Pienoismallit.net

Tehdasvierailu Emekille

Raskasta kalustoa pieneksi puristettuna

Tämä artikkeli on suomalainen versio englantilaiseen Truck Model World-lehteen kirjoittamastani artikkelista. Lehtiartikkeli julkaistaan kevään 2010 aikana, mutta päätoimittaja antoi luvan julkaista suomenkielisen version yhdessä valitsemassani suomalaismediassa jo etukäteen.

Truck Model World on pelkästään raskaan kaluston pienoismalleihin keskittynyt aikakauslehti, joka ilmestyy Englannissa 12 kertaa vuodessa. Noin kymmenen tuhannen kappaleen kuukausittainen levikki jakautuu ympäri maailman.


Lapsuudessani Emekin rekat olivat kovin juttu mitä meidän hiekkalaatikollamme oli nähty. Pieneen poikaan iskivät oikean näköiset, esikuvaansa tarkasti noudattavat rekat paljon paremmin kuin yksinkertaiset , riemunkirjavat kuorma-autoa etäisesti muistuttavat lelut. Myöhemmin raskaan kaluston pienoismalliharrastus vei mukanaan – ehkä juuri lapsuuden leikeistä johtuen – ja huomasin ”emekkiläisten” olevan myös harrastajien ja keräilijöiden suosiossa eikä syyttä. Mielenkiintoiset aiheet sekä ällistyttävän tarkka detaljointi sytyttävät muutkin kuin leikki-ikäiset. Perheellisenä olen saanut nähdä myös, että näiden leikkimistä kestävien muovirekkojen viehätys on säilynyt sukupolvesta toiseen. Oli siis aika mennä pintaa syvemmälle. Päätin selvittää minkälainen oikeastaan on näiden suosittujen autojen historia ja nykypäivä. Parhaiten se selviää tutustumalla Emekin tehtaaseen - Suomen ainoaan pienoismallitehtaaseen!

Tarina alkaa E:llä

Esko Mäenpää perusti yrityksen vuonna 1981 Nummelassa. Hän oli pitkään työskennellyt suomalaisen muoviteollisuuden parissa ja toiminut yhtenä pioneereista sen kehittämisessä jo 60-luvulta asti, jolloin monet toimintatavat kehitettiin itse kokeilemalla ja virheistä oppimalla. Mäenpää teki aluksi muotteja henkilöautoleluja valmistavalle yritykselle. Kun idea oman yrityksen perustamisesta oli kirkastunut, hän lupasi silloiselle työnantajalleen ettei astuisi heidän varpailleen vaan alkaisi valmistaa malleja raskaasta kalustosta. Alkuaikoina yritys valmisti myös muun muassa muovisia taloustarvikkeita, mutta samalla valmisteltiin ensimmäisen mallin eli 2-sarjan Scanian julkaisua. Mallin referenssit hankittiin mittaamalla oikeasta autosta sillä tuohon aikaan ei auton valmistajilta esikuvatietoa saanut. Mittakaavaksi valikoitui 1/25 aivan sattumalta. Se vaikutti sopivan kokoiselta – ei liian isolta eikä liian pieneltä. Lopulta oli aika marssia Scanialle valmis sora-auton malli kainalossa. Vastaanotto oli sekä hämmästynyt, että myönteinen. Ensimmäinen Emek-malli oli valmis kauppoihin.

Aloittavan yrityksen vauhti kiihtyy

Sittemmin yritys siirtyi valmistamaan pelkkiä raskaan kaluston leluja muun tuotannon jäädessä pois. Pian nähtiinkin jo pressurekka sekä umpikorinen puoliperäyhdistelmä. Valikoima lisääntyi myös Lännen - kaivurilla ja myöhemmin nähtiin Scanian lisäksi ensimmäiset Volvot mallistossa. Suurimpana hittinä Emekin väki pitää yksimielisesti tukkirekkaa. Julkaisuaan seuraavan joulun alla malli myytiin nopeasti loppuun kaupoissa ja asiakkaat alkoivat ottaa yhteyttä suoraan tehtaaseen saadakseen himoitun mallin pukin konttiin. Sitkeimmät ajoivat Keski-Suomesta tehtaalle päivää ennen joulua hakemaan omansa.

