Tulipa mieleeni tähän ketjuun sopiva ja erittäin traumatisoiva muisto omasta lapsuudesta. Olin n. 15-vuotias ja harrastin innokkaasti talvisin jääkiekkoa. Sitten yhden lätkätreenin jälkeen olin jostakin syystä seisoskelemassa kentän vierellä lumihangessa - oli melko kireä pakkaskeli ja minulla oli normaalien lätkätamineitten lisäksi puettu lämmin villapipo kypärän alle, olin siis kenties melko alkukantaisen näköinen ilmestys punaisine poskineni ja räkää valuva nenä naamassa myös punaisena loistaen. Viereeni pysähtyi sitten kaksi n. 7-8 vuotiasta pikkutyttöä ja toinen heistä kysyi minulta:
- Tietääks setä paljonks kello on?
Raimo Leino
 Alkuun |  Edelliset | 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 … | Seuraavat  | Loppuun  |
AC/DC:n uusi single Runaway Train.
On tämä vaan uskomaton rytmipumppu! Tämä single on hyvää esimakua syksyllä ilmestyvää uutta LP-levyä odotellessa.
Kun 1980-luvun alkuvuosina rupesin bändiä diggailemaan, niin moni tuttava ajatteli että "ei se tuollaista räminää ja räiskettä jaksa kuunnella sitten kun se miehistyy ja vanhenee". On siis tainnut minulta jäädä miehistymiset väliin koska jalka heiluu niin penteleesti edelleenkin tämän bändin jytkeen tahdissa.
On tämä vaan uskomaton rytmipumppu! Tämä single on hyvää esimakua syksyllä ilmestyvää uutta LP-levyä odotellessa.
Kun 1980-luvun alkuvuosina rupesin bändiä diggailemaan, niin moni tuttava ajatteli että "ei se tuollaista räminää ja räiskettä jaksa kuunnella sitten kun se miehistyy ja vanhenee". On siis tainnut minulta jäädä miehistymiset väliin koska jalka heiluu niin penteleesti edelleenkin tämän bändin jytkeen tahdissa.
Esim. tämä minä on syntynyt 11 vuotta II-maailmansodan päättymisen jälkeen. Tuo sota on kuitenkin ollut minulle aina hyvin kaukainen asia. MUTTA, jos mennään tästä hetkestä taaksepäin samaiset 11 vuotta, niin päästään vuoteen 1997. Silloin Martti Ahtisaari oli Suomen presidenttinä ja Venäjällä vastaavaa virkaa hoiteli Boris Jeltsin. Jännä juttu, ainakin minusta tuntuu että tuo 11 vuoden takainen Ahtisaaren & Jeltsinin aika oli ihan just äsken.
Sotaveteraani-isäni oli ollut pois kranaattien repimistä juoksuhaudoista 11 vuotta silloin kun minä synnyin tähän maailmaan. Varmaan hänestäkin tuntui, että siitä hänen kuolemanpelon täyttämästä sota-ajastaan oli kulunut tuossa vaiheessa vain vasta vähän aikaa. En ihmettele, ettei isä pahemmin noista ajoista puhunut - jos puhui, niin se vaati yleensä melko vahvaa humalatilaa.
Meikäläinen hyvinvointiyhteiskunnassa kasvanut laardiperse sen sijaan voi muistella menneitä aikoja jopa selvin päin.
Tässä ketjussa voisi pohtia, että miksi jotkut asiat saavat juuri sinut tuntemaan itsesi vanhaksi.
Minua esim. hirvittää sellainen asia, että ikäni puolesta voisin olla vaikkapa ministeri Tanja Karpelan isä. Voi tsiises. Ja mikä hirveintä, muistan elävästi ajan, jolloin Anita Hirvonen oli mielestäni seksikäs. Voi tsiises, toiseen potenssiin.
On myös karmeata kaikki se, mitä ei muista. En muista enää esim. lapsuudenkotini puhelinnumeroa, kiväärini sarjanumeroa intistä (siis KIVÄÄRIN, eikä minkään rynkyn), enkä muista edes ensimmäisen, suurella vaivalla ja säästämisellä hankitun autoni rekisterikilven tunnusta.
Ei sen puoleen, en aina edes muista viedä roskia ulos, vaikka vaimo sitä just varta vasten on pyytänyt. Kaiken lisäksi roskis sijaitsee meidän asuintalon autohallissa, joten luulisi sen roskanyssykän kätevästi kulkevan mukana vaikkapa samalla kun on autolle menossa ja lähdössä töihin - toisaalta taas olen kerran onnistunut roudaamaan sen roskapussin autolla työpaikalleni. Siis epähuomiossa.
