Pienoismallit.net

Wittmann's Last Tiger

Wittmann's Last Tiger - Befehlspanzer Tiger I Late Production Normandy 1944

Johdanto

Tämä pienoismallin rakennussarja tarttui käteeni aikoinaan Saksasta, alkuperäisenä ajatuksenani rakentaa siitä Untersturmführer (luutnantti) Helmut Dollingerin Befehlspanzer (komentovaunu) nro 009 schwere SS Panzer Abteilung 101:stä (s.SS-Pz.Abt.101). Komentovaunu nro 009 oli varhainen versio Tiger I Late (Späte) tankista terästelarenkailla (steel wheels - Stahlrollen/Stahlbandagen mit neuem Laufwerk). Ko. vaunusta löytyy useampia kuvia eri lähdekirjoissa, kuten mm. Tigers in Combat Vol.2:ssa ja luonnollisesti netistä.

Ostaessani tämän pienoismallin muistin vielä virheellisesti, että Hauptsturmführer (kapteeni) Michael Wittmannin viimeinen Tiger I Befehlspanzer (komentovaunu) nro 007 s.SS-Pz.Abt.101:stä olisi ollut Tiger I Mid (Mittlere) versio kumitelarenkailla (rubber wheels - Gummibandagen mit dem alten Laufwerk). Tämän vuoksi alkuperäinen ajatukseni oli siis rakentaa nro 009, joka täysin varmasti oli varhainen Tiger I Late. Wittmannin viimeisestä Tiger I komentovaunusta nro 007 on olemassa vain yksi kuva, nimittäin ranskalaisen Serge Varinin ottama kuuluisa kuva tuhoutuneesta 007:sta, joka löytyy lukuisista kirjoista kuten jälleen mm. Tigers in Combat Vol.2:sta ja jälleen luonnollisesti myös netistä.

Halusin kuitenkin varmuuden vuoksi tarkistaa lähdemateriaalia (pääosin kirjat ja jotain varmistusta vielä netistä), enkä luottaa vain muistiini. Agten Tikru-kirjan mukaan (jonka tietoja lähes kaikki muut Tiger-kirjat ovat kopioineet/lainanneet, etenkin Wittmannin osalta) Wittmannin Tiger I nro 007 oli todellakin Mid-versio komentovaunusta. Agten Tiger-kirja pohjautuu hyvin pitkälti Unterscharführer (alikersantti) Werner Wendtin käsikirjoitukseen, muistiinpanoihin ja sotapäiväkirjaan, sekä luonnollisesti muidenkin s.SS-Pz.Abt.101:n veteraanien vastaaviin.

Kuitenkin mitä ilmeisimmin Wendt muistaa jotain hieman väärin, sillä yhdeksästä (9) Tiger I Mid-versiota, jotka hän nouti 3. - 9.1.1944 Burgista Monsiin yhdessä Hauptscharführer (vääpeli) Spranzin kanssa, lienee todellisuudessa ollut vain yksi komentovaunu nro 008 - kun taas Wendtin mukaan kaksi (2) yhdeksästä Mid-Tikrusta olisi ollut komentovaunuja; eli näin ollen nrot 007 ja 008. Itseasiassa Wendtin ja Spranzin piti noutaa kymmenen (10) Mid-Tikrua, mutta yksi Mid-Tikru jäi vaurioituneeseen junanvaunuun, tämän vuoksi he toivat Monsiin em. 8 Mid-Tiger I vaunua ja yhden Mid Tiger I Befehlspanzerin. Siten loppupelissä Wendtin noutamista 9 Tikruista kahdeksan (8) Mid-Tikrua olivat standardeja vaunuja, aivan kuten ne 10 kpl:tta ennestään jo s.SS-Pz.Abt.101:ssä olevaa Mid-Tikrua ja vain yksi (1) Mid-komentotikru nro 008.

Näistä 18:sta Tiger I Mid-versiosta 14 kpl:tta muodosti täyden 3. komppanian (Tiger I Mid nrot 305, 304, 311, 312, 313, 314, 321, 322, 323, 324, 331, 332, 333, 334), 4 kpl:tta meni 1.komppanian III. joukkueelle (Tiger I Mid nrot 131, 132, 133 ja 134) ja jäljelle jäänyt Mid-komentotikru (19. Mid-Tiger I) pataljoonan esikuntakomppanian (Stab) komentotikruksi pataljoonan adjutantille Untersturmführer Eduard Kalinowskylle nrolla 008. Myöhemmin, tammikuun loppuun mennessä vaurioituneeseen junanvaunuun jämähtänyt Mid-Tikru I (20. Mid-Tiger I) saapui vihdoin ja viimein pataljoonaan 1. komppanian Kompanietruppführerille (komppanian vääpeli) Unterscharführer Sepp Franzlelle (Tiger I Mid nro 104). Siten pataljoonalla oli yhteensä 20 Mid-Tikrua; 19 standardi Mid Tiger I (kts. em. numerot) ja yksi Mid Tiger I komentovaunu nro 008.

Myöhemmin aikavälillä 20.- 23.4.1944 s.SS-Pz.Abt.101:een toimitettiin 25 kpl:tta uutta varhaista versiota Tiger I Latesta (Späte), joista 9 kpl:tta meni 1. komppaniaan I. ja II. joukkueelle (Tiger I Late nrot 111,112,113,114, 121,122, 123, 124) ja 1. komppanian Kompaniechefelle (komppanian päällikkö) Hauptsturmführer (kapteeni) Rolf Möbiukselle (Tiger I Late nro 105). Lopuista 16:sta uudesta varhaisesta Tiger I Late mallista 14:kpl:tta oli standardi mallia ja ne muodostivat 2. komppanian (Tiger I Late nrot 205, 204, 211, 212, 213, 214, 221, 222, 223, 224, 231, 232, 233, 234) ja jäljelle jääneet kaksi (2) varhaista versiota Tiger I Latea olivat Befehlspanzereita, nrot 007 ja 009.

Tuona ajanjaksona 20.- 23.4.1944 s.SS-Pz.Abt.101:een toimitettiin oikeasti 26 Tiger I:stä ja noista 26:stä Tikrusta 25 kpl:tta oli varhaista versiota Tiger I Latesta (Späte), kuten edellä on jo kuvattu. Se 26. Tikru I oli Early Tiger I-versio, kumitelarenkailla ja alkuperäisellä korkealla ns. tynnyrikupolilla varustettu - kyseistä Tiger I Earlyä (26.Tikru) ei koskaan otettu käyttöön pataljoonassa, eikä se koskaan kuulunut pataljoonaan TOE:een (Table of Organisation and Equipment). Tämän vuoksi useimmat lähdemateriaalit kuvaavat vain 25 kpl:een uuden varhaisen version Tiger I Latesta (Späte) saapumisen s.SS-Pz.Abt.101:een aivan oikeaoppisesti, koska ne otettiin pataljoonan käyttöön ja kuuluivat pataljoonan TOE:een.

Tarkasteltaessa hyvin tarkkaan ranskalaisen Monsieur Serge Varinin ottamaa ainoa kuvaa tuhoutuneesta Wittmannin komentovaunusta nro 007, ei jää epäselvyyttä siitä, etteikö Wittmannin komentovaunu nro 007 olisi ollut varhainen version Tiger I Late Befehlspanzerista; aivan kuten valokuvat nrosta 009 osoittavat sen olleen varhainen versio Tiger I Late Befehlspanzerista. Näin ollen s.SS-Pz.Abt.101:n Stabin eli esikuntakomppanian kolmesta komentovaunusta kaksi komentovaunua ovat olleet varhaisia versiota Tiger I Late Befehlspanzereista (nrot 007 ja 009) ja yksi Mid Tiger I Befehlspanzer (nro 008). Tältä osin DML Dragonin/Cyber-Hobbyn tutkimus ja toteutus ko. nro 6610 pienoismallin osalta on ollut ensiluokkaista.

Thomas L. Jentzin ja Hilary L. Doylen eri kirjojen mukaan Tiger I Befehlspanzereita valmistettiin ainoastaan 84-89 kpl:tta koko II MS:n aikana eli loppupelissä ei montakaan kaikkien valmistettujen Tiger I versioiden määrästä 1353 -1355 kpl:tta riippuen lähteestä. Wolfgang Schneiderin mukaan 1353 kpl:tta Tiger I eri versiota toimitettiin Tiger-yksiköille, Thomas L. Jentzin ja Hilary L. Doylen mukaan 1354 kpl:tta ja puolestaan Patrick Agten ja Will Feyn mukaan 1355 kpl:tta. Toisaalta taas myöhemmin Thomas L. Jentz ja Hilary L. Doyle ovat pilkkoneet yksiköille toimitetun valmistusmäärän seuraavasti: 89 komentotikrua ja 1260 standarditikrua eli yhteensä 1349 Tikrua + 35 uudelleen rakennettua Tikrua = 1384 Tikrua. Kukin voi valita mieleisensä valmistusmääräluvun mihin uskoa.

Lisäys/tarkennus: Tiger I Befehlspanzertyypit. Tiger I Befehlspanzereita oli kahta tyyppiä a) Befehlstiger E 267 eli Sdkfz 267 ja b) Befehlstiger E 268 eli Sdkfz 268. Molemmissa Befehlstigertyypeissä oli kolme radiota; radistilla/ala-kk-ampujalla standardi FU5 radio (10 watin ultralyhytaaltolähetin ja - vastaanotin aka Ultra Kurtz Welle Sender und Empfänger) ja lisäksi joko FU8 radio (30 watin keskipitkäaaltolähetin ja - vastaanotin aka Mittel Welle Sender und Empfänger) tai FU7 (20 watin ultralyhytaaltolähetin ja - vastaanotin aka Ultra Kurtz Welle Sender und Empfänger) em. standardin FU5 radion vasemmalla puolella sekä tornissa toinen standardi FU5 radio tornin oikealla eli lataajan puolella. Tornin FU5 radio vei koaksaalisen MG 34 kk:n tilan ja tämän takia Befehlstigereiden tornissa ei ollut pääaseen viereistä kk:ta eli em. koaksaalista MG 34:sta.

Befehlstiger E 267:ssa aka Sdkfz 267:ssa oli 2 metriä pitkä FU5 antenni tornissa ja 1,8 metriä pitkä FU8 tähtiantenni vaunun rungon oikealla puolella. Puolestaan Befehlstiger E 268 aka Sdkfz 268:ssa oli 2 metriä pitkä FU5 antenni tornissa ja 1,4 metriä pitkä FU7 antenni vaunun rungon vasemmalla puolella. Useimmissa valokuvissa Befehlstigereistä näkyy FU5 antenni tornissa ja FU8 tähtiantenni oikealla puolella rungossa, joten suurin osa Befehlstigereistä lienee ollut Sdkfz 267/Befehlstiger E 267:ja. Wittmannin Tiger I nro 007 oli juuri Befehltiger E 267 aka Sdkfz 267.

Befehlstigereille eli Komentotiikereille välitetään tietoja tiedustelulentokoneista tai muista omien ilmavoimien lentokoneista (esim. Storchit tai Stukat) tai tiedustelupanssarivaunuista/panssariautoista (esim. Luchsit tai Pumat) tai käskyjä panssaridivisioonien tai panssariarmeijakuntien komentokeskuksista. Befehlstiger välittää Tiikeripataljoonan komentajan käskyt ja määräykset komppanioiden päälliköiden ja joukkueiden johtajien Tiikerivaunuille ja tarvittaessa yksittäisille Tiikeritankeille. Befehlstigerin päätehtävä on koordinoida ja johtaa Tiikerivaunujen hyökkäystä tai puolustusta yhteistyössä ilmavoimien kanssa (Luftwaffe) ja muiden maajoukkojen kanssa sekä pitää samalla yhteyttä joko panssaridivisioonan ja/tai panssariarmeijakunnan komentokeskukseen. Tähän yhteydenpitoon, koordinointiin ja johtamiseen tarvitaan viestintävälineitä ja tässä tapauksessa Befehlstigerin radioita.

Olen varmasti aikaisemmin kirjoittanut jonkun rakennetun Tiger I pienoismalliarvostelun yhteydessä tällä saitilla virheellisesti ulkomuististani, että Wittmannin viimeinen komentotikru olisi ollut Mid-versio; pahoittelen omalta osaltani virhettäni. DML Dragonin/Cyber-Hobbyn "Wittmann's Last Tiger" - Befehlspanzer Tiger I Late Production Normandy 1944 (6610) pienoismallirakennussarja kuvastaa historiallisesti ja oikeaoppisesti Hauptsturmführer (kapteeni) Michael Wittmannin viimeistä Tiger I Late Befehlspanzeria (komentovaunua) nro 007 s.SS-Pz.Abt.101:stä.

Ohessa lista kaikista kahdestatoista DML Dragonin/Cyber-Hobbyn valmistamista 1/35 mittakaavan Tiger I-versioista:

1. 6252 DML - Sd.Kfz. 181 Tiger I Initial Production (julkaistu vuonna 2005)
2. 6253 DML - Sd.Kfz. 181 Tiger I Late Production (julkaistu vuonna 2005)
3. 6286 Cyber-Hobby - Tiger I Initial Production DAK, Exclusive Limited Edition (ainoastaan yksi valmistussarja - julkaistu vuonna 2005)
4. 6350 Cyber-Hobby - Tiger I 'Michael Wittmann', Exclusive Limited Edition (ainoastaan yksi valmistussarja - julkaistu vuonna 2006)
5. 6335 Cyber-Hobby - Gruppe Fehrman Tiger I, Exclusive Limited Edition (Hybridi, ainoastaan yksi valmistussarja - julkaistu vuonna 2007)
6. 6416 DML - Sd.Kfz. 181Tiger I Late Prod. Alfred Kurzmaul DX07 Special (ainoastaan yksi valmistussarja - julkaistu vuonna 2007)
7. 6269 DML - Sd.Kfz. 181 Tiger I (Early Production) (julkaistu vuonna 2008)
8. 6383 DML - Tiger I Late Production with Zimmerit - Dragon Zimmerit (julkaistu vuonna 2008)
9. 6406 DML - Tiger I Late Production 3-in-1 (julkaistu vuonna 2008)
10. 6610 Cyber-Hobby - 'Wittmann's Last Tiger' Normandy 1944 - Dragon Zimmerit, Exclusive Limited Edition (ainoastaan yksi valmistussarja - julkaistu vuonna 2009)
11. 6600 DML - Pzkw. VI Ausf. E Tiger I Initial Production - s.Pz.Abt. 502 - 3-in-1 Smart Kit (julkaistu vuonna 2010)
12. 6660 Cyber-Hobby - Pz.Kpfw. VI Ausf. E. Sd.Kfz. 181 Tiger I Mid (January '44) Production Command Version, Exclusive Limited Edition (ainoastaan yksi valmistussarja - julkaistu vuonna 2010)

Arvosteluita netissä:

Cookie Sewell: www.cybermodeler.com/hobby/kits/dml/kit_dml_6610.shtml
Vinnie Branigan: www.modelarmour.com/?option=com_content&view=article&id=644

Valmistajan kuvia ja infoa:

www.dragon-models.com/html/6610builtupp.htm
www.dragon-models.com/html/6610poster.htm
www.cyber-hobby.com/shop/index.php?main_page=product_info&products_id=6896

Lista pääosasta suosituimmista markkinoilla olevista Tiger I pienoismalleista
Lista Tiger I modifikaatioista ajanjaksoittain
Faktoja saksalaisesta naamiomaalauksista toisessa maailmansodassa

Historiaa

Hauptsturmführer Michael Wittmann miehistöineen menehtyi 8.8.1944 viimeisessä Tiger I Late Befehlspanzerissaan nro 007 pellolla aivan Route National 158 tien vieressä lähellä Gaumesnilin kaupunkia Normandiassa taistelussa brittejä ja kanadalaisia vastaan, liittoutuneiden hyökkäysoperaatiossa nimeltään Totalize. Samassa taistelussa tuhoutui myös Untersturmführer Helmut Dollingerin Befehlspanzer nro 009.

