Pienoismallit.net

ICM 1/144 Tupolev Tu-144

Maailman 1. sarjavalmisteinen yliäänimatkustajakone

Maailman toisesta ja ainoana laajempaan käyttöön jääneestä yliäänimatkustajakoneesta Concordesta on 1/144-mittakaavassa kaksikin sarjaa hyvin saatavilla (Revell ja Airfix, Airfixillä myös 1/72) mutta siitä ensimmäisestä eli Tupolev Tu-144:stä on tähän asti ollut vain hartsisarja. Tämä laatikkoarvostelu on oikeastaan mielummin laatikkoesittely, sillä tässä ei nyt mittailla nuolikulmia tai laskutelineen pyörien halkaisijoita vaan kerron millaiset ovat ensivaikutelmat kun ICM:n oikean (ja täyteen pakatun) kansi-ja-laatikko -paketin avaa.

Tupolev 144:n historiasta ja kilpajuoksusta Concorden kanssa en myöskään kertaa tässä sen enempää koska jo Wikipedian perusartikkelit ovat hyvä johdatus asiaan. Ehkä sen voi kuitenkin mainita mistä suuri yleisö konetyypin valitettavasti parhaiten muistaa, eli ensimmäinen sarjatuotantokone tuhoutui maahansyöksyssä Le Bourgetin lentonäyttelyssä vuonna 1973. Turman syy ei liittynyt mitenkään itse koneeseen tai sen ominaisuuksiin, mutta etulyöntiasema Concorden suhteen oli menetetty.

fi.wikipedia.org/wiki/Tupolev_Tu-144
fi.wikipedia.org/wiki/Concorde

Sitäkin voisi ehkä korostaa, että ulkoisista yhteneväisyyksistä huolimatta Concorde ja Tupolev 144 eivät olleet toistensa kopioita, yliääninopeuksissa ei toimivia vaihtoehtoja koneen muotoiluun kovin montaa taida olla tänä päivänäkään. Tu-144:n selvimmät tuntomerkit Concordeen verrattuna ovat nokan taittuvat canard-siivet, siiven muoto ja profiili, päälaskutelineet ja niiden sijainti sekä moottorigondolien paikka ja pituus.

ICM:n Tu-144-rakennussarja ei ole myöskään ilmeisesti ole mikään kopio vaan alkuperäistä ja omaa tuotantoa. Sarjassa on peräti 108 osaa, mutta osien suurehko määrä ei ole itsetarkoitus vaan sillä saadaan paremmin toistettua esikuvan yksityiskohtia (detaljeja). Osajako on myös sellainen, että mallin voi rakentaa halutessaan 1) ohjainpinnat poikkeutettuna, 2) taittuva nokka alhaalla tai ylhäällä, 3) canard-siivet ulkona tai sisällä ja 4) laskutelineet alhaalla tai ylhäällä. Mukana on myös kirkkaasta muovista valettu jalusta mikä on pelkkää plussaa edellisiin optioihin yhdistettynä. Kirkasmuoviosia ovat myös ohjaamon ja matkustamon ikkunat, joista jälkimmäisten mielekkyyttä muuta kuin kitin pohjina voi vähän epäillä. Mitään ohjaamosisustusta ei myöskään tule, mutta onhan kuitenkin aina parempi jos mallin rakentaja saa itse päättää eri vaihtoehdoista millä tavalla ikkunat toteuttaa.

Muovi on tummanharmaata, hieman mattapintaista ja ehkä hieman kovanpuoleista. Valujälki on hyvin tarkkaa, purseita ei ole ja ejektorin jälkiä ei ole näkyviin jäävillä pinnoilla. Pienenä miinuksena muovista erottuu massan sisäisiä valukuvioita eli muovi ei ole aina täysin tasalaatuista, mutta itse pinta on kuitenkin täysin tasainen. Yleensä tämä ei haittaa, mutta joskus nämä kuviot tuppaavat toistumaan myös maalipinnassa joten asia lienee syytä mainita.

Pintadetaljit ovat mittakaavaan hyvin sopivaa uraviivaa, näiden paneelien esikuvanmukaisuudesta en osaa sanoa mutta näyttävät todennäkoisesti hyvältä valmiissa mallissa. Muutkin detaljit kuten laskutelineiden ja siivekkeiden/laippojen rakenteet ovat mittakaavan mukaisia, mutta tästä seuraa myös että ne ovat muovista valettuina hyvin hauraan näköisiä. Detaljien huippuna ovat sivuperäsimen ja siivenkärkien staattisen varauksen purkajat (static discharge wicks) joita ei juuri erotu edes oikeiden koneiden kuvista; näiden yksityiskohtien säilyminen ehjänä valmiiseen malliin asti on jokseenkin epätodennäköistä mutta mukava että valmistajan mielestä tuollainenkin detalji on tekemisen arvoinen.

