden viestin tankkividoelinkkien innoittamana tässä vielä yritän jotakin naputella…

On tullut itsekin joskus joku malli lattialle pudotettua. Ymmärrän täysin nuo primitiivireaktiot, itselläkin tulee ärräpäitä enemmän kuin mistä talon koneellinen ilmastointi suoriutuu.

Itse aikanaan jossain vaiheessa, taisi olla kun muutin kotoa pois, pistin muutaman mallin lihoiksi. Sitten jossain vaiheessa pistin ne uudelleen karkeasti kasaan, kun mukulat kasvoivat siihen ikään, että ymmärsivät sen verran,
että mallilentsikat on hienoja. Tosin kunnioitusta ei ole löytynyt, siellä ovat lasten huoneitten hyllyssä enemmän tai vähemmän uudelleen palasina. Että voi ne mallit näinkin tuhota…

Tällä hetkellä eniten ottaa pattiin se, että en malttanut sen vertaa odotella, että olisin saanut tehtyä siististi valmiiksi Matchboxin F4U Corsairin. Pistin siirtokuvat pintaan kiinni, vaikka huomasin, että värien kohdistuksessa oli tullut painossa paha moka. Tekisi mieli pudottaa malli lattiaan, mutta kun on kasaamisen vaivan nähnyt, niin ei millään raaski. Ehkä annan siskon pojalle, joka osaa särkeä vaikka 5 kg rautakuulan…

Ja onhan noita vahinkojakin sattunut. Siis ihan oikeita vahinkoja. Pölyjä pyyhkiessä on mennyt useampikin antenni ja potkuri. Ja joka kerta on yhtä paljon ottanut kalloon…

(Helpotuksen huokaus!) Kiva huomata, että minä en olekaan ainoa lihava ja partainen, mallailua harrastava äijä. Ikää tosin vasta on karvan vaille 42.

Minäkin aloitin mallailun jo ala-asteikäisenä, sitten se sääntömääräinen tauko, kun piti opiskella ja juosta naisten perässä, eli normien mukaan siinäkin mentiin. Sitten jossain vaiheessa likempänä kolmeakymmentä iski taas halu kokeilla, että vieläkö onnistuu. Ja onnistuihan se sen verran hyvin, että koukku tarttui uudelleen kiinni.

Hihi… Tuli mieleen tässä yksi päivä tullut Simpsons-jakso, jossa johtaja Burnsilla oli museossa rakentamansa iso lentovene "The Plywood Pelican". Kone jäi kuulemma ainoaksi, kun sillä oli taipumus syttyä sateessa palamaan ja Führer antoi hänelle potkut :)

Tästä Fougasta jo aikaisemmin kirjoittelinkin toisessa ketjussa, kun oli maalauksen kanssa ongelmia. Ne ratkesivat Nyyssösen Timon vinkkaamalla Bilteman harrastespraymaalilla. Käytän sitä varmaan jatkossakin.

Mutta olen nyt vihdoin saanut tuon Fougan siihen pisteeseen, että olen saanut siirtokuvat tehtyä ja paikoilleen mallin pintaankin. Vielä pitää kiinnittää takasiivet ja laskutelineet ja joitakin pikkuosia, niin sitten alkaisi olla valmista. Yritän jossain välissä laittaa kuviakin, kunhan ehdin, niin tuleepa opeteltua sitten sekin. Ajattelin kuitenkin tässä vähän kertoilla kokemuksia ja opetuksia, joita tuosta mallista kertyi. Jospa niistä olisi vaikka jollekulle iloa ja hyötyä.

Siirtokuvat tein itse lukuunottamatta kokardeja, jotka otin isosta arkista, jossa niitä on monen kokoisia (joku kotimainen valmiste, Harrasteesta Tampereelta ostettu joskus vuosia sitten). Eli ensin Corel Drawilla piirtelin tarvittavat kuvat. Mallina käytin Jyrki Laukkasen tekemään Ilmavoimien koneet - Fouga Magister -kirjaa, jossa on runsaasti hyviä kuvia. Tosin itse olisin kaipaillut vähän enemmän lähikuvia, josta olisi nähnyt hieman tarkemmin noita koneen pinnassa olevia merkintöjä, mutta onnistuihan se tyydyttävästi kirjan kuvillakin.

Kun olin aikani mittanauhan kanssa mittaillut konetta ja saanut merkinnät mielestäni sopivan kokoisiksi, tulostin ensimmäisen koetulostuksen ihan paperille. Pienen säätämisen jälkeen sitten ryhmittelin merkit sopivan kokoiseksi ryhmäksi, että säästän sitten laserille tarkoitettua siirtokuvakalvoa, joka ei nyt ihan ilmaista ole ja minulla on pihi luonne.