Nykyisen historian tutkimuksen mukaan tiettävästi kanadalaisen majuri Radley-Waltersin komentaman A Squadronin (A komppania) (27th Armoured Regimentin aka The Sherbrooke Fusiliers Regimentin (rykmentti) ensimmäinen psv-komppania) luutnantti Logan - 75 mm tykillä varustetulla Sherman Mk. III - panssarivaunullaan tuhosi Wittmannin Tiger I Laten nro 007 osumalla sitä rungon vasemmalle puolelle taakse moottoritilaan (a clear shot at the left rear quarter of Wittmann’s Tiger 007) noin 140-150 metrin etäisyydeltä, jolloin osuma moottoriin sytytti sen ja samalla räjäytti ammukset tankin sisällä. Sisäinen räjähdys puolestaan lennätti tornin irti vaunun rungosta.

Jokainen, minkä tahansa armeijan, panssari/panssarintorjuntamies tietää, että luutnantti Logan pääsi tykittämään Wittmannin Tiger I vaunua täysin ideaalista kulmasta/paikasta ja vielä varsin läheltä. The Sherbrooke Fusiliers Regiment kuului kanadalaiseen The 2nd Canadian Armoured Brigadeen (Independent) eli itsenäiseen toiseen kanadalaiseen panssariprikatiin, jolla kalustona oli jo mainitut 75 mm Sherman Mk.III vaunut ja 17 pdr Sherman Firefly Vc vaunut (Firefly vaunuja oli teoriassa joka neljäs per troop (joukkue) - yhdessä troopissa oli neljä vaunua, mutta käytännössä vähemmän; johtuen tappioista Normandian taisteluissa).

Enempää en aio kirjoittaa historiasta, enkä sen puoleen kirjoita mitään Tiger I vaunujen tekniikastakaan, koska ne löytyvät alla olevista web-linkeistä, mainituista referenssikirjoista ja videolinkeistä. Myös nykyhistoriatulkinta Wittmannin ja hänen miehistönsä kohtalosta löytyy alla olevista videolinkeistä ja web-linkeistä.

Tiger I & Tiger II referenssisivuja netissä (ei ranking järjestyksessä):

www.alanhamby.com/tiger.html
www.achtungpanzer.com/panzerkampfwagen-vi-tiger-ausf-e-sd-kfz-181.htm
www.achtungpanzer.com…vi-tiger-ii-ausf-b-konigstiger-kingroyaltiger-tiger-ii-sd-kfz-182.htm
www.panzerace.net/english/index.asp
www.fprado.com/armorsite/tiger1.htm
www.fprado.com/armorsite/tiger2.htm
www.tigertank-h-e-181.com
www.worldwar2aces.com/tiger-tank/tiger-tank.htm
www.worldwar2aces.com
www.tiif.de
www.ss501panzer.com
www.panzer-archiv.de/forum/print.php?t=4128
ww2armor.jexiste.fr…is/Axis/2-Organization/Germany/2-Organization/sPz.Abt/sSS-PzAbt-101.htm
www.network54.com/Forum/47207/

Tigerfibel ladattavissa netissä:

www.gunfun.de/html/links.html
www.alanhamby.com/tigerfibel.shtml
www.fprado.com/armorsite/tiger1.htm

Tiger I & Tiger II referenssikirjoja (ei ranking järjestyksessä):

Egon Kleine, Volkmar Kühn: Tiger, The History of a Legendary Weapon 1942-45 [Hardcover]; J. J. Fedorowicz Publishing; 1st edition (1989) & 2nd edition (2004)

Wolfgang Schneider: Tigers in Combat, Volume 1 [Hardcover]; J. J. Fedorowicz Publishing; 1st edition (1994) & 2nd edition (2000)

Wolfgang Schneider: Tigers in Combat, Volume 2 [Hardcover]; J. J. Fedorowicz Publishing; 1st edition (1998)

Patrick Agte: Michael Wittmann und die TIGER der Leibstandarte SS Adolf Hitler [Hardcover]; Deutsche Verlagsgesellschaft, Rosenheim; 1. Auflage (1994)

Patrick Agte: Michael Wittmann and the Tiger Commanders of the Leibstandarte [Hardcover]; J. J. Fedorowicz Publishing; 1st edition (1996)

Will Fey: Panzerkampf im Bild, Panzerkommandaten berichten [Hardcover]; VGB-Verlagsgesellschaft, Berg mbH; Edition Vowinckel - 1st edition (1996)

Otto Carius, Robert J Edwards: Tigers in the Mud [Hardcover]; J. J. Fedorowicz Publishing; 1st edition (1992)

Wolfgang Schneider: Das Reich Tigers [Hardcover] ; J. J. Fedorowicz Publishing; 1st edition (2006)

Fred Steinhardt, Alfred Rubbel, Richard Freiherr von Rosen, Dr. Franz-Wilhelm Lochmann: The Combat History of schwere Panzer-Abteilung 503, In Action in the East and West with the Tiger I and II [Hardcover]; J. J. Fedorowicz Publishing; 1st edition (2000)

Helmut Schneider: The Combat History of schwere Panzer-Abteilung 507, In Action in the East and West with the Tiger I and Tiger II [Hardcover]; J. J. Fedorowicz Publishing; 1st edition (2003)

David Johnston, Kurt Hirlinger: The Combat History of schwere Panzer-Abteilung 508, In Action in Italy with the Tiger I [Hardcover]; J. J. Fedorowicz Publishing; 1st edition (2001)

Uwe Feist, Bruce Culver: TIGER I: 50th Anniversary Commemorative Edition [Illustrated] [Hardcover]; Ryton Publications; 1st edition (1992)

Walter J. Spielberger, Hilary L. Doyle: Tigers I and II and Their Variants [Hardcover]; Schiffer Publishing; 1st edition (2007)

Thomas L. Jentz, Hilary L. Doyle: Germany's Tiger Tanks D.W. to Tiger I: Design, Production & Modifications [Hardcover]; Schiffer Publishing; 1st edition (1999)

Thomas L. Jentz, Hilary L. Doyle: Germany's Tiger Tanks: VK45.02 to TIGER II Design, Production & Modifications [Hardcover]; Schiffer Publishing; 1st edition (1997)

Thomas L. Jentz: Germanys Tiger Tanks: Tiger I & Tiger II: Combat Tactics [Hardcover]; 1st edition Schiffer Publishing, Ltd. (1996)

Thomas L. Jentz: Tigers At the Front (Germany's Tiger Tanks) [Hardcover]; Schiffer Publishing; 1st edition (2007)

Patrick A. Stansell, Bruce Culver: The Modeler's Guide to the Tiger Tank: A Complete and Comprehensive Guide to Modeling the Tiger I and Tiger II in 1/35th Scale [Hardback]; Casemate Publishers & Book; 1st edition (2008)

*Waldemar Trojca: Tiger 1942-1943 Vol.1, Technical and Operational History [Hardcover]; Model Hobby; 1st edition (2010) - One Stop Tiger Book eli yksi ns. "kaiken kattava" Tiger- kirjatrio???

*Waldemar Trojca: Tiger 1944-1945 Vol.2, Technical and Operational History [Hardcover]; Model Hobby; 1st edition (2011?) - One Stop Tiger Book eli yksi ns. "kaiken kattava" Tiger- kirjatrio???

*Waldemar Trojca: Tiger Mapbook Vol.1+2, Technical and Operational History [Hardcover]; Model Hobby; 1st edition (2011?) - One Stop Tiger Book eli yksi ns. "kaiken kattava" Tiger- kirjatrio???

Kelly, Orr, King of the Killing Zone: The Story of the M-1, America's Super Tank,W. W. Norton & Company, Inc.; 1st edition (1989) - lisätty em. kirjalistaan lähinnä linkkikirjana faktoista, jotka osoittavat kuinka paljon vaikutusta Tiger II:lla oli/on nykyaikaisiin taisteluvaunuihin kuten M1 Abramsiin, Leopard 2:een, Challeger 1/2:een ja Leclerciin.

Jos edellä mainituista kirjoista pitäisi valita ainoastaan vain yksi ns. "melkein kaiken kattava" Tiger- kirja referenssilähteeksi, valitsisin seuraavan kirjan:

Egon Kleine, Volkmar Kühn: Tiger, The History of a Legendary Weapon 1942-45 [Hardcover]; J. J. Fedorowicz Publishing; 2nd edition (2004).

*Uusia/tulevia kirjoja Tiger panssarivaunuista, joiden sisällöstä ei ole vielä tarkkaa tietoa.

Referenssikuvia, -piirroksia ja -karttoja liittyen 'Wittmann's Last Tiger' -pienoismallin rakennussarjan laatikkoarvosteluun:

www.pienoismallit.net/galleria/referenssi_8743/

Tiger videoita, ei ranking järjestyksessä (History Channel, Discovery Channel etc…):

Tiger attack 1-5:
www.youtube.com/watch?v=KWCveR-bT8o
www.youtube.com/watch?v=Xh3xaM6f33A
www.youtube.com/watch?v=9FpEXKJRRwQ
www.youtube.com/watch?v=I2XZCJUfeb0
www.youtube.com/watch?v=6d9Y4tzp7go

Tanks, The aces: Wittmann 1-5:
www.youtube.com/watch?v=9IFEux4No7c
www.youtube.com/watch?v=e42Ztr1o63w
www.youtube.com/watch?v=U4MW-MIBiLU
www.youtube.com/watch?v=soc3bIgCvKk
www.youtube.com/watch?v=FFbPMbmW96I

The German Panzers: Tiger Tank 1-6:
www.youtube.com/watch?v=N87P6YHnUsk
www.youtube.com/watch?v=llP9Q0e4kU8
www.youtube.com/watch?v=_6GSstXz8go
www.youtube.com/watch?v=rLAH7mi8ZiQ
www.youtube.com/watch?v=4szJlUuTKJk
www.youtube.com/watch?v=jG-_r4xIvsc

Wittmann's last battle - Tiger 007- nykyhistorian tulkinta 1-5:
www.youtube.com/watch?v=3uCKhIkAgec
www.youtube.com/watch?v=ZiF2XXVyO90
www.youtube.com/watch?v=VFlzvtYfczQ
www.youtube.com/watch?v=Epnoe2r10iY
www.youtube.com/watch?v=Rj97_pTIT1E

Laatikon sisältö

Styreeni-muovista ja etsatuista/syövytetyistä messinkiosista valmistetussa pienoismallisarjassa tulee mukana 765 osaa (635 harmaata styreeniosaa, 104 etsattua/syövytettyä messinkiosaa, 21 kirkasta/väritöntä styreeniosaa, 2 DS telaa, 2 taivutettua teräslangaa, 1 jousi), dekaalit plus rakennus/maalaus/merkintäohjeet. Eli aivan riittävästi koottavaa, tosin mukana on paljon extra osia DML:n aikaisemmista Tiger I Late-malleista, kuten nro 6383 ja nro 6406. Cookie Sewellin mukaan tähän (6610) pienoismallisarjaan on lisätty valurankoja verrattuna Tiger I nro 6383-sarjaan ja peräti 41 osaa on joko lisätty tai uudelleen suunniteltu verrattuna Tiger I nro 6406-sarjaan. Varmasti em. useita osia on muokattu jo pelkästään sen vuoksi, että mallista voi rakentaa varhaisen Tiger I Late-tyypin komentovaunun (Befehlspanzer) ja erityisesti sen vuoksi, että vaunusta voi rakentaa pienoismallin panssariässä Michael Wittmannin viimeisestä taisteluvaunusta.

Valmiita zimmerit-massattuja osia ovat seuraavat: Keulan alarungon etuosa D1, keulan ylärungon kansipanssarin etuosa F5 (uudelleen valettu verrattuna aikaisempiin DML:n Late-Tikruihin), keulan suora (vertikaalinen) eturungon panssarietulevy D5, rungon yläsivut D6 ja D7, rungon takaosan perälevy D3, tornin (hevosenkenkä/simpukkatorni) D8 ja tornin suojus D2. D-valurangassa on myös kolme ns. sileää paikkapalaa (2xD9 ja D10) dekaaleja varten keulan suoraan (vertikaaliseen) eturungon etulevyyn D5 ja rungon takaosan perälevyyn D3. Näiden paikkapalojen kiinnittämisessä/liimauksessa kannattaa olla tarkkana ja noudattaa annettuja rakentamisohjeita, sillä osien D5 ja D3 takaa täytää leikata niiden kiinnitämis/liimaamiskohdat - ja tämä kokoamisvaihe voi Murphyn lain mukaan mennä helposti metsään. DML Dragon/Cyber-Hobby on valinnut DS-telat rakennussarjaan (DS = Dragon Styrene) firman Magic Track irtotelojen sijaan. Jotkut mallarit pitävät DS-teloista ja jotkut eivät; ymmärtääkseni useimmat mallarit diggaavat Magic Track irtoteloja, mutta pitävät niitä vaikeasti koottavina.

