Pienoismallit.net

Saman sarjan kirjoja 1941, 1942 ja 1943 voin suositella varauksetta. Sisältää paljon kuvia ja päiväkirjan omaisesti Ilmavoimien yksiköiden tapahtumia.
Suomen Ilmavoimien Historia-kirjasarjan kirjat ovat myös loistavaa referenssimateriaalia. Näissä aihe menee konetyypin/tyyppien mukaan, sisältäen koneen kehityshistorian, tekniset tiedot, käytön Ilmavoimissa j konekohtaiset historiat.

Piru kun kirjat on vaan niin kalliita, ja jos ei olisi, niin loppuisi hyllymetrit kesken.

Tuomas Hirvilammi kirjoitti:

Dicco taitaa olla hajuttomuutensa puolesta paras vaihtoehto.

Enpä lähtisi samoille linjoille. Toki hajuaisti on hyvin yksilöllinen, mutta en valitsisi Diccoa hajuttomuuden puolesta ohenteeksi, katkut ovat nimittäin melkoiset.
Ennemminkin kyse on aineen vahvuudesta, lakkabensalla saa maalin ohennettua, mutta Dicco erottelee maalin pigmentit hienommiksi. Tämä ainakin itselläni on syy Diccon käyttöön yleisohenteena emaleille.

Eetu Tahvonen kirjoitti:

^^ Eikö Special Hobbyllä ollut vain myöhäisempiä Brewstereita (=eri runko. muutostöitä edessä), CA:lla sitten Suomi-versio sekä F2A-1?

Juurikin näin, mutta rungon pituutta lukuun ottamatta mallit ovat samat, jopa runkojen muovilaatu näyttäisi olevan täysin samaa. CA:han on Tsekkiläis-Jenkkiläinen firma, eli mallit ilmeisesti tehdään Tsekeissä ja vain pakataan jenkeissä. Jokatapauksessa samasta tuutista CA ja SH tulevat, BW:n lisäksi esim. Anson ja I-152 mallit löytyvät molempien laatikoista.

nousevan auringonmaa kirjoitti:

Ei tuolla kyllä kauheena ollut kyseisestä lentokoneesta muutos malleja. Se taitaa myös olla osa syy että Revelillä on jo valmiiksi 1/72 kyseinen kone Suomen tunnuksilla

…Joka sekään ei ole oikeaa alatyyppiä Suomalaiseksi. Tamiyan malli taitaa olla alatyyppiä F2A-2, kun Suomeen tuli alatyyppiä F2A-1 riisuttuna kaikesta U.S. Navyn sälästä. F2A-1 alatyypissä (Model 239), oli eri moottori kuin myöhemmissä versioissa (F2A-2, -3, B339…) ja moottorin painosta johtuen eripituinen nokka, jotta painopiste saatiin pysymään kohdallaan.

1/48 malleista paras on eittämättä Classic Airframesin Suomalainen B-239, jossa siinäkin riittää puuhaa. Muita ovat CA:n F2A-1, Special Hobbyn (CA eri paketissa) F2A-3 ja Tamiyan malli. Näistä Suomalaisittain väärää alatyyppiä olevista koneista Tamiya on vanhin ja myöskin detaljoinniltaan heikoin. On toki oma asiansa vääntääkö Suomalaisen vanhasta Tamiyasta vai sinällään hyvästä CA:sta tai Special Hobbystä, joista saisi suoraan hyvät mallit muun maalaisista koneista.