Merkkiryhmän ympärille piirsin erilliselle tasolle kaksi "apulaatikkoa", jotka menivät sentin parin verran yli, toinen sivusuunnassa, toinen pystysuunnassa. Sitten tulostin taas kerran merkit pelkälle paperille. Ennen tulostusta tein paperiin kynällä merkin, että osasin sitten laittaa sen uudelleen paperilokeroon samoin päin. Sen jälkeen leikkasin siirtokuvakalvosta sopivan kokoisen palan, jonka sain asemoitua oikealle kohdalle noiden kahden ylimenevän apulaatikon avulla, ja kiinnitin sen teipillä joka reunasta tasaisesti merkkien päälle. Sen jälkeen paperi siirtokuvakalvoineen uudelleen tulostimeen, piilotin "apulaatikot", ja tulostin pelkät merkit.

Tarkistin, että kaikki merkit olivat osuneet siirtokuvakalvolle (eikä teipin päälle), ja sitten vetelin muutaman kerroksen Liquid Decal Filmiä ja annoin kuivua päivän verran, että oli varmasti kuiva. Sen jälkeen homma olikin oli tuttua kauraa: leikkasin merkit irti ja lätkin mallin pintaan.

Koska malli oli päällystetty Bare Metal Foililla, olin lakannut mallin pariin kertaan Tamiyan kirkkaalla akryylilakalla, että foliosuikaleet pysyvät varmemmin paikallaan ja merkitkin tarttuvat paremmin. Siltin pienten, rungon päälle tulevien eri huolto- ja tarkastusluukkujen pienet tekstit vaikuttivat olevan hieman epävarmasti kiinni. Tätä hetken pähkäiltyäni kokeilin sivellä varovasti tuota Liquid Decal Filmiä merkkien päälle. Ja sehän näytti toimivan mainiosti! Kuivuu nopeasti eikä näy jälkiä merkkien reunoillakaan. Koneen yksilönumerot (FM-19 !) olivat sen verran isoja, ja niiden paikka siiven takana rungon reunassa sen verran kaareva, että nekin meinasivat hieman irvistellä reunoista. Noihin kokeilin ensin pehmennintä, mutta sitten lopuksi laitoin niidenkin päälle tuota Liquid Decal Filmiä.

Tosin tässäkin vaiheessa tuli vielä semmoinen kämmi tehtyä, että kun ensin olin laittanut useamman siirtokuvat koneen pintaan, ja sitten sivelin tuota Liquid Filmiä, pensselin kärki alkoi hieman kuivumaan, ja tietysti (mitenkäpä muutenkaan) yksi merkki tarrasi pensseliin kiinni. Yrittäessäni oikoa, se oli hetken päästä sormessa kiinni, ja sitten puhuttiin taas alatyylillä. No, onneksi tuon pystyi tulostamaan uudelleen pienelle siirtokuvakalvon palaselle.

Eli loppusuoralla ollaan. Vielä pari kerrosta lakkaa ja pikkuosat kiinni ja kone hyllyyn pölyttymään.

Sen verran vielä tuosta Bare Metal Foilista, että huomasin siipiä päällystäessäni, että jotkut palat vaikuttivat "eri värisiltä" kuin muut. Tutkailtuani ja mietittyäni asiaa havaitsin, että Bare Metal Foil -arkissa on eräänlaiset "syyt" tai "juonteet", jonkunlainen hyvin hieno hankauskuvio folion pinnassa (ilmeisesti valmistusprosessista johtuva), ja tästä syystä arkista pitkittäin ja poikittain leikattuja suikaleita vierekkäin laitettaessa valo heijastuu eri tavoin. Ongelma ratkesi sillä, että yritin leikkailla suikaleet aina sen mukaan, miten päin ne oli tarkoitus laittaa mallin pintaan. Siivenkärjissä olevan oranssin maalin ja muun siiven rajalla olevia suikaleita en sentään viitsinyt enää repiä pois, vaan tuo kauneusvirhe malliin jäi.

Toinen asia, mihin foliota käyttäessä tulen jatkossa kiinnittämään huomiota on se, että joihinkin ahtaisiin ja mutkikkaisiin paikkoihin, joissa joutuu käyttämään useita hyvin pieniä palasia, ei malttamattomuuksissaan laittaisi kovin montaa kerrosta foliota päällekkäin. Nyt koneen nokassa, etenkin juuri ohjaamon kuomun ympärillä, on joitakin kohtia, jotka olisi varmaan saanut siistimminkin tehtyä.