Korkeaa teknologiaa ja ihmisen kosketusta

Yritys on erittäin omavarainen ja suomalaisuusaste on hyvin korkea. Suunnittelu, muottien valmistus, valutyöt, mallien kokoaminen, maalaus ja pakkaaminen myyntipakkauksiin hoidetaan kaikki kotimaisin voimin nykyisellä Nummi-Pusulan tehtaalla. Suunnittelu alkaa ideoimalla seuraava myytävä tuote. Harkinta on tehtävä pienillä ja kilpailluilla markkinoilla huolellisesti. Yleensä uusi tuote saa alkunsa autovalmistajan tekemästä kasvojenkohotuksesta oikeaan malliin. Kun idea on kypsynyt, aloitetaan varsinainen suunnittelutyö ja valmistetaan prototyyppi. Kun prototyyppi on todettu toimivaksi, suunnitellaan muotit. Nykyään muottien suunnittelutyö tehdään tietokoneella ja apuna käytetään autovalmistajilta saatavia 3D-kuvia ja mittapiirroksia. Näiden avulla muodot saadaan tarkasti vastaamaan esikuvaansa. Kun tarvittavat osat on suunniteltu, alkaa muottien valmistaminen. Nykyaikaisia menetelmiä kuten kipinätyöstötekniikkaa käyttämällä valmistetaan injektio- eli ruiskupuristevalussa tarvittavat erittäin kestävät teräsmuotit. Eniten käytetyillä muoteilla on valmistettu jo miljoonia osia, kertoo suunnittelutyöstä vastaava Teppo Mäenpää. Vaikka muotit valmistetaan omin voimin, se on melko hinnakasta puuhaa ja virheen varaa ei tässä vaiheessa ole. Kun muotit ovat valmiit, voidaan osien valaminen aloittaa. Valmistusprosessi on nykyaikaisten koneiden ansiosta hyvin pitkälle automatisoitua ja seuraavan kerran ihmiskäsi puuttuukin peliin vasta mallin kokoamisvaiheessa. Kiinteästi liitettäviä osia ei nykyaikana enää liimata toisiinsa vaan työhön käytetään ultraäänihitsausta. Noin sekunnissa kaksi osaa liitetään yhteen tätä tekniikkaa käyttämällä, jolloin säästytään liiman kuivumisajan odottelulta. Työ on lisäksi erittäin siistiä ja kiinnityksestä tulee pitävä. Erilaiset liikkuvat osat kiinnitetään varta vasten suunniteltuja työkaluja käyttäen, jolloin työ on tältäkin osin sujuvaa, tarkkaa ja nopeaa. Siinä missä pienoismallari rakentaa puoli vuotta yhtä rekkaa, saattaa kokoamislinjalla työskentelevä kokoaja saada tuhansia malleja valmiiksi tässä ajassa! Mikäli osaan tarvitsee tehdä merkintöjä, astuu kuvaan mukaan Tampo-paino. Kyseessä on koneellinen leimasin, jonka avulla on mahdollista tehdä lähes mikroskooppisen tarkkoja merkintöjä nopeasti ja juuri haluttuun kohtaan. Yhden merkinnän tekoon ei silti mene muutamaa sekuntia kauempaa. Käytössä on myös foliopaino, jota käytetään, kun halutaan saada aikaan vaikkapa kromia jäljittelevää pintaa. Lopulta valmis malli pakataan joko kutistemuoviin tai pahvipakkaukseen ja näin on Emek-malli valmis lähtemään maailmalle.