Siirtokuvat ovat kahteen Aeroflotin reittiliikennekoneeseen: SSSR-77109 ja -77110. Siirtokuvat ovat ainakin arkilla ihan ok, cheatlinen sininen näyttää ehkä vähän kummalliselta mutta lopulliset sävyt voi arvioida vasta valmiin mallin pinnasta. Painojälki on tarkkaa ja kokonaisuutena siirtokuvat näyttävät hyviltä ja käyttökelpoisilta. Tarvikesiirtokuvia muita koneyksilöitä varten on Hannantsin mukaan BraZilta jo tulossa:

www.hannants.co.uk/search/index.php?search=tu-144

Kaikenkaikkiaan sarjan laatu vaikuttaa todella hyvältä, osia irrottamatta tarkasteltuna jälki on parempaa kuin Revellin perus-siviilikonesarjat keskimäärin ja mielestäni tämä ICM Tu-144 on vähintäänkin samaa tasoa ellei parempi kuin esim. Zvezdan mainio Tu-154M. Osien sopivuudesta ja sovitteista ei näin laatikkoarvostelun perusteella voi juuri sanoa, samoin mittatarkkuus ja yleisilme selviävät oikeastaan vasta valmiista mallista mutta täytyy sanoa että lupaavalta näyttää.

Hinta ei ole erityisen halpa, mutta siviilikoneiden yleiseen tarjontaan verrattuna hyötysuhde on ehdottomasti hyvä (sillä varauksella että sovitteet ovat edes siedettävät). Kaiken kaikkiaan ICM:n uutuus on tervetullut sarja mielenkiintoisesta aiheesta. Aivan aloittelijoilla voi tulla hieman hankaluuksia hentojen 1/144-detaljien kanssa, mutta muuten sarjaa voi lämpimästi suositella kaikille yli 2 machin nopeuksien tekniikasta kiinnostuneille.

Kommentit

Raimo Leino 10.12.2011 14:21 Vastaa lainauksella
Vai että "kaikille siviili-ilmailusta kiinnostuneille" - nyt kävi kyllä niin, että minua rupesi tämä mallisarja himottamaan - sillai James Bondin tunnelmissa tosin. Nimittäin jos tämän päätän hankkia, niin rakennan tästä 007 leffojen hengessä kokonaan mattamustan punatähdillä varustetun sotilasversion.

Onpa todella häijyn näköinen lentokone tuossa laatikon kansikuvassa.

Kiitos, että toit tämänkin mallisarjan tietoomme.
wade 10.12.2011 14:33 Vastaa lainauksella
Raimo Leino kirjoitti:
James Bondin tunnelmissa tosin. Nimittäin jos tämän päätän hankkia, niin rakennan tästä 007 leffojen hengessä kokonaan mattamustan punatähdillä varustetun sotilasversion.
Eikä muuten olisi edes kovin kaukana totuudesta, tuskin sitä tätäkään neuvostokonetta kylmän sodan aikana suunnitellessa ihan ensimmäisenä mietittiin että "kuinka me saadaan kuskattua 100 matkustajaa parissa tunnissa Pohjanmeren/Atlantin toiselle puolelle" vaan…
AJ 10.12.2011 15:20 Vastaa lainauksella
Moi Wade, hyvä kirjoitus mielenkiintoisen lekon pienoismallista - Tu-144 on erikoinen ja kiinnostava kone aivan kuten Concordekin. Tavallaan sääli etteivät ne lennä enää, mutta onneksi pysyvät kuitenkin palana ilmailuhistoriaa.

Oli muuten jo aikakin, että joku mallivalmistaja tekee styreenimallin Tu-144:stä; uskoisin, että tästä mallista tulee hitti maailmalla. Tosiaan tervetullut rakennussarja, muttei varmastikaan aloittelijoiden malli pienen skaalan + osien määrän takia. Kiitokset vaan mallisarjan tuonnista tietoisuuteemme Raimo L:ää lainaten. Parhain terveisin, AJ
wade 10.12.2011 15:50 Vastaa lainauksella
AJ kirjoitti:
Tavallaan sääli etteivät ne lennä enää, mutta onneksi pysyvät kuitenkin palana ilmailuhistoriaa.

