Pienoismallit.net

Jos kuitenkin erotellaan sota-aiheiset dioraamat ja sotarikosaiheiset (kuten ne keskitysleirit, siviilien murhat yms) niin mielestäni puhtasti sodankäyntiin (=taisteluihin) liittyvät dioraamat ovat ok. Jälkimmäisten kanssa en ole ihan niin varma, niissä pitää kuitenkin katsojankin ymmärtää esitetty tilanne ja tuntea taustoja jotta voisi saada oikean käsityksen dioraamasta. Uhrien kannalta tilanne kai on sama, henki on höllässä kuitenkin. En kannata kuitenkaan mitään sievistyjä tai toisaalta mikään mauton 'splatter' tasokaan ei ole asiallsita. Aika paljon riipppuu dioraamojen katsojien tietotasosta, ikärakenteesta jne, vaikeitakin asioita pitää osata katsojan käsitellä mielessään. Tämän huomioonottaminen taas on dioraaman tekijän asia.

Joo, arvasin vähän tämmöistä…Niin kuten jo sanoin kommentini oli vain "välikommentti" ,jokainen itse saa miettiä mitä se sisälsi ( päässään ) ja minulla ei ole vielä lapsia..ei moneen vuoteen.

Tero kirjoitti:

Miten sinä selostaisit esim. Picasson Guernica-maalauksen omalle lapsellesi ?

Setä oli hieman nuollut taikasammakkoa kun piirsi tämän kuvan.

Hmm.. Sainpa tästäkin keskustelusta pari figu ideaa liittyen keskitysleiriin.. Ei mtn suolet valuu-splatteria tai teloituskuvia vaan jotain vaikuttavampaa.. Ja jeesustelijat sanoo ei tällaista saa näyttää.. liian realistista.. No koirat haukkuu ja karavaani kulkee ja kaikkia ei voi koskaan miellyttää.

Ja keskusteluun liittyen. Itse kahden lapsen isänä aion kyllä opettaa lapsilleni sodan, tapaamisen yms realiteetit kun katson olevan heidän kypsiä käsittelemään asioita. Se on parempi oppia lapsena jo että se yksikin lyönti voi tappaa.

Olli-Pekka Manninen kirjoitti:

Tero kirjoitti:

Miten sinä selostaisit esim. Picasson Guernica-maalauksen omalle lapsellesi ?

Setä oli hieman nuollut taikasammakkoa kun piirsi tämän kuvan.

Eli itse Guernican pommitusta ei koskaan tapahtunutkaan ?

Tero kirjoitti:

Miten sinä selostaisit esim. Picasson Guernica-maalauksen omalle lapsellesi ?

Alla oleva kuva näyttää siltä, että miltä oletan että näyttää kun on linux-postimerkkejä nuoleskellut. Siihen en ota kantaa onko jokin asia tapahtunut tai ei.

nosnowhere.files.wordpress.com/2007/08/guernica.jpg

Kun täälläkin olevia malleja katsoo, niin sotilaskalustoahan nuo suurimmaksi osaksi ovat. Jokinhan niissä siis kiehtoo. Kyse on ehkä laajemminkin tavasta visualisoida sota. Kun katsoo vaikka sotauutisointia, niin kyllähän siinä on pääosassa nimenomaan kalusto. Näytetään kuvaa tankeista ja hävittäjistä, mekaanikoista asettamassa pommeja siipien alle. Paljon pienempi rooli kuvissa on ihmisillä, siis sotilailla. Ja vielä paljon vähemmän näytetään sodan uhreja. Jopa niin, että uhrit sodan visuualisena ilmaisuna on leimallinen vaihtoehtoiselle medialle; Pitää katsoa Al-jazeeraa nähdäkseen mitä tapahtui siellä mihin se CNN:n kuvissa näkynyt pommi putosi.

