Pienoismallit.net

Metallipinta malliin Bare Metal Foililla

Rakentelen tässä juuri Hellerin 1/72-mittakaavaista Fouga Magisteria. Koska kone on luonnossa metallipintainen, yksi parhaita keinoja realistisen metallipinnan tekemiseen on Bare Metal Foil -liimafolio (www.bare-metal.com/). Folio ei ole ihan ilmaista (kympin tietämämillä vähän A4:ää pienempi arkki), mutta sen hyvä puoli on se, että se on aitoa metallia. Foliota on saatavilla useampaa eri sävyä, ainakin alumiinia, kuparia ja kromia. Itse olen tuota hankkinut Harrasteesta Tampereelta. Näkyy olevan myynnissä myös Tietonikkarissa

Tässä muutama niksi, jotka olen itse kantapään kautta oppinut, kun olen nyt kolme mallia Bare Metal Foililla pinnoittanut. Näillä ei välttämättä tule autuaaksi, mutta toivottavasti joku pääsee alkuun. Ja kannattaa muistaa, että tässäkin harjoittelu tekee mestarin, älä siis masennu, jos kaikki ei onnistu heti ensimmäisellä kerralla.

Yleistä:

Koska folio on hyvin ohutta, alla oleva pinta pitää viimeistellä hyvin huolellisesti. Kaikki alla oleva epätasaisuudet näkyvät myös folion läpi. Eli kittaa ja hio saumat aivan tasaisiksi. Jos et ole varma jonkun kohdan tasaisuudesta, maalaa se pohjavärillä, ja maalin kuivuttua hio hienolla vesihiomapaperilla, jolloin mahdolliset ongelmakohdat paljastuvat. Tarkista myös, että mallin pinta on puhdas. Muuten folio ei tartu kunnolla.

Folio kannattaa liimata mallin pintaan pieninä suikaleina, tietysti riippuen paikasta. Siipiin voi liimata isompia paloja kerrallaan, mutta kaareviin paikkoihin tarpeeksi kapeina ja lyhyinä suikaleina.

Leikkaa folio aina mahdollisimman terävällä veitsellä. Itse käytän aina skalpellia ja pientä viivainta. Tarvitset myös pumpulipuikon, pienen palan pehmeää kangasta (esim. vanhan t-paidan palanen) ja puisen cocktailtikun tai vastaavan, joilla folio painellaan kiinni. Cocktailtikulla saa myös tarvittaessa irrotettua foliosuikaleen mallin pinnasta pintaa naarmuttamatta, myös ohjaamon kuomusta ja muista kirkkaista osista.

Jos foliosuikale ei ensimmäisellä kerralla osu oikeaan kohtaan, voit kokeilla irrottaa sen ja yrittää uudelleen. Tämä ei kuitenkaan onnistu kuin pari kolme kertaa, sillä folion liima ei sen jälkeen enää tartu kunnolla. Silloin kannattaa suosiolla leikata uusi pala.

Vaikka folio onkin hyvin ohutta, joissakin tilanteissa alla olevan palan reuna saattaa näkyä läpi. Itse kiinnitän folion siten, että ensin asettelen sen mahdollisimman tarkasti paikoilleen sormin, sitten painelen pumpulipuikolla sen tasaisesti kiinni joka kohdasta. Pintaan saattaa jäädä pientä epätasaisuutta, mutta ne olen siloitellut varovasti puisella cocktailtikulla. Myös foliosuikaleen reunan olen tasoittanut cocktailtikulla, joskus melko voimakkaastikin tikun kärjen lappeella painaen. Tällä tavoin reunan saa useimmiten häivytettyä lähes kokonaan.

Itse huomasin Fougan siipiä päällystäessäni, että jotkut palat vaikuttivat "eri värisiltä" kuin muut. Tutkailtuani ja mietittyäni asiaa havaitsin, että Bare Metal Foilin pinnassa on eräänlaiset "syyt" tai "juonteet", jonkinlainen hyvin hieno hankauskuvio folion pinnassa (ilmeisesti valmistusprosessista johtuva), ja tästä syystä arkista pitkittäin ja poikittain leikattuja suikaleita vierekkäin laitettaessa valo heijastuu niistä eri tavoin. Ongelma ratkeaa sillä, että yrittää leikkailla suikaleet aina sen mukaan, miten päin ne oli tarkoitus laittaa mallin pintaan; vierekkäiset palat kannattaa leikata samansuuntaisesti. Tätä ominaisuutta voi tietysti käyttää myös hyödyksi, jos haluaa saada aikaan vaikutelman, että eri paneelit ovat eri värisiä.

Toinen asia, mihin foliota käyttäessä kannattaa kiinnittää huomiota on se, että joihinkin ahtaisiin ja mutkikkaisiin paikkoihin, joissa joutuu käyttämään useita hyvin pieniä paloja, ei malttamattomuuksissaan laittaisi kovin montaa kerrosta foliota päällekkäin, vaan mieluummin vaikka leikkaamalla poistaa osia foliosta ja käyttää sopivampia paloja jäljelle jääviin kohtiin.