Monenkirjavaa kalustoa

Kun tutustuu tehtaan näyttelytilassa oleviin malleihin, joita sinne on kerätty vuosien saatossa, voi heti ensi vilkaisulla todeta, että lelukaupan hyllyllä olevat rekat ovat vain jäävuoren huippu. Vitriinejä ja pöytiä täyttävät mitä erilaisimmissa värityksissä olevat kuorma-autot ja rekat. Yritys on valmistanut lukuisia malleja yritysten toivomin maalauksin ja merkinnöin esimerkiksi liikelahjoiksi ja myyntiin eri markkina-alueille. Vierailumme aikana Esko Mäenpää valitsi sopivaa vaaleanpunaisen sävyä Englantiin lähtevään autoerään. Nämä autot tulevat osaksi paikallisen rintasyöpäsäätiön toimintaa. Moni keräilijä varmasti haluaisi kokoelmiinsa näitä harvinaisuuksia, mutta kaikkia malleja ei yrityksellä itselläänkään ole enää tallessa – sen verran paljon erilaista kalustoa on tehtaalta vuosien varrella virrannut. Toisaalta tämä ei ole mikään ihme, sillä reilun kymmenen hengen voimin toimiva yritys tuottaa reilut 70 000 autoa vuodessa.

Emek kulkee ajassa mukana

Emek tarjoaa tulevaisuudessakin laadukkaita, kestäviä ja suomalaisella työllä valmistettuja malleja niin leikki-ikäisille kuin varttuneemmillekin harrastajille. Mallit ovat esikuvalleen uskollisia ja mallistosta löytyykin usein se oma lempiauto merkkiuskollisimmallekin. Aidon näköiset mallit ovat myös toiminnallisia. Pienet toiminnot, kuten nostettava teli tai kippaava lava antavat pikku rekkakuskin mielikuvitukselle tilaa leikkiä. Perheyritys on pysynyt hyvin ajan hermoilla. Kun esikuvien valmistajat eli Scania, MAN tai Volvo julkaisevat uuden mallin markkinoille, on Emek reagoinut myös tarjoamalla vastaavan mallin 25 kertaa pienempänä. Autokalustosta on poikettu vain muutaman kerran, 80-luvun lopulla valmistamalla malli Lännen - kaivurista ja 2000-luvulla julkaisemalla Ponsse - metsäkoneen malli. Molemmat ovat yhä tuotannossa. Uusia ideoita kehitellään myös jatkuvasti ja päivänvalon ovat nähneet myös säiliöauto, takalaitanostimella varustettu jakeluauto, lumiaura sekä lavettiperävaunu. Prototyyppivaiheeseen oli vieraillessamme edennyt uutuus, koukkulaitteella varustettu alusta, joka myöhemmin tultaneen näkemään edustettujen automerkkien varusteena.

Kun olin sinun ikäisesi…

Yli 20 vuotta on kulunut siitä, kun hiekkalaatikolla ajettiin lähes yötä myöten sorakuormia. Kuljettajat ovat vanhentuneet ja vaihtuneet, mutta kuten oikeassakin elämässä, kalusto modernisoituu, valikoima lisääntyy ja uusia toimintoja kehitellään kuljettajan toimia helpottamaan. Yksityiskohtaiset mallit ovat säilyttäneet viehätysvoimansa ja jopa lisänneet sitä. Näyttäisi, että nykyajan kuskeilla asiat ovat niin paljon paremmin.

Kommentit

Sunbeam 21.4.2010 21:20 Vastaa lainauksella
…Emekit on kyllä vaikuttavia…
Hieno artikkeli. Oikein mielenkiintoista luettavaa. Toivotaan, että yritys pysyy pystyssä vielä pitkään ja suomalaisessa omistuksessa.
Hieno juttu :)
pampula 21.4.2010 22:28 Vastaa lainauksella
tuon Emekin naapurissa tuli oltua hoidossa nassikkana..ja..TIETENKIN Emekein rekoilla+muilla leikkien päivästä toiseen.. =) ja tuli sitä tuol tehtaallakin käytyä joskus..ihmettelemässä et miten ne rekat+muut ssyntyy..tuttavan äiti on kai siel töissä.. =) ja "lapsettais" ostaa Emekin lavetti+vetuli yhdistelmä.. =)
Olipas mielenkiintoinen esitys. Kas kun en ole rekkamiehiä, niin tämä Emek on ollut meikäläiselle vähän niinkuin
pimennossa. Mukava tietää että Suomessa on huippuluokkaa olevaa pienoismallituotantoa.
Jospa ne joskus tekisivät Jyry-Sisu aurausauton. Katselin joskus lapsena kunnioituksen/pelonsekaisin tuntein tietä auraavaa isoa keltaiseksi maalattua TVH:n kuorma-autoa, jonka aurasta lumi sinkoutui pitkälle ojanpenkan yli. Pitäisi vissiin jokin Emekin malli hankkia vitriiniin ihan vaan kannatuksen vuoksi.
maxres 22.4.2010 03:36 Vastaa lainauksella
Todella hyvä artikkeli!

