Pienoismallit.net

Israeli Armored Corps eli IAC

Israelin panssarijoukot pähkinäkuoressa Suezin kriisiin saakka

Israeli Armored Corpsin (IAC) lyhyt taustahistoria pähkinäkuoressa Suezin kriisiin saakka; artikkelin kuvat: www.pienoismallit.net/galleria/referenssi_10751/

Israelin itsenäisyyssota
Israelin itsenäisyyssota käytiin aikajänteellä 15. toukokuuta 1948 - 7. tammikuuta 1949 ja yleensä se jaetaan kolmeen erilliseen jaksoon: Ensimmäinen vaihe 15.5.1948 - 11.6.1948, toinen vaihe 8.7.1948 - 18.7.1948 ja kolmas vaihe 15.10.1948 - 7.1.1949. Vihollisuudet loppuivat ja aselepo saatiin aikaan 7.1.1949. Erilliset rauhansopimukset Israel allekirjoitti aselevon jälkeen seuraavasti: Egyptin kanssa 24.2.1949, Libanonin kanssa 23.3.1949, Jordanian kanssa 3.4.1949 ja Syyrian kanssa 20.7.1949; Irak ei suostunut allekirjoittamaan rauhansopimusta Israelin kanssa, mutta veti joukkonsa pois.

Haganah oli juutalaisten puolisotilaallinen järjestö, joka oli perustettu jo vuonna 1920 puolustukseksi arabien hyökkäyksiä vastaan; järjestö lakkautettiin 28.5.1948. Palmach oli Haganahin eliittitaistelujoukko, joka oli perustettu 15.5.1941 ja se periaatteessa hajosi 1948 Israelin puolustusvoimien, Israel Defence Forces:n eli IDF:n aka Tzva Hahagana LeYisra'el eli Tzahal:n, perustamisen yhteydessä. 31.5.1948 Haganahilla oli seuraava kalusto: Kaksi Sherman tankkia 75mm tykeillä, M4 Sherman VVSS "Tamar" ja M4A2 Sherman VVSS "Meir", kaksi Cromwell tankkia, Cromwell Mk.IV 75mm tykillä ja Cromwell Mk.VII 6-pdr tykillä, kaksi Renault R35 tankkia 2-pdr ja 37mm tykeillä, yksi Daimler Mk.I panssariauto 40mm tykillä, kuusi General Motors Otter panssariautoa 0.303 Bren kevyellä konekiväärillä, yksi General Motors Otter panssariauto 20mm Hispano Suiza tykillä ja yksi Dingo Scout panssariauto 0.303 Bren kevyellä konekiväärillä. Em. lisäksi Haganahilla oli epämääräinen määrä (noin pari tusinaa) kotitekoisia panssaroituja autoja, kuusi ns. "sandwich" panssariautoja, joista kahdessa oli liekinheitin ja toisessa kahdessa kranaatinheittimet (yhdessä 52mm heitin ja toisessa 81mm heitin) sekä panssaroituja linja-autoja, kuorma-autoja ja ambulansseja. Ko. kalusto oli hankittu varastamalla, lahjonnalla, konfiskoinnilla ja taistelemalla.

Myöhemmin israelilaiset onnistuivat ostamaan kymmenen Hotchkiss H39 panssarivaunua 37mm tykillä ja n. 100 M3A1 White panssariautoa Ranskasta, n. 300 M2 ja M3 puolitelavaunua Italiasta ja Filippiineiltä sekä kunnostamaan kaksi taistelussa valloittettua Hotchkiss H39 panssarivaunua 37mm tykillä. Egyptiläisiltä israelilaiset onnistuivat valloittamaan yhden M22 Locust panssarivaunun 37mm tykillä, yhden Vickers-Amstrongs Mk.VIB kevyen panssarivaunun 0.5 ja 0.303 konekivääreillä, yhden Humber Mk.IV panssariauton 37mm tykillä, yhden Humber Mk.III panssariauton 15mm konekiväärillä, satoja Bren/Universal/Lloyd kuljetusvaunuja ja puolestaan Arabi Legioonalta tiettävästi 10-12 kpl:tta Marmon-Harrington Mk.IVF panssariautoja 2-pdr tykeillä.

Israelin ensimmäinen varsinainen vakinainen panssaritaisteluyksikkö koostui eversti Yizhak Sadehin komentamasta 8. Panssariprikaatista ja sen 82. Panssarivaunupataljoonasta komentajanaan majuri Felix Beatus - entinen Neuvostoliiton Puna-armeijan vaunukomentaja sekä 8. Panssariprikaatin 89. Kommandopataljoonasta komentajanaan majuri Moshe Dayan. 82. Panssarivaunupataljoona koostui kahdesta panssarivaunukomppaniasta, joista ensimmäisessä ns. venäläisessä vaunukomppaniassa oli tietävästi 12 vanhaa ranskalaista 37mm SA38 L/33 tykillä varustettua Hotchkiss H39 panssarivaunua (10 kpl:tta oli saatu hankittua Ranskasta Israelin Euroopan hankintapäällikön Yehuda Arazin tehokkaalla toiminnalla ja 2 kpl:tta oli valloitettu syyrialaisilta hyökkäyksessä Kibbutz Deganiaan) sekä vielä 2 vanhaa Renault R35 vaunua - myöskin syyrialaisilta valloitettuja Kibbutz Deganian hyökkäyksen yhteydessä (kummassakin Renaultissa oli eri tykit; 2-pdr ja 37mm M1918) ja toisessa ns. brittiläisessä vaunukomppaniassa oli kaksi Cromwell vaunua (yksi 75mm tykillä Cromwell Mk.IV C-rungolla ja toinen 6-pdr tykillä Cromwell Mk.VII F-rungolla - molemmat Cromwell vaunut oli varastettu brittikersanttien Mick Flanaganin ja Harry McDonaldin toimesta The 3rd King's Own Hussars panssarirykmentin panssarivarikolta Haifan lentokentän luota) ja kaksi Sherman vaunua; yksi 75mm M3 tykillä M4 Sherman VVSS (Vertical Volute Spring Suspension) "Tamar" 47° rungolla ja toinen 75mm M3 tykillä M4A2 Sherman VVSS "Meir" 56° rungolla.

Alunperin "brittiläisessä" vaunukomppaniassa oli vain nuo kaksi Cromwell vaunua ja yksi Sherman vaunu "Tamar" ("Tamar" oli varastettu Tirassa olevan ROACin No. 142 Base Depotin kuljetuksesta romutukseen ja siihen oli saatu 75mm M3 tykki Italiasta romukaatopaikalta), kunnes toinen Sherman vaunu "Meir" saatiin hankittua brittien varusteromukaatopaikalta (75mm M3 tykki siihen saatiin myös Italiasta romukaatopaikalta) ja kunnostettua käyttöön. Israelilla oli siis operatiivisessa käytössään 15.5.1948 - 7.1.1949 vain kaksi Sherman tankkia; 75mm M3 tykillä M4 Sherman VVSS "Tamar" ja 75mm M3 tykillä M4A2 Sherman VVSS "Meir". Dayanin johtama 89. Kommandopataljoonasta koostui kaluston osalta pääosin MG34 konekiväärein aseistetuista jeepeista tyyliin SAS jeepit WWII:ssa, mutta Dayanilla itsellään oli käytössä 37mm SA38 L/33 tykillä varustettu Marmon-Harrington Mk.IVF panssariauto nimeltään "Terrible Tiger". Mahdollisesti Dayanin kommandoilla oli käytössän myös muitakin Marmon-Harrington Mk.IVF panssariautoja.

Silloisen puolustusministerin David Ben Gurionin käskystä taisteluiden jo riehuessa perustettiin 7. Panssariprikaati (The 7th Armoured Brigade). Koska panssarivaunuja ei ollut, prikaatin kalustoksi tuli M3, M5 ja M9 puolitelavaunut (joissain M5/M9 puoliteloissa 2-pdr tai 6-pdr pst-tykki tai 20mm it-tykki) sekä saatavilla olevat panssariautot, kuten GM Otterit, M3A1 Scout Carit ja eri kotitekoiset ns. "sandwich" panssariautot, joita tehtiin mm. CMP:n 15cwt, 30cwt ja 3 tonnin ja Dodgen kuorma-autojen alustoille. Uuden perustetun 7. Panssariprikaatin (nimellisesti ainoastaan - todellisesti vain mobiili jalkaväkiprikaati) menestys itsenäisyyssodan ensimmäisessä taistelussaan Latrumissa ei ollut häävi - prikaati pyyhkäistiin miltei olemattomiin, mutta uuden komentajan everstiluutnantti Ben Dunkelmanin johdolla ja uudelleenorganisoituna 7. Panssariprikaati saavutti menestystä mobiilina jalkaväkiprikaatina ensin Nazaretin valloituksessa ja sittemmin Kibbutz Sassan valloituksessa lähellä Libanonin rajaa. 82. Panssarivaunupataljoonan menestys Israelin itsenäisyyssodassa oli myös vaihtelevaa, menestystä tuli, mutta samoin myös tappioitakin. Molemmat Cromwell vaunut menetettiin - ensimmäinen Iraq el Manshiyen taistelussa ja toinen El Arishin lentokentän taistelussa. Samoin toinen Shermaneista, M4 "Tamar" menetettiin El Arishin lentokentän taistelussa ja vielä vuonna 1982 Israelin joukkojen vetäytyessä lopullisesti Siinailta, "Tamarin" romu oli yhä tienvarrella. Pataljoona menetti joitakin Hotchkiss H39 panssarivaunuja, joista osa saatiin korjattua.

Dayanin johtama 89. Kommandopataljoona lienee ollut menestyksekkäin 8. Panssariprikaatin pataljoonista itsenäisyyssodassa, Dyanin kommandot mm. valtasivat ja varmistivat tien Jerusalemiin ja täten poistivat uhkan potentiaalisesta hyökkäyksestä Tel Aviviin. Toki majuri Uri Ben Arin johtamat taisteluyksiköt, ensin moottoroitu Palmachin erikoispartioyksikkö ja myöhemmin jalkaväkipataljoona (jeepit kalustoina molemmissa), lienevät olleet yhtä menestyksekkäitä kuin Dayanin kommandot. Uri Ben Ari komensi ensin kapteenina Palmachin neljännen pataljoonan (neljäs pataljoona oli koko Palmachin esikuntapataljoona) komppania seitsemää (The Patrol Company Seven), joka oli suoraan Palmachin esikunnan alainen erikoispartioyksikkö, menestyksekkäästi Jerusalemin taisteluissa. Muut suoraan Palmachin esikunnan alaiset erikoisyksiköt olivat laivastokomppania kymmenen (The Naval Company Ten), ilmajoukkue (The Air Platoon) ja arabeiksi naamioituneet sotilaat (Mista'arvim). Majuriksi ylennettynä Uri Ben Ari komensi 12. HaNegev prikaatin toista eliittipataljoonaa, 7. Jalkaväkipataljoonaa (Bee'r Sheva) menestyksekkäästi Negevin autiomaan taisteluissa.

Ensimmäinen todellinen Panssariprikaati
Aselevon 7.1.1949 jälkeen IDF:ssä aloitettiin ensimmäinen extensiivinen uudelleenorganisointi, joka uudisti panssarijoukot. 7. Panssariprikaatista, joka oli taistellut itsenäisyyssodan mobiilina jalkaväkiprikaatina muodostettiin Israelin ainoa panssariprikaati, sulauttamalla siihen 82. Panssarivaunupataljoona puretusta 8. Panssariprikaatista (8. Panssariprikaati lakkautettiin täysin) ja kaksi mekanisoitua panssarijääkäripataljoonaa; 79. Panssarijääkäripataljoona (joka oli mobiilina jv-pataljoonana jo alunperin ollut osa 7. Panssariprikaatia itsenäisyyssodassa; nyt mekanisoituna) ja "veteraani" 9. Panssarijääkäripataljoona (ex-kommandoyksikkö Palmachin Negev prikaatista). Vuoden 1949 loppuun mennessä, heinäkuusta alkaen, 82. Panssarivaunupataljoona muodostettiin "neljästä" panssarivaunukomppaniasta A, B, C ja D. Käytännössä 82. Psv-pataljoonassa oli vain kaksi psv-komppaniaa A ja B, sillä C ja D komppaniat olivat täysin mekanisoituja panssarijääkärikomppanioita M3, M5 ja M9 puolitelavaunuilla. Israel oli onnistunut hankkimaan 30 kpl:tta 105mm haupitseilla varustettuja M4A3 Sherman VVSS vaunuja 47° rungolla (105mm haupitsit olivat käyttökelvottomia, koska niiden putket oli porattu täyteen reikiä), yhden 75mm M3 tykillä olevan M4A1 Sherman VVSS vaunun, yhden 75mm M3 tykillä olevan M4A2 Sherman VVSS vaunun 47° rungolla ja yhden 17-pdr tykillä olevan M4A4 Sherman VVSS vaunun Italiasta USA:n entisen Viidennen Armeijan (ex-5th Army) ylijäämävarikolta (surplus depot). 105mm haupitsi M4A3 Sherman VVSS vaunuihin vaihdettiin vuoden loppuun mennessä WWI aikaiset 75mm Kruppin M1911 kenttätykit, jotka olivat löydetyt ja ostetut Sveitsistä. Kruppin M1911 kenttätykit olivat olleet WWI:stä lähtien varastoituna Sveitsin luola-asevarikkoihin.

82. Panssarivaunupataljoonan ensimmäinen psvkomppania eli A-komppania muodostui 15 kpl:sta 75mm Krupp tykeillä varustetuista M4A3 Sherman VVSS vaunuista ja puolestaan toinen psvkomppania eli B-komppania muodostui 14 kpl:sta 75mm Krupp tykeillä varustetuista M4A3 Sherman VVSS vaunuista, yhdestä M4A2 Sherman VVSS vaunusta 75mm M3 tykillä ja yhdestä M4A4 Sherman VVSS vaunusta 17-pdr tykillä (17-pdr tykkiin ei ollut yhtään ammuksia, joten se toimi lähinnä harjoitusvaununa). Tällöin myös vanhat jäljelle jääneet Renaultit ja Hotchkissit siirrettiin pysyvästi eläkkeelle täysin vanhentuneena kalustona; käytännössä reserviläiset harjoittelivat niillä panssarisodankäynnin perustaitoja. Samoihin aikoihin perustettiin Panssarikoulu (Armour School) Ramleen, jonka johtajana ja pääkouluttajana toimi majurin arvossa Donald Ruthledge (entinen brittien Royal Tank Regimentin Warrant Officer eli vääpeli). Panssarikoulun panssarikalusto koostui kolmesta vaunusta; 75mm M3 tykillä M4A1 Sherman VVSS vaunusta, 75mm M3 tykillä M4A2 Sherman VVSS "Meir" vaunusta ("Meir" muutettiin myöhemmin telatykin alustaksi) ja 75mm Krupp tykillä M4A3 Sherman VVSS vaunusta. Koska kaikki Panssarikoulun vaunut olivat eri typpiä ja ammuksista oli pulaa, ammuntaharjoitukset suoritettiin 6-pdr pst-tykeillä ja vaunujen tornien tsekkiläisillä Besa konekivääreillä. Ensimmäisiä Panssarikoulun oppilaita olivat mm. Avraham "Bren" Adan ja Shmuel Gorodish (Samuel Gonen), joista molemmista tuli myöhemmin IAC:n kenraalimajureita. Vuoden 1949 loppuun mennessä Israelilla oli yhteensä 34 kpl:tta erilaisia Sherman vaunuja; 29 kpl:tta 75mm Krupp tykillä M4A3 Sherman VVSS vaunuja A- ja B komppaniassa, yksi 75mm M3 tykillä oleva M4A2 Sherman VVSS vaunu ja yksi 17-pdr tykillä oleva M4A4 Sherman VVSS vaunu B-komppaniassa ja kolme erilaista Sherman vaunua Panssarikoulussa (A-psvkomppania 15 vaunua + B-psvkomppania 16 vaunua + Panssarikoulu 3 vaunua = 34 vaunua).