Sarjassa on erinomaiset italialaisen Cartografin siirtokuvat, jotka kuvaavat schwere SS Panzer Abteilung 101:n (s.SS-Pz.Abt.101) eli raskaan SS panssaripataljoonan 101:n kahta Tiger I Late komentovaunua numeroiltaan 007 ja 009 Normandian taisteluissa vuonna 1944. Cyber-Hobby/DML on tehnyt hyvää työtä dekaalien osalta, sillä ohjeet oikeaoppisesti ohjeistavat Wittmannin komentovaunun nro 007 siirtokuvien porrastuksen samoin kuin pataljoonan viestiupseerin Dollingerin komentovaunun nro 009 dekaalien porrastuksen. Cyber-Hobby/DML:n on myös siirtokuvien muilta osin pelannut varman päälle, sillä molempiin vaunuihin (007 ja 009) tarjotaan dekaalit sekä valkoisina, että keltaisina. Tämä johtuu yhä käynnissä olevasta historoitsijoiden/tutkijoiden ja mallareiden debatista siitä, että oliko s.SS-Pz.Abt.101:n komentovaunujen numerot keltaisia vaiko valkoisia. Cyber-Hobby/DML on siis ratkaissut asian sillä, että tarjoaa mallinrakentajalle molemmat vaihtoehdot, joten jokainen voi valita värin oman uskomuksensa mukaan. Täysin omana mielipiteenäni uskon mm. Schneiderin mukaan, että numerot olivat valkoisia s.SS-Pz.Abt.101:n komentovaunuissa.

Valurankojen osat:

A 26: (Tiger I yleisosaa) 88 mm tykkiin
B 40: (Tiger I yleisosaa) voimansiirron vetopyörät ja johto/ohjauspyörät
C 39: (Tiger I Late) lokasuojat ja vaihtoehtoiset voimansiirron vetopyörät
D + sininen D 30: (Tiger I Late) torni zimmerit massalla
D 10: (Tiger I Late) zimmerit massaosat
E 34: (Tiger I Late) tornin katto ja vaihtoehtoiset osat
F 12: (Tiger I Late) rungon takaosan perälevyt; keulan ylärungon kansipanssarin etuosa zimmerit-massalla
G 31 x 2: (Tiger I) terästelapyörät
g 4: saksalaiset (yleisosaa) antennit; piiska-antenni ja tähtiantenni eli variksen jalka-antenni
H 54 x 4: (Tiger I Late) jousituksen ja telapyörien vääntövarret (torsion bars), yksittäiset telalenkit ja irtotelat
J 39: (Tiger I yleisosaa) sisustakomponetteja
K 12: (Tiger I Late) rungon panssarikansi ritilöineen
L 12: (Tiger I yleisosaa) kirkkaat/värittömät osat, mm. prismat ajajalle ja radio-operaattorille
N + sininen L 4: saksalaiset (yleisosaa) komentopiiska-antennit
P 39: (Tiger I Late) rungon sivut ja kaapelien detailit osat
R 15: (Tiger I Late) tornin tavaroiden varastointilaatikko
S 9: (Tiger I Late) kirkkaat/värittömät osat, tornin kupolin prismat
U 1: (Tiger I Late) tornikupoli ilman sadekouruja
W 2: DS telat
X 1: (Tiger I yleisosa) pohjarunko
Y 10: (Tiger I) vaihtoehtoinen tornin katto ja takalevy
Sininen Y 10: (Tiger I) vaihtoehtoiset asennus/kiinnitysosat
Z 2: taivutetut teräslangat
MA 99: (Tiger I Late) etsattua/syövytettyä messinkiosaa
MB 1: jousi
MB 1: valmiiksi taivutettu metallilanka
MB 4: etsattua/syövytettyä messinkiosaa
MB 1: valmiiksi muokattu etsattu/syövytetty messinki
MC 1: valmiiksi muokattu etsattu/syövytetty messinki
TA 5: (saksalaiset OVM) pioneerityökalut
TB 9: (saksalaiset OVM) tunkki ja koukut
TC 4: (saksalaiset OVM) kaapelin päät
TD 4: (saksalaiset OVM) pienet kaapelin päät
TE 4: (saksalaiset OVM) mm. varastointilaatikon lukon osia
WC 4: saksalainen (yleisosa) MG34-konekiväärin osat

Mainioita Tiger I -rakennusblogeja:

Andy Claesensin DML 1/35 "Wittmann's Last Tiger" -rakennusblogi
Sean Emmottin DML 1/35 "Wittmann's Last Tiger" -rakennusblogi
Tomi Mynttisen erinomainen Tiger I -rakennusblogi

Malli

Itse valu on todella erittäin laadukasta ja yksityiskohtaista. Valu on tehty DML Dragonin ns. slide molding eli liukuvalamis/valu- tekniikalla. Tästä suhteellisen uudesta valmistustekniikasta ja etsatuista/syövytetyistä messinkiosista johtuen mallisarja kuuluu DML Dragonin ns. Smart-kit:hin eli älykkäisiin rakennussarjoihin. Mallin mittasuhteet samoin kuin yksityiskohdat ovat tiettävästi 100% kohdallaan ja valusaumoja ei ole. Sarja ei kuitenkaan ole tyypillistä "ravista laatikkoa ja malli on valmis", pelkästään johtuen jo osien määrästä ja lukuisista etsatuista ja kirkkaista osista.

Ohjeet ovat pääosin hyvin selkeät ja tyypilliset DML Dragonin/Cyber-Hobbyn nykyisille uusille pienoismallisarjoille. Ohjeissa on yhteensä 19 erillistä päärakennusvaihetta + maalaus ja dekaalin kiiinnitysohjekohta. Rakennussarjan maalaus/väritys/dekaaliohjeet ovat hyvät ja nykyhistorian mukaiset, siltä osin kuin ne tiedetään. Terästelapyörat ovat tummankeltaista eli Dunkelgelbiä (RAL 7028), muilta osin väritys on pataljoonan ko. ajankohdan standardi kolmiväricamo (em. Dunkelgelb, oliivinvihreä eli Olivgruen (RAL 6003) ja punaisenruskea eli Rotbraun (RAL 8017)) maalattuna "tiger stripenä" eli aaltomaisina tiikeriviivoina/juovina runkoon ja torniin.

Yhtenä mallin erityispiirteenä voinee sanoa, että yksiosainen tornin katto (osa Y4), on oikeaoppisesti tehty kuvaamaan 25 mm:n ns. early Late-tyypin komentovaunun kattoa (rakennusohjeet vaiheet 15-17); juuri kuten 007:ssa ja 009:ssä oli. Rakennussarjassa mukana tulee myös myöhäisemmän (Tiger I valmistussarjat maaliskuusta 1944 eteenpäin) Late-tyypin yksiosainen 40 mm tornin katto osa E2. Kaksiosainen Tiger I Late 40 mm tornin katto otettiin käyttöön toukokuun 1944 valmistussarjoista alkaen, valitettavasti kaksiosaista 40 mm tornia ei ole rakennussarjassa mukana.

Mitään erityisen negatiivista on vaikea etsiä tästä DML Dragonin/Cyber-Hobbyn Tiger I Late-komentovaunusarjasta nro 6610, sillä malli on käytännössä täydellinen rakennussarja esikuvastaan nykyhistorian ja -tutkimuksen mukaan. Ehkä jos oikein etsimällä hakee, kuten piru raamattua lukien, voinee löytää jotain fiboja, mutta sittenkin se on hankalaa. Ehkäpä DML Dragonin/Cyber-Hobbyn DS-telat ovat se negatiivinen osio mallissa tai sitten eivät. DS-telat jakavat mielipiteitä laidasta laitaan - toiset tykkäävät niistä ja toiset kiroavat ne. Tai sitten ehkäpä kokoamisohjeet ovat se pieni negatiivinen osio, joissa voi olla joku pieni moka, kuten se, että osa K3 on oikeasti varatelojen tuki/kiinnitystanko keulan eturungossa (rakennusohjeet vaihe 12), eikä osa C15, joka puolestaan on vara-antennin kuljetussylinteri oikealla puolella takana rungon kansipanssarissa (myöskin rakennusohjeet vaihe 12) tai se, että tykin kiinnitysholkki, osa A9, kuvataan ohjeissa koottavaksi väärinpäin eli ylösalaisin (rakennusohjeet vaihe 13); tai sitten ne eivät ole negatiivisia osioita, vaan ainoastaan inhimillisiä painovirheitä - tiedä häntä.

Eri mallisaitilla ko.mallisarjaa ei ole aivan turhaan usein tituleerattu parhaaksi Tiger I Late malliksi mittakaavassaan 1/35, sillä tiettävästi laadultaan ja yksityiskohdiltaan malli 6610 pesee mennen tullen vanhemmat Tamiyan, Academyn, AFV Clubin ja Italierin vastaavat Tiger I mallit. Yhdyn täysin mielipiteeseen parhaasta Tiger I Late rakennusarjasta - nimittäin ne kaikki (Tamiyan, Academyn, AFV Clubin ja Italierin) rakennussarjat olen omistanut/nähnyt jossain vaiheessa elämääni - tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö Tamiyan, Academyn, AFV Clubin ja Italierin vastaavista Tikruista saisi myös rakennettua laadukkaita huippumalleja, varmasti saa, se on jo useasti nähty; ne vain vaativat paljon aftermarket lisäosia, mitä tämä malli nro 6610 ei tarvitse.

Mikäli vielä mallisaittien nettipuheisiin on uskomista, malli nro 6610 on myös oman valmistajansa, DML Dragonin/Cyber-Hobbyn, paras Tiger I Late pienoismalli - tämän ei pitäisi olla yllätys, sillä useita osiahan on lisätty/parannettu verrattuna DML:n aikaisempiin Tiger I Late-malleihin nro 6416, nro 6383, nro 6406 ja nro 6335 (hybridi - Late runko ja Early torni) tai vieläkin aikaisempaan malliin nro 6253 verrattuna. Mielestäni tällä hetkellä ainoastaan Skybow:n/AFV Clubin 1/48 mittakaavan Tiger I Latet (TP4801/AF 48001) vetävät laadussa vertoja DML Dragonin/Cyber-Hobbyn "Wittmann's Last Tiger" - Befehlspanzer Tiger I Late Production Normandy 1944 (6610) pienoismallille; muut Tiger I Late pienoismallit jäävät sitten juoksukilpailutermein vähintään rinnanmitan tai enemmänkin jälkeen.

Erinomaisia valmiita "Wittmann's Last Tiger" -malleja:

Andy Claesensin valmis DML 1/35 "Wittmann's Last Tiger" -pienoismalli
Sean Emmottin valmis DML 1/35 "Wittmann's Last Tiger" -pienoismalli

Loppusanat

Ilmestyessään markkinoille marraskuussa 2009, DML Dragonin/Cyber-Hobbyn "Wittmann's Last Tiger" - Befehlspanzer Tiger I Late Production Normandy 1944 (6610) pienoismallin valmistajan suosittelema vähittäismyyntihinta eri valuutoissa karkeasti ilmaistuna oli seuraava: HK$413.00, YEN5,500, USD52.99 ja Euro 42.10. Valitettavasti pienoismalli on ns. Exclusive Limited Edition rakennussarja (yksi tuotantosarja), josta DML Dragon/Cyber-Hobby ei ainakaan omien sanojensa mukaan aio tehdä uutta tuotantoajoa. Tämä pitänee paikkansa, koska muutoin DML Dragon/Cyber-Hobby menettäisi kasvonsa ja uskottavuutensa mallareiden keskuudessa. Edellä mainittua tukee myös se tosiasia, ettei aiemmista Cyber-Hobbyn Exclusive Limited Edition Tiger I-rakennussarjoista nrot 6286, 6350 ja 6335 ole ainakaan vielä toistaiseksi tehty uutta valmistussarjaa eli rerunia.

Mallin muotteja tuskin tuhotaan (se vain ei ole ekonomisesti järkevää eikä kannattavaa), vaan mallin muotteja hyödynnetään tulevaisuuden DML Dragonin/Cyber-Hobbyn Tiger I malleissa (kuten vaikka spekuloiden esim. Kurt Knispelin Tiger I:Late mallissa s.Pz.Abt.503). Itse asiassa "Wittmann's Last Tiger" - Befehlspanzer Tiger I Late Production Normandy 1944 (6610) mallin muotteja on jo hyödynnetty DML Dragonin/Cyber-Hobbyn 1/35 mittakaavan uusimmassa Tiger I pienoismallissa; nimittäin Cyber-Hobbyn 1/35 Pz.Kpfw. VI Ausf. E. Sd.Kfz. 181 Tiger I Mid (January '44) Production Command Version (6660), Exclusive Limited Edition, rakennusarjassa - joka on jo lähtohinnaltaan kallein DML Dragonin/Cyber-Hobbyn 1/35 mittakaavan Tiger I-malli; valmistajan suosittelema vähittäismyyntihinta ilmaistuna karkeasti eri valuutoissa: HK$508.00, YEN5,500, USD65.00 ja Euro 50,00.

Luonnollisesti uudesta Pz.Kpfw. VI Ausf. E. Sd.Kfz. 181 Tiger I Mid (January '44) Production Command Version (6660) rakennusarjasta saa rakennettua s.SS-Pz.Abt.101:n pataljoonan adjutantin Untersturmführer Eduard Kalinowskyn komentotikrun nro 008 - lieneekö tämä ollut osittainen taka-ajatus DML:llä; tiedä häntä. Koska "Wittmann's Last Tiger" - Befehlspanzer Tiger I Late Production Normandy 1944 (6610) malli on loppuunmyyty, sen hinnat eBay:ssä pyörivät USD +90.00 molemmin puolin ja mitä todennäköisimmin tulevat nousemaan ajan myötä - kyseessähän on kuitenkin loppupelissä uniikki keräilyrakennussarja.

Kaiken kaikkiaan DML Dragon/Cyber-Hobby on onnistunut erinomaisen täydellisesti "Wittmann's Last Tiger" - Befehlspanzer Tiger I Late Production Normandy 1944 (6610) pienoismallissaan; ainoa asia, joka hieman tökkii allekirjoittanutta on se, että hyvästä rakennussarjasta väännetään väkisin Exclusive Limited Edition-malli, jota on jatkossa äärimmäisen hankala hankkia. Etenkin kun erinomaisesta mallista voisi a) tehdä muidenkin raskaiden Tikru panssaripataljoonan komentovaunumalleja, b) tehdä käytännössä mikä tahansa varhaisen standardi Tikru Late mallin ja c) saada mallista itsestään paljon hyviä osia (extra-osat) muihin Tikru-projekteihin. Mutta ehkäpä nämä Exclusive Limited Edition-mallit ovat vain ajan trendi, jonka kanssa pitää elää - aikansa kutakin. Koskien kaikkia DML Dragonin/Cyber-Hobbyn rakennussarjoja yleisesti, ei siis vain tätä mallia, on yhä hämmästyttävää, että valmistaja pakkaa sarjat liian pieniin laatikoihin - kun valurangat yms osat ottaa laatikosta ulos lähempää tarkastelua/tarkistusta varten, niitä on lähes mahdotonta saada tungettua takaisin siististi ja pahimmassa tapauksessa vielä rikkomatta; tämä asia myös tökkii hieman allekirjoittanutta.

