Pienoismallit.net

Roden Douglas DC-7C

American transcontinental airliner

Douglas DC-7 syntyi 1950-luvun alussa menestyksekkään DC-6:n pohjalta. Lentoyhtiöt halusivat konetyypin jolla pystyi lentämään USA:n rannikolta rannikolle kumpaankin suuntaan alle kahdeksan tunnin. Uudessa konetyypissä oli sama siipi ja runko kuin DC-6:ssa. Moottoreiksi tulivat tehokkaammat Wright Turbo Compound-moottorit. DC-7:n ensilento lennettiin vuoden 1953 keväällä. Douglas esitteli vuonna 1955 parannetun DC-7B-version jossa mm. voitiin lisätä polttoainekapasiteettia moottorikuomuihin asennettavilla satulatankeilla.

Douglas DC-7C
DC-7B pystyi hyvissä sääolosuhteissa lentämään välilaskutta New Yorkista Lontoosen, käytännössä näin kuitenkin tapahtui harvoin. Lentoyhtiöillä oli selkeä tarve saada käyttöönsä vieläkin pidemmällä toimintasäteellä varustettu liikennekone.

Douglasin vastaus oli lisätä DC-7:n polttoainekapasiteettia. Tämä tehtiin asentamalla siiven tyveen lisäpala ja säilyttämällä moottoreiden satulatankit. DC-7C:n siiven tyvessä ole suora alue erottaakin konetyypin selvästi muista DC-4/6/7-koneperheen versioista. Moottorit vaihtuivat tehokkaampiin, ja runkoa jatkettiin siiven etu- ja takapuolelta yhteensä kolmella metrillä.

Tuloksena syntyi liikennellentokone jolla pystyi ylittämään Atlantin välilaskutta kumpaan suuntaan tahansa sääolosuhteista riippumatta. DC-7C:tä voi hyvällä syyllä pitää suurten mäntämoottoristen liikennekoneiden evoluution huippuna. Kun DC-7C tuli käyttöön vuonna 1956, oli suihkuaika kuitenkin jo oven takana, ja konetyypistä ei tullut suurta myyntimenestystä.

DC-7C pienoismallina
DC-7 ja DC-7B -versioista ei ole tietääkseni ollut saatavilla suurten mallivalmistajien sarjoja. Ainoa vaihtoehto on ollut valmismallivalmista Atlantic Modelsin 1:144 mittakaavainen DC-7B. Tässä karussa ja muotovikaisessa mallissa ei ole esim. laskutelineitä.

Sen sijaan DC-7C on kiinnostanut mallivalmistajia ennenkin. Vanhin sarja on Revellin 1950-luvulta periytyvä mittakaavan 1:122 malli. Tästä mallisarjasta löytyy kattava arvostelu Airliner Cafe -sivutolta.

Brittiläinen Welsh Models on tehnyt DC-7C:stä vacumallin, joka lienee sittemin päivitetty osittain hartsisarjaksi.

Ranskalainen F-RSIN julkaisi 1:144 Douglas DC-7C:n vuonna 2009. Malli oli valmistajan ensimmäinen injektiovalettu mallisarja. Täältä löytyy Waden tekemä arvostelu kyseisestä mallista.

Roden Douglas DC-7C
Hieman yllättäen Roden ilmoitti viime syksynä tekevänsä 1:144 mallin DC-7C:stä. Yllätykseen oli kaksi syytä: F-RSIN malli oli juuri tullut markkinoille, ja Roden ei ole aikaisemmin tehnyt mitään mittakaavaan 1:144.

Malli tuli markkinoille tammikuussa 2011, kiitettävän pian ensimmäisen ilmoituksen jälkeen. Ilmeisesti kaikki valmistajat eivät keskity vain hypen luomiseen, vaan tekevät ihan oikeasti oikeita tuotteitakin.

Hyvä kuva mallin valurangoista löytyy valmistajan sivuilta.