Saumurin opit panssarijoukoille
Ainoastaan muutamia ns. käsinpoimittuja israelilaisia upseereita; kuten mm. David Eshel, joka oli toiminut Israelin Panssarikoulussa Ramlessa kouluttajana; valittiin panssarivaunu-upseerinkurssille kuuluisaan ranskalaiseen Panssarikouluun Saumurissa aka Ratsuväenkoulu - French Cavalry School at Saumur, josta he valmistuivat vuonna 1951. Saumurin Panssarikoulun oppien hengessä aloitettiin uudelleenorganisointi panssarijoukoissa sekä organisatöörisesti, että taktisesti Sous Groupement Blindée (mixed tank - infantry combat team eli sekoitetut tankki- ja jalkaväkitaisteluyksiköt) konseptin mukaan. 30.4.1951 mennessä Filippiineiltä oli saatu hankituksi 35 kpl:tta 75mm M3 tykillä olevia M4A3 Sherman VVSS vaunuja 47° rungolla. Tällöin 82. Panssarivaunupataljoona muodostettiin neljästä todellisesta panssarivaunukomppaniasta A, B, C ja D, joissa kussakin komppaniassa oli 17 vaunua amerikkalaisen tuon ajan psvkomppanian organisaatio- ja kalustokaavion eli TOE:n (Table of Organization & Equipment) mukaan, sillä poikkeuksella, että amerikkalaisessa panssarivaunupataljoonassa oli vain kolme psvkomppaniaa, ei neljää, kuten 82. Panssarivaunupataljoonassa. Saumurin Panssarikoulun oppien vaikutus näkyi voimakkaasti em. israelilaisen panssariorganisaation rakenteessa, sillä ranskalaiset panssariyksiköt oli organisoitu amerikkalaisen Toisen Maailmansodan panssariorganisaatiokaavion mukaan; WWII:n aikaan ranskalaiset panssariyksiköt, kuten kenraalimajuri Leclercin Toinen Panssaridivisioona saivat kalustonsa amerikkalaisilta ja kuuluivat amerikkalaisiin Panssariarmeijoihin. Leclercin 2. PsD kuului Kenraaliluutnantti Pattonin Kolmanteen Armeijaan. Amerikkalaisten vaikutus näkyi ranskalaisissa sotilasorganisaatiossa vielä WWII:n jälkeenkin voimakkaasti mm. kalustossa, kuten M47 Patton tankit, LVT-4 Water Buffalot, GMC CCKW kuorma-autot, F4U-7 Corsairit, F-84F Thunderstreakit, La Fayette kevyt lentotukialus yms… ja tämä vaikutus heijastui puolestaan israelilaisiin.

Kukin panssarivaunukomppania koostui kolmesta viiden vaunun joukkueesta plus komppanian päällikön (company commander) ja komppanian varapäällikön (second in command aka 2IC) vaunuista eli 3 x 5 vaunua + 2 vaunua = 17 vaunua. Tämän lisäksi jokaiseen komppaniaan liitettiin panssarijääkäriryhmä puolitelavaunussa lähitaistelutueksi. Ensimmäinen psvkomppania eli A-komppania muodostui 17 kpl:sta 75mm M3 tykillä M4A3 Sherman VVSS vaunuista plus panssarijääkäriryhmästä puolitelavaunussa, toinen psvkomppania eli B-komppania muodostui myös 17 kpl:sta 75mm M3 tykillä M4A3 Sherman VVSS vaunuista plus panssarijääkäriryhmästä puolitelavaunussa, kolmas psvkomppania eli C-komppania muodostui 17 kpl:sta 75mm Krupp tykillä M4A3 Sherman VVSS vaunuista plus panssarijääkäriryhmästä puolitelavaunussa ja neljäs eli viimeinen psvkomppania eli D-komppania muodostui 13 kpl:sta 75mm Krupp tykillä M4A3 Sherman VVSS vaunuista, yhdestä 75mm M3 tykillä M4A1 Sherman VVSS vaunusta, yhdestä 75mm M3 tykillä M4A3 Sherman VVSS vaunusta ja kahdesta 75mm M3 tykillä M4A2 Sherman VVSS vaunusta plus panssarijääkäriryhmästä puolitelavaunussa. Näin 82. Panssarivaunupataljoonassa oli yhteensä 4 x 17 vaunua = 68 vaunua. Tämän lisäksi Panssarikoulussa oli yksi 17-pdr tykillä oleva M4A4 Sherman VVSS ja joitakin 105mm haupitsilla olevia M4 Sherman VVSS Dozer-tankkeja, 75mm M3 tykillä Sherman M4A4 VVSS Flail-tankkeja ja M32 Recovery M4 Sherman VVSS tankkeja, joita Israel oli onnistunut myös hankkimaan Ranskasta ja/tai Ranskan avulla.

82. Panssarivaunupataljoonan kokoonpano oli kuitenkin tässä organisaatiomuodossaan liian raskas ja vaikeasti hallittavissa. Komppanianpäälliköt eivät yksinkertaisesti kyenneet johtamaan ja hallitsemaan 17 vaunun komppaniaa ja panssarijääkäriryhmää yhtä aikaa. Toki vaikutusta oli silläkin, että panssarivaunumiehet olivat vakinaista väkeä, kun taas panssarijääkärit reserviläisiä. Esimerkiksi vuoden 1951 kovapanosammuntanäytöksestä (live firing demostration) tuli täysi katastrofi. Pipariksi menneen näytöksen jälkeen komppanioiden panssarijääkäriryhmät yhdistettiin yhdeksi panssarijääkärijoukkueeksi suoraan pataljoonan alaisuuteen. Ben Gurionin muistelmien mukaan vuoden 1951 lopussa Israelilla oli vain 21 toimintakuntoista panssarivaunua ja puolestaan vuoden 1952 alussa 61 toimintakuntoista panssarivaunua. Vuoden 1952 Negevin autiomaan harjoituksissa everstiluutnantti Uri Ben Ari, tuolloin 7. Panssariprikaatin varakomentaja (second in command), järjesti yllätyksen koukkaamalla harjoitusvastustajan, Keskustakomentoyhtymän (Central Command), puolustuslinjan sivustaan panssareillaan ja panssarijääkäreillään. Huomionarvoista on, että 7. Panssariprikaatin koukkaaminen harjoitusvastustajan sivustaan edellytti 130 kilometrin etenemistä aavikolla vastustajan huomaamatta. 7. Panssariprikaatin ratsuväkityylisen hyökkäyksen lopputulos oli harjoitusvastustajan puolustuslinjan murtaminen ja sitä puolustaneen jalkaväkiprikaatin pakeneminen paniikissa, huolimatta siitä, että kyseessä oli harjoitus ei tosipaikka. Israelin silloinen puolustusministeri Yigael Yadin ei ollut lainkaan tyytyväinen lopputulokseen, mutta harjoitusta seurannut tuolloinen pääministeri David Ben Gurion oli puolestaan erittäin tyytyväinen ja vakuuttunut panssarijoukkojen tehosta. Tapahtuma toimi vedenjakajana Israelin panssarijoukkojen kannalta, sillä Ben Gurionin tukemana panssarijoukot alkoivat saada rahavaroja kalustoon, ammuksiin ja koulutukseen.

Brittien tiedustelupalvelu aliarvioi, että vuoden 1952 lopussa israelilaisilla olisi ollut yhteensä 55 erilaista Sherman vaunua käytössään. Arvio pitänee paikkansa, jos lasketaan vain em. Negevin autiomaan harjoituksissa operatiivissa kunnossa ja käytössä olleet Sherman vaunut. Puolestaan amerikkalainen tiedustelupalvelu yliarvioi, että vuoden 1952 lopussa israelilaisilla olisi ollut yhteensä 120 erilaista Sherman vaunua käytössään. Tämäkin arvio pitänee paikkansa vain, jos mukaan lasketaan vasta vuonna 1954 Israelin Ranskasta hankkimat n.40 kpl:tta 75mm M3 tykillä olevaa M4A4 VVSS Shermania, jotka olivat korvamerkittyjä muutettavaksi M50 Mk.I vaunuiksi. Todellisuudessa vuoden 1952 lopussa Israelilla oli noin +/- 80 kpl:tta erilaisia Sherman vaunuja (mukaanlukien yhteensä noin tusinan verran Dozer-, Flail- ja Recovery-tankkeja) ja vuoden 1954 lopussa noin +/- 120 kpl:tta erilaista Shermania sekä mahdollisesti vielä n. 10 kpl:tta Cromwell vaunuja plus 2 kpl:tta Churchill vaunuja Panssarikoulun käytössä.

Sodan tuulet Siinailla ja M50 Sherman
Lähestyttäessä 1950-luvun puoliväliä ilmapiiri Lähi-idässä alkoi kiristyä yhä enemmän, eikä vähiten sen takia, että silloinen Neuvostoliitto alkoi syyskuusta 1955 alkaen varustaa Tsekkoslovakian kautta kiihtyvällä tahdilla arabi-armeijoita, etenkin Egyptiä ja Syyriaa. Egyptin ja Syyrian hetken kestänyt yhteinen sotilaallinen komentorakenne (joint military command), Egyptin Tiranin salmen blokkaus Israelilta, Egyptin avoin tuki Algerian kapinallisille, Irakin ja Saudi-Arabian öljytoimitusten loppumisen uhka ja Egyptin Suezin kanavan kansallistaminen olivat omiaan lisäämään jännitystä alueella; etenkin Suezin kanavan kansallistaminen oli ns. viimeinen pisara sekä briteille, että ranskalaisille. Huolimatta ilmapiirin astettaisesta kiristymisestä jo 1950-luvun alussa, vakinainen 7. Panssariprikaati lakkautettiin vuonna 1953. Samana vuonna 1953 vakinaisen 7. Panssariprikaatin tilalle perustettiin Israelin ensimmäinen Reservipanssariprikaati 27. Panssariprikaati, joka kuitenkin lakkautettiin melko pian perustamisensa jälkeen.

Jatkuvasti kasvava sodan uhka vuonna 1955 sekä Israelin kommandoiskut ensin helmikuussa Gazaan ja sitten elokuussa Khan Yunisiin ja siitä seuranneet Egyptin vastatoimenpiteet, kuten joukkojen eteneminen Siinailla saivat Israelin ylimmän johdon päättämään panssariprikaatien uudelleenaktivoinnista. Ensin aktivoitiin Reserviarmeijan 27. Panssariprikaati 48 tunnissa eversti Uri Ben Arin johdolla; 27. Psprikaati valittiin aktivoitavaksi, koska 7. Psprikaatin vakinainen henkilöstö oli tuolloin siroteltu sinne tänne ja puolestaan Uri Ben Ari valittiin tehtävään, koska hän oli pätevin. Tilanteen rauhoituttua 27. Panssariprikaati siirtyi jälleen reservistatukseen, uutena johtajanaan eversti Haim Bar-Lev. 7. Panssariprikaati taas uudelleenaktivoitiin vakinaiseksi panssariprikaatiksi Uri Ben Ari johdolla. Kolmas ja viimeinen Reserviarmeijan 37. Mekanisoitu prikaati (jota kutsutaan usein myös virheellisesti panssariprikaatiksi) aktivoitiin eversti Shmuel Galinkan johdolla juuri ennen Suezin sotaa. Tällöin, siis vuonna 1955, 7. ja 27. Psprikaateihin sekä 37. Mekanisoituun prikaatiin muodostettiin panssarivaunupataljoonat melkein täysin puhtaasti silloisen amerikkalaisen organisaatio- ja kalustokaavion eli TOE:n mukaan, yksi psvpataljoona per prikaati. Psvpataljoonat koostuivat kolmesta todellisesta panssarivaunukomppaniasta A, B ja C, joissa kussakin komppaniassa oli 17 vaunua teorettisesti, sillä tuolloin Israelilla ei vielä ollut riittävästi Sherman tankkeja; Huom! amerikkalaisessa psvpataljoonassa on vielä kolmen keskiraskaan vaunukomppanian lisäksi yksi 18 vaunun kevyt psvkomppania, tämä puuttui israelilaisten organisaatiosta. Kukin israelilainen panssarivaunukomppania koostui kolmesta viiden vaunun joukkueesta plus komppanian päällikön (company commander) ja komppanian varapäällikön (second in command aka 2IC) vaunuista eli 3 x 5 vaunua + 2 vaunua = 17 vaunua. Täten kussakin 7. ja 27. Psprikaatien sekä 37. Mekanisoidun prikaatin psvpataljoonassa olisi ollut yhteensä 3 x 17 vaunua = 51 vaunua plus vielä pataljoonan komentajan (Battalion Commander) ja varakomentajan (Executive Officer aka XO) vaunut eli yhteensä 53 vaunua, mikäli vain vaunuja olisi ollut.

Yhteistyö Ranskan kanssa jokatapauksessa syveni alueen ilmapiirin kiristymisen mukaan ja jo vuonna 1952 oli aloitettu salaiset neuvottelut aseiden hankkimisesta Israeliin. Vuonna 1953 israelilainen delegaatio Moshe Dayanin (tuolloin IDF:n Operaatioiden johtaja - Head of Operations) johdolla vieraili Ranskassa tutustumassa AMX-13 panssarivaunuihin. Israelilaisiin teki suuren vaikutuksen ranskalaisten saksalaisesta Panther tankin 7,5cm KwK 42 (L/70) vaunukanuunasta kehittämä suurinopeuksinen nopeasti tulittava 75mm SA50 aka 75mm CN 75-50 vaunukanuuna. Ranskalainen 75mm SA50 vaunukanuuna on 61,5 kaliiperimitan pituinen ja sen hylsyn mitat ovat 597mm x 117mm; vertailun vuoksi 7,5cm KwK 42 vaunukanuuna on 70 kaliiperimitan pituinen ja sen hylsyn mitat ovat 640mm x 122mm. Ranskalainen 75mm SA50 tykki sylki putken suulla 1000 m/s nopeudella solidin 6,4 kilon APCBC (armor piercing capped ballistic cap) eli POT-PCOT panssarinläpäisyammuksen liikkeelle 90% todennäköisellä ensimmäisen laukauksen osumatarkkuudella tulinopeudella 12 laukausta alle minuutissa (puoliautomaattilatausjärjestelmä) 1200 - 1500 metriin saakka, joten ei liene ihme, että vaikutusta syntyi. 75mm SA50:n käytännön operationaalinen ampumaetäisyys on 1000 - 1200 metriä, huolimatta laakeasta lentoradasta, sillä asejärjestelmässä ei ole nykyaikaista laseretäisyysmittaria eikä ballistiikkatietokonetta. 75mm SA50 panssarinläpäisyammuksia oli pääsääntöisesti kolmea eri päätyyppiä 1950-luvulla: 1) APCBC eli POT-PCOT läpäisy on 30º 240 BHN RHA teräkseen 175mm 1000 metrissä - vertaa brittien 17-pdr solidiin alikaliiperipanssarinläpäisyammukseen 3,46-3,71 kg Shot SVDS eli super velocity discarding sabot Mk.1T APDS eli armour-piercing discarding sabot lähtönopeudella 1204 m/s, jonka läpäisy on 30º 240 BHN RHA teräkseen 155mm 1000 metrissä - , 2) APC eli POT-51P läpäisy on 30º 240 BHN RHA teräkseen 118mm 1000 metrissä ja 3) AP eli POT-51A läpäisy on 30º 240 BHN RHA teräkseen 76mm 1000 metrissä.