DML Dragon/Cyber-Hobby saa pitkälti kiittää onnistumisestaan Hirohisa Takadan (projektin vetäjä/valvoja), Minoru Igarashin (graafikko), David Byrdenin (kääntäjä/mallari/tutkija), Tom Cocklen (mallari/tekninen konsultti), Gary Edmundsonin (mallari/tekninen konsultti) teamiä teknisestä avusta ja historiallisesta tutkimuksesta sekä DML Dragonin insinööriteamia hienosta toteutuksesta. Ymmärtääkseni etenkin David Byrdenin panostus "Wittmann's Last Tiger" - Befehlspanzer Tiger I Late Production Normandy 1944 (6610) rakennussarjan osalta on ollut mittava. Mielestäni on erittäin hienoa ja oikeaoppista yritystoimintaa, että iso globaali rakennussarjavalmistaja kuuntelee asiakkaitaan (mallarit) ja historian/tekniikan tutkijoita ja tekee tarvittavia oikaisuja/korjauksia/muutoksia asiakkaidensa/historian- ja tekniikan tutkijoiden ehdotuksista/tutkimustyöstä/toiveista - näinhän kaikkien, etenkin kannattavien firmojen, tulisi toimia - ei pidä unohtaa, että asiakas on aina kunkku, jopa silloinkin kun asiakas on väärässä.

Lienee ollut sanomattakin itsestäänselvää, että "Wittmann's Last Tiger" - Befehlspanzer Tiger I Late Production Normandy 1944 (6610) pienoismallisarja myydään loppuun - combo Wittmann ja Tiger I myy aina, sen hinnat nousenevat ajan myötä kattoon ja suurin osa ko. malleista jää rakentamatta keräilijöiden kaappeihin/kellareihin - mikä mielestäni on sääli ja surullista, koska kyseessä on kuitenkin yksi niistä harvoista todellisista huippuvaunumalleista suoraan laatikosta eli OOTB (out of the box), joka suorastaa huutaa, että rakenna ja viimeistele minut.

Kysessä on jo toinen Cyber-Hobbyn (ensimmäinen oli nro 6350 Tiger I 'Michael Wittmann' vuonna 2006, mikä kuvaa Wittmannin Tiger I Earlyä nrolla 1331) julkaisema Wittmann Tikru I pienoismallirakennussarja, joka on loppuunmyyty. Koska sitten Cyber-Hobby julkaisee kolmannen Wittmann Tikru I Earlyn nroilla S21 ja S04 (uudempia Early-versioita kuin nro 1331) ja neljännen Tikru I Laten nrolla 205; saapi nähdä…sitten olisi kaikki Wittmann Tikrut julkaistu. En itse ole mikään Wittmann-fani, mutta nyt aion kuitenkin rakentaa ja viimeistellä OOTB oman "Wittmann's Last Tiger" - Befehlspanzer Tiger I Late Production Normandy 1944 (6610) mallini Wittmannin tuplanolla seiskaksi omaksi ilokseni alkeellisilla taidoillani.

Tähän mennessä DML Dragon/Cyber-Hobby on jo julkaissut yhteensä 12 kpl:tta Tiger I rakennussarjoja ja aivan varmasti julkaisee tulevaisuudessa lisää; tykkäsi siitä tai sitten ei, sillä Tikrut yksinkertaisesti myyvät hyvin ympäri maailmaa. Lopuksi, mikäli DML Dragonin/Cyber-Hobbyn "Wittmann's Last Tiger" - Befehlspanzer Tiger I Late Production Normandy 1944 (6610) rakennussarjalle suoraan laatikosta (OOTB) pitäisi antaa kotimainen kouluarvosana skaalalla 4-10 kokonaisuuden, laadun, tarkkuden ja onnistumisen osalta, olen valmis antamaan sille täyden kympin (10).

Toivottavasti edellä olevasta pienoismallin rakennussarja-arvostelusta referensseineen ja linkkeineen on hyötyä PM:netin käyttäjille.

Hyvää tätä alkanutta vuotta 2011 kaikille!

Parhain mallailuterveisin,

AJ

Kommentit

Tässäpä hyvä tietoisku aiheesta!
AJ 4.1.2011 16:13 Vastaa lainauksella
Moi Petri,

Kiitos kommenteista. Hyvä, että tykkäsit - edellä olevan malliarvosteluni tarkoitus onkin juuri auttaa mallareita, toivottavasti jorinastani on apua ja hyötyä sinulle.

Parhain terveisin,

AJ
Tyhjentävä esitys, tällaisia malliarvostelujen pitää ollakin! :)
Kyllä.
Loistava malliarvostelu ja todella kattava tietopaketti.
Harvoinpa näillä saiteilla löytyy yhtä perusteellista selvitystä sekä malliarvostelua perustietoineen ja referensseineen.
Vaikka olenkin jossain määrin sotakalustosta kiinnostunut, niin panssarimallit ovat toistaiseksi jääneet pienemmälle huomiolle. Noh, nyt viisastuin tuon Wittmannin suhteen huomattavasti. Olihan tämä luettava.
Hienoa työtä kerrassaan.

Millainen on tämä "slide molding" muovipuriste tekniikka? Olisi mielenkiintoista vähän perehtyä
aiheeseen, sillä tämä perinteinen valmistusmenetelmähän on jo kymmeniä vuosia vanha.
Olipa tyhjentävä artikkeli. Lakki päästä ja kumarrus. Tähän asti lähes kaikki lähteet ovat kertoneet Wittmannin Tiikerin tuhotun Sherman Firefly:lla.
Olipa iskutieto !
Tässä yksi superblogi lisää tiikerien ystäville vaikkei Wittmannia käsittelekkään…
www.armorama.com…=SquawkBox&file=index&req=viewtopic&topic_id=131182&page=1
AJ 5.1.2011 16:55 Vastaa lainauksella
Moi Esko, Jarno, Heikki, Mika jaTeemu,

Kiitokset kommenteista.

PM.net saitin tarkoitushan on juuri edistää harrastusta sekä kehittää harrastajien taitoja mm. mallinrakennustietojen ja -taitojen jakamiseksi sekä hyvien neuvojen ja rakentavan kritiikin saamiseksi . Juuri tähän yritän omalla vaatimattomalla osallani parhaani mukaan pyrkiä ja oppia itse samalla harrastuksesta lisää - koskaanhan ei ole liian myöhäistä oppia uutta tai olla sen puoleen liian vanhakaan oppimaan uutta.

Moi Heikki,

En ole mikään valutekniikoiden asiantuntija, mutta "kaikkitietävä" Wikipedia antaa seuraavan vastauksen slide molding (liukuvalamis/valu) tekniikasta, suora lainaus:

"Although it is not a new technique, the use of slide molds allows more accurate reproduction of details than traditional two-piece molds. This is done by using injection molds with moving parts (known as "slides") that are inserted into the mold to form parts and then removed so the part can be extracted from the mold. It helps increase the authenticity of the model and reduce the number of parts by molding details onto larger parts. Weld patterns between plates, gratings, one-piece hull and turret interior are common features included in Dragon kits. The usage of slide mold technology has caused Dragon to rely less on photo-etched parts."

Eli ymmärtääkseni toisin sanoin liukuvalamis/valu-tekniikassa kelkka/liukumuoteilla (slides) on useita osia, jotka liukuvat eri kulmissa kahteen päävalumuottipuoliskoon nähden. Tämä mahdollistaa erilaisten yksityiskohtien valamisen/valun osiin eri kulmissa, mitä perinteinen standardi valamis/valu-tekniikka kahdella muottipuoliskolla ei mahdollista.

Valutekniikoiden asiantuntijat korjaatkoon/oikaiskoon, mikäli virheitä em. tulkinnasta löytyy.

Tiettävästi nykyisin DML Dragonin/Cyber-Hobbyn lisäksi mallivalmistajista ainakin Skybow (taitaa olla osa AFV Clubia?), AFV Club, Tasca ja Volks käyttävät slide molding (liukuvalamis/valu) tekniikkaa pienoismallirakennussarjoissaan; - mahdollisesti myös muutkin valmistajat?.

Moi Mika,

Joo, aika moniin lähteisiin mm. Agte & Schneider upposi brittien virheelliset väittämät ja Fey uskoi Typhoonin rakettiin.

Agten kirjasta löytyy kuitenkin erinomainen Hauptscharführer (vääpeli) Höflinger piirros taistelusta, joka on yhdenmukainen Battlefield Detectives sarjan ohjelman (kts. videolinkki) Wittmann's last battle - Tiger 007- nykyhistorian tulkinta 1-5, mukaan. Huomionarvoista on, että Agten kirja julkaistiin jo vuonna 1994.

Ko. ohjelmassa (videolinkissä) esiintyy mm. ranskalainen Wittmann- ja Tigerexpertti Yann Jouault, englantilainen historoitsija ja tutkija Norm Christie, kanadalainen prikaatikenraali Radley-Walters (A-Sqnin komentaja majurina vuonna 1944, The Sherbrooke Fusiliers Regiment), englantilainen trooper Joe Ekins (Fireflyn ampuja, jonka uskottiin juuri virheellisesti tuhonneen Wittmannin 007, A-Sqn/ The 1st Northamptonshire Yeomanry) ja englantilainen historoitsija Ken Tout (Lance Corporal eli alikersantti C-Sqnin panssarivaunun komentajana vuonna 1944, The 1st Northamptonshire Yeomanry). A-Sqnin/The 1st Northamptonshire Yeomanry komentajana oli tuolloin 1944 kapteeni Boardman.

Feyn kirjasta löytyy puolestaan koko aukeaman yksityiskohtainen piirros taistelusta, jossa neljä Tikrua (nrot 007, 009, 312 ja 314) ovat sijoitettu täsmälleen samoille kohdille kuin mihin nykyhistorian tulkinta ne on tarkkaan määritellyt - jälleen huomionarvoista on seikka, että Feyn kirja julkaistiin jo alkuvuonna 1996.

Itse asiassa jo Hubert Meyerin erinomaisessa kirjassa The History of the 12. SS-Panzerdivision "HJ", [Hardcover]; J. J. Fedorowicz Publishing; 1st edition (1994) on kuvattu ko. taistelu hyvin yksityiskohtaisesti ja jopa nykyhistorian mukaan oikeaoppisesti - tämä siis jo myöskin vuonna 1994.

Mika Waltaria lainaten: "Ei siis mitään uutta auringon alla".

Myös laittamistani web-linkeistä löytyy nykyhistoriatulkinta (samoin kuin em. Battlefield Detectives sarjan ohjelmasta Wittmann's last battle - Tiger 007- nykyhistorian tulkinta 1-5), kts. keskustelut asian tiimoilta mm.:

www.tiif.de

www.network54.com/Forum/47207/

Wittmannin viimeisen taistelun 8.8.1944 tapahtuman faktat ovat siis olleet oikeasti koko ajan olemassa ja nähtävillä, lähinnä kysehän on ollut siitä miten niitä on haluttu tulkita; kukin tulkitsija oman näkemyksensä ja etenkin uskomuksensa mukaan, siitä mihin on halunnut uskoa.

Ok, fast forward, koska en jaksa kirjoittaa koko taistelun historiaa, sillä ne löytyvät jo pienoismallin arvostelukirjoituksessa mainituista web-linkeistä, referenssikirjoista ja videolinkeistä.

Noista neljästä (4) tuhoutuneesta Tikrusta 8.8.1944, joita käsitellään Battlefield Detectives sarjan ohjelmassa ja siitä tehdystä videosta Wittmann's last battle - Tiger 007- nykyhistorian tulkinta 1-5, seuraavaa:

Hauptsturmführer, lyhennys Hstuf. (kapteeni) Wittmannin Tikrun nro 007 tuhosi siis nykyhistorian tulkinnan mukaan tiettävästi luutnantti Logan - 75 mm tykillä varustetulla Sherman Mk. III - panssarivaunullaan (kanadalainen A Sqn/The Sherbrooke Fusiliers Regiment).

Untersturmführer, lyhennys Ustuf. (luutnantti) Dollingerin Tikrun nro 009 tuhosi siis nykyhistorian tulkinnan mukaan tiettävästi trooper (sotamies eli truuperi) Joe Ekins 17 pdr tykillä varustetulla Sherman Firefly Hybrid Ic - panssarivaunullaan; vaunun komentajana oli kersantti Gordon - Gordonin haavoituttua taistelussa tilalla vaunun johtajaksi tuli joukkueen johtaja luutnantti James (englantilainen A Sqn/ The 1st Northamptonshire Yeomanry).

Untersturmführer, lyhennys Ustuf. (luutnantti) Iriohnin Tikrun nro 314 tuhosi siis nykyhistorian tulkinnan mukaan samoin kuin edellä tiettävästi trooper Joe Ekins 17 pdr tykillä varustetulla Sherman Firefly Hybrid Ic - panssarivaunullaan.

Oberscharführer, lyhennys Oscha. (ylikersantti) Kistersin Tikrun nro 312 tuhosi siis nykyhistorian tulkinnan mukaan samoin kuin edellä tiettävästi trooper Joe Ekins 17 pdr tykillä varustetulla Sherman Firefly Hybrid Ic - panssarivaunullaan.

Edellä mainitut trooper Joe Ekinsin kolme tuhoamaa Tikrua (009, 312 ja 314) on myös vahvistettu The 1st Northamptonshire Yeomanryn sotapäiväkirjassa ja historiankirjoituksessa; kolme Tikrua enempää The 1st NY ei koskaan ole väittänyt tuhonneensakaan 8.8.1944.

Viides tuhoutunut Tikru on kuvattu Höflingerin piirroksessa mm. Agten kirjassa (näkyy myös brittien tiedustelukoneen ottamissa ilmakuvissa, samoin kuin luonnollisesti muutkin Tikrut). Se sijaitsi Route National 158 tien toisella puolella verrattuna noihin neljään muuhun Tikruun (nrot 007, 009, 312 ja 314):

Hauptscharführer, lyhennys Hscha. (vääpeli) Höflingerin, myöhemmin Untersturmführer, Tikrun nro 223 tuhosi siis nykyhistorian tulkinnan mukaan tiettävästi 17 pdr tykillä varustetulla Sherman Firefly Vc - kuka toimi ko. vaunun johtajana ja ampujana, sitä ei tiedetä varmasti (kanadalainen A Sqn/The Sherbrooke Fusiliers Regiment).

Moi Teemu,

Hyvä linkki, kiitos siitä.