Malli on valettu vaalean harmaaseen melko pehmeään muoviin. Ensimmäinen havainto on, että sarjassa ei ole kohdistustappeja, vaan osia saa arpoa paikoilleen tyypilliseen Tsekki-malli-tyyliin. Pintadetaljit ovat hillittyä uppoviivaa, joka näyttää paikoiltellen kuin käsivaralta kaiverretulta.

Päämitat näyttävät pitävän hyvin paikkansa, runko voi olla millin liian lyhyt, mutta tällä ei ole suurta merkitystä.

Sarjan pienosat tuovat mieleen matalapainevaletun sarjan. Lähes kaikki pikkuosat vaativat jonkinlaista putsausta ja korjausta. Toisaalta esimerkiksi päätelineen renkaat ovat erittäin tarkat, vanteiden sisäpuolella on jopa esitetty jarrujen ulospäin näkyviä osia. Nokkarenkaita sarjassa on kaksi erilaista. Moottorit on esitetty suorina levyinä, joiden etupinnassa on detaljea. Todennäköisesti nämä ajavat asiansa moottorisuojuksen sisällä.

Pitkä miinus tulee potkureiden toteutuksesta. Lavat on valettu erikseen, ja ne on tarkoitus kasata kaksiosaisen spinnerin väliin. Sarjassa on mukana sekä kulmikkaat, että pyörepäiset lavat.Tämä voi toimia isommassa mittakaavassa, mutta näin pienten potkureiden kokoaminen voi olla tuskaista. Käytännössä vaaditaan jonkinlainen jigi, tai after market potkurit.

Sarjassa on mukana yhdet siirtokuvat Pan American DC-7C-koneelle. "Clipper Defenderin" siirtokuvat ovat hyvälaatuiset, ja vaikea PAA:n sininenkin näyttää arkilta tarkasteltuna kelvolliselta. Runkonauhan päälle printatut harmaati ikkunat ovat paikoiltellen muodoltaan hieman epämääräiset, mutta varmasti kelvolliset. Henkilökohtaisesti kuitenkin toivoisin valmistajien printtaavan ikkunat erikseen, jolloin niiden käyttö esim. after market siirtokuvien kanssa olisi mahdollista.

Arvio
Rodenin Douglas DC-7C on mielenkiintoinen päänavaus tähän mittakaavaan. Koska en omista F-RSIN:n sarjaa, en voi verrata sarjoja, mutta uskon näiden tarjokkaiden olevan lähes tasavertaisia. Ainoastaan potkureiden toteutustapa kallistaa vakaa F-RSIN:n hyväksi. Toisaalta Rodenin malli on selkeästi halvempi.

Kun pää on nyt avattu 1:144-markkinoille, jäämme odottamaan saako DC-7C seuraajia. Toivottavaa olisi, että Roden tekisi myös muut DC-7-versiot. Samoin odotukset after market siirtokuville on suuret, onhan nyt markkinoilla kaksi käyttökelpoista sarjaa.

Kommentit

wade 22.1.2011 15:33 Vastaa lainauksella
Kiitos arvostelusta, mielenkiintoista luettavaa! Näiden kuvien ja arvostelun perusteella Rodenin siviiliosaston laatu on parantunut esim. 1/72 Heinkel 111 C:stä, jonka sovitteet ovat luokattoman huonot. Potkureiden irtolavat on hieman kummallinen ratkaisu, ehkä tuo on helpoin tapa saada samaan sarjaan eri malliset lavat mukaan ja saahan siinä säätää sitten lapakulmat mieleisekseen.

Kirkas ohjaamolasi on joidenkin mielestä ehdoton bonus F-RSIN:niin verrattuna, ja onhan se hyvä että nyt voi jopa valita kummalla tavalla haluaa "Seven Seas" -mallinsa rakentaa.

Pitänee kannatuksen vuoksi hankkia tämäkin, nyt kun saa 1/144-koossa vihdoin sen mitä wanha Revellin 1/122 yritti mallintaa vääränmallisen nokkansa kanssa :)