Israelilaiset eivät kuitenkaan täysin lämminneet ranskalaisten ehdotuksiin AMX-13 vaunujen ostamisesta, sillä he pitivät vaunuja liian kalliina ja kevyinä (ohut panssarointi, vaunun virallinen paino on 13 tonnia, - siitä nimikin - mutta taistelupaino on 14,5 tonnia) sekä epäilivät niiden taistelutehokkuutta aavikko-olosuhteissa. Sen sijaan vuonna 1954 ensimmäinen konsignaatiokauppa saatiin aikaan ja siten israelilaiset hankkivat jo em. 40 kpl:tta M4A4 VVSS Shermania 75mm M3 tykillä ja halusivat asentaa ko. vaunujen torniin 75mm SA50 tykin à la brittien 17-pdr sekä neuvottelivat 10 kpl:een M4A4 VVSS Shermanin 75mm M3 tykillä, 12 kpl:een M4 VVSS Shermanin 75mm M3 tykillä sekä 13 kpl:een M4A1 VVSS Shermanin 75mm M3 tykillä lisähankinnasta. Tuolloin samana vuonna 1954 Moshe Dayanin painostuksesta, Dayanin tultua IDF:n komentajaksi (Chief of Staff) ja Israelin silloisen sotamateriaalilaitoksen/joukkojen (Ordnance Corps) johtajan Emmanuel Pranskyn johdolla israelilaiset ja ranskalaiset alkoivat kehittää 75mm SA50 tykillä olevaa Sherman prototyyppiä Bourges Arsenalilla Ranskassa. Ensimmäisen protyypin pohjana toimi yksi 75mm M3 tykillä oleva M4A2 VVSS Sherman GM:n 410 hevosvoiman 6064 kaksoisdieselmoottorilla, toisena protyyppialustana toimi yksi 17-pdr M10 Achilles panssarintorjuntavaunu, samoin GM:n 6064 kaksoisdieselmoottorilla. Puolestaan em. 10 M4A4 VVSS vaunun, 12 M4 VVSS vaunun ja 13 M4A1 VVSS vaunun lisähankinta realisoitui vasta vuoden 1955 aikana. Useiden mutkien, muutosten ja korjausten jälkeen Schneider-Creusotin valmistama protyyppi M4A2 Sherman 75mm CN 75-50 vaunukanuunalla oli valmis testeihin elokuussa 1955. Paikalla testeissä Bourgesissa Ranskassa oli mm. sotamateriaalilaitoksen/joukkojen uusi johtaja Amos Chorev, juuri uudelleenaktivoitujen panssariprikaatien 7. ja 27. edustajat eversti Haim Bar-Lev (Reservin 27. Psprikaatin komentaja), everstiluutnantti Avraham "Bren" Adan (Vakinaisen 7. Psprikaatin 82. Psvpataljoonan komentaja) sekä lukuisia muita ranskalaisia ja israelilaisia upseereita ynnä teknistä henkilökuntaa. Adan toimi proto 75mm SA50 M4A2 Shermanin vaununjohtajana testiammunnoissa, mutta jo ensimmäinen laukaus osoitti, että systeemi ei kestänyt tykin shokkivaikutusta, joten heti spottina tehtiin joitakin korjauksia. Korjausten ja esterata-ajon jälkeen toisessa testiammunnassa tykin rekyyli ei poistanut hylsyä (tykki perääntyi vain puolitiehen) ja uusia korjauksia täytyi taas tehdä. Korjausten ja modifikaatioden takia prototornia tykkeineen ei ehditty toimittamaan Israeliin ennenkuin vuoden 1955 lopussa, jolloin M50 vaunujen tuotantolinja Israelissa oli jo pitkälti valmisteltu sarjatuotantoon.

Alkutuotantoerässä ns. "initial batchissä" käytettiin jo em. 50 kpl:tta M4A4 VVSS Shermania T54E1 terästelaketjuilla ja 400 hevosvoiman Wright Continental R-975-C1 bensiinimoottorilla. Ensimmäinen 75mm SA50 tykillä oleva "initial batch" M4A4 Sherman VVSS aka M50 Mk.I valmistui maaliskuussa 1956 ja viimeinen "initial batch" 75mm SA50 tykillä oleva M4A4 Sherman VVSS M50 Mk.I vasta huhtikuussa vuonna 1959, sillä vuoden 1956 sodan taistelukokemuksia hyödynnettiin tuotantolinjan päivityksessä. Viimeisistä 25 kpl:sta "initial batch" M50 Mk.I:stä tuli vuoden 1959 protovaiheen kautta vuonna 1960 ensimmäiset M50 Mk.II vaunut Cumminsin 460 hevosvoiman dieselmoottoreilla ja HVSS (Horizontal Volute Spring Suspension) jousituksilla sekä 23 tuuman T80 terästelaketjuilla. Todennäköisesti vain proto-Achilles, kaikista Israelin 12 kpl:sta 17-pdr M10 Achilles panssarintorjuntavaunusta muunnettiin 75mm CN 75-50 vaunukanuunalle; muut M10 Achilles panssarintorjuntavaunusta tiettävästi säilyttivät 17-pdr tykkinsä. Reservin 27. Psprikaatin 277. Psvpataljoonan A-psvkomppanian mukana oli vuoden 1956 sodassa yhden komppanian verran eli 17 kpl:tta "initial batch" M50 Mk.I:iä (M4A4 Sherman VVSS) taistelutestauksessa. Suezin sodan aikana ja heti sen jälkeen vuoden 1956 loppuun mennessä oli valmistunut yhteensä n.100 kpl:tta 75mm CN 75-50 vaunukanuunalla olevia M50 Mk.I Shermaneita aka M50 Continental, jotka pohjautuivat eri Sherman vaunuihin seuraavasti: 25 kpl:tta "initial batch" M4A4 Sherman VVSS, 13 kpl:tta M4A1 Sherman VVSS, 12 kpl:tta M4 Sherman VVSS, 10 kpl:tta M4A4/A2 Hybrid-Sherman VVSS (12 kpl:tta Egyptiltä sodassa valloitettuja FL10:jä M4A2:n moottorilla ja moottoritilankannella sekä kumitetuilla T51 terästelaketjuilla, joista 10 kpl:tta saatiin muutettua M50 Mk.I:ksi; moottori vaihdettiin luonnollisesti Israelissa 400 hevosvoiman Wright Continental R-975-C1 bensiinimoottoriksi) ja 40 kpl:tta M4A2 Sherman VVSS (Egyptiltä sodassa valloitettuja; samoin kuin edellä moottori vaihdettiin Israelissa 400 hevosvoiman Wright Continental R-975-C1 bensiinimoottoriksi) eli 25 + 13 + 12 + 10 + 40 = 100 kpl:tta M50 Mk.I:stä.

Vuonna 1960 aloitettiin valmistaa 75mm SA50 tykillä M50 Mk.II:ia aka M50 Cummins vaunuja, joissa oli amerikkalaiset Cumminsin 460 hevosvoiman dieselmoottorit ja HVSS jousitukset 23 tuuman T80 terästelaketjuilla. M50 Mk.II vaunut pohjautuivat jo em. alkutuotantoerän "initial batch" viimeiseen 25 kpl:een M50 Mk.I:iä (M4A4 Sherman VVSS) ja 55 kpl:een M4A3 Sherman VVSS vaunuja (tiettävästi entisiä 7. Psprikaatin 82. Psvpataljoonan B ja C komppanian 75mm M4A3 Sherman VVSS vaunuja 47° rungolla); eli 25 + 55 = 80 kpl:tta M50 Mk.II:sta. Vuoden 1964 loppuun mennessä Israelilla oli yhteensä 180 kpl:tta 75mm CN 75-50 vaunukanuunalla olevia M50 Mk.I:siä ja M50 Mk.II:sia (originaalit 100 kpl:tta M50 Mk.I:siä ja 80 kpl:tta M50 Mk.II:sia) ja 120 kpl:tta 155mm M50 haupitsilla olevia M50 Mk.I telatykkejä Wright Continental R-975-C1 bensiinimoottorilla (155mm M50 Mk.I telatykit valmistuivat pääosin vuoden 1963 loppuun mennessä). Myös originaaleja 100 kpl:tta M50 Mk.I Shermaneita alettiin tuolloin pikkuhiljaa päivittämään Cumminsin dieselmoottoreilla ja HVSS:llä T80 terästelaketjujen kanssa ja ennen vuoden 1967 Kuuden päivän sotaa modifikoinnit olivat valmiita. Kaiken kaikkiaan lopulta Israelilla oli yhteensä vain 300 kpl:tta M50 vaunua: 180 kpl:tta M50 Mk.II panssarivaunua ja 120 kpl:tta 155mm M50 Mk.I telatykkiä.

Kohti Suezin sotaa M1 Shermaneilla ja AMX-13:toista
Kasvava jatkuva sodan uhka (pelko Egyptin hyökkäyksestä Israeliin) ja Ranskan ajautuminen yhä selkeämpään konfliktiin Egyptin kanssa (Egyptin tuki Algerian kapinallisille ja NL:n asevirta Egyptiin) vuonna 1955 sai Ranskan suhtautumaan myönteisemmin aseiden myymiseen Israeliin. Tätä kaikkea avitti edellä kuvatut kontaktit ranskalaisiin, Yehuda Arazin junailema jo historiallinen vanhojen Hotchkiss H39 vaunujen hankinta itsenäisyyssotaan, salaiset asekauppaneuvottelut, Moshe Dayanin delegaation vierailu ja ylijäämä M4, M4A1 ja M4A4 VVSS Shermanien hankinta sekä yhteistyön aloittaminen M50 vaunun rakentamiseksi. Israelin akuuttiin tarpeeseen ja alueen yleistilanteeseen nähden tärkeimmän ja merkittävimmän panssariaselajin asekaupan järjesti kuitenkin Shimon Peres, silloinen Israelin Puolustusministeriön pääjohtaja (Director General of the Israeli Ministry of Defence), maaliskuussa 1955 Pariisissa. Hyödyntäen korkean tason ranskalaisyhteyksiään, Peres sai tehtyä asekaupat 100 kpl:sta 76,2mm tykillä olevista ylijäämä M4A1 Sherman VVSS vaunuista 460 hevosvoiman Wright Continental R-975-C4 bensiinimoottorilla ja T54E1 terästelaketjuilla (tarkka nimitys vaunusta on Medium Tank M4A1 (76)W VVSS), 150 kpl:sta täysin uusista 75mm SA50 tykillä olevista AMX-13 vaunuista 250 hevosvoiman SOFAM bensiinimoottorilla (tarkka nimitys vaunusta on AMX-13/75 Modèle 51) ja 60 kpl:sta täysin uusista 105mm telatykeistä AMX-13 alustalla (virallinen nimitys Obusier de 105mm automoteur Modèle 1950/Obusier automoteur de 105mm Modèle 1950 tai vaihtoehtoisesti Obusier automoteur de 105mm Mk 61/Mk 61 Automoteur de 105 du AMX-13 en casemate) sekä erittäin suurista määristä ammustarvikkeista niihin ja olemassa oleviin 75mm M3 tykkisiin Shermaneihin. Vaunujen ja telatykkien lisäksi diiliin sisältyi n. 200 kpl:tta kunnostettuja M3/M5/M9 sarjan puolitelamiehistönkuljetusvaunua ja n. 200 kpl:tta kunnostettuja GMC CCKW 2,5 tonnin 6x6 kuorma-autoa varaosineen ja tarvikkeineen (luonnollisesti asekauppaan sisältyivät myös lentokonekaupat mm. Dassault Mystére IVA:t ja Dassault Ouraganit varaosineen ja tarvikkeineen, mutta ne eivät kuulu tämän IAC taustahistorian puitteisiin).

Huolimatta siitä, että M4A1 (76)W VVSS:t olivat WWII:n aikaisia tankkeja, ranskalaiset olivat kunnostaneet ja huoltaneet ne erittäin hyvin. Osa M4A1 (76)W VVSS:stä puolestaan oli jo päivitettyjä versioita, koska ne olivat kuuluneet USA:n Ranskalle antamaan Mutual Defence Assistance Programiin (MDAP). Israelilaiset pitivät 76,2mm M4A1 Shermaneita edistyksellisinä moderneina tankkeina, koska ne olivat standardisoituja vaunutyyppejä (versus israelilaisten epämääräisessä kunnossa olevista ylijäämävaunuista ja niiden osista kootut aikaisemmat kaikki muut Sherman vaunut), mukana niihin tuli suuret määrät erityyppistä a-tarviketta (HVAP, APCBC(HE) ja HE; aiemmin israelilaisilla oli krooninen pula kunnon a-tarvikkeista) ja ne olivat erittäin hyvässä kunnossa kaikin puolin (valmiita suoraan käytettäviksi ilman mitään modausta tai korjausta). AMX-13 vaunut ja Ob 105 Au 50 telatykit olivat kaikki uusia ja siten heti valmiita käytettäviksi. Myöskin puolitelavaunut ja kuorma-autot olivat saman tien valmiita käytettäviksi ilman modauksia tai korjauksia. Amerikkalaisten M4A1 (76)W VVSS vaunujen suujarrulliset M1A2 vaunukanuunat ja M1A1C vaunukanuunat ilman suujarrua, mutta suujarrukierteellä suojaholkkeineen - ensin ovat M1A2 tykin arvot ja sitten ovat M1A1C tykin arvot - puhalsivat putken suulla 1045 m/s tai 1036 m/s nopeudella solidin 4,26 kilon HVAP (High Velocity Armour Piercing) M93 alikaliiperipanssarinläpäisyammuksen liikkeelle 90% todennäköisellä ensimmäisen laukauksen osumatarkkuudella jopa 20 laukausta minuutissa tulinopeudella (täysin manuaalinen latausjärjestelmä) parhaimmillaan 1000 metriin saakka. Molemmat vaunukanuunat, M1A2 ja M1A1C, ovat 52 kaliiperimitan pituisia ja hylsyn mitat ovat 539mm x 93mm. 76,2mm M1A2/M1A1C vaunukanuunoiden operationaalinen ampumaetäisyys on 1000 - 1300 metriä, huolimatta erittäin laakeasta lentoradasta, sillä asejärjestelmässä ei ole nykyaikaista laseretäisyysmittaria eikä ballistiikkatietokonetta. 76,2mm M1A2/M1A1C tykkien panssarinläpäisyammuksia oli pääsääntöisesti kahta eri päätyyppiä käytössä 1950-luvulla: 1) APCBC(HE):n (armor piercing capped ballistic cap with high explosive - panssarinläpäisyammus pienellä räjähteellä) eli M62, jonka läpäisy on 30º 240 BHN RHA teräkseen 82mm/80mm 1000 metrissä ja 2) HVAP:n eli M93, jonka läpäisy on 30º 240 BHN RHA teräkseen 127mm/123mm 1000 metrissä.

Panssareiden, telatykkien, puolitelavaunujen ja kuorma-autojen varaosineen ja tarvikkeineen kuljetuksesta Ranskasta Israeliin tuli erittäin salainen ja monimutkainen operaatio, joka kesti useita kuukausia. Salaisen tavarakuljetuksen nimeksi tuli Operaatio Gonen ja ranskalaisten kolme LST Mk.2 laivaa (Landing Ship, Tank) seilasi Toulonin (Ranska) ja Haifan (Israel) väliä kuljettaen välineitä Ranskasta Israeliin. Yhteen LST Mk.2:een mahtui noin 18-20 keskiraskasta tankkia (Sherman) tai noin 22-25 kevyempää tankkia (AMX-13 tai Ob 105 Au 50 telatykki) ja noin 25-27 kuorma-autoa/puolitelavaunua sekä lisäksi aseita, tarvikkeita yms…; mahdollisesti nuo kolme LST Mk.2:sta olivat laivat nimeltään Odet, Orne ja Rance. Heinäkuun alussa 1956 ensimmäinen lasti tankkeja ja muuta kalustoa saapui Israeliin yöllä ja purku tapahtui nopeasti, sillä ennen aamua LST:t olivat jo matkalla hakemaan uutta lastia. Ainoastaan LST:den päällystö tiesi mihin kalusto toimitettiin, miehistö luuli, että lasti toimitettiin jonnekin Pohjois-Afrikkaan (Israelissa miehistölle jaetuista oluttölkeistäkin nimitarrat oli otettu pois). Kaikenkaikkiaan LST:t tekivät noin viidestä seitsemään kuljetusreissua lokakuun 27. päivään asti, tästä syystä operaatio kestikin kauan. Israelissa yksinomaan vakinainen 7. Psprikaati oli valjastettu vaunujen, muun kaluston ja tarvikkeiden purkuun LST:stä ja niiden jatkotoimituksiin eteenpäin 27. Psprikaatiin ja 37. Mekanisoituun prikaatiin sekä muihin prikaateihin omien tarpeidensa lisäksi. Operaatio Gonen oli menestys, kaluston toimitus Israeliin saatiin salattua ja Israelin panssarijoukot saivat kipeästi tarvitsemansa modernit panssarit käyttöönsä. Israelilaiset antoivat nimet Sherman tankeille vaunun pääaseen mukaan; 75mm M3 tykillä olevat Shermanit olivat kaikki M3 Shermaneita, huolimatta siitä oliko vaunu M4, M4A1, M4A2, M4A3 tai M4A4 Sherman ja oliko jousitus VVSS (Vertical Volute Spring Suspension) vaiko HVSS (Horizontal Volute Spring Suspension) - tosin israelilaisilla ei vuonna 1956 edes ollut Shermaneita 75mm M3 tykillä ja HVSS jousituksella. M4A1 (76)W VVSS vaunuja kutsuttiin alunperin niiden tehokkaampien 76,2mm tykkien M1A1C ja M1A2 mukaan joko pelkästään M1:siksi tai M1 Supershermaneiksi tai M1 Super Shermaneiksi. Myöhemmin, vuoden 1956 sodan jälkeen, kun israelilaiset saivat päivitettyä osan vaunuista HVSS jousituksella tai hankittua suoraan M4A1 (76)W HVSS vaunuja, aloitettiin M4A1 (76)W VVSS vaunuja kutsua vain M1 Shermaneiksi ja puolestaan M4A1 (76)W HVSS vaunuja M1 Supershermaneiksi tai M1 Super Shermaneiksi. Edellä jo kuvattu M50 Sherman sai myös nimensä 75mm CN 75-50 vaunukanuunasta aka SA50 tykistä ja oli VVSS jousituksella nimeltään M50 Mk.I ja puolestaan HVSS jousituksella M50 Mk.II.

