Pienoismallit.net

Jakovin vastaus "suomennettuna":
Jotta harjoituksissa ei tarvitsisi ampua nallipyssyillä, vaan voidaan käyttää oikeita aseita, pitää kovien patruunoiden sijasta luonnollisesti käyttää harjoituspatruunoita. Kotoisessa rynäkkökiväärissämme käytetään puuluodilla varustettuja paukkupatruunoita. Luoti on hyvin pehmeää puuta ja lisäksi osittain ontto. Patruuna on ulkoisesti samanlainen kuin kovakin, mutta painaa noin puolet kovasta (n.9-10g/n.18g) ja luoti on värjätty siniseksi. Räkäpää nimitys johtuu, riippuen keneltä kysytään, joko heppoisesta puuluodista tai sen sinivihreästä väristä.

Jotta itselataava ase toimisi niin kuin on tarkoitettu, pitää patruunasta tulla muutakin kuin pauketta. Turvallisuussyistä paukkupatruunassa on huomattavasti vähemmän ruutia kuin kovissa patruunoissa, joten jotta kaasumäntäase toimisi kunnolla, pitää painetta saada kasvatettua. Tässä tapauksessa se tehdään supistamalla piipunsuuta sysäyksenvahvistajalla. Eli se siis kirjaimellisesti "vahvistaa sysäystä". Paukkupatruunat eivät aina jaksa ladata asetta, van niillä tulee huomattavasti enemmän häiriöitä kuin kovilla. Sarjatuli on myös selkeästi hitaampaa paukkupatruunoilla.

Sysäyksenvahvistajassa (sysäri, patinraiskaaja) on kiväärin piippuun sopiva tappi, jossa on huomattavasti kiväärin kaliiperia pienempi aukko. Eipä ole nyt tässä ko värkkiä käsillä, mutta muistaakseni RK:n sysärissä noin 3-4 mm eli noin puolet alkuperäisestä 7,62mm:stä. Kun ase laukaistaan, puuluoti iskeytyy kaliiperiaan pienempään aukkoon tukkien sen hetkeksi. Paine piipussa pääsee nousemaa tarpeeksi jotta kaasumäntä jaksaa perääntyä ja työntää luistin ja lukon taakse, heittää hylsyn ulos ja työntää uuden patruunan pesään. Luoti ei todellakaan jää sysärin reikään, vaan pirstoutuu silpuksi ja jatkaa matkaansa ulos. Tästä alkaa sysärin toinen tehtävä.

Sysärin toinen tehtävä ei ole lainkaan vähäisempi. Vanhoissa 62:n sysäreissä oli edessä U:n muotoinen kaari joka viimeistään pysäytti ja ohjasi sivulle ulostuloreiän silpoman puuluodin. Tämä sivulle pursuava silppu on kovin kiusallista, jos sattuu olemaan kaverin piipunsuun tasalla sivulla kun hän ampuu. Uudessa 95 mallin sysärissä silppu ja ylimääräiset kaasut purkautuvat eteenpäin, mutta huomattavasti pienempänä silppuna kuin vanhasta, josta saattaa tulla välillä tulitikun paksuisiakin kappaleita ulos.

Uusi sysäri kiinnittyy liekinsammuttimen sisäpinnassa oleviin kierteisiin ja varmistetaan ruuvilla joka uppoaa liekinsammuttimen reikiin. Vanhassa mallissa on kolme olaketta, jotka tarttuvat liekinsammuttimen vastaaviin koloihin. Kiinnityksen varmistus tapahtuu ruuvilla. Uusi malli on huomattavasti turvallisempi kuin vanha, eikä se irtoa läheskään yhtä helposti. Paukkupatruunassakin on aikamoinen voima. Irti oleva sysäri lentää helposti kymmeniä metrejä räkäpään voimasta. Kohti ammuttaessa pitää tästä syystä noudattaa 50 metrin varoetäisyyttä. Eli jos henkilö, jota ammutaan on lähempänä, pitää piippu suunnata selkeästi kohteen ohi. Molemmat mallit ovat keltaisia, kuten kaikki harjoitusvälineet jotka liittyvät aseisiin. Keltainen väri helpottaa myös huomattavasti irronneen möykyn etsimistä maastosta.

Tulipas pitkä sepustus, toivottavasti tämä selvensi mikä sysäri on. Googleta kuvista "sysäri", niin näet kuvan 62 mallista.