Parhain terveisin,

AJ

PS Kannattaa katsoa nuo videolinkit - niissä on mallareille arvokasta alkuperäistä filmikuvaa muistakin kuin vain Tikruista, vaikka ne käsittelevätkin Tikruja; mm. Panzer Mk IV, Sherman eri versioita, Typhoon, Lancaster yms…ja mm. Otto Cariuksen ja muidenkin Tikru-komentajien haastatteluita.
Edit: Typoja
Ma 5.1.2011 18:16 Vastaa lainauksella
Kiitos AJ hienosta artikkelista.
Itsellä on vieläkin rakenteilla tuo Wittmannin komentovaunu Dragonin tekemänä.
Syy miksi ei ole valmistunut on että kasasin sen ennenkuin sain zimmeritin tilattua.

Erittäin asiantuntevasti kirjoitettu juttu ja ne suomennokset arvoista olivat kiitettävät.
Laita AJ tietoja itsestäsi sivulle lisää, jooko ?
AJ 6.1.2011 12:45 Vastaa lainauksella
Moi Frankp,

Kiitos kommenteista - ole hyvä vaan.

Joo pitää lisätä jossain vaiheessa lisää tietoja; ehkä sitten kun olen saanut pyöreät 10 valmista mallia laitettua tälle saitille…

Laita kuvia vaunustasi tälle saitille ihmeessä, kiitos.

Pakko kysyä ihan uteliaisuudesta mitä zimmeritiä tilasit ja mistä; kiitos vastauksestasi jo etukäteen.

Parhain terveisin,

AJ
Kiitoksia AJ vastauksesta. Tuo perinteinen muovipuriste tekniikka on jossain määrin tuttua, mutta "slide molding" oli jossain määrin uutta ja mielenkiintoista. Tämä kyllä asettaa työkaluntekijälle melkoisia vaatimuksia
toleranssien suhteen, sillä riskit purseiden suhteen ovat varmaan eri tasolla tämäntyyppisillä muoteilla.
Mikähän mahtaa tällaisen muovityökalun kestoikä olla perinteiseen verrattuna.
Tuolta netistä löytyi kuitenkin mielenkiintoista valaistusta aiheeseen.
AJ 8.1.2011 00:04 Vastaa lainauksella
Moi Heikki,

Ole hyvä.

Muistan hämärästi lukeneeni hiljattain netistä, että slide molding muottien/muovityökalujen kesto ei ole yhtä pitkä kuin perinteistä muovipuristetekniikkaa käyttävien muottien/muovityökalujen. Voin tietysti muistaa väärin, mutta se kuulostaisi kyllä loogiselta.

Ainakin netissä on ollut huhuja ja kirjoituksia siitä (mm. tänään törmäsin muutamaan), että DML Dragon/Cyber-Hobby lopettaisivat joidenkin suhteellisen uuden, hyvin myyvän ja vielä suositun mallin, Smart Kitejä, valmistuksen. Syytä tähän DML Dragon/Cyber-Hobby ei ole ilmoittanut, mutta jos ko. mallien slide molding muotit/muovityökalut ovat kuluneet loppuun tai ne on käytetty loppuun, eipä siinä enää paljon malleja tehdä. Tosin kyllähän heillä on pakosti olemassa master-työkalut uusien muottien tekemiseen. No joo, uskon, että nuo ovat vain huhuja - aika näyttää totuuden.

Olet oikeassa toleranssien suhteen, niiden on pakko olla äärimmäisen tiukat/kovat.

Pitänee sivistää itseänikin paremmin ko. tekniikasta, kun en erityisemmin tunne noita muovipuristetekniikoita, mielenkiintoinen aihealue.

Slide molding-tekniikka taitanee olla tulevaisuudessa käytössä kaikilla rakennussarjavalmistajilla, johtuen sen tuomista eduista (yksityiskohdat rakennussarjassa). Ainakin kiinalainen valmistaja Hobby Boss käyttää myös Slide molding-tekniikkaa joissain rakennussarjojensa osissa, mutta ymmärtääkseni tiettävästi ainoastaan DML Dragon/Cyber-Hobby, Skybow, AFV Club, Tasca ja Volks käyttävät pääosin Slide Molding (liukuvalamis/valu)-tekniikkaa suuressa määrin ja DML Dragon/Cyber-Hobby on ko. tekniikan johtava käyttäjä.

Näin jälkilisäyksenä vielä, että myös kiinalainen Trumpeter käyttää Slide molding-tekniikkaa ainakin 1/16 skaalan Kunkkutikruissa.

Parhain terveisin,

AJ
Hienosti tehty juttu aiheesta. Tässä kävi nyt niin, että piti tilata kyseinen malli Ebay:n kautta ihan Shanghaista saakka kokonaishintaan 66 euroa. Alkaa olla vähissä toi malli. Toivotaan että malli löytääpi perille. Taidan tehdä vielä muutaman harjoitustyön ennen tämän kasaamista. Kiitokset vielä hienosta jutusta.
AJ 2.2.2011 14:45 Vastaa lainauksella
Moi Esa,

Eiköhän se malli Shanghaista löydä perille. Ei tuo 66 egee paha hinta ole, etenkin kun ko. rakennussarjan hinta viimeistään ensi vuonna on vähintään tuplat tuosta mitä maksoit e-bayssä.

Tykkään ko. rakennussarjasta, laatu on mielettömän hienoa - voi rakentaa suoraan laatikosta ilman mitään aftermarket sälää, mikä on harvinaista herkkua. Kaikki 12 kpl:tta DML Dragonin/Cyber-Hobbyn julkaisemaa Tikru rakennussarjaa ovat erittäin hyviä - kiitos siitä kuuluu pitkälti David Byrdenille. Olen myös vertaillut tuota nro 6610 sarjaa mm. toiseen erinomaiseen Tikru sarjaan nro 6383 ja vaikka sarjoilla on luonnollisesti paljon samoja osia, niin tiettyjen osien suhteen nro 6610 on kuitenkin pykälän verran parempi (en tarkoita tässä vain komentovaunuosia). Näistä parannuksistakin kiitos kuuluu David Byrdenin ansiokkaalle työlle.

Joo, mullakin on yksi toinen Tikru työn alla, sitten pitäis kasata vielä yksi tai kaksi muuta Tikrua (odottaa jonossa), ennenkuin pääsee tämän Tikrun nro 6610:n kimppuun. Aion rakentaa tämän nro 6610:n suoraan boxista. Ehdottomasti nro 6610 rakennussarja on yksi parhaista vaunurakennussarjoista OOTB, ellei peräti jopa paras - mullakin noita eri Tikru rakennusarjoja on melkeinpä enemmän kuin tarpeeksi, mutta toisaalta ei kai noita Tikruja kuitenkaan ole koskaan riittävästi…(vaimo ihmettelee, että miksi tota yhtä ja samaa mallia pitää olla noin monta eri paketteihin käärittynä ja samalla antaa ukaaseja tyyliin, että myy ukko muita malleja pois). Alkaa jo meikäläisenkin kootut selitykset/perustelut pikkuhiljaa loppua, että miksi tarvitsen taas yhden Tikru-mallin. Ei ole helppoa olla perheellinen mallari. Parhain terveisin, AJ
Esko P. 23.1.2012 15:58 Vastaa lainauksella
Moikka!

Todella suuret kiitokset tästä kirjoituksesta. Hommasin Wittmannin Tiikerin jo aikaa sitten, mutta en ole saanut aikaiseksi aloittaa sen rakentamista, koska olen yrittänyt kerätä taitoa ja rohkeutta sen tekemiseen kunnolla. ei tässä nyt vieläkään lähellekään täydellisiä olla, mutta olisi tarkoitus aloittaa kyseinen malli. Saas nähdä miten äijän käy ;(

Mutta tosiaan kiitoksia oikein hyvästä arvostelusta, en varmastikaan olisi törmännyt tähän malliin ilman tätä kirjoitusta ja uskon että tästä tulee olemaan suuresti apua projektissani.

Esko P.
AJ 23.1.2012 18:42 Vastaa lainauksella
Moi Esko, Kiitokset kommenteista. Hyvä, että kirjoituksesta on apua - sehän sen tarkoituskin on.

Nyassitietona vielä tuosta nykyhistorian tulkinnasta ko. taistelun osalta, olen tullut siihen tulokseen tutkittuani yhä uudestaan ja uudestaan taistelun kulkua, eri osatekijöitä, ballistiikkaa yms…, että en oikein usko Joe Ekinsin 17 pdr tykillä varustetulla Sherman Firefly Hybrid Ic panssarivaunullaan tuhonneen välttämättä yhtään Tiikeri I vaunua.

Virallisen nykyhistorianhan mukaan Joe Ekins ampujana A Squadronin, The 1st Northamptonshire Yeomanry, 17 pdr Sherman Firefly Hybrid Ic:ssä (vaununjohtajana ensin kersantti Gordon ja sitten luutnantti James) tuhosi Untersturmführer Dollingerin Tiikerin nro 009, Untersturmführer Iriohnin Tiikerin nro 314 ja Oberscharführer Kistersin Tiikerin nro 312. Tämän em. virallisen nykyhistorian tulkinnan vahvistaa The 1st Northamptonshire Yeomanryn sotapäiväkirja ja historiankirjoitus (minulle on kopiot keskeisistä osista sotapäiväkirjaa ja historiankirjoitusta).

Kuitenkin mm. alue itsessään, maaston muoto ja yleinen näkyvyys, etäisyydet, keliolosuhteet tuolloin, Shermanin tähtäinkaukoputken ominaisuudet, 17 pdr tykin ominaisuudet ja ballistiikka yms…huomioiden on liki mahdotonta osua mihinkään Tiikeri-vaunuun niin kaukaa, saati sitten peräjälkeen kolmeen Tiikeriin siitä paikasta, missä Ekinsin vaunu oli - asian todennäköisyyttä voisi verrata kolmen perättäisen loton jackpotin voittamiseen. En väitä, etteikö olisi ollut mahdollista osua kolmeen Tiikeriin peräjälkeen, mutta vertauskuvannollisesti kuinka moni ihminen maailmassa on voittanut loton jackpotin kolme kertaa peräkkäin (lottoja on käytännössä joka maassa) - muistaakseni ei kukaan. Em. syistä en usko Joe Ekinsin 17 pdr Sherman Firefly Hybrid Ic:n tuhonneen ko. taistelussa kolmea Tiikeriä, kenties yhden ehkä, muttei kahta tai kolmea.

Sen sijaan uskon, että Dollingerin Tiikerin nro 009, Iriohnin Tiikerin nro 314 ja Kistersin Tiikerin nro 312 tuhosivat kanadalaisen The Sherbrooke Fusiliers Regimentin A Squadronin Sherman vaunut - aivan kuten ne tuhosivat Hauptsturmführer Wittmannin Tiikerin nro 007 ja Hauptscharführer Höflingerin Tiikerin nro 223. Toki on mahdollista, että Ekinsin 17 pdr Firefly Hybrid Ic tuhosi yhden Tiikerin, muttei välttämättä. Toki voin olla myös täysin väärässäkin tulkintoineni. Oli totuus miten oli, virallista nykyhistoriatulkintaa pitänee uskoa eli sitä, että Ekinsin 17 pdr Firefly Hybrid Ic tuhosi Dollingerin nro 009, Iriohnin nro 314 ja Kistersin nro 312 Tiikerit.

Nykyään ei kuitenkaan liene pienintäkään epäselvyyttä siitä, että Wittmannin nro 007 ja Höflingerin nro 223 Tiikerit tuhosivat kanadalaisen The Sherbrooke Fusiliers Regimentin A Squadronin Sherman vaunut. Parhain terveisin, AJ
Hyvin osasit AJ vuosi sitten arvioida tuon hintakehityksen. Näkyy Ebayssa olevan tuollainen kaupan reilun 140 egen kokonaishintaan. Vois sanoa että meleko kallis:)
AJ kirjoitti:
..tuhosi Untersturmführer Dollingerin Tiikerin nro 009, Untersturmführer Iriohnin Tiikerin nro 314 ja Oberscharführer Kistersin Tiikerin nro 312.
Onko sinulla tietoa miten ao vaunujen miehistöille kävi; kaatuivatko kaikki vaunuihinsa?
AJ 24.1.2012 19:30 Vastaa lainauksella
Moi Esko,

Kyllä on tietoa.

Hauptsturmführer Michael Wittmann (Tiikeri nro 007) miehistöineen kuoli; osuma moottoriin ja räjähtävien ammusten aiheuttama sisäinen räjähdys oli niin voimakas, ettei kenelläkään miehistöstä oikeasti ollut mahdollisuuksia pelastautua - kaikki tapahtui niin nopeasti. Wittmannin lisäksi 007 vaunussa menehtyivät Unterscharführer Karl Wagner (ampuja + radisti), Unterscharführer Heinrich "Hein" Reimers (ajaja), Sturmmann (sotilas) Rudolf "Rudi" Hirschel (ala-kk-ampuja + radisti) ja Sturmmann Günther Weber (lataaja). Vasta vuonna 1983 Wittmannin miehistöineen jäännökset tunnistettiin, itseasiassa juuri heidän 007 vaununsa tuhoutumispaikalta ja saatettiin viimeiseen lepoon La Camben sotilashautausmaalle.

Untersturmführer Willi Iriohn (Tiikeri nro 314) miehistöineen kuoli myös. Valitettavasti Iriohnin miehistön nimiä ei tiedetä, joten vaunun 314 ampuja, ajaja, radisti ja lataaja jäänevät ikuisesti tuntemattomiksi sotilaiksi. Iriohn miehistöineen on myös haudattu La Camben sotilashautausmaalle. Lisäys: Myös Iriohnin Tiikeri räjähti; tämä on todennäköinen syy siihen, että koko miehistö kuoli.

Untersturmführer Helmut Dollingerin (Tiikeri nro 009) miehistöstä kuoli ainoastaan Oberscharführer Schott (radisti ja lataaja). Dollinger, Sturmmann Alfred Bahlo (ala-kk-ampuja + radisti) ja ajaja (tuntematon Unterscharführer) haavoittuivat. Ampuja (tuntematon Unterscharführer) selvisi ilman vammoja. Lisäys: Dollingerin Tiikeri paloi.

Oberscharführer Peters Kistersin (Tiikeri nro 312) miehistö selviytyi kokonaan, miehistön jäsenten nimiä ei ole tiedossa. Lisäys: Kistersin Tiikeri paloi.

Samoin Hauptscharführer Hans Höflingerin (Tiikeri nro 223) miehistö selviytyi kokonaan, miehistön jäsenten nimiä ei ole tiedossa. Lisäys: Höflingerin Tiikeri paloi.

Taistelussa kuoli yhteensä 11 vaunumiestä (Wittmann ja Iriohn miehistöineen plus Dollingerin miehistöstä Oscha. Schott), 3 vaunumiestä haavoittui (Dollinger, Bahlo ja Dollingerin ajaja) ja loput 11 vaunumiestä (Kisters ja Höflinger miehistöineen plus Dollingerin miehistöstä ampuja) selvisivät vammoitta.