IAC:n organisaatio- ja kalustokaavio Operaatio Kadeshissa
Israelin maajoukkojen kokoonpano 1956 Arabien-Israelin sodassa koostui yhteensä kymmenestä prikaatista, joista seitsemän prikaatia osallistui suoranaisesti taisteluihin Siinailla. Offensiivinen invaasiojoukko oli jaettu kahteen ns. divisionaaliseen taisteluryhmään eli Ugdahiin: 1) 38. Divisionaalinen taisteluryhmä eli 38. Ugdah (The 38th Task Group), joka kuului Southern Commandiin eli Eteläiseen komentoyhtymään ja 2) 77. Divisionaalinen taisteluryhmä eli 77. Ugdah (The 77th Task Group), joka puolestaan kuului Northern Commandiin eli Pohjoiseen komentoyhtymään. Näiden komentoyhtymien lisäksi israelilaisilla oli vielä GHQ (General Headquarters) Reserve Command (Yleisesikunnan reservinkomentoyhtymä).

The 38th Task Group/38. Divisionaalinen taisteluryhmä muodostui kahdesta jalkaväen 4. ja 10. reserviprikaatista sekä vakinaisesta 7. Panssariprikaatista ja Task Groupin komentajana toimi prikaatikenraali Yehuda Wallach. 38. Divisionaalisen taisteluryhmän reservinä toimi 37. Mekanisoitu reserviprikaati. Jalkaväen 4. reserviprikaatin komentajana toimi eversti Joseph Harpaz ja jalkaväen 10. reserviprikaatin komentajana toimi eversti Shmuel Goder. Vakinaisen 7. Panssariprikaatin komentajana toimi eversti Uri Ben-Ari, joka oli tuolloin vuonna 1956 Israelin paras panssarikomentaja ja 37. Mekanisoidun reserviprikaatin komentajana toimi eversti Shmuel Galinka. Southern Commandin/Eteläisen komentoyhtymän komentajana toimi kenraalimajuri Assaf Simhoni. The 77th Task Group/77. Divisionaalinen taisteluryhmä muodostui kahdesta vakinaisesta 1. "Golani" ja 11. Jalkaväkiprikaatista sekä 27. Reservipanssariprikaatista. 38. Divisionaalisen taisteluryhmän reservinä oli vakinainen 12. jalkaväkiprikaati ja Task Groupin komentajana toimi kenraalimajuri Haim Laskov. Vakinaisen 1. "Golani" jalkaväkiprikaatin komentajana toimi eversti Benjamin Gibli ja vakinaisen 11. jalkaväkiprikaatin komentajana toimi eversti Aharon Doron. 27. Reservipanssariprikaatin komentajana toimi eversti Haim Bar-Lev ja vakinaisen 12. jalkaväkiprikaatin komentajana toimi eversti David Elazar. Northern Commandin/Pohjoisen komentoyhtymän komentajana toimi kenraalimajuri Haim Laskov, joka oli samalla sekä IAC:n, että 77. Task Groupin komentaja.

GHQ Reserve Command/yleisesikunnan reservikomentoyhtymä muodostui jalkaväen 9. reserviprikaatista, jonka komentajana toimi eversti Avraham Yoffe. Yleisesikunnan komentajana toimi luonnollisesti kenraali Moshe Dayan, joka oli myös Israelin Puolustusvoimien komentaja (Chief of Staff). Moshe Dayan oli toiminut kenraalimajurina Northern Commandin/Pohjoisen komentoyhtymän komentajana, ennen ylennystään Israelin Puolustusvoimien komentajaksi. Pikaisena hätäratkaisuna IAC:n komentajasta kenraalimajuri Haim Laskovista tehtiin myös molempien sekä Northern Commandin, että Task Groupin komentaja. Kymmenes israelilainen prikaati oli eversti Ariel Sharonin johtama 202. Laskuvarjojääkäriprikaati, jonka 890. pataljoona everstiluutnantti Raful Eitanin johtamana (395 laskuvarjojääkäriä) hyppäsi 29.10. Mitla Passiin Parker's Memorialin kohdalle aloittaen Suezin sodan (Moshe Dayanin muistelmien mukaan "Golani", 11. ja 12. Jvprikaatit olivat reserviprikaateja ja 7. Panssariprikaati ja 202. Laskuvarjojääkäriprikaati olivat vakinaisia prikaateja).

7. Panssariprikaatin organisaatio ja kalusto Operaatio Kadeshissa

7. Panssariprikaati
Vakinaisen "eliitti" 7. Panssariprikaatin "Hativa Sheva" komentajana eli "Brigadierinä" toimi edellä jo useasti mainittu eversti Uri Ben-Ari. 7. Psprikaati koostui orgaanisesti kolmesta pataljoonaasta: 82. Panssarivaunupataljoonasta (The 82nd Tank Battalion), 9. Kevyestä Panssarivaunupataljoonasta (The 9th Light Tank Battalion) ja 52. Mekanisoidusta Panssarijääkäripataljoonasta (The 52nd Mechanized Armored Infantry Battalion). Em. pataljoonien lisäksi 7. Psprikaatiin kuului Tiedustelukomppania (Reconnaissance aka Recce Squadron), Kenttätykistöpatteri (Field Artillery Battery) ja Reservin 61. Moottoroitu jalkaväkipataljoona (The Reserve 61st Motorized Infantry Battalion).

7. Psprikaatin esikuntaosat muodostuivat seuraavista elementeistä: 1) Psprikaatin esikunta - kaksi puolitelavaunua, kolme jeeppiä, prikaatin komentaja, prikaatin varakomentaja XO, prikaatin tiedustelu-upseeri S2, prikaatin operaatioupseeri S3, prikaatin suunnittelu-upseeri S5, prikaatin komentovääpeli, prikaatin tiedusteluvääpeli, prikaatin operaatiovääpeli, prikaatin suunnitteluvääpeli, prikaatin suojeluvääpeli (kemialliset aineet), prikaatin toimistovääpeli ja 11 psjääkäriä, 2) Psprikaatin esikuntakomppanian esikunta - kaksi puolitelavaunua, kaksi jeeppiä, kaksi Dodge WC 51/54 kevyttä kuorma-autoa, prikaatin adjutantti S1, prikaatin kuljetusupseeri S4, prikaatin lääkintäupseeri (yleensä kirurgi), prikaatin juristi, prikaatin rabbi, esikuntakomppanian vääpeli, muonitusvääpeli, huoltovääpeli, kuljetusvääpeli, toimistoaliupseeri, lääkintäaliupseeri, aseseppä, lähetti, mekaanikko, 2 lääkintämiestä ja 12 psjääkäriä, 3) Psprikaatin esikuntakomppanian viestijoukkue - yksi puolitelavaunu, kuusi jeeppiä kahdella trailerilla, prikaatin viestintäupseeri S6, viestijoukkueen johtaja, viestintävääpeli, radiovääpeli, viestivääpeli, sähköttäjävääpeli, 2 koodaajaa ja 16 psjääkäriä ja 4) Psprikaatin esikuntakomppanian taisteluväline- ja pioneerijoukkue - yksi Chevrolet 1,5 tonnin kuorma-auto trailerilla (kuorma-autossa aseena .50 BMG), yksi jeeppi, prikaatin taisteluvälineupseeri, joukkueenjohtaja, joukkueenkersantti, 3 ryhmänjohtajaa ja 22 psjääkäriä. 7. Psprikaatin esikuntaosissa oli yhteensä 5 puolitelavaunua, 12 jeeppiä kahdella trailerilla, kaksi Dodge WC 51/54 kevyttä kuorma-autoa, yksi Chevrolet 1,5 tonnin kuorma-auto trailerilla (kuorma-autossa aseena .50 BMG) ja 102 panssarijääkäriä mukaanlukien upserit ja aliupseerit.

82. Panssarivaunupataljoona/7. Panssariprikaati
82. Panssarivaunupataljoonan "Gaash"/"Rage"/"Raivo" komentajana toimi myös jo edellä mainittu everstiluutnantti Avraham "Bren" Adan. 82. Psvpataljoona muodostui amerikkalaisen organisaatio- ja kalustokaavion eli TOE:n mukaan kolmesta keskiraskaasta vaunukomppaniasta A, B, C, esikuntaosista ja yhdestä mekanisoidusta psjääkärikomppaniasta, poislukien alkuperäiseen amerikkalaiseen kokoonpanoon kuuluva yksi 18 vaunun kevyt psvkomppania. Kussakin keskiraskaassa vaunukomppaniassa A, B ja C oli 17 vaunua (kolme viiden vaunun joukkuetta plus komppanian päällikön (company commander) ja komppanian varapäällikön (second in command aka 2IC) vaunut eli 3 x 5 vaunua + 2 vaunua = 17 vaunua) seuraavasti: A Psvkomppaniassa 17 kpl:tta M1 Super Shermaneita (M4A1 (76)W VVSS), B Psvkomppaniassa 17 kpl:tta M3 Shermaneita (M4A3 (75)W VVSS) ja C Psvkomppaniassa samoin kuin edellä 17 kpl:tta M3 Shermaneita (M4A3 (75)W VVSS). Pataljoonan komentajalla (Battalion Commander) ja varakomentajalla (Executive Officer aka XO) oli M3 Shermanit (M4A3 (75)W VVSS). Näin ollen 82. Psvpataljoonassa oli yhteensä 53 Sherman vaunua; 17 M1 + 17 M3 + 17 M3 + 2 M3 = 53 Sherman vaunua. A Psvkomppanian komentajana oli majuri Moshe Bar-Kochva (Moshe Bril), B Psvkomppanian komentajana oli majuri Shmuel Gorodish (Samuel Gonen) ja C Psvkomppaniaa komentavan majurin oikea nimi ei ole tiedossa.

Psvkomppanioiden lisäksi 82. Psvpataljoonaan kuului siis myös majurin arvoisen upseerin (salanimellä lähteissä) johtama mekanisoitu panssarijääkärikomppania, joka muodostui seuraavista elementeistä: 1) Komppanian esikunta - yksi puolitelavaunu, yksi jeeppi, Komppanian päällikkö ja 8 psjääkäriä (mukaanlukien radisti ja lähetti), 2) Komppanian korjausosasto - yksi puolitelavaunu trailerilla, yksi jeeppi, osastonjohtaja ja 6 psjääkäriä, 3) Komppanian hallinto- ja huolto-osasto - yksi GMC CCKW kuorma-auto trailerilla (kuorma-autossa aseena .50 BMG), komppanian vääpeli, toimistokersantti, huoltokersantti ja 31 psjääkäriä, 4) Komppanian pst-joukkue kolmella ryhmällä - kolme puolitelavaunua ja kolme 6-pdr pst-tykkiä ja yksi jeeppi; jokaisessa pst-ryhmässä oli yksi puolitelavaunu ja yksi 6-pdr tykki sekä ryhmänjohtaja ja 9 psjääkäriä. Joukkueen johtaja huristeli jeepillä joukkueen kersantin ja jeepin kuskin kanssa, 5) Komppanian kolme psjääkärijoukkuetta - 15 puolitelavaunua; kunkin joukkueen kokonpanossa oli a) joukkueen esikunta yhdellä puolitelavaunulla, joukkueen johtajalla, joukkueen kersantilla ja 10 psjääkärillä, b) kolme ryhmää, joissa kussakin yksi puolitelavaunu, ryhmänjohtaja ja 11 psjääkäriä ja c) joukkueen kk-ryhmä yhdellä puolitelavaunulla, ryhmänjohtajalla, 11 psjääkärillä ja kahdella M1919A4 tai kahdella MG34 konekiväärillä. Täten yhdessä psjääkärijoukkueessa oli viisi puolitelavaunua ja 60 psjääkäriä mukaanlukien upseeri ja aliupseerit. Koko panssarijääkärikomppaniassa oli yhteensä 20 puolitelavaunua yhdellä trailerilla, kolme jeeppiä, yksi GMC CCKW kuorma-auto trailerilla (kuorma-autossa aseena .50 BMG), kolme 6-pdr-pst-tykkiä, kuusi M1919A4 tai MG34 konekivääriä ja 263 panssarijääkäriä mukaanlukien upserit ja aliupseerit.

82. Psvpataljoonan esikuntaosat koostuivat puolestaan seuraavista elementeistä: 1) Psvpataljoonan esikunta - yksi puolitelavaunu, yksi jeeppi, pataljoonan komentaja, patl varakomentaja XO, patl tiedustelu-upseeri S2, patl operaatio/koulutusupseeri S3, patl vääpeli, tiedustelukersantti, operaatiokersantti, suojelukorpraali (kemialliset aineet), toimistoaliupseeri ja 8 psjääkäriä; huom! patl komentajalla ja varakomentajalla oli myös omat M3 Sherman vaunut miehistöineen, kuten edellä on jo kerrottu, 2) Psvpataljoonan esikuntakomppanian esikunta - yksi puolitelavaunu, yksi jeeppi, yksi Dodge WC 51, patl adjutantti S1, patl kuljetusupseeri S4, esikuntakomppanian vääpeli, muonituskersantti, huoltokersantti, kuljetuskersantti, toimistoaliupseeri, aseseppä, lähetti, mekaanikko ja 11 psjääkäriä, 3) Psvpataljoonan esikuntakomppanian viestijoukkue - yksi puolitelavaunu, viisi jeeppiä kahdella trailerilla, viestijoukkueen johtaja, viestintävääpeli, radiovääpeli, viestikersantti, sähköttäjäkersantti, 2 koodaajaa ja 16 psjääkäriä, 4) Psvpataljoonan esikuntakomppanian taisteluväline- ja pioneerijoukkue - yksi Chevrolet 1,5 tonnin kuorma-auto trailerilla (kuorma-autossa aseena .50 BMG), joukkueenjohtaja, joukkueenkersantti, 3 ryhmänjohtajaa ja 22 psjääkäriä, 5) Psvpataljoonan esikuntakomppanian tiedustelujoukkue neljällä tiedusteluryhmällä - yksi puolitelavaunu, viisi jeeppiä; tiedustelujoukkueen kokoonpanossa oli a) tiedustelujoukkueen esikunta yhdellä puolitelavaunulla, yhdellä jeepillä, joukkueen johtajalla, joukkueen kersantilla, kahdella ryhmänjohtajalla ja 11 psjääkärillä, b) neljä ryhmää, joissa kussakin yksi jeeppi, ryhmänjohtaja ja 2 psjääkäriä. Täten 82. Psvpataljoonan esikuntaosissa oli yhteensä neljä puolitelavaunua, 12 jeeppiä kahdella trailerilla, yksi Dodge WC 51 kevyt kuorma-auto, yksi Chevrolet C60L 1,5 tonnin kuorma-auto trailerilla (kuorma-autossa aseena .50 BMG) ja 115 panssarimiestä mukaanlukien upserit ja aliupseerit.

Koko 82. Psvpataljoonassa oli yhteensä 53 Sherman vaunua, 24 puolitelavaunua yhdellä trailerilla, 15 jeeppiä kahdella trailerilla, yksi GMC CCKW kuorma-autoa yhdellä trailerilla (kuorma-autossa aseena .50 BMG), yksi Dodge WC 51 kevyt kuorma-auto, yksi Chevrolet C60L 1,5 tonnin kuorma-auto trailerilla (kuorma-autossa aseena .50 BMG), kolme 6-pdr-pst-tykkiä, kuusi M1919A4 tai MG34 konekivääriä ja noin 643 panssarimiestä/panssarijääkäriä mukaanlukien upseerit ja aliupseerit - eli huomattavasti pienempi ja heikompi kuin amerikkalaisten psvpataljoona.

9. Kevyt Panssarivaunupataljoona/7. Panssariprikaati
9. Kevyen Panssarivaunupataljoonan "Eshet" komentajana toimi everstiluutnantin arvoinen upseeri (salanimellä lähteissä). 9. Kevyt Psvpataljoona muodostui myös amerikkalaisen organisaatio- ja kalustokaavion eli TOE:n mukaan kolmesta kevyestä vaunukomppaniasta A, B, C (majurin arvoiset psvkomppanioiden päälliköt esiintyvät salanimillä lähteissä), esikuntaosista ja yhdestä mekanisoidusta psjääkärikomppaniasta. Kussakin kevyessä vaunukomppaniassa A, B ja C oli 17 kpl:tta AMX-13/75 Modèle 51 vaunua (kolme viiden vaunun joukkuetta plus komppanian päällikön (company commander) ja komppanian varapäällikön (second in command aka 2IC) vaunut eli 3 x 5 vaunua + 2 vaunua = 17 vaunua). Pataljoonan komentajalla (Battalion Commander) ja varakomentajalla (Executive Officer aka XO) oli myös AMX-13 vaunut. Näin myös 9. Kevyessä Panssarivaunupataljoonassa oli yhteensä 53 AMX-13 vaunua; 17 AMX-13 + 17 AMX-13 + 17 AMX-13 + 2 AMX-13 = 53 AMX-13 vaunua.