Olen myös onnistunut unohtamaan hääpäivämme useana vuotena - ja useana vuotena on siis tullut sanomista.
Ja sitten se, että joka hiton päivä kroppaa kolottaa jostakin päin. Kaikki alkoi aikanaan polvista - ne kun pettivät, niin loppui aktiiviurheilu. Nivelsiteet on kummastakin polvesta leikattu kertaalleen ja olen huomannut, että jatkuva takareiden ja pohjelihaksen voimakas venyttely auttaa polvien kolotukseen. Se venyttely sattumoisin vaatii myös selän venymistä ja siitä on ollut seurauksena kipeä ristiselkä. Noh, kipeän ristiselän voi yrittää hoitaa venyttämällä koko selkärankaa ja niskaa. Ja siitä taas on ollut seurauksena aivan älyttömän kipeä niska ja kaularangan uusiutuvat pinnetulehdukset. Ei tähän taida auttaa enää kuin giljotiini. Ja minun tuurillani se giljotiinin terä kuitenkin kramppaisi jotenkin ihmeellisesti viime hetkellä - niin että nuppi just nippanappa pysyisi hartioissa kiinni. Pittoreski näky sanoisin.
Sanotaan, että vanhuus ei tule yksin. Minä sanoisin, että ei se ole yhtään sen kievempaa, vaikka se tulisi kaksin.
Onneksi on harrastuksena tämä mallailu - se pitää ainakin henkisesti kakarana.
T: RL - ent. Sergeant Steiner
Sotaveteraani-isäni oli ollut pois kranaattien repimistä juoksuhaudoista 11 vuotta silloin kun minä synnyin tähän maailmaan. Varmaan hänestäkin tuntui, että siitä hänen kuolemanpelon täyttämästä sota-ajastaan oli kulunut tuossa vaiheessa vain vasta vähän aikaa. En ihmettele, ettei isä pahemmin noista ajoista puhunut - jos puhui, niin se vaati yleensä melko vahvaa humalatilaa.
Meikäläinen hyvinvointiyhteiskunnassa kasvanut laardiperse sen sijaan voi muistella menneitä aikoja jopa selvin päin.
Tässä ketjussa voisi pohtia, että miksi jotkut asiat saavat juuri sinut tuntemaan itsesi vanhaksi.
Minua esim. hirvittää sellainen asia, että ikäni puolesta voisin olla vaikkapa ministeri Tanja Karpelan isä. Voi tsiises. Ja mikä hirveintä, muistan elävästi ajan, jolloin Anita Hirvonen oli mielestäni seksikäs. Voi tsiises, toiseen potenssiin.
On myös karmeata kaikki se, mitä ei muista. En muista enää esim. lapsuudenkotini puhelinnumeroa, kiväärini sarjanumeroa intistä (siis KIVÄÄRIN, eikä minkään rynkyn), enkä muista edes ensimmäisen, suurella vaivalla ja säästämisellä hankitun autoni rekisterikilven tunnusta.
Ei sen puoleen, en aina edes muista viedä roskia ulos, vaikka vaimo sitä just varta vasten on pyytänyt. Kaiken lisäksi roskis sijaitsee meidän asuintalon autohallissa, joten luulisi sen roskanyssykän kätevästi kulkevan mukana vaikkapa samalla kun on autolle menossa ja lähdössä töihin - toisaalta taas olen kerran onnistunut roudaamaan sen roskapussin autolla työpaikalleni. Siis epähuomiossa.
Olen myös onnistunut unohtamaan hääpäivämme useana vuotena - ja useana vuotena on siis tullut sanomista.
Ja sitten se, että joka hiton päivä kroppaa kolottaa jostakin päin. Kaikki alkoi aikanaan polvista - ne kun pettivät, niin loppui aktiiviurheilu. Nivelsiteet on kummastakin polvesta leikattu kertaalleen ja olen huomannut, että jatkuva takareiden ja pohjelihaksen voimakas venyttely auttaa polvien kolotukseen. Se venyttely sattumoisin vaatii myös selän venymistä ja siitä on ollut seurauksena kipeä ristiselkä. Noh, kipeän ristiselän voi yrittää hoitaa venyttämällä koko selkärankaa ja niskaa. Ja siitä taas on ollut seurauksena aivan älyttömän kipeä niska ja kaularangan uusiutuvat pinnetulehdukset. Ei tähän taida auttaa enää kuin giljotiini. Ja minun tuurillani se giljotiinin terä kuitenkin kramppaisi jotenkin ihmeellisesti viime hetkellä - niin että nuppi just nippanappa pysyisi hartioissa kiinni. Pittoreski näky sanoisin.