Itse leikin naperona Scania 142-malleilla, nyt kerään Emekiä hyllyyn siinä missä omat pojat ajelevat.
Vähän käy kateeksi nykylapsia kun on hienot pelit, ennen piti vaan sora- ja pressuautoilla ajaa. ;)

Mutta eipä ole vastaan tullut vastaavaa lelua joka kestää kovaa ajoa ja on ilo myös katsella!
Ehkä niillä on hintaa, mutta tässä tapauksessa rahalla saa myös laatua, se ei ole itsestään selvää nykyään…

Hyvää jatkoa Emekille! Koukkulavaa odotellessa. :)
Oikein hyvä juttu.
Manu. E 24.4.2010 08:30 Vastaa lainauksella
Kyllä SISU- mallistokin olisi poikaa. Esikuvia löytyy, vaikka 60-luvun Kisko-Nallesta lähtien. Tämä oli myös kiskoilla kulkeva versio, isommin kumipyörin planeettanapavälityksineen, ja alaslaskettavat kiskopyörät molemmissa päissä. Ohjaamo oli jatkettu. Kyydissä oli oltu!
J Pokki 24.4.2010 18:13 Vastaa lainauksella
Kyllä esikuvia ja ehdotuksia löytynee roppakaupalla - karu totuus on vain se, että kilpailu on kovaa ja varsinkin pienen yrityksen on keskityttävä siihen mikä myy. Jos Sisua menisi kaupaksi vaikkapa 1000 kappaletta, olisi ehkä hytin muotti jo saatu kustannettua (kun 1000 kpl:n raaka-aine, palkka- yms. juoksevat kulut on vähennetty). Tämä ilmiöhän näkyy kaikessa malliteollisuudessa. Injektiovalettuja malleja ei lähdetä tekemään ihan jokaisesta suppean myyntialueen aiheesta. Tämän vuoksi Emek keskittyy tekemään modernia kalustoa näiden muutaman johtavan merkin kalustosta. Jopa vanhojen olemassa olevien muottien käyttäminen jonkun aikoinaan myynnissä olleen sarjan uudelleenjulkaisuun kaikkine asiaankuuluvine järjestelyineen ei kuulemma olisi liiketoiminnallisesti kannattavaa.

Kun FCMA:n foorumilla muuten taannoin "kartoitettiin" Sisun kiinnostavuutta edes resiinimallina, taisi tulla peräti kolme vastausta ja kaikki vieläpä eri mallista ellen ihan väärin muista.
Tube 24.4.2010 20:13 Vastaa lainauksella
eipä jaksais oottaa että toi koukku vehje julkaistaan
Kunnon artikkeli. 10 points :)
Pojalla noita emeki rekkoja on ja keskiseltä melkein matkaan lähti viimeksi tuo Neste Oil rekka :)
*sarkasmifiltteri päälle*
Eikös nämä emekit ja muut lelut olleet kiellettyjen listalla? Häh? Täällähän pitäisi keskittyä vain ihan oikeisiin pienosmalleihin. Prkl!
*sarkasmifiltteri pois*
Todella hyvä ja napakka artikkeli. Kiitos.
Artikkelin luetuani iski vanha himo ostaa tukkirekka… siis tietenkin lapsen lapselle… öh. Tuo metsäkone olis kans kyllä hieno… mutta niillähän vois sitten pikku-Jaro ja vaari LEIKKIÄ YHDESSÄ :-)
Thomson 13.10.2010 13:39 Vastaa lainauksella
Emek julkasi koukkulavan Lokakuun alussa, ja nyt on omalla työpöydällä niitä jo kaksin kappalein…