9. Kevyeen Psvpataljoonaan kuuluvan majurin arvoisen upseerin (salanimellä lähteissä) johtaman mekanisoitun panssarijääkärikomppanian koostumus oli aivan sama kuin 82. Psvpataljoonaan panssarijääkärikomppanian. Eli 9. Kevyen Psvpataljoonan panssarijääkärikomppaniassa oli yhteensä 20 puolitelavaunua yhdellä trailerilla, kolme jeeppiä, yksi GMC CCKW kuorma-auto trailerilla (kuorma-autossa aseena .50 BMG), kolme 6-pdr-pst-tykkiä, kuusi M1919A4 tai MG34 konekivääriä ja 263 panssarijääkäriä mukaanlukien upserit ja aliupseerit. Samoin 9. Kevyen Psvpataljoonan esikuntaosat koostuivat täysin samoista elementeistä kuin 82. Psvpataljoonaan. Eli 9. Kevyen Psvpataljoonan esikuntaosissa oli yhteensä neljä puolitelavaunua, 12 jeeppiä kahdella trailerilla, yksi Dodge WC 51 kevyt kuorma-auto, yksi Chevrolet 1,5 tonnin kuorma-auto trailerilla (kuorma-autossa aseena .50 BMG) ja 115 panssarimiestä mukaanlukien upserit ja aliupseerit.

Näin ollen 9. Psvpataljoonassa oli yhteensä 53 AMX-13 vaunua, 24 puolitelavaunua yhdellä trailerilla, 15 jeeppiä kahdella trailerilla, yksi GMC CCKW kuorma-autoa yhdellä trailerilla (kuorma-autossa aseena .50 BMG), yksi Dodge WC 51 kevyt kuorma-auto, yksi Chevrolet C60L 1,5 tonnin kuorma-auto trailerilla (kuorma-autossa aseena .50 BMG), kolme 6-pdr-pst-tykkiä, kuusi M1919A4 tai MG34 konekivääriä ja noin 643 panssarimiestä/panssarijääkäriä mukaanlukien upserit ja aliupseerit.

52. Mekanisoitu Panssarijääkäripataljoona/7. Panssariprikaati
52. Mekanisoidun Panssarijääkäripataljoonan "Ha-Bok'im"/"The Breachers"/"Murtajat" komentajana toimi everstiluutnantti Uri Rom. 52. Mekanisoitu Panssarijääkäripataljoona muodostui amerikkalaisen organisaatio- ja kalustokaavion eli TOE:n mukaan kolmesta panssarijääkärikomppaniasta A, B, C ja esikuntakomppaniasta.

52. Psjkpataljoonan esikuntaosat koostuivat seuraavista elementeistä: 1) Psjkpataljoonan esikunta - kaksi puolitelavaunua, yksi jeeppi, pataljoonan komentaja, patl varakomentaja XO, patl operaatio/koulutusupseeri S3, patl tiedustelu-upseeri S2, patl vääpeli, tiedustelukersantti, operaatiokersantti, suojelukorpraali (kemialliset aineet), toimistoaliupseeri ja 8 psjääkäriä, 2) Psjkpataljoonan esikuntakomppanian esikunta - yksi puolitelavaunu, yksi jeeppi, yksi Dodge WC 51, patl adjutantti S1, patl kuljetusupseeri, esikuntakomppanian vääpeli, muonituskersantti, huoltokersantti, kuljetuskersantti, toimistoaliupseeri, aseseppä, lähetti, mekaanikko ja 11 psjääkäriä, 3) Psjkpataljoonan esikuntakomppanian viestijoukkue - yksi puolitelavaunu, viisi jeeppiä kahdella trailerilla. viestijoukkueen johtaja, viestintävääpeli, radiovääpeli, viestikersantti, sähköttäjäkersantti, 2 koodaajaa ja 16 psjääkäriä, 4) Psjkpataljoonan esikuntakomppanian taisteluväline- ja pioneerijoukkue - yksi Chevrolet C60L 1,5 tonnin kuorma-auto trailerilla (kuorma-autossa aseena .50 BMG), joukkueenjohtaja, joukkueenkersantti, 3 ryhmänjohtajaa ja 22 psjääkäriä, 5) Psjkpataljoonan esikuntakomppanian tiedustelujoukkue neljällä tiedusteluryhmällä - yksi puolitelavaunu, viisi jeeppiä; tiedustelujoukkueen kokoonpanossa oli a) tiedustelujoukkueen esikunta yhdellä puolitelavaunulla, yhdellä jeepillä, joukkueen johtajalla, joukkueen kersantilla, kahdella ryhmänjohtajalla ja 11 psjääkärillä, b) neljä ryhmää, joissa kussakin yksi jeeppi, ryhmänjohtaja ja 2 psjääkäriä, 6) Psjkpataljoonan esikuntakomppanian kranaatinheitinjoukkue kolmella kranaatinheitinryhmällä - yksi puolitelavaunu, kolme M4A1 kranaatinheitinpuolitelavaunua; kranaatinheitinjoukkueen kokoonpanossa oli a) krhjoukkueen esikunta yhdellä puolitelavaunulla, joukkueen johtajalla ja 4 psjääkärillä, b) kolme ryhmää, joissa kussakin yksi M4A1 krhpuolitelavaunu, ryhmänjohtaja ja 5 psjääkäriä, 7) Psjkpataljoonan esikuntakomppanian pst-joukkue kolmella ryhmällä - kolme puolitelavaunua ja kolme 6-pdr pst-tykkiä ja yksi jeeppi; jokaisessa pst-ryhmässä oli yksi puolitelavaunu ja yksi 6-pdr tykki sekä ryhmänjohtaja ja 9 psjääkäriä. Joukkueen johtaja huristeli jeepillä joukkueen kersantin ja jeepin kuskin kanssa ja 8) Psjkpataljoonan esikuntakomppanian konekiväärijoukkue kahdella konekivääriryhmällä - kolme puolitelavaunua; kkjoukkueen kokoonpanossa oli a) kkjoukkueen esikunta yhdellä puolitelavaunulla, joukkueen johtajalla ja 5 psjääkärillä, b) kaksi ryhmää, joissa kussakin yksi puolitelavaunu, kaksi M1917 tai kaksi MG34 kk:ta, ryhmänjohtaja ja 9 psjääkäriä. 52. Psjkpataljoonan esikuntaosissa oli yhteensä 12 puolitelavaunua, 13 jeeppiä kahdella trailerilla, yksi Dodge WC 51 kevyt kuorma-auto, yksi Chevrolet C60L 1,5 tonnin kuorma-auto trailerilla (kuorma-autossa aseena .50 BMG), kolme M4A1 kranaatinheitinpuolitelavaunua, kolme 6-pdr-pst-tykkiä, neljä M1919A4 tai MG34 konekivääriä ja 197 panssarijääkäriä mukaanlukien upserit ja aliupseerit.

52. Psjkpataljoonaan kuului myös kolme majurien arvoisten upseerien (salanimillä lähteissä) johtamia mekanisoituja panssarijääkärikomppanioita, joista kukin muodostui seuraavista elementeistä: 1) Komppanian esikunta - yksi puolitelavaunu, yksi jeeppi, Komppanian päällikkö ja 8 psjääkäriä (mukaanlukien radisti ja lähetti), 2) Komppanian korjausosasto - yksi puolitelavaunu trailerilla, yksi jeeppi, osastonjohtaja ja 6 psjääkäriä, 3) Komppanian hallinto- ja huolto-osasto - yksi GMC CCKW kuorma-auto trailerilla (kuorma-autossa aseena .50 BMG), komppanian vääpeli, toimistokersantti, huoltokersantti ja 31 psjääkäriä, 4) Komppanian pst-joukkue kolmella ryhmällä - kolme puolitelavaunua ja kolme 6-pdr pst-tykkiä ja yksi jeeppi; jokaisessa pst-ryhmässä oli yksi puolitelavaunu ja yksi 6-pdr tykki sekä ryhmänjohtaja ja 9 psjääkäriä. Joukkueen johtaja huristeli jeepillä joukkueen kersantin ja jeepin kuskin kanssa, 5) Komppanian kolme psjääkärijoukkuetta - 15 puolitelavaunua; kunkin joukkueen kokonpanossa oli a) joukkueen esikunta yhdellä puolitelavaunulla, joukkueen johtajalla, joukkueen kersantilla ja 10 psjääkärillä, b) kolme ryhmää, joissa kussakin yksi puolitelavaunu, ryhmänjohtaja ja 11 psjääkäriä ja c) joukkueen kk-ryhmä yhdellä puolitelavaunulla, ryhmänjohtajalla, 11 psjääkärillä ja kahdella M1919A4 tai MG34 konekiväärillä. Täten yhdessä psjääkärijoukkueessa oli viisi puolitelavaunua ja 60 psjääkäriä mukaanlukien upseeri ja aliupseerit. Yhdessä panssarijääkärikomppaniassa oli siis yhteensä 20 puolitelavaunua yhdellä trailerilla, kolme jeeppiä, yksi GMC CCKW kuorma-auto trailerilla (kuorma-autossa aseena .50 BMG), kolme 6-pdr-pst-tykkiä, kuusi M1919A4 tai MG34 konekivääriä ja 263 panssarijääkäriä mukaanlukien upserit ja aliupseerit.

Koko 52. Psjkpataljoonassa oli yhteensä 72 puolitelavaunua komella trailerilla, 22 jeeppiä kahdella trailerilla, kolme GMC CCKW kuorma-autoa kolmella trailerilla (kuorma-autossa aseena .50 BMG), yksi Dodge WC 51 kevyt kuorma-auto, yksi Chevrolet C60L 1,5 tonnin kuorma-auto trailerilla (kuorma-autossa aseena .50 BMG), kolme M4A1 kranaatinheitinpuolitelavaunua, kaksitoista 6-pdr-pst-tykkiä, 22 M1919A4 tai MG34 konekivääriä ja 986 panssarijääkäriä mukaanlukien upserit ja aliupseerit.

Tiedustelukomppania/7. Panssariprikaati
7. PsPr:n Tiedustelukomppanian komentajana toimi majuri Izhak Ben-Ari. Mekanisoitu tiedustelukomppania muodostui seuraavista elementeistä: 1) Komppanian esikunta - yksi puolitelavaunu, yksi jeeppi, komppanian päällikkö ja 8 psjääkäriä (mukaanlukien radisti ja lähetti), 2) Komppanian hallinto- ja huolto-osasto - yksi GMC CCKW kuorma-auto trailerilla (kuorma-autossa aseena .50 BMG), komppanian vääpeli, toimistokersantti, huoltokersantti ja 31 psjääkäriä, 3) Komppanian kolme tiedustelujoukkuetta - 3 puolitelavaunua, 15 jeeppiä; kunkin tiedustelujoukkueen kokonpanossa oli a) tiedustelujoukkueen esikunta yhdellä puolitelavaunulla, yhdellä jeepillä, joukkueen johtajalla, joukkueen kersantilla, kahdella ryhmänjohtajalla ja 11 psjääkärillä, b) neljä tiedusteluryhmää, joissa kussakin yksi jeeppi, ryhmänjohtaja ja 2 psjääkäriä. Tiedustelukomppaniassa oli yhteensä 4 puolitelavaunua, 16 jeeppiä, yksi GMC CCKW kuorma-auto trailerilla (kuorma-autossa aseena .50 BMG) ja 124 panssarijääkäriä mukaanlukien upserit ja aliupseerit.

Kenttätykistöpatteri/7. Panssariprikaati
Useat lähteet virheellisesti listaavat kenttätykistöpataljoonan 25-pdr haupitseineen ja vetoautoineen 7. PsPr:n kokoonpanoon, vaikka todellisuudessa kyse oli vain yhdesta 25-pdr haupitseilla vetoautoineen olevasta kenttätykistöpatterista eli kahdeksasta 25-pdr haupitsista. Israelilla oli vuoden 1956 sodassa huutava pula tykeistä ja kaikesta tykistömateriaalista verrattuna esim. muuhun maakalustoon, joten kaikille prikaateille ei riittänyt edes tykistöpatteriakaan. 38. Divisionaalisella taisteluryhmällä/Ugdahilla oli käytössään vain kolme kenttätykistöpatteria 25-pdr haupitseja (24 kpl:tta) eli kenttätykistöpataljoona tai toisin sanoin kenttätykistörykmentti, josta yksi kenttätykistöpatteri (8 kpl:tta 25-pdr haupitseja) oli alistettu ja liitetty 7. PsPr:n kokoonpanoon. Kenttätykistöpatterin komentajana toimi everstiluutnantin arvoinen upseeri (salanimellä lähteissä). Kenttätykistöpatterissa oli yhteensä yksi puolitelavaunu, 7 jeeppiä tai 9 jeeppiä, 8 25-pdr haupitsia, 8 Dodge WC 54:tä tai 8 GMC CCKW:tä haupitsien vetoautoina (kuorma-autossa aseena .50 BMG), 7 GMC CCKW kuorma-autoa 5 trailerilla ja 2 kuljetuslavalla (kuorma-autossa aseena .50 BMG), 10 Dodge WC 51/54:tä tai 12 Dodge WC 51/54:tä ja 182 tykkimiestä mukaanlukien upserit ja aliupseerit.

Reservin 61. moottoroitu jalkaväkipataljoona/7. Panssariprikaati
Reservin 61. moottoroidun jalkaväkipataljoonan komentajana toimi everstiluutnantin arvoinen upseeri (salanimellä lähteissä). Reservin 61. moottoroitu jalkaväkipataljoonan muodostui amerikkalaisen organisaatio- ja kalustokaavion eli TOE:n mukaan kolmesta jalkaväkikomppaniasta A, B, C, esikuntaosista ja ns. raskaiden aseiden komppaniasta (Heavy Weapons Company). Reservin 61. moottoroidussa jvpataljoonassa oli yhteensä 3 puolitelavaunua, 22 jeeppiä kahdella trailerilla, 62 GMC CCKW kuorma-autoa kahdeksalla trailerilla (kuorma-autoissa aseena .50 BMG), 30 Dodge WC 51 kevyt kuorma-autoa, seitsemän Chevrolet C60L 1,5 tonnin kuorma-autoa seitsemällä trailerilla (kuorma-autoissa aseena .50 BMG), yhdeksän 81mm kranaatinheitintä, kaksitoista 6-pdr-pst-tykkiä, 38 M1919A4 tai MG34 konekivääriä, yhdeksän 60mm krh:ta ja 1235 jvsotilasta mukaanlukien upserit ja aliupseerit.

Huomioitavaa kalustosta
Koska Israelilla oli käytössään rajoitettu määrä puolitelavaunuja, miehistönkuljetusvaunuja, kuorma-autoja n. 600 kpl:tta M2/M3/M5/M9 puolitelavaunua, n. 100 kpl:tta White Careja, vain n. 200+ kpl:tta GMC CCKW kuorma-autoja, mahdollisesti jopa 200 kpl:tta Bren/Universal/Lloyd kuljetusvaunuja jne…; vanhempia kuorma-autoja, kuten CMP F15 15cwt:tä, Bedford 30cwt:tä, Chevrolet 30cwt:tä, Ford 30cwt:tä tai mitä tahansa saatavilla olevia kuorma-autoja käytettiin kompensoimaan kuljetuskalustopulaa. Kaikille moottoroiduille pataljoonille ei kuitenkaan ollut riittävästi kuljetuskalustoa, joten ne olivat vain nimellisesti moottoroituja pataljoonia. Ensisijaisesti kuljetuskalusto meni panssariprikaateihin (vakinainen 7. ja reservin 27.) sekä laskuvarjojääkäriprikaatille (vakinainen 202.) ja sen jälkeen mekanisoituun prikaatiin (reservin 37.); muut prikaatit saivat sen kuljetuskaluston, mikä oli jäänyt jäljelle.