Terävään rajaan maskiteippiä, puolipehmeään sinitarraa tai pinnasta irti olevaa paperia tms, täysin pehmeä vapaalla kädellä, tässä ongelma on rajoittaa pisarat riittävän pieninä (sumuna) oikean levyiselle alueelle.
BW:hen ja muihin Suomalaisiin, sotamaalauksen saaneisiin koneisiin toimii varmasti sinitarra, mustan ja vihreän raja kun ei ole ollut kovin pehmeä, esim. 1/1 Hurricane. Sinitarran alle kannattaa vetäistä kiiltävä lakka.
Melko vähän tarvitsee täysin pehmeää rajaa, maskaamalla selviää sangen monesta kaaviosta. Maskaamisessa kannatt aa pitää vain mielikuvitus rajana, mm. youtubesta löytyy hyviä vinkkejä. Myös mittakaava pitää ottaa huomioon rajan pehmeydessä. Oikeastaan vapaalla kädellä vedettävistä tulee mieleen vain Saksalaisen LeKo-kaluston kylkien laikutukset ja esim. Japanilaiset ja Italialaiset laikku-kaaviot.

Martti Kujansuu kirjoitti:

Ensimmäinen havainto VVS-Hurrista on muistiinpanojeni mukaan 23. joulukuulta 1941. Viimeiset suomalaiset Hurricanet lensivät vielä muistaakseni lokakuussa Rukajärvellä rynnäkkölentoja. Lähteenä Rukajärven IVAK:in sotapäiväkirja SPK 7943.

Ok. Kiitos, Martti, oikaisusta. En tarkistanut Neukku-Hurreja koskevaa ajankohtaa, olisi pitänyt. Onneksi en sen enempää puuta heinää kirjoitellut :D

Suomalaiset Hurricanet eivät kohdanneet Venäläisiä Hurricaneja missään vaiheessa (mahdotonta lienee sanoa varmasti, mutta en ole ainakaan törmännyt mainintaan, joten melkoisella varmuudella eivät olleet ainakaan ilmataistelussa keskenään), HC-koneiden ilmavoitot menivät seuraavasti:

-3.7.1941 2 Tsaikkaa
-4.7.1941 1 DB
-15.7.1941 2 I-153 (Tsaikka)
-8.1.1942 3 I-152

Venäläiset saivat Hurreja (ainakin käyttöön) vasta vuonna 1942, jolloin Suomalaisista Hurreista taisi olla lentokunnossa 2kpl. Muutenkin Venäläiset käyttivät Hurricaneja enemmän pohjoisessa, mm. Sekehen kentältä, kun Suomalais Hurrit toimivat (kronologisesti) Porista, Hollolasta, Utista, Tiiksjärveltä, Suulajärveltä, Malmilta ja Kilpasillasta. Vuoden 1942 Tammikuun puolivälin jälkeen koneilla ei juurikaan lennetty, varaosa tilanteen takia, eikä HC-455:n maahansyöksy Malmilla kesällä -42 ainakaan auttanut tilannetta.

Tsaikat tosiaan kohtasivat Venäläisiä Tsaikkoja suomenlahdella varmasti useaankin otteeseen. Samoin LG-koneella saatu ainoa ilmavoitto oli Venäläinen LaGG-3.

Ja tarttuipa Martin putiikista mun matkaan myös Trumpan 1/48 MiG-3.

Joku on joskus sanonut, että mitä ei Kuivalaiselta saa, sitä ei tarvitse…

Vaikkei Humbrol kuulukaan maailmassa huippuvalmistajien kastiin, niin ovat Revellistä aimo harppaus parempaan. Uudet Kiina-Humbrolit tuppaavat kuulemma olemaan ongelmallisia. Hyvänä puolena myös saatavuus, joka ei kuitenkaan ole ihan Revellin luokkaa.
Jos käytössä on ruisku voi Xtracolorin maaleja suositella varauksetta. Huonona puolena taas saatavuus, ainoa Suomessa on Martin K-valinta Helsingin Aleksis Kiven kadulla.
Seuraavat kokeiltavat itselläni ovat WEM ja Model Master.

Akryyleistä kertonee joku asiasta jotain tietävä enemmän.

Sergeant Steiner kirjoitti:

Photo-etch = metalliosia

Tarkennuksena; Ohueen metallilevyyn syövytettyjä, usein hyvinkin pieniä osia. Näiden lisäksi on olemassa myös Valkometallista valettuja osia.