Toivottavasti tästä on apua. Parhain terveisin, AJ

Moi Paavo,

Joo, eiköhän rakennussarjan hinta nouse aikaa myöten vieläkin korkeammalle - älyttömyyksiin asti, kuten muutamalla muullakin Cyber-Hobbyn sarjalla, kuten esim. 6286 Tiger I Initial Production DAK ja 6350 Tiger I 'Michael Wittmann'. Parhain terveisin, AJ
AJ kirjoitti:
Toivottavasti tästä on apua. Parhain terveisin, AJ
Kiitoksia, tiedosta oli apua. Wittmannin ja miehistönsä kohtalo oli tuttu, mutta Iriohn ja kumppanit eivät minulla olleet tiedossa.
AJ kirjoitti:
Joo, eiköhän rakennussarjan hinta nouse aikaa myöten vieläkin korkeammalle - älyttömyyksiin asti, kuten muutamalla muullakin Cyber-Hobbyn sarjalla, kuten esim. 6286 Tiger I Initial Production DAK ja 6350 Tiger I 'Michael Wittmann'. Parhain terveisin, AJ
Ostaakohan näitä kukaan rakentaakseen vai ainoastaan pinon jatkoksi? Harmi että tuota Tunisia-Tiikeriä ei tullut hommattua ajoissa :S
AJ 24.1.2012 23:05 Vastaa lainauksella
Moi Esko,
Esko Koskinen kirjoitti:
Ostaakohan näitä kukaan rakentaakseen vai ainoastaan pinon jatkoksi? Harmi että tuota Tunisia-Tiikeriä ei tullut hommattua ajoissa :S
Tätä minäkin olen funtsinut, että rakentaako niitä kukaan enää tulevaisuudessa (tiedän, että muutamia on rakennettu, mm. Andy Claensens ja Sean Emmott, nuo jo arvostelussa laittamani linkit ja pari henkilöä Missing-Lynx-saitilta). Ei niitä muuten ole näkynyt rakennettuna . Yritän ainakin joskus hamassa tulevaisuudessa rakentaa, juuri nyt ei aika riitä - liian paljon muuta rakennettavaa työn alla.

Mutta, mutta, uskon, että olet oikeassa - suurin osa näistä rakennussarjoista päätyy keräilijöiden pinon jatkoksi - syykin on selvä, kun hinta jatkaa tasaisesti nousuaan.

Tuo Tunisian Tikrun hankinnan jättäminen harmittaa myös minua, vaikka tilaisuuksia sen hankintaan oli useitakin - en tuolloin uskonut, että sen hankkiminen tulevaisuudessa voisi olla liki mahdotonta ja että hinta senkun vaan nousisi; hintakattoahan Tunisian Tikrulle ei ole vieläkään nähty.

Otin huvikseni selvää, että aikooko DML Dragon/Cyber-Hobby tehdä enää toista Tunisian Tikrua missään formaatissa ja ainakin menneen vuoden 2011 puolella vastaus oli jyrkkä ei, mikä on mielestäni epäloogista liiketoiminnan kannalta, kun kysyntää olisi. Nyt vaikuttaisi yhä siltä, että toista Tunisian Tikrua emme näe 1/35 skaalassa DML Dragonin/Cyber-Hobbyn toimesta, mutta aika näyttää tässäkin asiassa lopulta totuuden - mieli voi muuttua.

Nyassitietoa vielä ko. taistelusta. Tiikeri vaunujen tuhoutumisjärjestys ajan mukaan.

Untersturmführer Dollingerin Tiikeri nro 009 tuhottu kello 12:40, syttyi ja paloi. Huom! Etäisyys Joe Ekinsin Fireflyeen 754 metriä - osumatarkkuus 17 pdr 3.46-3.71 kg Shot SVDS Mk.1T APDS, MV 1204m/s panssariammuksella (sabot) vähemmän kuin 24%.

Untersturmführer Iriohnin Tiikeri nro 314 tuhottu kello 12:47, räjähti. Huom! Etäisyys Joe Ekinsin Fireflyeen 775 metriä - osumatarkkuus 17 pdr 3.46-3.71 kg Shot SVDS Mk.1T APDS, MV 1204m/s panssariammuksella (sabot) vähemmän kuin 22%.

Oberscharführer Kistersin Tiikeri nro 312 tuhottu kello 12:52, syttyi ja paloi. Huom! Etäisyys Joe Ekinsin Fireflyeen 767 metriä - osumatarkkuus 17 pdr 3.46-3.71 kg Shot SVDS Mk.1T APDS, MV 1204m/s panssariammuksella (sabot) vähemmän kuin 23%.

Hauptscharführer Höflingerin Tiikeri nro 223 tuhottu kello 12:53, syttyi ja paloi. Huom! Etäisyys The Sherbrooke Fusiliers Regimentin Firefly Vc:hen n. 150m - osumatarkkuus 17 pdr 3.46-3.71 kg Shot SVDS Mk.1T APDS, MV 1204m/s panssariammuksella (sabot) vähemmän kuin 93%.

Hauptsturmführer Wittmannin Tiikeri nro 007 tuhottu kello 12:55, räjähti. Huom! Etäisyys luutnantti Loganin A Sqd 27th Armd Rgt (The Sherbrooke Fusiliers Regiment) 75mm Sherman Mk.III:een 143 metriä - osumatarkkuus 75mm 6.79 kg M61 APCBC, MV 619m/s panssariammuksella vähemmän kuin 99%. Vaihtoehtoisesti: Huom! Etäisyys Joe Ekinsin Fireflyeen 967 metriä - osumatarkkuus 17 pdr 3.46-3.71 kg Shot SVDS Mk.1T APDS, MV 1204m/s panssariammuksella (sabot) vähemmän kuin 15%.

Parhain terveisin, AJ
JuhaO 29.1.2017 11:47 Vastaa lainauksella
Toteaisin noihin osumatodennäköisyyksiin, että käsittääkseni Elkinsin miehistä käytti täyskaliberiammuksia tuossa taistelussa, epäilen että vaunussa edes oli APDS laukauksia ja tuolta etäisyydeltä niitä ei olisi edes kannattanut käyttää, koska epätarkempia ja APC ja APCBC riittivät hyvin Tiikeriä vastaan noilta etäisyyksiltä. Fireflyn osumistodennäköisyys niillä 61 cm korkeaan ja 1,5 m leveään (2’ x 5’) standardimaaliin, huom. selvästi Tiikeriä pienempi, oli 800 jaardista (732 m:stä) 66% tai 57,3%, riippuu mistä asiakirjasta katsoo. Joten ei tuo yleinen nykykäsitys, että Elkins tuhosi nuo kolme Tiikeriä, mitenkään mahdoton ole. Joitakin minuutteja myöhemmin Elkins osui rykmenttihistorian mukaan ensimmäisellä laukauksellaan 1 200 jaardista KG Waldmüllerin kärkivaunuun, joka syttyi tuleen. Vaunutyyppi ei tekstistä selviä, mutta KG:een kuului 7 Pz IV:ta ja 4 Pz V:ta.
AJ 30.1.2017 11:30 Vastaa lainauksella
Moi Juha,

Kiitokset kommentista. Toteaisin kuitenkin heti alkuun, että ensin kannattaa lukea koko laatikkoarvostelu keskusteluineen kokonaan läpi, ennenkuin kommentoi ei oleellista tietoa koskien laatikkoarvostelua. Kaikki oleellinen lienee jo käyty läpi yllä ja edellä.

Mitä taas tulee osumatodennäköisyyksiin eiköhän nekin ole jo aiemmin jauhettu ja käyty läpi, mutta joka tapauksessa Joe Ekinsin osalta ko. tst-tapahtumassa ei ole lainkaan oleellista käytettiinkö APC, APCBC vaiko APDS laukauksia, koska mikään niistä ei ollut enää erityisen tarkka 750-800 metrin etäisyydellä. Huonoin tarkkuus oli luonnollisesti APDS laukauksella, seuraavaksi huonoin APC laukauksella ja paras tarkkuus oli APCBC:llä; tosin senkin teoreettinen paras ns. mekaaninen ominaisosumatarkkuus (ballistiset tekijät) 750-800 metrin etäisyydellä oli vähemmän kuin 61-57%; nämä ominaisosumatarkkuudet on vakiotu 2,00m x 2,50m (korkeus x leveys) standardimaaliin. Pääsääntöisesti eri vaunukanuunoiden ominaisosumatarkkuudet vakioidaan tiettyyn standardikokoiseen maaliin vertailukelpoisuuden takia; kuten esim. 2,00m x 2,50m standardimaaliin.

Brittien War Officen (WO) useasti AORG raporteissa käyttämä 61 cm korkea ja 1,5 m leveä (2’ x 5’) maali, johon viittaat ei ollut standardimaali, vaan ns. hull-down tank (vaununrunko piilossa) tai vaihtoehtoisesti ilmaistuna Panther turret (Panther vaunun torni) maali, jota käytettiin hyvin pitkälle lähinnä hajonnan avulla laskettuihin siivottuihin ominaisosumatarkkuuksiin (vasta USA:n APG:n ja Fort Knox:n ammuntatesteissä korjattiin brittien War Officen AORG raporttien virheet). Nämä kaikki teoreettiset maksimiosumatodennäköisyydet (tai vaihtoehtoisesti maksimiominaisosumatarkkuudet) putoavat aina reaaliammunnassa maastossa kentällä tai oikeassa tst-tilanteessa.

Täten minkään laukauksen ominaisosumatarkkuus ei kuitenkaan kerro täyttä totuutta - käytännön ampumatilanteessa on huomioitava mm. kiertopoikkeama, ampumakulma, iskukulma, erityisesti oikea etäisyydenarviointi (pyyhkäisyala, 25 metrin heitto ko. etäisyyksillä aiheuttaa jo ohiampumisen), putken kuluma ja lämpötila, laukauksen lämpötila (ruuti) ja Fireflyn optiikan (tähtäinkaukoputken) rajoitteet sekä olosuhdetekijät (ulkoballistisia tekijöitä kuten esim. valaistus, tuuli, ilmapaine, sade, aurinkoinen päivä, ampumapaikan ja maalin korkeus merenpinnasta jne… eli tähtäimien kalibrointi ja tähtäimien säädöt olosuhdetekijöiden mukaan täytyy tehdä) plus ampujan itsensä virheet tst-tilanteessa. Lisähöysteenä on vielä ns. cold bore shot eli ensimmäinen ns. kylmä laukaus putkesta, joka vähentää laukauksen ominaistarkkuutta, samoin kuin luonnollisesti liikemaaliin ampuminen (joka on oma taiteenlajinsa).

Tuona ajankohtana brittien Fireflyssa oli HE, APC, APCBC ja joitakin APDS laukauksia ja britit erityisesti suosivat APDS laukauksia, joita taas kanadalaiset pitivät oikeaoppisesti erittäin epätarkkoina eivätkä (kanadalaiset) halunneet käyttää niitä lainkaan.

Toisin Joe Ekins itse ei edes koskaan täsmentänyt tai ei edes osannut täsmentää mitä laukaustyyppiä käytettiin hänen Sherman Firefly Hybrid I:ssä No:12 nimeltään "Velikye Luki" ko. taistelutilanteessa - tämä on sinänsä melko erikoista ja se on samalla yksi aukko monista aukoista Ekinsin tarinan paikkansapitävyydessä.

Itse asiassa koko Joe Ekinsin stoori hänen osallistumisestaan kyseiseen taistelutilanteeseen sai alkunsa Ekinsin kaverin Les Taylorin artikkelista "After the Battle" lehteen vuonna 1985, joka oli ns. "buddy" stoori eli kaverin kirjoittama tarina kaverista. Puolestaan Joe Ekins itse kirjoitti oman näkemyksensä tarinasta kirjeessä historoitsija Ken Tout:lle (Tout oli itse Sherman vaunun ampuja WWII:ssa) vuonna 1997. Tämä Joe Ekinsin kirje on toiminut tärkeimpänä ensisijaisena päälähteenä usealle virheelliselle tulkinnalle höystettynä tietysti "After the Battle" lehden "buddy" stoorin virheillä; Ekinsin kirje julkaistiin Toutin kirjassa. Joe Ekinsin kirje Ken Tout:lle on toiminut pohjana myös rykmenttihistorian kirjoitukselle ko. tst-tilanteesta, joten se on vähintäänkin kyseenalainen historiikki ko. tst-tilanteesta.

Myöhemmin Joe Ekinsin tarina on julkaistu mm. Daily Mailissa vuonna 2006 ja Sunday Expressissä vuonna 2010. Joe Ekinsin stoorissa on yhä paljon aukkoja, mutta nykyhistorianselvityksen mukaan lienee nykyisin jo täysin selvää, ettei Ekins vaunuineen tuhonnut Wittmanin Tiikeriä, vaan kanadalainen luutnantti Logan 75mm Sherman Mk.III vaunulla A Sqn/The Sherbrooke Fusiliers Regimentistä.

Kyseenalaista on, että kuinka paljon muutakin Joe Ekinsin tarinasta on pelkkää huttua, kun otetaan huomioon, että Ekins oli täysin kokematon ampuja, osui väittämänsä mukaan kuitenkin kolmeen liikkuvaan maaliin, tuntemattomalta etäisyydeltä (vaununjohtaja kersantti Gordon antoi ensimmäiseen vaunuun etäisyysarvion 800 jaardia eli noin 732 metriä - huom! oikeat etäisyydet olivat 1. vaunu 754 metriä Tiger #009, 2. vaunu 775 metriä Tiger #314 ja 3. vaunu 767 metriä Tiger #312), vaihtoi tuliasemaa laukausten välillä (ampumaetäisyyttä ei korjattu, ampuma- ja iskukulma muuttuivat luonnollisesti) ja tuhosi kolme vaunua vain viidellä laukauksella (ensimmäiseen kaksi laukausta, toiseen yhden ja kolmanteen kaksi). Minkä tahansa vaunuammunnan mittarin mukaan tuo on maailmanmestaruusluokan tulos, ottaen vielä huomioon aikakauden välineet eli vaunukanuuna, laukaus ja optiikka.