Reservin 27. Panssariprikaatin organisaatio ja kalusto Operaatio Kadeshissa

Eversti Haim Bar-Levin johtama Reservin 27. Panssariprikaati koostui orgaanisesti miltei identtisesti 7. PsPr:n mukaisesti eli panssarivaunupataljoonasta, mekanisoidusta panssarijääkäripataljoonasta ja kevyestä panssarivaunupataljoonasta. Em. pataljoonien lisäksi Reservin 27. Psprikaatiin kuului Telatykistöpatteri (Self-propelled Artillery Battery) Obusier 105mm Mle 50 vaunuilla ja Moottoroitu jalkaväkipataljoona (Motorized Infantry Battalion). Verrattuna vakinaiseen 7.PsPr:ään ainoastaan erillinen Tiedustelukomppania (Reconnaissance Squadron) puuttui reservin 27. PsPr:stä. Reservin 27. PsPr:n mekanisoidun panssarijääkäripataljoonan, kevyen panssarivaunupataljoonan ja moottoroidun jalkaväkipataljoonan koostumus oli aivan sama kuin vastaavien yksiköiden vakinaisessa 7. PsPr:ssä. Oleellisin ero (erillisen tiedustelukomppanian puuttumisen lisäksi) oli reservin 27. PsPr:n 277. Panssarivaunupataljoonan koostumus seuraavasti: A Psvkomppaniassa 17 kpl:tta M50 Mk.I Shermaneita ("initial batch" M4A4 Sherman VVSS) taistelukoekäytössä, B Psvkomppaniassa 17 kpl:tta M1 Super Shermaneita (M4A1 (76)W VVSS) ja C Psvkomppaniassa samoin kuin edellä 17 kpl:tta M1 Super Shermaneita (M4A1 (76)W VVSS). Pataljoonan komentajalla (Battalion Commander) ja varakomentajalla (Executive Officer aka XO) oli M1 Super Shermanit (M4A1 (76)W VVSS). Näin ollen 277. Psvpataljoonassa oli yhteensä 53 Sherman vaunua; 17 M50 + 17 M1 + 17 M1 + 2 M1 = 53 Sherman vaunua.

Reservin 37. Mekanisoidun prikaatin organisaatio ja kalusto Operaatio Kadeshissa

Eversti Shmuel Galinkan komentama Reservin 37. Mekanisoitu prikaati koostui orgaanisesti miltei identtisesti Reservin 27. PsPr:n mukaisesti eli panssarivaunupataljoonasta, mekanisoidusta panssarijääkäripataljoonasta ja kevyestä panssarivaunupataljoonasta. Em. pataljoonien lisäksi Reservin 37. Mekanisoituun prikaatiin kuului Moottoroitu jalkaväkipataljoona (Motorized Infantry Battalion). Verrattuna reservin 27.PsPr:ään ainoastaan minkäänlainen tykistöpatteri puuttui reservin 37. Mekanisoidusta prikaatista. Reservin 37. Mekanisoidun prikaatin mekanisoidun panssarijääkäripataljoonan ja moottoroidun jalkaväkipataljoonan koostumus oli aivan sama kuin vastaavien yksiköiden reservin 27.PsPr:ssä. Reservin 37. Mekanisoidun prikaatin kevyen panssarivaunupataljoonan koostumus erosi reservin 27.PsPr:n vastaavasta siinä, että se oli vajaa. Reservin 37. Mekanisoidun prikaatin kevyessä panssarivaunupataljoonassa oli vain 44 kpl:tta AMX-13 vaunua, kun taas reservin 27.PsPr:n ja vakinaisen 7.PsPr:n kevyissä panssarivaunupataljoonissa oli kussakin 53 kpl:tta AMX-13 vaunua; syy reservin 37. Mekanisoidun prikaatin kevyen panssarivaunupataljoonan vajaukseen oli yksinkertaisesti se, että Israelilla oli tuolloin yhteensä vain 150 kpl:tta AMX-13 vaunuja (kts. vaunujen tuonti Ranskasta edellä) ja vaunut menivät ensin 7.PsPr:lle ja sitten 27.PsPr:lle; 37. Mekanisoitu prikaatin sai ne vaunut mitä jäi jäljelle. Oleellisin ero kuitenkin (tykistöpatterin puuttumisen ja vajaan kevyen panssarivaunupataljoonan lisäksi) oli reservin 37. Mekanisoidun prikaatin Panssarivaunupataljoonan koostumus seuraavasti: A Psvkomppaniassa 17 kpl:tta M1 Super Shermaneita (M4A1 (76)W VVSS), B Psvkomppaniassa 17 kpl:tta M1 Super Shermaneita (M4A1 (76)W VVSS) ja C Psvkomppaniassa 17 kpl:tta M3 Shermaneita (M4A3 (75)W VVSS). Pataljoonan komentajalla (Battalion Commander) ja varakomentajalla (Executive Officer aka XO) oli M1 Super Shermanit (M4A1 (76)W VVSS). Näin ollen Psvpataljoonassa oli yhteensä 53 Sherman vaunua; 17 M50 + 17 M1 + 17 M3 + 2 M1 = 53 Sherman vaunua.

Näillä eväin Israeli Armored Corps (IAC) eli Israelin panssarijoukot olivat valmiita Operaatio Kadeshiin vuonna 1956.

Kommentit

AJ 22.6.2012 02:36 Vastaa lainauksella
Moi, Yllä olevan Israeli Armored Corpsin (IAC) lyhyt taustahistoria pähkinäkuoressa Suezin kriisiin saakka artikkelin lähdeluettelo on tässä:

Kirjareferenssejä ja suositeltavaa luettavaa (ei missään ranking-järjestyksessä):

Dan Horowitz ja Edward Luttwack; The Israeli Army (klassikko perusteos IDF:stä vuosilta 1948 - 1973)
Nethanel Lorch; The Edge of the Sword (loistava klassikkoteos vuosista 1947 - 1949 ja tietysti itsenäisyyssodasta 1948 - 49)
Chaim Herzog; The Arab Israeli Wars (Herzogin loputtomasti lainattu klassikkoteos)
Trevor Dupuy; Elusive Victory (huippuanalyysia tuutin täydeltä kaikista sodista ja kalustosta sekä myös rauhan periodeilta vuosilta 1947 - 1974, usein kehuttu parhaaksi dokumenttikirjaksi - tyypillistä Trevor Dupuyn huipputuotantoa)
David Eshel; Chariots of the Desert - The Story of The Israeli Armoured Corps (ehdottomasti yksi parhaista kirjoista, mitä IAC:sta on koskaan kirjoitettu)
David Eshel; Mid-East Wars: Israel's Armor in Action (Eshelia kompaktissa paketissa lyhyenä versiona)
John Mysczka; Israeli Military Vehicles - The First 50 Years 1948 - 1998 (käytännössä miltei kaiken kattava Israelin maakalustokirja - jokaisen IDF ja IAC mallarin "must" perusteos)
Dr. Yaacov Markovitzky; Machal - Overseas Volunteers in Israel's War of Independence (nimikin kertonee mistä on kyse, vuoden 1948 -49 itsenäisyyssodasta - mielenkiintoinen näkökulma vähemmän tunnetusta aspektista)
Yigal Allon; Shield of David: The Story of Israel's Armed Forces (kirjan nimi kertonee kaiken oleellisen)
Ze'ev Schiff; A History of the Israeli Army: 1874 to the Present (hyvä perusteos IDF:stä)
John Laffin; Arab Armies of the Middle East Wars 1948-73 (hyvä perusteos arabiarmeijoista, sisältää myös IDF:n kaluston)
Martin Van Creveld; The sword and the olive - a critical history of the Israeli defense force (hyvä klassikkoperusteos IDF:stä, sisältää myös arabien kaluston)
Gunther Rothenberg; The Anatomy of the Israeli Army: The Israel Defense Forces, 1948—1978 (kirjan nimi kertonee kaiken oleellisen, perusteos)
S.L.A. Marshall; Sinai Victory: Command Decisions in History's Shortest War, Israel's Hundred Hour Conquest of Egypt East of Suez, Autumn 1956 (legendaarisen ammattisotilaan näkemys sodasta israelilaisten puolelta, klassikkoteos)
Edgar O'Ballance; The Sinai Campaign of 1956 (kattava teos Suez kriisistä miltei tuoreeltaan sodan päättymisen jälkeen)
Moshe Dayan; Diary of the Sinai Campaign (nimikin kertonee mistä on kyse, vuoden 1956 sodasta ja Moshe Dayania ei tarvinne esitellä)
Muhammad Haykal; Qissa al-Suways - The story of Suez (egyptiläistä näkemystä Suezin kriisiin, myöskin paljon lainattu klassikkoteos)
Muhammad Haykal; Cutting the Lion's Tail: Suez Through Egyptian Eyes (toinen tuoreempi Haykalin klassikkoteos Suezin kriisistä Egyptiläisten vinkkelistä)
Avraham Adan; On Both Banks of the Suez (kenraalimajuri "Bren" Adanin muistelmat, IAC:n komentaja 1969 - 1974)
David Tal; The 1956 War: collusion and rivalry in the Middle East (hyvä perusteos Suez - Siinai 1956 sodasta)
Paul Gaujac; Suez 1956 (klassikkoteos ranskalaisten parojen touhuista Suezin kriisissä)
Derek Varble; The Suez Crisis 1956 (kattava teos kaikkien osapuolten vinkkelistä)
Steven Zaloga; Israeli Tanks and Combat Vehicles, Tanks Illustrated Nro 3 (vanhempi kuvakirja Israelin kalustosta - kuvat ok, sisältö vähän niin ja näin)
Steven Zaloga; Tank Battles of the Mid East Wars 1948 - 1973 (uudempi päivitetty kuvakirja Israelin kalustosta - kuvat ok, sisältö hieman parempi kuin aikaisemmassa)
Muhammad Kamal Abd al-Hamid; Ma'raka Sina wa Qanat al-Suways - The battle of the Sinai and the Suez Canal (mielenkiintoinen egyptiläinen näkemys Suezin kriisiin)
Kennett Love; Suez: The Twice Fought War (nimikin kertonee mistä on kyse, vuoden 1956 ja 1967 sodista - paljon lainattu klassikkoteos)
Sylvia K. Crosbie; A Tacit Alliance: France and Israel from Suez to the Six Day War (loistava opus Ranskan ja Israelin suhteista, asekaupoista, Suezin sodasta Kuuden päivän sotaan)
Andre Beaufre; The Suez Expedition 1956 (ranskalaiskenraalin muistelmateos Suezin sodasta, mielenkiintoinen aspekti)
Dr. Robert Manasherob; Lioness and Lion of The Line Volume 1 (kuvakirja M50 ja M51 Sherman tankeista - kuvat ok, sisältö vähän niin ja näin)
Robert Henriques; A Hundred Hours to Suez: An Account of Israel's Campaign in the Sinai Peninsula (vanhempi perusteos Suezin kriisistä, historian havinaa)
Hugh Thomas; Suez (brittien poliittinen vinkkeli Suezin kriisiin, avartava teos)
Ezer Weizman; On Eagles' Wings (ilmasotaa pilotin perspektiivistä)
Erskine B. Childers; The Road to Suez (kv-politiikan kannalta oleva ja kertova kattava teos Suez kriisistä kuin kaluston ja operaatioiden)
George W. Gawrych, The US Army Command and General Staff College, Combat Studies Institute; Key to the Sinai the battles for Abu Ageila in the 1956 and 1967 Arab-Israeli Wars (ehdottomasti yksi parhaista kirjoista, mitä IAC:n tietyistä taisteluista on koskaan kirjoitettu)
Thomas Gannon; Israeli Sherman (erinomainen teos Israelin Shermaneista)
Ahron Bregman; Israel’s Wars, 1947–93 (parhaita yleisteoksia Israelin sodista)

Lehti- ja artikkelireferenssit sekä muut lähteet (ei missään ranking-järjestyksessä):

Jaffa Centre for Strategic Studies, University of Tel Aviv; The Middle East Military Balance Almanacs
The US Army Command and General Staff College, Master of Military Art and Science Thesis; When David Became Goliah
Graham Watson and Ravi Rikhye; Operation Kadesh/Musketeer, Sinai/Suez 1956
Dr. Yahia Al Shaer; Israel Army and Egyptian Army participated in Sinai Suez War 1956
Eshel Dramit Ltd, Born in Battle Magazine; No: 4 The Edge of the Sword: IDF Armour
Eshel Dramit Ltd, Defence Update International; No: 67 IDF Combined Operations Part I
Eshel Dramit Ltd, Defence Update International; No: 69 IDF Combined Operations Part II
IDF Journal 4; "The Sinai Campaign - Thirty Years Later: The Battle for the Mitla Pass"
Strategic (July - August 1967):19; "Une Guerre Classique Moderne: La Guerre Israelo-Arabe"
Small Wars Journal; Flawed Policy and the Inevitability of Military Failure: The Anglo-French Suez Expedition of 1956
The Jersualem Post, 31 October 1986; "The Secrets of Mitla Revealed"
Military Review 58 (March 1978); "Israel's Defense Doctrine: Background and Dynamics"
Vasco Barbic, Military Modelling July 1984; Israeli Super-Sherman
Vasco Barbic, Military Modelling January 1986; Israel's Upgraded Shermans
Vasco Barbic, Military Modelling August 1986; Israel's Super Shermans
Vasco Barbic, Military Modelling September 1986; AMX-13 Part I
Vasco Barbic, Military Modelling October 1986; AMX-13 Part II
The Israel Defense Forces and Defense Establishment Archives (IDFA)
Israel State Archive (ISA)
Ben Gurion Archive (BGA)

Hyvää Juhannusta Kaikille! Parhain terveisin, AJ
Oot kyllä ihan kaheli, ei tuosta voisi tietopaketti enää paremmaksi muuttua!
PhantomII 22.6.2012 11:48 Vastaa lainauksella
No ni, siinähän sitä sulattelemista juhannukseksi - muutakin kuin makkaraa. Mukavaa näitä juttuja on lukea selkosuomeksikin, eikä aina tarvitse - lähinnä englannista - itsekseen käännellä. Siitä suuri kiitos. Sekä kuvista, joissa löytyy "normikuvien" lisäksi aina jotain uutta mielenkiintoista.

Hiukan kritisoisin kuitenkin artikkelin käsitettä rauhansopimus: Israelilla ei ole nykyäänkään rauhansopimusta kuin kahden arabivaltion kanssa ja ne ovat Egypti ja Jordania. Nämä rauhansopimukset ovat kirjoitettu vuosikymmeniä Itsenäisyyssodan ja monien muiden sotien (1967, 1970 ja 1973 jne.) jälkeen. Tämä on minusta ERITTÄIN tärkeä detalji tässä koko systeemissä. Muiden arabivaltioiden kanssa Israel on edelleen sotatilassa, vaikkakin aseleposopimuksia on kirjoitettu.

Olen yrittänyt saada kuvan no.95002 taaemman Willyksen numeroa näkyviin muissakin yhteyksissä, siinä onnistumatta. Harmi, koska vekotin on Tamiyan mallin alatyyppiä, eikä maskiin tarvitsisi tehdä oleellisia muutoksia. Tämän alatyypin IDF-Willyksistä ei oikein kuvia tahdo olla tyrkyllä, vaan lähes aina jeepit ovat ko. kuvan etummaisen auton alatyyppiä, jossa mm. maski on jo aikalailla erilainen.

Lopuksi vielä tosiaan AJ:lle kiitosta vaivannäöstä ja palaamme aiheeseen varmaan vielä monet kerrat. Hyvää Juhannusta kaikille kollegoille ja unohtakaa(?) mallit ainakin täksi illaksi! Jos pystytte.
AJ 22.6.2012 15:36 Vastaa lainauksella
Moi Samuli ja Phantom, Kiitokset positiivisista kommenteista!

Phantom, Nuo artikkelissa mainitut rauhansopimukset koskevat vain heti Israelin itsenäisyyssodan jälkeistä tilannetta vuonna 1949, jolloin Israeliin hyökänneet Egypti, Libanon, Jordania ja Syyria solmivat aselevon ja rauhansopimukset Israelin kanssa. Irakhan ei tuolloin solminut aselevosta huolimatta rauhansopimusta, mutta veti joukkonsa pois. Nämä solmitut rauhansopimukset menivat roskikseen Egyptin osalta heti Suezin sodassa 1956 ja Libanonin, Jordanian ja Syyrian osalta viimeistään 1967 sodassa. Olet aivan oikeassa, että tällä hetkellä Israelilla ei ole voimassaolevia rauhansopimuksia muuta kuin Egyptin ja Jordanian kanssa; mutta keskusteluja käydään Libanonin, Syyrian ja nyky-Irakin kanssa. Toivottavasti rauhansopimukset saadaan solmittua.