Sanotaan, että vanhuus ei tule yksin. Minä sanoisin, että ei se ole yhtään sen kievempaa, vaikka se tulisi kaksin.
Onneksi on harrastuksena tämä mallailu - se pitää ainakin henkisesti kakarana.
T: RL - ent. Sergeant Steiner
Näistä markkinoille tulleista uusimmista "mömmöistä" ainakin Gators Grip liimaputelin kyljessä on jopa ihan varoitus siitä että liima ei kestä kylmyyttä.
Kannatan myös tämänkaltaista joukkoyhdyntää.Riku Mäki kirjoitti:Yhdyn edellisiin puhujiin.
Käytäntö sitten näyttää miten tuollainen vieraskirja tulisi toimimaan.
Nyt en pysty pitämään mölyjä mahassani, vaan on ihan pakko hieman leveillä - minulta nimittäin löytyy hyllystä tuo Matchboxin 1/72 PB4Y-2 Privateerin sarja kokoamattomana laatikossaan - loota siis on kyllä avattu, mutta sarjan osat, siirtokuvat ja rakennusohjeet ovat laatikossa tallessa. Rupesiko nyt jotakuta kiinnostamaan? Harmi jos rupesi, nimittäin ei ole myytävänä ;-)Kari Partanen kirjoitti:Nuoremmille, tai miksei vanhemmilleki, mallareille : www.matchboxkits.org
No problem - uusi Suomessa näkemätön tuotantokausi pitääkin esittää tuollaisella yksi jakso viikossa tahdilla, ja nythän tämä sarja saa arvoisensa esitysajankin, päinvastoin kuin nämä uusinnat, jotka ovat tulleet aamuisin ja iltapäivisin.Veli-Matti Sivonen kirjoitti:Kuinkas kessu meinaa selvitä vieroitusoireista,kun uusia jaksoja esitetään enää kerran viikossa?
Kannattaa muuten katsoa aivan erityisesti nämä tällä viikolla esitettävät viimeiset uusinnat, koska näissä jaksoissa tulee tapahtumaan kaikenlaisia sarjan päähenkilöiden elämiä mullistavia tapahtumia.
Juu siis en minä suinkaan mitään "ajojahtia" halunnut saada aikaiseksi julkaisemalla nuo kaksi puolen tähden esimerkkiä omista tekeleistäni - halusin vain antaa sen konkreettisen esimerkin puheena olevasta asiasta.Tomi Mynttinen kirjoitti:Kuten useaan otteeseen olen jo maininnut, niin noita puolikkaita tähtiä annetaan aivan satunnaisesti eri käyttäjien toimesta.
Ja kuinka ollakkaan, nyt se puoli tähteä on mystisesti hävinnyt sieltä B-17 Flying Fortressin arvostelusta - nytkö sitten joku pelästyi tätä "kohua" ;-)
Toinen esimerkki puolen tähden arvoisesta hirvityksestä - malli on sitten kai taas kerran jätetty ihan maalaamattakin, rakennusjälki on hirveän suttuista, ja malli valokuvattu pimeässä ja jonkin omituisen romuläjän seassa: www.pienoismallit.net/galleria/malli_3506/kuva_35441/
Tässäpä esimerkki puolen tähden arvoisesta tekeleestä - joka siis ilmeisesti on jonkun mielestä puolihuolimattomasti ja mahdollisimman nopeasti hätäillen kyhätty hirvitys, josta tuubiliima pursuaa ulos joka saumasta ja maalauskin on jäänyt tekemättä: www.pienoismallit.net/galleria/malli_2420/kuva_25393/J Pokki kirjoitti:Tikru, kyse oli varmaan siitä, että jollain käyttäjällä täällä on/oli "huvina" antaa melkein kelle tahansa mallin todellisesta laadusta riippumatta puoli tähteä.
Viimeksi muokattu 26.8.2008 13:15
| Alkuun | Edelliset | 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 … | Seuraavat | Loppuun |
Tämä sivu
- Sisällön muokkausajankohta ei tiedossa
- Koodia on viimeksi muokattu 16.7.2008
- Sivu ladattiin 29.8.2008 klo 21:20
- Sivu generoitiin 0,11 sekunnissa
Tärkeät sivut
Tallenna tämän sivun linkki
Sivusto on tekijänoikeuslailla suojattu. Käyttäjien tuottamien aineistojen tekijänoikeudet ovat käyttäjillä. Muu sisältö, ulkoasu ja ohjelmakoodit Copyright © Tomi Mynttinen 2005–2008, ellei toisin mainittu. Sisällön kopiointi yksityiseen käyttöön on sallittua. Kaikkeen muuhun käyttöön tulee pyytää lupa oikeuksien haltijalta. Palvelimen tarjoaa Scene Group Oy.