Pienoismallit.net

Osta suosiolla se G-6 malli. Keulan lisäksi (joka on täysin erilainen, kuin DB-605 A moottorilla varustetussa G-6:ssa) K-mallissa on mm. lähes kaikki runkoluukut eri paikoissa, kuin G-6 mallissa ja siipipatit ovat isommat, kuin G-6:ssa. Lisäksi pyörien vanteet ovat erilaiset G ja K malleissa. Pieniä eroja saattaa olla myös sivuperäsimessä/evässä. K-mallissahan käytettiin vain korkeaa sivuperäsintä, jota sitäkin oli olemassa erilaisina variantteina. Et muuten maininnut, minkä valmistajan/minkä mittakaavan mallista on kyse. Joissain K-Mersun sarjoissa tulee myös G-malleihin sopivia osia, mutta käytännössä K:ta ei kannata lähteä muuttamaan, sillä eroja on melko paljon ja G-malleihin on olemassa hyviä lähtökohtia melkein liiankin kanssa.

Airacobran oven saranasysteemiin on liitetty molempiin oviin kahva, joita vetämällä ovet irtoavat saranoiltaan ja lentävät taivaan tuuliin. Kahvat on maalattu punaisiksi ja varmistettu sokilla, ettei niihin tule koskettua vahingossa. Peräsimet eivät ole sen ikävämmässä paikassa hyppyä ajatellen kuin muissakaan koneissa. Aivan varmasti jokaisella vastaavalla konetyypillä on kuollut tai loukkaantunut lentäjiä osuessaan hypyssä peräsimiin.

Kokous jää meikäläiseltä väliin tällä kertaa, mutta viime kokous meni siinä määrin vapaaseen keskusteluun, että mitään sen kummempaa aihetta ei sovittu tälle kuulle.

Kuomuista:

Oma käsitykseni on, että raskaalla raamituksella varustettu kuomu tunnettiin kassakaappikuomuna. Kassakaappikuomu yhdistettynä läpinäkyvään selkäpanssariin taas on oman käsitykseni mukaan "Galland kuomu" (joissain lähteissä läpinäkyvästä panssarista käytetään termiä "Galland panzer") Kevyillä raamituksilla oleva kuomu taas tunnetaan useimmiten Erla kuomuna ("Erla haube") ja näissä kuomuissa oli käytännössä aina läpinäkyvä selkäpanssari. Tosin termit ovat varmasti olleet iloisesti sekaisin jo aikalaisilla ja en tiedä, kuinka virallisia nimityksiä kuomuille oli edes olemassa.

Ja vielä lisää infoa ilmasta ilmaan pommituksesta löytyy Classic publicationsin kirjasta Jagdwaffe vol.5 section one: Defending the Reich 1943-1944.

Kerrotaan mm. virityksistä, missä pientä pommia/pommeja hinattiin vaijerin päässä. Näillä vehkeillä hyökättiin pommikoneita vastaaan suoraan edestä päin. Saksalaiset kokeilivat useita versioita aiheesta testaten eripaksuisia vaijereita erilaisin virityksin sekä erikokoisia pommeja. Menestys oli heikkoa johtuen tähtäämisen vaikeudesta ja pommeja raahaavien koneiden haavoittuvuudesta/kömpelyydestä. Sanomattakin on selvää, että menetelmä jäi kokeiluasteelle.

Kirjassa on mm. kuva Liberatorista, jonka nokkaan on jäänyt vaijeri kiinni. Kone ei vaurioitunut pahoin, mutta nokassa istunut mies muistaakseni haavoittui. Lisäksi mukana on myös amerikkalaisten raportteja näistä menetelmistä.

Itse olen levittänyt Johnsonia simppelisti joko kostealla rätillä, tai hankalissa paikoissa pensselillä. Siistiä jälkeä tulee ja vaivattomammin, kuin ruiskulla. Vaha tasoittuu jonkin verran kuivuessaan itsestään, joten mitään ongelmia hommassa ei tule, kunhan ei levittele kerralla mitään tolkuttomia kerroksia. Työvälineiden puhdistukseen sopii edellä mainittujen lisäksi myös Lasol, asetoni tai mäntysuopa/vesi.

Jep, kokous pidetään tänään normaalisti. Jäi tosin tuo edeltävä ilmoittelu "hieman" viime tinkaan. Tervetuloa!

Mikko, ainoa näkemäni kuva 425/17:sta vasemmasta kyljestä löytyy tästä keskustelusta: www.theaerodrome.com...gs/25896-true-color-mvr-fokker-dr1-425-17-a-6.html

Ko. ketjusta löytyy enemmän spekulointia Paronin koneesta, mitä jaksaa lukea alkaen siitä, onko kuvissa näkyvä kone 477/17, (jolla paroni saavutti useita voittoja pidemmällä ajalla) vai 425/17. ( kone, jossa Paroni sai kaksi viimeistä ilmavoittoaan ja kaatui 21.4 1918) Itse uskon kyseessä olleen koneen 425/17.

Ja Paronin Albatrosseista (tosin aika harvat ovat edes suurimmalta osaltaan punaisia) löytyy kuvia ja tietoa lähes yhtä paljon kuin kolmitasoista, alkaen DIII koneista v.1917 alkupuolella ja jatkuen loppuvuoden DVa koneisiin. Sen sijaan uran alkuvaiheen koneet v.1916 aikana ja aivan 1917 alussa ovat heikommin tunnettuja.

Muistelisin, että nykytiedon mukaan siiven alapinnat ovat punaiset. Alapinnan punaisen värin alta löytyi muistaakseni sinistä standardi väriä, mutta sen sijaan yläpinnalla punaisen alla on juovikkaan oliivin värisen maalauksen sijasta paljaan pellavan väri. Näin siis ulkomuistista, pidempiä debatteja aiheesta löytyy theaerodrome.com sivustolta hakua käyttämällä.

Fokker ilmeisesti rakensi/maalasi muutamia koneita "mittatilaustyönä" tunnetuille ässille, mm. Albatross publicationsin Fokker DVII Anthology 1 läpyskästä löytyy kuva Bruno Lörzerin musta-valkoraitaisesta koneesta, joka ilmeisesti ei ehtinyt sotatoimiin. On hyvin todennäköistä, että tämä kone maalattiin jo tehtaalla, sillä esim. pikkutekstit ovat kokonaisuudessaan näkyvissä ja ne on maalattu siten, että ne sopivat koneen maalauksiin ollen kuitenkin täysin tehtaan standardin mukaisia. On mahdollista, että Punaisen paronin Dr.1 425/17 oli yksi näistä erikoiskoneista, mutta mm. huomattava guru Dan San Abbot on eri mieltä.

Lisäksi on oma väittelyn aiheensa millaiselta ko. kone on näyttänyt missäkin vaiheessa. Ensimmäiset kuvat koneesta ovat maaliskuulta 1918, jolloin koneessa olivat tuolloin määräysten mukaiset rautaristit. Viimeisessä sodanajan kuvassa koneeseen on jo ehditty maalata suorareunaiset ristit ja säilyneissä kankaanpaloissa (risteissä) eri maalausvaiheet ovat erotettavissa. On esimerkiksi mahdollista, että kone saapui JG1:n riveihin päältä ja kyljistä punaisena, mutta alapinnat sinisenä ja alapintojen maalaus suoritettiin vasta yksikössä. Onko kone lentänyt koskaan alapinnat sinisenä ja kuinka kauan on täysin arvailujen varassa.

Harri Huopainen