Tuon kuvan no. 95002 taaemman Willys jeepin numeroa ei voi missään kuvassa nähdäkään, koska sen konepellillä on lippu, jossa on tiettävästi Givati Samson's Foxes Badge eli Samsonin kettujen tunnus (badge); Samsonin ketut kuuluivat Palmachin 5. Givati Prikaatin 54. Tiedustelupataljoonaan. Yksikön tunnari oli kettu palavalla hännällä, joka seisoo miekan ja oliivinlehden päällä. Ko. Willys jeepin konepellillä on tiettävästi lippu Samsonin kettujen tunnuksella, joten jeepin rekkanumeron voi unohtaa. Tästä jeepistä olisi kyllä hienoa tehdä pienoismalli, mutta tuon kettu-tunnarin maalaaminen vaikka paperiin (josta voisi tehdä lipun) olisi kyllä melko haasteellinen rasti.

Toivottavasti tämä auttoi edes vähän. Parhain terveisin ja Hyvää Jussia toivottaen! AJ

PS Ohessa linkki Samson Foxes Badgen kuvaan: en.wikipedia.org/wiki/File:SF_badge.jpg
PhantomII 23.6.2012 11:23 Vastaa lainauksella
Kylläpä kyllä AJ, lippu ikävästi peittää rekkarin ko. jeepissä. Sen sijaa etumainen , siis eri alatyyppiä oleva jeeppi 3977-y, näkyy omissa kirjoissani vallan mainiosti molemmilta puolilta ja olisi näin hyvä mallailukohde, mutta tuo maski vaatisi sen verran raisua rusikointia, että lienee paras unohtaa asia. Lisäksi bensatankin täyttöaukko tulisi rakentaa korkkeineen jne.

Ulkomaisilla sivustoilla näkyy usein rekkareita laitetun täysin vääriin malleihin, jopa sellaisissa tapauksissa että lähdeaineistoa olisi ollut hyvin saatavilla. Ei hyvä! Tällainen mielestäni vähentää mallien arvoa sinänsä. Yksi esimerkki on juuri nuo Willys-jeepit. Muuten hieno mallailukohde saksalaisine aseistuksineen päivineen.
AJ 23.6.2012 14:40 Vastaa lainauksella
Moi Phantom, Joo, tuon etummaisen Willys jeepin rekkari on tosiaan tuo 3977-y; luulisi, että joku valmistaja valmistaa tuota maskia after market-lisäosana. Kuten sanoit, nämä IDF:n Willys jeepit ovat kerrassaan mainioita mallailukohteita. Parhain terveisin, AJ
Jotakin tällaista osasinkin jo odottaa. Mielenkiintoinen artikkeli, jota kuvat täydentävät hyvin.
Oikein hyvä artikkeli IDF:n panssareista kiinnostuneille ja varsinkin sen alkuvaiheista! kiitoksia!
AJ 25.6.2012 13:00 Vastaa lainauksella
Moi Miika ja Heikki, Kiitokset kannustavasta palautteesta!

Tarkoitus olisi tulevaisuudessa jatkaa tätä artikkelia lyhesti Suezin sodan päätapahtumilla IAC:n osalta ja sitten vaikka siirtyä Kuuden päivän rähinään 1967 ja Yom Kippur kähyyn 1973 sekä kenties vielä Libanonin konfliktiin 1982.

Mutta ilmeisesti joku ei ainakaan pitänyt artikkelista ja kuvista annetun kakkosen mukaan (ilman perusteluja tietysti), joten myös sekin pistää miettimään, että miksi edes näkisin vaivaa ja jakaisin sitä niin usein "huutamalla" peräänkuulutettua tietoa ja kuvia, jos niitä ei edes haluta.

Olen mielestäni jakanut tietoa ja kuvia hyvinkin auliisti tällä saitilla, mutta, mutta…nyt alan pikkuhiljaa yhä enemmän ymmärtää niitä saitin jäseniä, jotka eivät enää halua jakaa tietojaan (ja kuviaan) - "Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan" sanoo vanha sananlasku.

Parhain terveisin, AJ
PhantomII 25.6.2012 14:54 Vastaa lainauksella
Arvostelu, siis varsinkin negatiivinen, vaatii aina sanallista/kirjallista palautetta, koska tällöin arvostelija on erimieltä kuin artikkelin tai mallin esillepanija. Tuollaisia pelkkien (huonojen) pisteiden antajia ei tarvitse mitenkään noteerata. Toki ne laskevat arvosanaa käytännössä, mutta muuten niillä ei ole sinänsä mitään merkitystä?
AJ 25.6.2012 16:21 Vastaa lainauksella
Moi Phantom,

Olen täysin samaa mieltä, että negatiivinen palaute, vaatii aina sanallista/kirjallista perustetta.

Sinänsä minua ei hetkauta suuntaan jos toiseen pisteys, mutta oleellista siinä on se mitä se heijastaa saitista ja saitin jäsenistä.

Tällä hetkellä tämän saitin arvosteluperusteet kaikkien pienoismallien, kuvien ja artikkelien yms…suhteen eivät oikeasti nimittäin mittaa yhtään mitään. Toki joku mittari pitää olla eli skaala, siinä skaala 1-5 on aivan ok, mutta kun se ei tällä hetkellä todellisuudessa mittaa yhtään mitään, vaan heijastaa saitin jäsenien ja siten myös saitin mutu-tuntumaa, merkitsemättä yhtään mitään.

Kaikessa mittaamisessa täytyy olla objektiivisuus ja oikeudenmukaisuus läsnä, mittareiden pitää mitata mitattavia kohteita täyttäen reabiliteetti ja validiteetti vaatimukset; reabiliteetti = kuinka luotettava ja pysyvä mittari on sekä mittaustulosten pysyvyyttä ja johdonmukaisuutta ja validiteetti = mittarin pätevyys eli mittaako mittari tarkoitettua asiaa. Jokaisen lopputyön tai minkä tahansa kirjallisen dokumentaatiotuotoksen täytyy täyttää reabiliteetti ja validiteetti vaatimukset. Sama pätee minkä tahansa laitteen testaukseen oli kyseessä sitten kännykkä, tietokone, auto, panssarivaunu, lentokone yms…Myöskin samat reabiliteetti ja validiteetti vaatimukset pätevät työpaikkoihin ja työtehtäviin; työtehtävien mittaustulokset (esim. onko sovitut tavoitteet saavutettu) käydään läpi kehityskeskusteluissa. Kaikissa kouluissa (oli sitten kyseessä peruskoulu, lukio, ammattikoulu, ammattikorkeakoulu, yliopisto, korkeakoulu) on mittarit, joiden ainakin pitäisi täyttää reabiliteetti ja validiteetti vaatimukset ja sama pätee armeijaan yms…

Reabiliteetti ja validiteetti vaatimuksien täyttämiseksi täytyy olla: 1) Arvosteluskaala, esim. olemassaoleva 1-5 (mittari täytyy olla kaikilla sama), 2) Kaikkiin esiteltäviin pienoismalleihin sama kuvatilamäärä (kaikki ovat tasa-arvoisesti samalla viivalla eli mittari on sama; referenssit, artikkelit yms…ovat toinen juttu), 3) Arvostelunumeron 1-5 antajan on pakollista antaa sanalliset perusteet; numeroa ei voi antaa ilman sanallista perustetta (numero ilman perusteluja ei merkitse yhtään mitään, eikä oikeasti mittaa mitään), 4) Sanalliset arvostelut voi antaa ilman numeron antamista (tällöin saa ainakin selkeän sanallisen palautteen, joka ei vaikuta pisteytykseen) ja 5) Viikon mallin status riittää palkitsemisperusteeksi (ei tarvitse antaa lisää kuvatilaa, joka vääristää objektiivisuutta; omaan kuvakansioon voi lisätä lisäkuvia jos niin haluaa).

Tekisikö yllä olevat muutokset pienoismalli- ja muut arvostelut täysin objektiivisiksi ja oikeudenmukaisiksi, täyttäen reabiliteetti ja validiteetti vaatimukset? Ei, mutta ne tekisivät kaikki arvostelut huomattavasti objektiivisemmiksi, realistisemmiksi, tasa-arvoisemmiksi, oikeudenmukaisimmiksi ja ne täyttäisivät paremmin reabiliteetti ja validiteetti vaatimukset. Kaikki turhat eipäs-juupas keskustelut ja narinat arvosteluista jäisivät pois. Jos antaa alakvartiilista numeron 1 tai 1,5 tai 2 joutuu perustelemaan miksi sen antoi ja sama pätee yläkvartiiliin numeroihin 4 tai 4,5 tai 5.

Toki olisi paljon muutakin tehtävää, jos oikeasti halutaan päästä objektiivisiin, oikeudenmukaisiin mittareihin, jotka täyttävät reabiliteetti ja validiteetti vaatimukset, mutta tuossa nyt alkuun pohdiskeltavaa.

Parhain terveisin, AJ
PhantomII 25.6.2012 18:06 Vastaa lainauksella
Näin. Olen samaa mieltä, mutta lienee mahdotonta sivuston näillä resursseilla saada aikaan kaaviota, jolla arvostelut tehtäisiin, eli mitä tarkoittaa ja sisältää 1 tähti tai 4 tähteä arvostelussa. Mutta näillä mennään, eikä tosiaan mielestäni kannata kovin suurta turhautumista kokea tähtien suhteen. Jokainen hengeltään ja mieleltään aikuinen varmaan tietää, missä mennään.
TLE 26.6.2012 02:10 Vastaa lainauksella
Mahtava tietopläjäys, suuri kiitos AJ.

Tuosta Jeep jutusta hieman. Tuo kuvan etummainen jeep taitaa olla CJ-2A. Ko. mallin (y-3977) saa varmaan rakennettua Plus Modelin Jeep M38 konversio-sarjasta ja Tamiyan uudemmasta jeeppi-mallista (hieman OT, samasta konversio setistä saa tehtyä myös suomalaisen Suezilla käyttämän 1956/57 YK-jeepin).

Yksi kuvateksti pisti silmään, eli tuo "Meir" Sherman EL Arishissa vuonna 1949. Kuvassa on 47¤ keulapanssarilla oleva vaunu, kun Meir oli 56¤ rungolla. Oliko muuten niin että israelin panssarimiehet joutivat itse räjäyttämään "Tamar" vaunun. Vaunuun oli tullut tekninen vika, jota ei pystytty "kentällä" korjaamaan ja tulitaukosopimuksen vetäytymismääräys painoi päälle.
Kiitos, ihan pientä juttua et sitten tehnytkään! Nämä alkuvaiheen Israelin historian kähinät ovat jääneet minulla huonommalle opiskelulle. Kirjoittelusi ansiosta saattaa mennä joitain käsikirjastoni kirjoja uudelleen luettaviksi…

Aivan kuten mallienkin arvostelu (huono ilmaisu p.o. "pisteytys", lienee neutraalimpi), on tämä tähtien jakaminen aina VAIN mielipiteeseen perustuvaa. Toisaalta tämä homma voisi olla liiaksi urheilun tyyppistä, jos voittajat ratkaistaisi mittanauhalla ja sekundaattorilla ;-)

Koirat haukkuu ja karavaani kulkee…
AJ 26.6.2012 11:51 Vastaa lainauksella
Moi TLE ja Jukka,

Kiitokset kommenteista ja positiivisesta kannustuksesta!
TLE kirjoitti:
Tuo kuvan etummainen jeep taitaa olla CJ-2A.
Tuo kuvan etummainen jeeppi 3977-y on tosiaan Willys CJ-2A jeeppi; hyvä tarkka havainto.
TLE kirjoitti:
…tuo "Meir" Sherman EL Arishissa vuonna 1949.
Kiitos hyvästä havainnosta, TLE. Ko. valokuvassa ei todellakaan ole "Meir", vaan M4A3 vaunu 47° rungolla Haifassa 1949 paraatissa itsenäisyyssodan jälkeen. Moka on täysin minun, kun aamuyöllä kiireesti sähläsin valokuvien kera - alunperin olin numeroinut stoorin kuvat järjestykseen noin 100+ jo esikarsittua valokuvaa ja jouduin kiireessä plokkaamaan niistä jotain, joten kuvat ja tekstit menivät varmasti jossain kuvissa sekaisin. "Meiristä" on olemassa noin viisi kuvaa ja mielestäni minulla on ne kaikki; kuvat ovat kaikki melko huonotasoisia ja yhdessä kuvassa ovat "Tamar", Cromwell ja "Meir". "Meir" oli M4A2 Sherman VVSS 56° rungolla, kuten artikkelissa kirjoitin, laitan aidon "Meirin" valokuvan tuon virheellisen kuvan tilalle. Kiitos hyvästä havainnosta.
TLE kirjoitti:
Oliko muuten niin että israelin panssarimiehet joutivat itse räjäyttämään "Tamar" vaunun. Vaunuun oli tullut tekninen vika, jota ei pystytty "kentällä" korjaamaan ja tulitaukosopimuksen vetäytymismääräys painoi päälle.
Näin juuri kävi, "Tamarista" irtosi toinen tela matkalla El Arishin lentokentältä eteenpäin (lähellä lentokenttää) ja ilman työkaluja miehistö ei onnistunut yrityksistä huolimatta saamaan sitä paikalleen, joten he räjäyttivät "Tamarin". Mielenkiintoiseksi "Tamarin" tekee fakta, että se jäi vuosikymmeniksi Siinaille ruostumaan.
Jukka Purhonen kirjoitti:
Kiitos, ihan pientä juttua et sitten tehnytkään!
Tämä on se supistettu versio, mutta hyvä näinkin. Tästä olisi tarkoitus jatkaa vielä nuo tärkeimmät varsinaiset taistelut Siinailla 1956 tulevaisuudessa; ne olivat mielenkiintoisia ja muokkasivat merkittävästi IAC panssaridoktriinia jo paljon ennen Talia; itse asiassa Tal kopio lähes kaiken Uri Ben Arilta.
Jukka Purhonen kirjoitti:
Kirjoittelusi ansiosta saattaa mennä joitain käsikirjastoni kirjoja uudelleen luettaviksi…
Useissa lähdekirjoissa on paljon virheitä juuri IAC:sta Suezilla, mikä on toisaalta inhimillistä mm. olin pettynyt Manasherobin kirjaan; kuvat ovat ok, mutta sisältö täynnä virheitä. Kuvakirjoina hyvien valokuvien puolesta voi lämpimästi suositella Zalogan molempia kirjoja samoin kuin em. Manasherobin kirjaa, mutta historiallisen sisällön puolesta ne voi miltei käytännössä unohtaa kokonaan.

Näinhän se on, että koirat haukkuu ja karavaani kulkee…
PhantomII kirjoitti:
Jokainen hengeltään ja mieleltään aikuinen varmaan tietää, missä mennään.
Täysin samaa mieltä näin se juuri on. Tosin syyllistymme kaikki itsepetokseen, kun hyväksymme virheelliset arvosteluperusteet, mutta c'est la vie.

Parhain terveisin, AJ
TLE 26.6.2012 15:48 Vastaa lainauksella
Linkkien sivuilla lisää IDF 1948 jeeppi kuvia. Ja on siellä suomi-matskuakin, jotka liittyy Israelin itsenäisyyssotaan.

www.pkymasehist.fi/phpBB2/viewtopic.php?f=34&t=12936&st=0&sk=t&sd=a

www.pkymasehist.fi/phpBB2/viewtopic.php?f=67&t=3619&start=0
AJ 26.6.2012 17:26 Vastaa lainauksella
Moi TLE,

Hyvät linkit nuo Pohjois-Kymenlaakson Asehistoriallinen Yhdistyksen sivut. Minulla on nuo samat IDF:n jeeppivalokuvat, mitä saitilla linkeissä näkyy, valitettavasti ne eivät mahtuneet artikkelin referenssivalokuviin. Tuossa ekan linkin valokuvissa ensimmäinen jeeppi on Palmachin, todennäköisesti Negev Beastien, mutta voi olla myös komppania seitsemän jeeppi, toinen jeeppi, 4062y, on Dayanin 89. Kommandopataljoonasta 8. Panssariprikaatista, kolmas kuva on Palmachin, todennäköisesti Harelin prikaatin, Dodgeista, jonka olen laittanut jo referenssikuviin ja viimeinen jeeppikuva on Negev Beastien, siis tuo kuva missä kaveri tähtäilee yläilmoihin MG34:llä. Toisen linkin ainoa jeeppikuva on aivan itsenäisyyssodan alkupäiviltä, ko. todennäköisesti Palmachin taistelijoita, joita kutsuttiin Machaleiksi eli ulkomailta tulleet vapaaehtoiset ja maahanmuuttajat, mm. Suomesta, Ruotsista, Norjasta, Tanskasta, Irlannista jne…useat heistä kaatuivat ensimmäisessä taistelussaan Latrunissa. Sekalaista aseistusta hemmoilla, jeepissä Bren, yhdellä M1 Thompson ja neljällä näyttäisi olevan Suomi KP/-31:t. Parhain terveisin, AJ
En ole vielä koko stooria lukenut, mutta tätä pitää nautiskella pieninä paloina. Täällä nousee hattua korkealle. Jatkoa odotellessa.
PhantomII 28.6.2012 10:48 Vastaa lainauksella
Tuo usein kuvassa näkyvä IDF:n Willys 4062-y, Itsenäisyyssodan ajalta, olisi tosiaan siis toteutettavissa jonkin muunnossarjan vermeillä? Jaaha, pitääpä katsella.

