Pienoismallit.net

• Profiili
• Kuvat
• Kirjoitukset
• Kommentit
• Keskusteluviestit
• Aloitetut keskustelut

Perustietoni

Ikä

28 vuotta (syntynyt 7.2.1982)

Ammatti

Web-suunnittelija, mallinrakentaja-artesaani

Paikkakunta

Helsinki

Kiinnostuksen kohteet

Viestintä, muotoilu, tieteet, taiteet ja tekniikka.

Harrastanut mallailua

Yli kymmenen vuotta

Lisää minusta

Vaikka olenkin Pienoismallit.netin ylläpitäjä, niin ennen kaikkea olen kuitenkin intohimoinen mallari. Mallinrakennus on ollut rakkain harrastukseni 10-vuotiaasta saakka. Koulutukseltanikin olen mallinrakentaja, mutta leipätyöni on tällä hetkellä web-suunnittelu. Asun Helsingissä kihlattuni Annen kanssa, joka on myöskin hurahtanut mallailun ihmeelliseen maailmaan – minun myötävaikutuksellani, myönnettäköön.

Mallarin elämäkerta

Olen jäljentänyt maailmaa pienoiskoossa niin kauan kuin muistan. Kuten monet muutkin, rakensin lapsuudessani Legoja, joihin varhaisimmat muistonikin liittyvät. Rakensin isoja Lego-kaupunkeja, metsiä sekä merirosvotukikohtia. Jossain välissä sain lahjaksi yhden muovimallinkin. Kyseessä oli kuitenkin iso lentokonemalli, joka oli liian vaativa malli sen ikäiselle, joten mallailukärpänen ei onnistunut vielä puraisemaan.

Puraisu tapahtui kuitenkin vuosia myöhemmin saadessani nimipäivälahjaksi Matchboxin 1:76 mittakaavan LRDG 30cwt Chevrolet & Jeep -dioraamasarjan. Olin tuolloin 10-vuotias ja rakensin mallin yhdessä illassa, eikä mielessäni käväissytkään ajatus, että siihen olisi pitänyt maaliakin sutia.

Innostuin kuitenkin mallailuista ja seuraavaksi hankin lisää Matchboxin sotilaskalustoa ja Airfixin 1:72-mittakaavan lentokoneita. Mallien lisäksi myös kokemusta karttui ja pöydälleni oli alkanut ilmestyä kasvavassa määrin Humbrolin emalimaalejakin, joilla sudin nämä mestariteokseni. Humbrol oli helppo valinta, koska se oli ainoa maali, mitä kotikaupunkini Kuusankosken ainoasta kirjakaupasta löytyi.

Jossain välissä sain joululahjaksi Pikon H0-skaalan junasetin, ja rakensinkin pienen pienoisrautatiekokonaisuuden, mutta se oli kuitenkin lähempänä staattista dioraamaa kuin varsinaista pienoisrautatietä. Jo tuon ikäisenä koin liikkuvan kaluston tylsäksi ja huomasin omien kiinnostuksen kohteideni olevan staattisten mallien parissa.

Isommat mittakaavat alkoivat houkutella ja melko pian siirryinkin 1:35 maakalustomallien ja 1:48 lentokoneiden pariin. Vielä noihin aikoihin marketeissakin oli hyvät valikoimat muovimalleja ja tarvikkeita muun muassa Tamiyalta ja Hasegawalta. Kouvolan Citymarketin valikoimat olivat suorastaan runsaat. Kirjastoista ja divareista sain käsiini vanhoja PienoisMalli-lehtiä, ja lähinnä Reijo Kuusiston vaikuttavien artikkeleiden myötä pääasialliseksi kiinnostuksen kohteikseni vakiintuivat dioraamat ja sotilaskalusto mittakaavassa 1:35.

Kun näin lehdissä kuvia Model Expon malleista, ajattelin "pystyisin minäkin tuohon!" ja päätin ottaa osaa mittelöihin seuraavana vuonna. Näin tapahtui, ja vuonna 1996 osallistuinkin ensimmäisen kerran Model Expoon ja olin iloisesti yllättynyt Ihantala 1944 -dioraamani sijoituttua kalustodioraamaluokassa neljänneksi oltuani myös luokan paras juniori. Kun prossikaan ei pisteiden perusteella jäänyt kauaksi, rohkaisi tämä osallistumaan kilpailuihin jatkossakin ja yrittämään entistä enemmän. Vuosien kuluessa osallistuinkin lähes jokaiseen Model Expoon sekä IPMS Finlandin syysnäyttelyyn ja ilmeisesti taitonikin kehittyivät vuosi vuodelta, sillä menestyskin kasvoi rohkaisevasti.

Peruskouluni päättyi 1998 ja oli aika miettiä jatko-opiskeluvaihtoehtoja. Kun selvisi, että että naapurikaupunki Kouvola tarjoaa mallinrakentajan koulutusta, ei valinta ollut vaikea ja heitin hyvästit lukiolle ja suunnitelmille opiskella arkkitehdiksi. Vuonna 2001 valmistuinkin Kouvolan muotoiluinstituutista mallinrakentaja-artesaanina kolmen hauskan opiskeluvuoden jälkeen.

