Pienoismallit.net

Kristian Koskela kirjoitti:

Miksi ne ovat paloina?

Koska joissakin maissa (mm. Saksa) on lailla kielletty hakaristin käyttö/näyttö jne. - symboli on muuttunut tabuksi. Isot valmistajat varovaisuuttaan kikkailevat, eivät kaikki, mutta jotkut. Osa jättää hakaristit kokonaan pois.

Mikään ei sovi purkista suoraan. Polttoainesäiliöön saat pintavärin sekoittamalla hieman oranssia (humbrol 18 tai revell 30) ruosteeseen (humbrol 113) - sekoitussuhde 3/4 oranssia ja 1/4 ruostetta. Revellin ruostetta vastaava voisi olla tiilenpuna nro. 37 (sitä voisi sammmuttaa jollakin tumman tuskealla ihan hippusen verran).

Vastaisuuden varalle, tässä osoite värivastaavuustaulukkoon:

www.ipmsstockholm.org/colorcharts/stuff_eng_colorcharts_humbrol.htm

Aamen.

Petri Sallinen kirjoitti:

Onko muuten viidennessä painoksessa jo juttu ratikkaradan rakentamisesta?

Kyllä on ja epäilen sen olleen alusta asti - muistaakseni ensipainoksenkin kansi oli samanlainen kuin viidennen ja siinä komeilee nuori poika kiskoilla olevan junamallin kanssa.

Toinen mukava kirja on Sampo-kirja, jonka aikoinaan kustansi Wihurin tutkimussäätiö. Sen sivuilla esitellään mm. monia sähkömoottorin teko-ohjeita, joita pienoismekaniikankin harrastajat lienevät aikanaan hyödyntäneet.

Vuonna 1957 ilmestyneessä Mieleni minun tekevi kirjassa Yrjö Karilas esittelee autojen pienoismallien tekemisen salat (materiaalina, puu, pahvi ja pelti) radiovastaanottimen rakennusohjeiden jälkeen ja ennen tietoiskua koloradonkuoriaisesta. Samassa kirjassa myös ohjeita ja neuvoja lennokeista kiinnostuneille.

Viimeksi muokattu 3.7.2008 16:20

Ilmari Jäämään kirja ilmestyi alunperin 1918-19 aikana, joten mainitsemasi kirja vuodelta -45 on siis joku täydennetty painos. Omana kirjani on viides painos ja vuodelta 1928 ja siinä annetaan seikkaperäiset ohjeet mm. kuinka kokeilla kotioloissa Röntgenin x-säteillä.

Mallailu periytyy kuvataiteista ja siellä nimenomaan kolmiuloitteisen muodon hakemisesta, kuten kuvanveistossa pruukataan ethdä (esimerkkinä jo mainitut egyptiläiset, mutta 3D muotoiltuja uhriesineitä ja taikakaluja, esittäviä sellaisia ja pienoiskoossa, löytyy vieläkin vanhempina).

Myöhemmin pienoismallien sai käytännöllisiä piirteitä ja malleilla alettiin testata asioita (mekaniikka, laivat, rakennukset jne.) ennen täysimittaisten härvelien rakentamista.

Nykymuodossaan mallailu täyttää mukavasti modernin ihmisen elon joutilaita hetkiä ja antaa harrastajilleen vallattomia keskustelunaiheita ihan kinoiksi asti.

Upseerin käsikirja, III osa Joukkoja varten vuodelta 1953 - lisää korsukuvia.

Tällaistako etsit? Revellin malli on tässä kyseessä.

www.pienoismallit.net/galleria/malli_1551/

Minusta teidän tulee sellaista koulutusta jopa vaatia, sillä onhan se hieman pöhköä kouluttaa porukoita ammattitaitoon, jonka harjoittaminen on mahdollista lähes poikkeuksetta vain yksityisyrittäjänä ja jättää antamatta starttiin tarvittava yrittäjäkoulutus.

Ja nitä tarvitseekin kun lähtee tuosta veistämään vaikkapa keulan muotoja oikeammiksi. Katsokaapa kuvia laivasta, pikkulaivan keula on jostakin muusta vesialuksesta kuin Ilmarisesta.

Mikko Koo kirjoitti:

Tällainen pieni purkaus :) siis jos joku tilata haluaa niin ei se maasta liene kiinni.

Montako tilausta olet saanut, tai tiedät naapurisi saaneen? Ammattimallari elää firmojen tilauksilla, siitä ei ole epäilystäkään (tosin siinäkin hommassa joutunee erikoistumaan hieman), mutta esim WWI ja WW2 materiaalin tilaustöitä elannoksi asti - kyllä jos löytää ne keräilijät ulkomailta kuten annoit ymmärtää - ja siinä se onkin homman juju. Eipä meikäläisiä ihan hirveästi näy itseään markinoimassa ulkomaisissa lehdissä tai saiteilla. Muutama hassu tapaus vuosien varrella: Juha Airio automallailu puolella on aktiivisin ja pari rakentelijaa panssaripuolelta. Untamo Sallisen rata esiteltiin talvella, mutta ei vielä kukaan tiedä miten paljon ammattimaista 'harrastusta' veljesten taakse kätkeytyy - en minäkään. Rautatieharrastajat ehk tietävät, yksi malinrakennuskoulu tietää ja tietysti PM.net palvelun käyttäjät jotakin.

Porukat ei tiedä tilata täältä, ei meidän mallailuskenemme ole kansainvälisesti kovin tunnettu. Muutenhan meillä olisi tarjota maailmalle tunnettuja prototyypin rakentajia, autotallipajoja, tuotesarjoja. Miksi tsekit pienenä maana kiilaa kirkkaasti ohi? Miksi Puola on meitä suurempi näissä hommissa? Valkovenäjäkin tuntuu isommalta mallailukulttuurilta kuin Suomi!

Annetaan vähän kredittiäkin, onhan täällä kaikenlaista: InScale, Suomi-malleihin tarvittavia muunnossarjoja, hyviä maahantuojia ja kauppoja, ihmellisen mukavaa referenssikirjojen kustannustoimintaa, aktiivista pienoisrautatiekalustomallien tuotantuo puoliteolliseksi toiminnaksi asti, vaikeasti löydettävien automallien resiinisarjoja silloin tällöin jne…

Pitäisikö kaikki tämä koota yhteen katalogiin ja koittaa kimpassa maailmalle? Ennemminkin kuin jokainen yksin ja omia polkujaan.