Valmiit tunnarit löytyvät ko. jeeppiin Verlindenin arkilta no.155, jos jotakuta kiinnostaa. Ulkomaisilla saiteilla näkyy Tamiyan perus-Willyksiä rakennetun IDF:n jeepeiksi ja käytetyn näitä nimenomaisia tunnareita, mikä siis on väärin, koska jeeppi on eri alatyyppiä.

Verlindenin arkki 155 on täynnänsä siirtokuvia IDF:n vaunuihin ja muihin ajopeleihin ainakin vuosilta 1948-1973. Ikävä puoli arkilla on se, että minkäänlaisia ohjeita tämän "runsaudensarven" käyttöön ei tule eli aiheesta kiinnostunut saa viettää tovin jos toisenkin kirjallisuuden ja netin äärellä hakiessaan valokuvia laitteista, joissa mahdollisesti näitä nimenomaisia ajoneuvokohtaisia tunnuksia on käytetty. Mutta kyllä niitä vain löytyy kuin löytyykin.
AJ 28.6.2012 13:02 Vastaa lainauksella
Moi Mika, Kiitos positiivisesta palautteesta. Uskallan väittää, että osaa artikkelissa esilletuotua tietoa ei löydy mistään kirjallisesta lähdemateriaalista ja että sen etsimiseen ja varmistamiseen vierähti paljon aikaa (pari vuosikymmentä).

Moi Phantom, Ilmeisesti tuo Verlindenin dekaaliarkki 155 on hyvä. Minullakin on muutamia israelilaisia kalustosiirtokuva-arkkeja, muistaakseni Bisonin? ja ongelma niissä puolestaan on se, että ne ovat pääosin Centurion vaunuille sekä niistä tehdyille panssaroiduille miehistönkuljetus/pioneerivaunuille, kuten Nagmachon, Nagmashshot, Puma ja Nakpodon. Jotta niistä saa edes jotenkin järkeviä tunnareita puolitelavaunuihin, niitä joutuu ns. leikkaamaan, yhdistämään ja liimaamaan - älytön räpellysduuni pikkuisten dekaalien kanssa. Pitänee varmaan hankkia tuo Verlindenin arkki - hyvä vinkki, kiitos siitä.

Parhain terveisin, AJ
PhantomII 28.6.2012 19:57 Vastaa lainauksella
Ollos hyvä AJ. Näillä Bisonin aikaisemmilla arkeilla oli myös tuo sama "vika" eli ohjeita dekaalien käyttöön oli kyllä, mutta melko sekavat sellaiset. Nyt Bison Decals on julkaissut kolme uutta arkkia IDF-vehkeille. Arkeilla on hyvät ohjeet vaunukohtaisille merkinnöille ja arkeilla pääsee jo mukavasti etenemään IDF:n Shermanien mallailussa. Ekalla näistä uusista 1967-arkeista on muutamat tunnarit myös M7 Priestille.

Netissä näin - taisi olla juuri Bisonin saitilla - juttua libanonilaisista Sherman-dekaaleista. Mittakaava on 1/35 ja nepä näyttivät mielenkiintoisilta kerrassaan. Joku britti-hemmo niitä kai tuottaa. Toivottavasti kuullaan näistäkin arkeista laajemmaltikin vielä.
toivonen 28.6.2012 20:59 Vastaa lainauksella
Moikka ja kiitos! Melkonen paketti… Mikan kanssa olen samalla linjalla: pienina palasina sulattelen.

kuvan #8 kuvatekstiin pieni analistinen tarkennus.
"Itsenäisyyssodan H39 Hotchkissejä, M3 puolitelavaunuja ja modifikoituja M3A1 White Careja 82. Psvpataljoonasta 8. PsPr 1948"
Etualan puolitela on sukua M5/M9. International Harvesterin tekele, jossa pyoreat takakulmat, tuulilasipanssarin peitelaput sisapuolella, littanat etulokarit jne.
(samanlainen M5/M9 myos kuvaliitteen kuvissa 8, 10, 18, 20, 27 ja 28)

t. pekka

ps. piipahdan 10-12.6. israelissa pikaisella museoturneella ja artikkelisi kay mita mainioimmasta tunnelman lataajasta…
AJ 28.6.2012 23:59 Vastaa lainauksella
Moi Pekka,

Kiitos positiivisista kommenteista! Hyviä havaintoja, kiitos niistä! Kuvassa #8 on tosiaan M5.

International Harvester Companyn valmistama M5 oli käytännössä samanlainen kuin Autocarin, Diamond T:n ja Whiten valmistamat M3:t. Ne oleelliset erot IHC:n valmistamilla M5:lla ja A:n/DT:n/W:n valmistamilla M3:lla ovat juuri nuo mainitsemasi pyöreät takakulmat, kulmikkaat littanat etulokarit ja paksumpi tuulilasipanssari 16mm M5:ssä ja 12,7mm M3:ssa sekä ylipäätään paksumpi panssarointi M5:ssä 8mm vs 6,35mm M3:ssa.

IHC:n valmistama M9 puolestaan oli lähinnä pidennetty versio A:n/DT:n/W:n valmistamasta M2:sta pyöreillä takakulmilla ja kulmikkailla littanoilla etulokareilla. Itse asiassa M9:iä ei valmistettu lainkaan, koska ne päivitettiin heti valmistuksen alkaessa M9A1:ksi.

Kuvaliitteen kuvassa 8 on M5:ia, kuvassa 10 on M5, kuvassa 16 on M5, kuvassa 18 on M5, kuvassa 20 on M5, kuvassa 27 on M5:ia, kuvassa 28 on M9A1 ja kuvassa 34 on M9A1.

Kiitokset vielä hyvistä havainnoista ja hyvää ja hauskaa reissua Israelin puolelle!

Parhain terveisin, AJ

Moi Phantom,

Kiitti taas dekaalivinkeistä; täytyy tutustua noihin Bisonin uutuuksiin.

Parhain terveisin, AJ
AJ 29.6.2012 13:39 Vastaa lainauksella
Moi, Lisäys ja täsmennys vielä Israelin puolitelavaunuihin määrien ja tyyppien osalta.

Israel onnistui hankkimaan vuoden 1948 aikana n. 300 kpl:tta M2 (kaikki variaatiot) ja M3 (kaikki variaatiot) erittäin huonokuntoista (demilitarisoituja - reikiä leikattu panssarointiin) puolitelavaunua Italiasta ja Filippiineiltä.

Vuoden 1949 loppuun mennessä Israel onnistui hankkimaan n. 200 kpl:tta lisää M2 (kaikki variaatiot), M9A1, M4A1 (81mm heitinpuolitelavaunu), M14 (2 x 0.50 BMG SPAA eli ilmatorjuntapuolitelavaunu) ja M16 (4 x 0.50 BMG SPAA eli ilmatorjuntapuolitelavaunu) puolitelavaunuja Italiasta USA:n entisen Viidennen Armeijan (ex-5th Army) ylijäämävarikolta (surplus depot).

Ensimmäisen konsignaatiokaupan yhteydessä Ranskan kanssa vuonna 1954 Israel onnistui hankkimaan n. 150 kpl:tta M3 (kaikki variaatiot) puolitelavaunua.

Vuonna 1956 Shimon Peresin järjestämien asekauppojen yhteydessä Israel sai n. 200 kpl:tta kunnostettuja M3/M5/M9 sarjan (pääosa M3:n ja M5:n kaikkia variaatioita) puolitelavaunua.

Vuoden 1956 sotaa varten Israelilla oli operatiivisessa käytössään noin 600 kpl:tta M2 (kaikki variaatiot), M3 (kaikki variaatiot), M5 (kaikki variaatiot), M9A1, M4A1 , M14 ja M16 puolitelavaunua; joidenkin arvoiden mukaan jopa tuo maksimimäärä eli n. 850 kpl:tta puolitelavaunua. Mutta vaikka Israelilla olisikin ollut vielä koko maksimimäärä noin 850 kpl:tta puolitelavaunua hallussaan, niin realistisesti niistä ainostaan tuo n. 600 kpl:tta olisi ollut käyttovalmiina Operaatio Kadeshia varten. Lopuista noin 250 kpl:sta puolitelavaunuista suurin osa (käytännössä romuja) olisi ollut varaosia ehjiin puoliteloihin ja loput eri huolto- ynnä korjausvaiheissa pois operatiivisesta käytöstä.

Parhain terveisin, AJ
PhantomII 29.6.2012 20:53 Vastaa lainauksella
IDF:n puolitelavaunut, joissa oli it-varustus oli aseistettu American Maxson tornilla ja kahdella 20mm Hispano-Suiza HS-404-tykillä. Tämä tulee ottaa huomioon, jos vaikka Tamiyan mallista pukkaa intoa väkertää IDF:n vaunu. Voipi olla, että myös alkuperäisiä amerikkalaisia .50-kaliberisia konekiväärejä (vrt. Tamiya) oli käytössä, mutta aito israelilainen konversio oli siis tämä kaksi 20 millistä alkuperäisen neljän .50 kaliberisen sijaan.

Edesmennyt ja parjattu A.E.F. Designs valmisti todella paljon erilaisia IDF-konversiosarjoja. Laatu taisi olla tuo legendaarinen "paras (ja ainoa) markkinoilla oleva", mutta nyt ei toistaiseksi taida kovasti IDF:n konversioita mallareille olla tarjolla ylipäätäänkään. Harmi. Tuollainen TCM-20-sarja - esimerkiksi - oli ko. firman listoilla katkeraan loppuun asti.
AJ 30.6.2012 00:45 Vastaa lainauksella
Moi Phantom,
PhantomII kirjoitti:
IDF:n puolitelavaunut, joissa oli it-varustus oli aseistettu American Maxson tornilla ja kahdella 20mm Hispano-Suiza HS-404-tykillä.
Nuo ovat melko tyylikkäitä pelejä. Maxson tornilla ja kahdella 20mm Hispano-Suiza HS404-tykillä varustettuja M3 puoliteloja, joita israelilaiset kutsuivat TCM-20 ilmatorjuntapuolitelavaunuiksi käytettiin menestyksekkäästi -67 ja -73 sodissa; niitä ei ollut vielä Suez - Siinai sodassa vuonna 1956, joten Israel käytti noita M14 ja M16 it-puoliteloja. Valitettavasti A.E.F. Designs ei tosiaan enää tarjoa TCM-20 sarjaa.
PhantomII kirjoitti:
Edesmennyt ja parjattu A.E.F. Designs valmisti todella paljon erilaisia IDF-konversiosarjoja. Laatu taisi olla tuo legendaarinen "paras (ja ainoa) markkinoilla oleva"
Totta!

Jotain A.E.F. Designsin IDF:n konversioita saa ilmeisesti? vielä täältä: www.aefdesigns.com/Israile_Images/Israeli_Armor.htm Samoin sieltä saa vielä? jotain Egyptin ja Syyrian konversiosarjoja: www.aefdesigns.com/Arab_Images/Egypt_Armor.htm

Tosin A.E.F. Designsin saitti on viimeksi päivitetty 16.1.2012 "Last Updated on January 16, 2012". Joten en tiedä saako sieltä tilattua enää mitään.

Parhain terveisin, AJ
PhantomII 30.6.2012 11:37 Vastaa lainauksella
Joo. Tuota, olen muutaman kerran tehnyt putiikin kanssa kauppaa ja viimeisellä kerralla taisi mennä noin 1 vuosi ennenkuin sain maksetun tilaukseni ja siihenkin vaadittiin melko kovia uhkauksia, jotta tilaus tosiaan tuli viimein. Kaveri valitteli henk.kohtaisia ongelmia ja pian firma ilmoittikin lopettavan toimintansa.

Noihin puolitelavaunuihin löytyi kaikkea kivaa A.E.F. Designsin tarjonnasta plus kaikki muut herkut mitä oli tarjolla. Mainita voisi vaikkapa Tiran-5-vaunujen konversion, jossa koko takakansi on jo erilainen johtuen moottorivaihdoksista ja tietty nuo arabivaunujen konversiosarjat myös.

IDF-konversioita saa toki muiltakin mallifirmoilta, tosin hinnat (ja laatu?) ovat sitten aivan eri luokkaa, eikä näiden firmojen tarjonta ole enää niin monipuolista. Parempia aikoja odotellen…
AJ 1.7.2012 11:34 Vastaa lainauksella
Moi Phantom,
PhantomII kirjoitti:
…viimeisellä kerralla taisi mennä noin 1 vuosi ennenkuin sain maksetun tilaukseni ja siihenkin vaadittiin melko kovia uhkauksia, jotta tilaus tosiaan tuli viimein. Kaveri valitteli henk.kohtaisia ongelmia ja pian firma ilmoittikin lopettavan toimintansa.
Tuo vuoden odottelu maksetuista tavaroista ei kuulosta kovin mukavalta. Kertomukseesi viitaten lienee parasta olla tilaamatta enää mitään sieltä, nähtävästi firma ei ole toiminnassa huolimatta noista saittimainoksista.
PhantomII kirjoitti:
Noihin puolitelavaunuihin löytyi kaikkea kivaa A.E.F. Designsin tarjonnasta plus kaikki muut herkut mitä oli tarjolla. Mainita voisi vaikkapa Tiran-5-vaunujen konversion, jossa koko takakansi on jo erilainen johtuen moottorivaihdoksista ja tietty nuo arabivaunujen konversiosarjat myös.
Totta, yrityksellä oli kaikkea kivaa tarjolla; kuolasin joskus tarjolla ollutta konversiosarjaa M20 Diamond T 980 vetorekkaan (muistaakseni Monogramin rekka pohjamallina) M9 Rogers trailerilla, mutta sekin sarja on kadonnut aikaa sitten.
PhantomII kirjoitti:
IDF-konversioita saa toki muiltakin mallifirmoilta, tosin hinnat (ja laatu?) ovat sitten aivan eri luokkaa, eikä näiden firmojen tarjonta ole enää niin monipuolista. Parempia aikoja odotellen…
Juuri noin, yhtä sun toista on tarjolla, mutta hinnat ovat korkeat eikä laadusta tiedä. Parempia aikoja pitää tosiaan odottaa. Parhain terveisin, AJ
Jonkka 29.1.2016 18:45 Vastaa lainauksella
AJ kirjoitti:
Kaikessa mittaamisessa täytyy olla objektiivisuus ja oikeudenmukaisuus läsnä, mittareiden pitää mitata mitattavia kohteita täyttäen reabiliteetti ja validiteetti vaatimukset; reabiliteetti = kuinka luotettava ja pysyvä mittari on sekä mittaustulosten pysyvyyttä ja johdonmukaisuutta
Lainasanojen käyttö on hieno asia mutta kielenhuoltonatsina toivoisin näkeväni ne oikein kirjoitettuna,
ts. reliabiliteetti.

Sitten itse asiaan eli sekä tässä että Antin F-4:n kommentoinnissa käytyyn keskusteluun (malli)arvosteluista. Luulisin että siitä olisi sivuston historian aikana jo keskustelu mutta en ole vielä löytänyt kuin palauteosiossa olevan yhden ainoan - mutta pitkän - ketjun aiheesta. Pitäisikö keskustelua herätellä uudestaan, olisiko uusia näkökulmia? Ainakin itse kaipaisin Tomin näkemystä siitä, millä perusteilla nykyiseen arvostelujärjestelmään on päädytty.
AJ 29.1.2016 18:59 Vastaa lainauksella
Moi Jonkka, Valitettavasti kielipuolisena ja useasti pikaisesti muun touhun ohella (nytkin teen töitä samalla) kirjoittaessa virheitä oikeinkirjoitukseen sattuu, pahoittelen asiaa. Enkä ole valitettavasti n. 4 vuoden jälkeen huomannut korjata asiaa. Kiitos, että korjasit asian. Tässä artikkelin yhteydessä on turhaa puida nykyistä arvostelujärjestelmää, koska ongelmat ovat yhä samat kuin neljä vuotta sitten. Parhain terveisin, AJ