Kun koko malli on pinnoitettu, kannattaa folio suojata lakkakerroksella. Varsinkin pienet palat saattavat helposti ruveta irvistelmään mallia käsitellessä. Ennen lakkausta kannattaa koko mallin pinta tarkastaa ja tarvittaessa painella cocktailtikulla mahdollisesti irvistelevät reunat tasaisiksi.

Ura- ja kohopaneelien rajat:

Paneelien rajat saa parhaiten viimeisteltyä cocktailtikun kärjellä. Urat saa vedettyä varovasti tikun kärjellä. Kohosaumat vedetään varovasti tikun kärjellä kohosauman molemmilta puolilta.

Siivet:

Aloita siipien etu- ja jättöreunoista. Leikkaa pitkät suikaleet, jotka liimaat paikoilleen niin, että folio taittuu sekä siiven ylä- että alapuolelle. Näin siiven terävään reunaan ei jää saumaa, josta folio rupeaa helposti osaa käsitellessä irvistelemään. Katso, että folio ylettyy muutaman millin verran reunasta, että pysyy varmasti kiinni. Sen jälkeen siiven tasaiset pinnat voi pinnoittaa siiven yksityiskohdista riippuen isommilla suikaleilla. Ei kannata kuitenkaan ahnehtia, liian isot suikaleet menevät helposti kurttuun, ja silloin on otettava uusi pala ja yritettävä uudelleen. Yleensä siivet on helpompi pinnoittaa ennen kuin liimaa ne runkoon kiinni. Tällöin siiven juureen sekä runkoon siiven kiinnityskohtaan kannattaa jättää pieni alue ympäriltä paljaaksi, ettei liimaus tärvele pinnoitetta, ja viimeistellä alue vasta liimauksen ja mahdollisen siistimisen jälkeen.

Runko:

Käytä sopivan pituisia ja levyisiä suikaleita, jotka liimataan rungon pituussuunnassa. Näin saat tasaisemmat alueet pinnoitettua melko nopeasti ja siististi.

Ohjaamon kuomu:

Pinnoita kuomun kehykset siten, että liimaat raamien päälle hieman niitä leveämmät suikaleet, painelet folion kunnolla kiinni, ja leikkaat varovasti ylimääräisen folion pois.

Nokka, polttoainesäiliöt ja muut pyöreäpäiset osat:

Pyöreäpäiset osat kannoittaa pinnoittaa kiilamaisille suikaleilla, terävä pää kärkeä kohti, ja jättää aivan kärkiosa pinnoittamatta. Kun kohta on muuten pinnoitettu, poista folio aivan kärjestä terävällä veitsellä leikaten siten, että kärkeen jää pieni pyöreä/soikea paljas kohta. Tämän kohdan voi päällystää sitten sopivan kokoisella pienellä pyöreällä foliopalalla. Kun malttaa painella suikaleiden reunat cocktailtikulla mahdollisimman siisteiksi, vaikutelma on hyvin aidon näköinen.

Kommentit

Mikko J 29.3.2007 10:53 Vastaa lainauksella
Suuret Kiitokset todella hienosta ja kattavasta selvityksestä! Itsellä on ensiyritystä odottava foil-arkki himassa odottelemassa. Siellä se on maannut laatikossa kun olen ihmetelly mitenkähän tämän kanssa oikein menettelisi. Täytyy tämä juttu lukea vielä oikein ajatuksen kanssa, kun rupeaa puuhaamaan.

Oletko kokeillut (kuomujen) maskausta foilin avulla? vinkkejä/kokemuksia tästä?
Kuomujen maskaus on renkaiden maalaamisen lisäksi jostain syystä minulle aina se vaikein osa mallin tekemistä. Olen tainnut joskus tuota foliolla maskaustakin kokeillut, kun löysin netistä siihen vinkin. Tosin on tainnut jäädä vain kertaan tai kahteen. Mutta kyllä tuolla foliollakin onnistuu, jos vain raaskii käyttää sitä siihen.

Yleensä olen käyttänyt erilaisia teippivirityksiä. Olen käyttänyt joskus maalarinteippiä, mutta se tuppaa olemaan vähän liian paksua, ja rajasta ei tule aina tasaista. Möys ihan tavallista kirkasta teippiä olen käyttänyt ja ruskeaa pakkausteippiäkin on tullut kokeiltua. Kyllä niilläkin pärjää, tosin kuomusta ja raamien korkeudesta riippuen, kun vain cocktailtikulla painelee raamien reunat tiiviiksi ja terävällä veitsellä leikkaa. Hankin pari viikkoa sitten Tamiyan maskiteippiä, mutta sitä en ole vielä kokeillut. Kova hinku olisi kyllä rakennella, ja mallejakin on kaapissa odottamassa pitkälti toistakymmentä (osa jo yli kymmenen vuotta!), mutta kun ei ole tilaa, mihin niitä laittais. Jostain syystä vaimoke tykkää mieluummin kerätä pölyä lasi- ja posliinikoristeisiin mieluummin kuin lentokonemalleihin :)
Samperin hienon pinnan oot saanut tolla foiliolla. TV Tave

Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja

Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy heti.