Puolestaan tuo 1200 jaardin osuma vaunuun muka yhdellä laukauksella (APCBC ominaisosumatarkkuus alta 34%) perustuu täysin Joe Ekinsin kirjeeseen Ken Tout:lle - myöskin maailmanluokan tulos mikäli edes totta…

Mielenkiintoiseksi Joe Ekinsin tarinan tekee vielä se, että ko. taistelutilanteen jälkeen hän toimi koko loppusodan ajan Sherman vaunun radistina - luulisi briteillä olleen muuta käyttöä kenties parhaalle huipputason vaunuampujalleen…

No, oli miten oli, sillä joka tapauksessa, kuten jo yllä aiemmin kirjoitin, virallisen historianhan mukaan Joe Ekins ampujana A Squadronin, The 1st Northamptonshire Yeomanry, 17 pdr Sherman Firefly Hybrid Ic:ssä No:12 nimeltään "Velikye Luki" (vaununjohtajana ensin kersantti Gordon ja sitten luutnantti James) tuhosi Untersturmführer Dollingerin Tiikerin nro 009, Untersturmführer Iriohnin Tiikerin nro 314 ja Oberscharführer Kistersin Tiikerin nro 312. Tämän em. virallisen historian tulkinnan vahvistaa The 1st Northamptonshire Yeomanryn sotapäiväkirja ja tämän hetkinen historiankirjoitus.

No niin, jokainen voi joko uskoa tai kyseenalaistaa Joe Ekinsin tarinan (aukkoja siinä on jo ollut), ehkäpä historiantutkinta tulevaisuudessa joko vahvistaa tai mitätöi sen, mikäli historiantutkijoilla edes löytyy ylipäätään kiinnostusta ko. nyanssiasiaan; aika näyttää…

Parhain terveisin, AJ
JuhaO 30.1.2017 18:37 Vastaa lainauksella
Terve AJ
tätä viitsi pitkää jauhaa mutta
ensinäkin minun lähteissäni todetaan osuma%:ien olevan 2'x5' maaliin ja
jos sinulla on vain muutama erikoisammus, mikä ei ole varmaa koska esim Richard Anderson on todennut, että 17pdr APDS ammuksia toimitettiin mantereelle suurempia määriä vasta 11.1944 tuotanto-ongelmien, etenkin tarkkuuteen liittyvien, takia. Marraskuun lopulla suoritettiin testiammuntoja maaliin, tulosten katsottiin kelpaavan ja ammukset jaettiin joukoille. Mutta jos sinulla olisi muutama erikoisammus, jotka hyviä vain lyhyellä matkalla ja suurehko määrä tavallisia ammuksia, jotka selvästi tarkempia pitkällä matkalla ja joiden läpäisyteho aivan riittävä kohteena olevaan maaliin, niin kummankohan valitsisit kun maalin arvioidaan olevan 800 jaardin päässä?
Ja minun on vaikea uskoa väittettäsi, että 17 pdr:n ammus putoisi melkein metrin, tai pikemminkin noin kaksi metriä 25 m matkalla n. 750 m etäisyydellä. Lähtökohtana että tähtäyspiste vähän tornin alareunan alapuolella tornin keskikohdalla vaakaakselin suhteen.
Ja olet aivan väärässä siitä koska Elkinsin kolme Tiikeriä juttu syntyi, on varmastikin jo yksikön spk:ssa ja ainakin yksikköhistoriassa (The 1st and 2nd Northamptonshire Yeomanry) vuodelta 1946. Joten olet kyllä aivan väärässä rykmenttihistorian ajoituksen suhteen. Olisi mukava tietää, mistä olet saanut päähäsi, että rykmenttihistoria on kirjoitettu joskus 1997 jälkeen. Minulla nimittäin sattuu olemaan ao. historiikki tai tarkemmin näköispainos siitä. Saksassa ollut brittiarmeija kirjoitti suuren joukon joukko-osastohistorioita kun mukana olleita oli vielä koossa ja kaikki asiakirjat käsillä, valtaosa painettiin sitten v. 1946 Saksassa, ao historiikki Brunswickissa. Wittmannista ei tietenkään puhuta mitään.

Juha

Ps. ai niin tuo 1200 jaardin osuma löytyy historiikista, saksalaisten identifioinnin otin Hartin Sherman Firefly vs Tiger teoksesta (Ospreyn Duel sarjaa).
AJ 31.1.2017 08:25 Vastaa lainauksella
Moi Juha,
En tosiaan viitsi, enkä jaksa vääntää rautalankaa, kun selkeästi yhä edelleen luetunymmärtämisessäsi on puutteita - lue uudestaan vielä pari kertaa, yritä edes ajatella ja miettiä.

Alkuperäisessä Northamptonshire Yeomanry War Diaryssa vuodelta 1944 lukee tapahtuman osalta lyhyesti vain näin:
Northamptonshire Yeomanry War Diary 1944 kirjoitti:
"1220 Three Tiger VI reported moving towards A Sqn. and were brewed at 1240, 1247 and 1252 hours, all without loss. Later 200 infantry with 20 tanks in support formed up to counter-attack and in a bombing attack which followed some bombs fell in our area."
Joe Ekinsiä ei edes mainita alkuperäisessä Northamptonshire Yeomanry War Diaryssä, eikä myöskään mitään 1200 jaardin osumaakaan. Historioita päivitetään, niin myös rykmenttihistorioita, Joe Ekins stoorinsa kanssa päivitettiin mukaan virallisesti vasta vuonna 2006.

Aiemmin yllä ja edellä on jo kuitenkin sanottu kaikki oleellinen, en toista sitä.

Joka tapauksessa Joe Ekinsin edesottamukset eivät ole edes oleellista tietoa koskien tätä laatikkoarvostelua, eivätkä tuo siihen mitään lisäarvoa.

Mikäli haluat jatkaa jauhamistasi Joe Ekinsin edesottamuksista puoleen jos toiseen edestakaisin, tee asiasta oma kirjoituksesi saitille siten, että se linkittyy pienoismalleihin; ystävällisenä vinkkinä vaikkapa jonkun 17 pdr Sherman Firefly Hybrid Ic rakennussarjan laatikkoarvostelu, jossa on dekaalit Joe Ekinsin vaunuun No:12 nimeltään "Velikye Luki".

Onnea kirjoituksellesi. Parhain terveisin, AJ
JuhaO 31.1.2017 19:39 Vastaa lainauksella
Eipä tuohon voi muuta todeta kuin että 1946 painettuun teokseen on vaikea saada 1990-luvun päivityksiä. Näköispainos (facsimile) tarkoittaa, että painetaan alkuperäinen virheineen, puutteineen päivineen ilman lisäyksiä tai korjauksia. Osastohistoria taas ei ole pelkkä painettu sotapäiväkirja.

Juha
AJ 1.2.2017 08:18 Vastaa lainauksella
Niinpä niin…
[img]http://www.pienoismallit.net/media/kuvat/13/26/50/132650.jpg[/img]
1st and 2nd NORTHAMPTONSHIRE YEOMANRY alkuperäinen versio vuodelta 1946
[img]http://www.pienoismallit.net/media/kuvat/13/26/52/132652.jpg[/img]
1st and 2nd NY alkuperäinen versio vuodelta 1946
[img]http://www.pienoismallit.net/media/kuvat/13/26/51/132651.jpg[/img]
1st and 2nd NORTHAMPTONSHIRE YEOMANRY päivitetty versio vuodelta 2011
Parhain terveisin, AJ
JuhaO 1.2.2017 18:34 Vastaa lainauksella
Oh, siis kannet ovat muuttuneet, ei siis enää sinisellä kankaalla päällystettyjä kovia kansi vaan pehmeät kannet kirjasta otetulla kuvalla, ei muuta.
Näköispainoksen nimisivu, näköispainoksen julkaisija lisätty.
Linkki
Sivu jolla julkaisijan tiedot ja ilmoitus, että kyseessä näköispainos, joten kaikki alkuperäisteoksen puutteet mukana ja laatu saattaa olla huonompi, mihin nykyään on totuttu.
www.pienoismallit.net/profiilit/6225/kuvat/kuvapankki/kuva_132658/
Siitä voi etsiä tietoa, että kyseessä 2nd edition tai updated tai mitä niitä nyt on. Minulla on useampi näitä The Naval & Military Pressin näköispainoksia, joistakin on ollut alkuperäisteos ensin lainassa; näköispainos ja alkuperäinen ovat olleet tekstiltään sivu sivulta täysin identtiset, kuten näköispainoksen kuuluu ollakin.
Sitten jatkuu varsinainen näköispainos.
Linkki

Kun nyt olen harjoitellut tätä kuvien liittämistä, voin skannata ne kaksi sivua, joille kertomus tästä Firefly vs 3 Tiikeriä jakaantuu (yht. alle sivun verran tekstiä, itse taistelu [The Battle of St. Aignan de Cramesnil] kesti selvästi pitempään, kirjassa yht. 9 sivua siitä) jos jollain on kiinnostusta, vaikka sillä ei ole suoraa kosketusta Wittmannin Tiikeriin, koska se meni aika selvästi kanadalaisten piikkiin.

Juha
AJ 2.2.2017 09:24 Vastaa lainauksella
Moi Juha, Heti alkuun jo kirjoitin:
AJ kirjoitti:
"Toteaisin kuitenkin heti alkuun, että ensin kannattaa lukea koko laatikkoarvostelu keskusteluineen kokonaan läpi, ennenkuin kommentoi ei oleellista tietoa koskien laatikkoarvostelua. Kaikki oleellinen lienee jo käyty läpi yllä ja edellä."
Mikäli olisit lukenut laatikkoarvostelun keskusteluineen kokonaan läpi, olisit toivon mukaan ymmärtänyt sen, että olen jo aikoinaan lukenut mm. Northamptonshire Yeomanry rykmentin historian (molemmat sekä alkuperäisen, että yhden päivitetyn version, eikä ne ihan 1:1 ole) NY:n sotapäiväkirjan, Joe Ekinsin kirjeen Ken Toutille (kuusi sivua) jne…
AJ 5.1.2011 16:55 kirjoitti:
…Joo, aika moniin lähteisiin mm. Agte & Schneider upposi brittien virheelliset väittämät ja Fey uskoi Typhoonin rakettiin… Ko. ohjelmassa (videolinkissä) esiintyy mm. ranskalainen Wittmann- ja Tigerexpertti Yann Jouault, englantilainen historoitsija ja tutkija Norm Christie, kanadalainen prikaatikenraali Radley-Walters (A-Sqnin komentaja majurina vuonna 1944, The Sherbrooke Fusiliers Regiment), englantilainen trooper Joe Ekins (Fireflyn ampuja, jonka uskottiin juuri virheellisesti tuhonneen Wittmannin 007, A-Sqn/ The 1st Northamptonshire Yeomanry) ja englantilainen historoitsija Ken Tout (Lance Corporal eli alikersantti C-Sqnin panssarivaunun komentajana vuonna 1944, The 1st Northamptonshire Yeomanry). A-Sqnin/The 1st Northamptonshire Yeomanry komentajana oli tuolloin 1944 kapteeni Boardman… Myös laittamistani web-linkeistä löytyy nykyhistoriatulkinta (samoin kuin em. Battlefield Detectives sarjan ohjelmasta Wittmann's last battle - Tiger 007- nykyhistorian tulkinta 1-5), kts. keskustelut asian tiimoilta mm.: www.tiif.de www.network54.com/Forum/47207/ … Wittmannin viimeisen taistelun 8.8.1944 tapahtuman faktat ovat siis olleet oikeasti koko ajan olemassa ja nähtävillä, lähinnä kysehän on ollut siitä miten niitä on haluttu tulkita; kukin tulkitsija oman näkemyksensä ja etenkin uskomuksensa mukaan, siitä mihin on halunnut uskoa… Edellä mainitut trooper Joe Ekinsin kolme tuhoamaa Tikrua (009, 312 ja 314) on myös vahvistettu The 1st Northamptonshire Yeomanryn sotapäiväkirjassa ja historiankirjoituksessa; kolme Tikrua enempää The 1st NY ei koskaan ole väittänyt tuhonneensakaan 8.8.1944…
Samoin olisit toivon mukaan myös ymmärtänyt, että kaikki oleellinen on jo sanottu asian tiimoilta, eikä tässä ole kyseessä Northamptonshire Yeomanry rykmentin historia, vaan Wittmannin viimeisen komentotiikerin rakennussarjan laatikkoarvostelu. Toki NY:n Joe Ekinsin tarina sivuaa asiaa, mutta se menetti keskeisen merkityksen asiaan ja on täysin sivuraide, koska se ei koske suoraan Wittmannin komentotiikeriä. Näiden seikkojen vuoksi en myöskään aikoinaan listannut lähteisiin NY rykmenttihistoriaa, NY War Diaryä, Joe Ekinsin kirjettä, enkä mitään muutakaan NY:n liittyviä tietoja/asiakirjoja.
AJ 23.1.2012 18:42 kirjoitti:
…Virallisen nykyhistorianhan mukaan Joe Ekins ampujana A Squadronin, The 1st Northamptonshire Yeomanry, 17 pdr Sherman Firefly Hybrid Ic:ssä (vaununjohtajana ensin kersantti Gordon ja sitten luutnantti James) tuhosi Untersturmführer Dollingerin Tiikerin nro 009, Untersturmführer Iriohnin Tiikerin nro 314 ja Oberscharführer Kistersin Tiikerin nro 312. Tämän em. virallisen nykyhistorian tulkinnan vahvistaa The 1st Northamptonshire Yeomanryn sotapäiväkirja ja historiankirjoitus… Kuitenkin mm. alue itsessään, maaston muoto ja yleinen näkyvyys, etäisyydet, keliolosuhteet tuolloin, Shermanin tähtäinkaukoputken ominaisuudet, 17 pdr tykin ominaisuudet ja ballistiikka yms…huomioiden on liki mahdotonta osua mihinkään Tiikeri-vaunuun niin kaukaa, saati sitten peräjälkeen kolmeen Tiikeriin siitä paikasta, missä Ekinsin vaunu oli - asian todennäköisyyttä voisi verrata kolmen perättäisen loton jackpotin voittamiseen. En väitä, etteikö olisi ollut mahdollista osua kolmeen Tiikeriin peräjälkeen, mutta vertauskuvannollisesti kuinka moni ihminen maailmassa on voittanut loton jackpotin kolme kertaa peräkkäin (lottoja on käytännössä joka maassa) - muistaakseni ei kukaan. Em. syistä en usko Joe Ekinsin 17 pdr Sherman Firefly Hybrid Ic:n tuhonneen ko. taistelussa kolmea Tiikeriä, kenties yhden ehkä, muttei kahta tai kolmea… Sen sijaan uskon, että Dollingerin Tiikerin nro 009, Iriohnin Tiikerin nro 314 ja Kistersin Tiikerin nro 312 tuhosivat kanadalaisen The Sherbrooke Fusiliers Regimentin A Squadronin Sherman vaunut - aivan kuten ne tuhosivat Hauptsturmführer Wittmannin Tiikerin nro 007 ja Hauptscharführer Höflingerin Tiikerin nro 223. Toki on mahdollista, että Ekinsin 17 pdr Firefly Hybrid Ic tuhosi yhden Tiikerin, muttei välttämättä. Toki voin olla myös täysin väärässäkin tulkintoineni. Oli totuus miten oli, virallista nykyhistoriatulkintaa pitänee uskoa eli sitä, että Ekinsin 17 pdr Firefly Hybrid Ic tuhosi Dollingerin nro 009, Iriohnin nro 314 ja Kistersin nro 312 Tiikerit.
Jos olisit lukenut laatikkoarvostelun keskusteluineen kokonaan läpi olisit toivon mukaan ymmärtänyt, että et tuonut kommenteillasi asiaan yhtään mitään oleellista, etkä siten myöskään mitään lisäarvoa laatikkoarvosteluun sen aikaisempine keskusteluineen. Jälleen kerran Mika Waltaria lainaten: "Ei siis mitään uutta auringon alla".