Oli muuten jo aikakin, että joku mallivalmistaja tekee styreenimallin Tu-144:stä; uskoisin, että tästä mallista tulee hitti maailmalla.
Kiitos kommenteista, tuo on hyvä pointti että vaikka näistä koneista aika on ajanut ohi niin polttoainetalouden, meluhaittojen kuin matkustajakapasiteetinkin kannalta, silti ne ovat erään aikakauden ja teknisen suunnittelun huipentumia joita ei osin ole sen jälkeen ylitetty. Näiden dinosaurusten jälkeen on jotakin myös menetetty, Concorde ja Airbus A320 ovat "samasta firmasta" mutta vain toinen niistä on kaunis myös maallikon mielestä.

Ilmeisesti tämä ICM:n Tupolev on otettu aika hyvin vastaan maailmalla ja laatikon sisällön nähtyäni en ihmettele yhtään. Vielä kun jostain löytyisi aikaa ja kärsivällisyyttä viimeistellä kesken olevat projektit ensin niin pääsisi sitten 'Concordskin' kimppuun :)
Pekripe 10.12.2011 17:13 Vastaa lainauksella
Täältäkin noita tupoleveja saa www.anvianet.fi/pekripe varmasti sopivaan hintaan.
"Static discharge wicks" suomentuisi minun mielestäni staattisen varauksen purkajiksi. Liekö sinne päinkään?
wade 10.12.2011 22:48 Vastaa lainauksella
A Lappalainen kirjoitti:
"Static discharge wicks" suomentuisi minun mielestäni staattisen varauksen purkajiksi. Liekö sinne päinkään?
Sitä ne kyllä myös mun mielestä tekevät eli purkavat (lennon aikana) syntyviä sähkövarauksia, mutta ajattelin että noille on varmaan joku virallinenkin suomenkielinen termi.

Tässä mallissa ne ovat tosin mitä todennäköisimmin reilusti ulkona mittakaavasta, en tiedä minkä kokoiset piiskat Tupolevissa oikeasti oli mutta jos sarjan esittämät piikit suurentaa 144-kertaisesti niin lopputulos on kyllä lähempänä jotakin tykin putken luokkaa :D
-----
Raimo Leino kirjoitti:
Vai että "kaikille siviili-ilmailusta kiinnostuneille" - nyt kävi kyllä niin, että minua rupesi tämä mallisarja himottamaan - sillai James Bondin tunnelmissa tosin. Nimittäin jos tämän päätän hankkia, niin rakennan tästä 007 leffojen hengessä kokonaan mattamustan punatähdillä varustetun sotilasversion.
…ja vielä kun laittaapi oikkeen messevät ohjukset siipien alle ja konekivääri ja tykin piiput esille niin aiettä olisipa makiaa mallailun täydeltä :0)
A Lappalainen kirjoitti:
"Static discharge wicks" suomentuisi minun mielestäni staattisen varauksen purkajiksi.
…Kaikkihan tietävät miten itäblokin pojilla on aina ollut viehtymys niihin kumihihnoihin ladojen puskureissa. ;D
wade 13.12.2011 09:34 Vastaa lainauksella
Heikki Honkanen kirjoitti:
…Kaikkihan tietävät miten itäblokin pojilla on aina ollut viehtymys niihin kumihihnoihin ladojen puskureissa. ;D
Heh heh, niinpä niin!

Vakavammin puhuen, jotta ei jäisi vääriä käsityksiä niin myös länsirauta varustellaan vakiona noilla purkausteillä (esimerkkinä maailman myydyin kaupallinen suihkukone)

www.b737.org.uk/wingtips.htm
…Ilmeisesti toimivat samalla tavoin kuin suurjänniteverkon ylijännitesuojat, eli liiallisen jännitteen syntyessä iskevät "salaman" piikkien väliin purkaen sen.
Heikki Honkanen kirjoitti:
…Kaikkihan tietävät miten itäblokin pojilla on aina ollut viehtymys niihin kumihihnoihin ladojen puskureissa. ;D
Ne saisi helposti tehtyä mittakaavaan nähden oikean paksuisiksi.:)
Tämmönen polttelee laatikossa:)
Tänään otin työn alle 14402 laatikosta 144D version. Osien tarkastelun jäljiltä laatu näyttäisi erittäin hyvältä. Muutaman osan liimauksen perusteella muovi suhteellisen pehmeää ja "hitsautuu" nopeasti. Tavallaan nämä lasi-ikkunat ovat hyvä optio, mutta itse suosisin ehdottomasti siirtokuvia. Aiheuttavat kamalan vaivan maalauksessa.
Pieni varoituksen sana mallin siirtokuvista. Kannattaa liottaa huolella. Itselläni halkesivat useasta kohtaa nuo kylkien raidat. Onneksi ne sai silti lähes saumattomasti asennettua. Isoa plussaa, että ovat juuri eikä melkein valun ikkunoiden kokoiset mitä ei voi monesta muusta sarjasta sanoa.