Tuossa jokin aika sitten tuli katsottua Venäläinen sota-elokuva 9. komppania. Aivan loistava filmi, niin elokuvana kuin sotaelokuvanakin. Suosittelen kaikille. Myös mallarin näkökulmasta poikkeuksellisen kiinnostava. Apropoo, filmissä eräs taiteellisesti orientoitunut sotilas jää pohtimaan sotilaskaluston estetiikkaa tavalla joka jotenkin kiteytti sen miksi sotilaskalusto niin kiehtoo. Sotilas ihailee ohi kulkevaa tankkia ja kommentoi tovereilleen, että se on täydellinen, teknisesti parasta mitä ihminen kykenee rakentamaan ja ilman mitään turhaa ja ylimääräistä. 100 % sopiva omaan makabeeriin tarkoitukseensa vailla mitään muita tavoitteita.

Joo, tiedän, tajunnanvirtaa…:) ja ei, en ole aloittanut perjantaita etuajassa.

Lainaus:

Siihen en ota kantaa onko jokin asia tapahtunut tai ei.

Oletko tosissasi ? Taidehistorian(kin) tuntemus on osa hyvää yleissivistystä ja henkistä pääomaa.

Tero kirjoitti:

Lainaus:

Siihen en ota kantaa onko jokin asia tapahtunut tai ei.

Oletko tosissasi ? Taidehistorian(kin) tuntemus on osa hyvää yleissivistystä ja henkistä pääomaa.

Tieto jolla ei ole mitään käyttötarkoitusta, on turhaa. Esimerkiksi Picasson töiden ja niiden taustojen tunteminen on sellainen asia. Pääsääntöisesti en jaksa innostua mistään asiasta koska media sanoo, että "sinun on tästä innostuttavan". Picasso ja aika moni muukin taiteilija (kuten myös asia) on arvostettu vain sen vuoksi, että on kriittinen massa arvostuksessa saavutettu ja tämän jälkeen arvostus tapahtuu pelkästään sen vuoksi, että kriittinen massa on saavutettu.

Tämä pätee hyvin musiikissa. Otetaan esimerkki: Bändi tekee hyvän levyn joka on oikeasti omaperäinen ja saa mainetta. Bändi tekee toisen hyvän levyn joka on yhtä hyvä tai sitten parempi kuin ensimmäinen ja saa lisää mainetta. Kriittinen massa kertyy. Media herää. Ensimmäinen levyn kohdalla saatiin vain joitain juttuja jotka olivat kolmirivisiä ja pintaraapaisuita. Nyt aletaan hehkuttaa. Tulee parisuhdekirjoituksia. Kolmas levy on hyvä mutta ei niin hyvä, kuin esimerkiksi ensimmäinen tai edes puoliksi niin hyvä mutta media hehkuttaa asiaa kuin viimeistä päivää ja bändin kaverit esiintyvät kokkiohjelmisssa. Neljäs levy on jo suhteellinen tasapaksu ja ennakoitava (jos tässä vaiheessa ilman taustatietoja arvestelisi bändiä, niin ei löytäisi enää mitään sen suurempaa hehkuttamista) mutta koska kriittinen massa on jo saavutettu ajat sitten, niin media ja fanit hehkuttavat niin saatanasti. Vapaasti ajatteleva yksilö joutuu sitten festareille tappeluun koska tulee sanoneeksi, että nämä kaksi viimeistä levyä eivät oikeasti olleet kovin hyviä ja viimeinen on lähes ala-arvoinen.

Itse en Picasson töistä välitä. Jos olisi rahaa, voisin ostaa sijoituskohteeksi mutta kun ei ole eikä ole sellaisia kavereitaakaan joille täytyy pystyä pätemään, että seinällä on hieno taulu (joka on muuten todella hienoa että on hieno taulu vaikka siitä ei oikeasti edes pitäisi), niin ne taulut ja julisteet ovat sellaisia jotka oikeasti miellyttävät juuri minua.