Ystävällisesti kuitenkin vastasin vielä useamman kerran tuomalla jotakin sinulle täysin uutta tietoa; tietoa, joka ei sinänsä itsessään tuo mitään uutta oleellista koskien tätä laatikkoarvostelua tai ylipäätään ko. asiaa. Näitä vastauksia et kuitenkaan täysin edes ymmärtänyt.

Tietysti on myös oma vikani, että ylipäätään vastasin ja annoin lisätietoa, olisi vain pitänyt heti todeta, että NY ja Ekins ovat täysin sivuraide tähän laatikkoarvosteluun ja kaikki oleellinen ja keskeinen asia on jo sanottu moneen kertaan aiemmin edellä ja yllä. Joka tapauksessa en enää jaksa toistaa niitä, eikä niitä ylipäätään tarvitsekaan enää toistaa.

Kuten jo myös aiemmin edellä todettu, mikäli haluat todella jatkaa tarinointia Northamptonshire Yeomanry rykmentin historiasta, Joe Ekinsin edesottamuksista puoleen jos toiseen edestakaisin, skannata vaikka koko Northamptonshire Yeomanry rykmentin alkuperäisen tai päivitetyn historian (tosin päivitettyjä NY rykmenttihistorioita saanee erittäin halpaan hintaan; nyt lienee jo päivitysversio 2016 menossa…), tee asiasta oma kirjoituksesi saitille siten, että se linkittyy pienoismalleihin. Tällöin se on pääaihe, eikä sivuaihe ja kuuluu saitin pääaihealueeseen eli pienoismalleihin.

Annoin jo edellä ystävällisen vinkin; vaikkapa jonkun 17 pdr Sherman Firefly Hybrid Ic rakennussarjan laatikkoarvostelu, jossa on dekaalit Joe Ekinsin vaunuun No:12 nimeltään "Velikye Luki".

Olen myöskin jo antanut lisätietoa (muutakin kuin vain sotapäiväkirjan, rykmenttihistorian, Joe Ekinsin kirjeen jne… oletuksia ja näkemyksiä) ja pohdittavia muuttujia tulevaan kirjoitukseesi, joten sen pitäisi olla melkoa helppoa tehdä.

Lisäksi voit tulevassa kirjoituksessasi vielä pohtia, että miksi rykmentti, jossa oli useampi Firefly (TOE:n mukaan on 36 Fireflyta; 12 Fireflyta per Sqn) aloittaa tulitaistelun usean Tiikerin kanssa yhdellä Firefly vaunulla, jonka ampuja on vielä kaiken lisäksi kokematon ja muut katsovat sitten vaan katsovat vierestä tumput suorina "lipittäen teetä". Taktisesti täysin absurdi ratkaisu… Samoin voit pohtia Northamptonshire Yeomanryn Ken Toutin osuutta myyttien luomisessa alkaen vuodesta 1946… No joo, se siitä.

Onnea kirjoituksellesi. Parhain terveisin, AJ
JuhaO 2.2.2017 23:50 Vastaa lainauksella
Tervehdys
kolmannessa skannissani näkyy vas. alhaalla ainoa kirjassa oleva painovuosi, 1946. Se onkin ainoa välttämätön, koska näköispainoksessa ei ole niin väliä, koska se on painettu. Vain alkuperäisellä on merkitystä, koska se kertoo/varoittaa, miltä ajalta kirjan tiedot ovat.

Jos olet lukenut kirjan, tiedät vastauksen kysymykseesi, miksi vain Gordonin/Elkinsin Firefly oli rykmentin eli suomalaisittain pataljoonan Fireflyistä ainoana tuohon tilanteeseen sopivassa ampuma-asemassa.

Jottei muille jäisi väärää kuvaa, niin itse asiassa Fireflyiden määrä kesällä 1944 oli: joukkue: 1 Firefly, komppania: 4 Fireflytä, pataljoona: 12 Fireflyta, koska kyseessä Yeomanry yksikkö niin "rykmentti" on meikäläisittäin panssarivaunupataljoonan kokoinen. Sitten prikaati: 36 Fireflyta. Tämä oli myös divisioonan kokonaismäärä ennen kuin panssaritiedustelupataljoona (käytännössä divisioonan neljäs panssarivaunupataljoona) sai omat 17 pdr:llä varustetut 12 vaunuaan.

Joo, eiköhän tämä ole tässä.

Juha
AJ 3.2.2017 11:58 Vastaa lainauksella
Moi, Loppupelissä silläkään ei ole oleellista merkitystä mikä painos on; onko alkuperäinen vaiko joku päivitetty tai näköispainos versio. Eikä silläkään ole mitään oleellista merkitystä mitä jossain versiossa kirjoitetaan oli se sitten alkuperäinen tai joku päivitetty versio, koska joka tapauksessa ko. vain yhden tahon näkemys asiasta, ei mikään kiveen kirjoitettu totuus. Yhden kirjan näkemys ei ole välttämättä eikä yleensä olekaan mikään absuluuttinen totuus. Historia elää ja sitä päivitetään aina, kun uutta tietoa tulee; uusi tieto voi myös olla oikeaa tai väärää. Kaikissa kirjoissa on virheitä, yhtään virheetöntä kirjaa ei vielä tähän päivään mennessä ole kirjoitettu. Joka tapauksessa ei ole oleellistä merkitystä mikä versio, eikä myöskään sillä, mitä kussakin versiossa on kirjoitettu; ne ovat kuitenkin vain yhden tahon (jopa suppeita) näkemyksiä. Tämän pitäisi olla itsestäänselvää.

Oleellista on se, miten tarina kasvatetaan jopa erikoiseen tyyliin myytiksi alkaen sotapäiväkirjasta vuonna 1944, jatkuen rykmentin historiaan vuonna 1946, sitten After the Battle magazine "Issue 48" stooriin vuonna 1985, Ken Toutin opukseen "Tank!: 40 Hours of Battle, August 1944" vuonna 1986, Joe Ekinsin elämänkertakirjeeseen Ken Toutille vuonna 1997 (ainoa alkuperäinen dokumentti, missä Joe Ekins omin sanoin kertoo näkemyksensä), Ken Toutin opukseen "A Fine Night for Tanks: The Road to Falaise" vuonna 1998, Ken Toutin opukseen "The Bloody Battle for Tilly" vuonna 2000, Daily Mail artikkeliin vuonna 2006 ja samana vuonna stoorin virallinen hyväksyntä brittihistoriaan (käytännössä yhtä kuin Joe Ekinsin kirje), Ken Toutin opukseen "By Tank: D to VE Days" vuonna 2007 ja Sunday Express artikkeliin vuonna 2010. Yhä edelleen virallisen brittihistorian vuodelta 2006 mukaan Joe Ekins ampujana A Squadronin, The 1st Northamptonshire Yeomanry, 17 pdr Sherman Firefly Hybrid Ic:ssä No:12 nimeltään "Velikye Luki". (vaununjohtajana ensin kersantti Gordon ja sitten luutnantti James) tuhosi Hauptsturmführer Wittmannin Tiikerin nro 007 kello 12:55 plus kaksi muuta Tiikeriä. Mitkä muut kaksi sitten? Että silleen…

Vaunut ovat tarkoitettuja liikkuvaan sodankäyntiin, eikä tst-tilanteessa ole yleensä koskaan ideaalia ampuma-asemaa; jos on aikaa seistä tumput suorina muka katsomassa tilannetta "lipittäen teetä ja pureskellen brekua", on myös aikaa ajella vaunuja tuliasemiin ja ryhtyä tulitoimiin. Niin ja A-Sqn:n komentajan Kapteeni Thomas Boardmanin mukaan Sqn:n neljä Fireflyta oli sopivassa ampuma-asemassa ja hän itse asiassa hämmästeli saksalaisten taktista virhettä (etenemistä suhteellisen avoimessa maastossa ilman edeltävää tiedustelua). Lisäksi juuri Lance Corporal Ken Tout C-Sqn:sta oli se, joka kirjoitti senkin vähän, mitä rykmentin historiikissä on tilanteesta ja Joe Ekins oli A-Sqn:sta - stoori ontuu pahasti. Kumma kyllä samaan aikaan The Sherbrooke Fusiliers rykmentillä, joka oli lähempänä ja vielä paremmassa asemassa kohti eteneviä Tiikereitä N58 tien länsipuolella, oli kuitenkin aikaa ajaa vaununsa tuliasemiin ja ryhtyä keskitettyyn tulitoimintaan jopa myös 75mm tykillä varustetuilla Shermaneilla.

Valitettavasti typoja syntyy, kun kiiressä kirjoittelee; tuo on totta, että 1 Firefly per Troop eli joukkue ja neljä juokkuetta per Squadron eli komppania yhteensä 4 Fireflyta ja kolme Squadronia per Regiment eli pataljoona yhteensä 12 Fireflyta ja kolme Regimenttiä per Brigade eli prikaati yhteensä 36 Fireflyta. Pahoittelen typoa.

Jottei asiasta jää väärää kuvaa, tämä ei muuta tilanteessa yhtään mitään, sillä hyökkäykseen osallistui koko prikaati; The 33rd Armd Bde, johon kuuluivat The 1st Northamptonshire Yeomanry rykmentin lisäksi The 144th ja The 148th Royal Armd Corps - tuolloin yhteensä 184 Sherman I ja Firefly vaunua ja 33 kevyttä vaunua. Brittien lisäksi hyökkäykseen osallistui The 2nd Canadian Armd Bde (siihen kuului The 6th Armd Rgt aka The 1st CDN Hussars, The 10th Armd Rgt aka The Fort Garry Horse ja The 27th Armd Rgt aka The Sherbroooke Fusiliers - tuolloin yhteensä 190 Sherman III, Sherman V DD ja Firefly vaunua ja 33 kevyttä vaunua) ja The Polish 1st Armd Div, käytännössä The Polish 10th Armd Cav Bde (siihen kuului The 1st Polish Armd Rgt, The 2nd Polish Armd Rgt, The 24th Polish Lancers Armd Rgt, 10th Polish Mounted Rgt ja 10th Polish Dragoon Rgt - tuolloin yhteensä 245 Cromwell, Sherman V ja Firefly vaunua ja 33 kevyttä vaunua). Joten kyllä kohtuullisen pienellä alueella panssareita piisasi, tämä siksi jotta saa jotain yleiskuvaa Operaatio "Totalizesta" 8.-11.8.1944 ja etenkin sen alusta 8.8.1944.

Tämä asia oli jo kauan sitten taputeltu, jos sitä ei ymmärrä, niin sitten vain ei. Kuten jo edellä sanottu, et tuonut kommenteillasi laatikkoarvosteluun sen aikaisempine keskusteluineen yhtään mitään oleellista, etkä siten myöskään mitään lisäarvoa.

Nyt olen taas antanut lisää lisätietoa ja lisää pohdittavia muuttujia tulevaan kirjoitukseesi, joten sen pitäisi olla hyvin helppoa tehdä. Enää puuttuu ainoastaan, että kirjoitan sen puolestasi.

Onnea kirjoituksellesi. Parhain terveisin, AJ
JuhaO 4.2.2017 12:28 Vastaa lainauksella
Tervehdys
Kirjasta, kyseessä on 1946 kirjoitettu joukkoyksikköhistoria. Kuten jo kirjoitin, teoksessa oleva painovuosi on samalla varoitus siitä, ettei kyseessä ole uusimpaan tietoon perustuva teos saati lopullinen totuus. Mutta ainakin se kertoo yksikön upseerien näkemyksen yksikön toiminnasta sodan aikana. Käsittääkseni nämä sodan jälkeen BAOR:in alaisten yhtymien/osastojen/yksikköjen historiikit kirjoitti joku ao yksikön upseeri virkatyönään käskettynä/määrättynä. Siksi kirjoihin ei ole merkitty tekijää, mutta tekijöiden nimiä on myöhemmin kaivettu esiin, tämän NorthantsYeon historian näköjään kirjoitti R. F. Neville, varmaankin = yksikössä ainakin 1945 palvellut kapteeni Neville.

Ja brittien käytöksen takana oli juju, joka kyllä selviää kun vähän ajattelee taktista tilannetta. Tärkeää huomata, että Boardman oli 1. Northants Yeomanryn A komppanian varapäällikkö, ei päällikkö, joka oli komppanian ajatellussa päätoimintasuunnassa, jossa pian alkoikin kova taistelu KG Waldmüllerin osia vastaan.

Wittmannia on turha liikaa syytellä siitä mitä tapahtui. Hän oli saanut käskyn pikaisen vastahyökkäyksen suorittamisesta ja samalla puutteelliset vihollistiedot, saksalaiset eivät tod.näk. olleet havainneet kanadalaista psv-komppaniaa (taisi olla A Coy/The Sherbrooke Fusiliers) Gaumesnilissä eivätkä 1. Northants Yeomanrya, kun taas vastahyökkäyksen tavoite oli työntää britit ja kanadalaiset vähän pohjoisempana olevalta harjanteelta.

Juha

Näköjään olen aikaisemmin kirjoittanut Ekinsin nimen väärin muotoon Elkins, kaikkea ne Elginin marmorit teettävät.
AJ 4.2.2017 17:55 Vastaa lainauksella
Moi, Playtime is over now eli leikkiaika on nyt ohi. Nyt en valitettavasti jaksa enää vääntää rautalankaa, enkä jaa enää lisäinfoa sivuraidejankuttamiseesi. Kaikki oleellinen on jo sanottu edellä ja aiemmin useaan kertaa tautologisesti toistaen ja sinulle on sen lisäksi jaettu paljon uutta infoa, mitä et ole tiennyt.

Sen sijaan, että jankutat jatkuvasti vain yhden opuksen yhden version yhdestä kohdasta kuin rikkinäisen levyn yhden kappaleen saman kohdan soittoa levysoittimessa loputtomasti, suosittelen, että keskität aikasi ja energiasi kirjoitukseesi, jotta saat edes jotain konkreettista tuotettua saitille; pelkän loputtoman jankuttamisen sijaan.

Onnea kirjoituksellesi. Parhain terveisin, AJ