Muotoiluinstituutissa opiskellessani tutustuin tietokoneiden käyttöön luovassa työssä ja ihastuin myös Internetin loputtomiin tietolähteisiin ja tietotekniikan tarjoamiin uusiin tapoihin tehdä asioita. Melko pian ostin itselleni tietokoneen kotiinkin ja muutaman kuukauden harjoittelun jälkeen ensimmäiset mallailuaiheiset kotisivuni löytyivät Internetistä. Pienoismallit.netiä voidaan pitää suorana jatkona noille sivuille – muutaman välivaiheen kautta toki. Vain neljä vuotta ensimmäisten web-sivujeni julkaisun jälkeen huomasin tehneeni tuosta harmittomasta harrastuksesta itselleni ammatin, jonka myötä muutin Helsinkiin.

Vuoteen 2000 asti olin ollut niin onnellisesssa asemassa, että käytössäni oli ollut aina pelkästään mallailulle pyhitetty iso tai vielä isompi työhuone. Uuteen asuntoon muuttamisen myötä jouduin kuitenkin tästä ylellisyydestä luopumaan ja vasta vuonna 2004 olin Helsinkiin muuton jälkeen taas siinä tilanteessa, että mallailu oli jälleen mahdollista kotonakin. Muutama vuosi kului vaatehuonetta työtilaksi varustellessa ja vuoteen 2006 mennessä olin saanut elvytettyä jo hieman hiipumaan päässeen harrastukseni. Nykyisetkään olosuhteet eivät tosin ole missään nimessä parhaat mahdolliset, varsinkaan kun samassa taloudessa häärii kaksi mallaria ja kunnollinen työtila löytyy vain yhdelle. Seuraava asunto tuleekin varmasti valituksi mallailutilan ehdoin.

Tällä hetkellä mallailuharrastukseni on hyvin pitkälti kietoutunut yhteen Pienoismallit.netin kanssa. Nyt kun olen saanut sivuston uuden version tehtyä, aion jatkossa keskittyä entistä enemmän sisällön tuottamiseen palvelussa. Nykyisin mallailuun käytettävissä oleva vapaa-aikani on tosin huomattavasti vähäisempää kuin nuorempana, mutta malleja sentään valmistuukin aina silloin tällöin, joten aivan toivottomimpaan AMS-loukkuun en ole vielä ajautunut.

Mallailufilosofiani

Tyylisuuntaukset ja omat mieltymyksenikin ovat muuttuneet vuosien kuluessa, mutta edelleen noudatan samaa perusperiaatetta kuin harrastusta aloitellessanikin: mikä näyttää oikealta, on oikein.

Muutamien millimetrien mittaheittojen korjaaminen tai lopullisessa mallissa huomaamattomien detaljien tekeminen on siis mielestäni täysin tarpeetonta. Kuten on myöskin joskus naurettavuuksiinkin yltyvä kädenvääntö historiallisen kaluston oikeista värisävyistä. Oikeita värisävyjä kun harvemmin on olemassakaan. Pöly, öljyt, polttoaineet, lika, sateet, muta, mekaaninen kuluminen ja lukuisat muut olosuhteet muokkaavat värejä auringonvalosta puhumattakaan. Kun lisätään vielä mittakaavaefektin mukanaan tuoma värien vaaleneminen ja se, että kulloinkin vallitseva valaistus muuttaa värejä merkittävästi, takaa värikarttoihin luottaminen ainoastaan sen, että värit ovat väärin. Siksi minulle on merkitystä vain sillä, että käytetyt sävyt näyttävät hyviltä ja realistisilta mallin pinnalla.

Joillekin niittien viilaaminen voi toki olla tärkeä osa harrastusta ja hyvä niinkin. Tarvitaankin erilaisia mallareita ja erilaisia painotuksia harrastukseen. Tavattoman tylsäähän sekin olisi, jos jokainen tekisi malleja samalla tavalla.

Minulle mallinrakennus on kuitenkin ennen kaikkea luova käsityö- ja taideharrastus, josta pyrin pitämään teknisyyteen tuijottavan insinöörimäisen luovuudentappamisen mahdollisimman kaukana. Omasta mielestäni paras mahdollinen pienoismalli on sellainen, jossa historiallinen autenttisuus ja taiteellinen näkemys muodostavat harmonisen kompromissin, jossa kummatkin vain korostavat toistensa parhaita puolia. Loppujen lopuksihan me mallarit pyrimme vain luomaan mittakaavaan pienennettyjä illuusioita todellisuudesta.

Suosikkiaiheeni

• Dioraamat
• Figuurit
• Sotilaskalusto 1939–1945

Suosikkimittakaavani

• 1:16
• 1:35
• 1:72

Työtilani