-o

Oskari Hellman kirjoitti:

Patruuna on ulkoisesti samanlainen kuin kovakin, mutta painaa noin puolet kovasta (n.9-10g/n.18g)

Perusteellinen ja asiallinen vastaus, mutta sen verran korjaisin, että rynnäkkökiväärin normaalin kovan patruunan luodin paino on 8g. Rräkäpään luoti painaa luultavasti selvästi vähemmän, ei ole tullut koskaan punnittua.

Pentti Anttila kirjoitti:

kovan patruunan luodin paino on 8g.

Aivan oikein. Painot ovatkin koko patruunan paino. 7,62x39 hylsy painaa noin 9g , ruutia on noin gramma ja luoti painaa sen 8g. Koska räkäpäässä ruutia on vähemmän, jää luodin painoksi noin gramma. Täydellisen epätieteellisesti digitaalisella keittiövaa´alla punnittuna. Kaikki muut mitat paitsi kovan luodin paino ovat siis arvioita.

pikagooletus aiheesta

Sysäri eli oikealta nimeltään sysäyksenvahvistaja on keltainen, raudasta valmistettu murikka, joka on oltava kiinnitettynä rynkyn (rynnäkkökiväärin) piippuun aina silloin kun sillä ammutaan räkäpäitä (paukkupatruunoita, joiden luoti on puuta) ja yleensäkin aina taisteluharjoituksissa. Sysäri hajoittaa silpuksi puisen räkäpään ja samalla aiheuttaa piippuun tarvittavan paineen, jonka avulla kaasumäntä ja lukko heittävät hylsyn ulos ja ottavat uuden patruunan lippaasta patruunapesään.

Lähde: koti.mbnet.fi/~stinger/armyword.php?nayta=kaikki

Tietysti aseina voi käyttää Itä-Saksalaista tai Kiinalaista rynnäkkökivääriä, varusmiehillä tosin niitä ei taida olla pahemmin käytössä.
www.mil.fi...aavoimat/kalustoesittely/index.dsp?level=63&equipment=40
www.mil.fi...aavoimat/kalustoesittely/index.dsp?level=63&equipment=41

Täältä taas löytyy paljon tietoa rynkystä.
www.mil.fi/reservilainen/pdf/rynnakkokivaarinkasikirja.pdf

Viimeksi muokattu 23.1.2008 12:00

Olli Leinonen kirjoitti:

Tietysti aseina voi käyttää Itä-Saksalaista tai Kiinalaista rynnäkkökivääriä…

Onko näitä muita malleja helpommin löydettävissä, koska niitä voisi koettaa muokata…helpompaa kuin kokonaan uuden tekeminen ilman minkäänlaista pohja-aihiota…taitaapi olla miltei mahdotontakin 1/35 mittakaavassa.

mielenkiintoinen ketju, johon en muuten ota kantaa kuin tuon "räkäpään"-nimityksen osalta. Nimitys ei johdu rynnäkkökiväärin harjoituspatruunan puuluodista tai sen sinertävästä väristä. Nimitys on paljon koko rynnäriä vanhempi.
Kuten rynnäkkökivääriin, myös sitä varhaisempaan tavalliseen jälkaväen kivääriin tehtiin harjoitus-paukkupatruuna. Näissä käytettiin alunperin täyslatauksissa käytettyjä ja ampumaradoilta talteen kerättyjä hylsyjä. Harjoituspatruunassa ruutilatauksen päälle tuli huokoinen kevyttulppa ja sen päälle vahasta tehty tulppa. Lopuksi hylsyn suu supistettiin kruunukorkin tapaisella rypytyksellä, jonka keskelle jäi n. millin reikä. Ja siitä reijästä näkyi vaalea, kynttilänvärinen vaha(räkä)tulppa.
Tällä kun ampui, lensi piipusta vähatulppa, se "räkäklimppi"…siitä nimitys räkäpää. Piipusta tullut vaha hajosi samantien taivaantuuliin.
Oskari on oikein kuvannut RK:n sysäyksenvahvistajan toiminnan ja sen "kaksoistehtävän", mahdollistamalla uudelleenlatauksen ja rikkomalla puukuulan. JV-kiväärillä ammuttaessa näitä kumpaakaan ominaisuutta ei tarvittu.
Kaivelen tuolta "kätköistä" räkäpään ja laitan kuvan sivuille…kunhan sen jostakin löydän. pertti

Dragonin setistä 3806 löytyy IMI Galil, josta hiukan hinkkaamalla saa varmasti tehtyä RK 95:n. Pyssy on pakkauskuvassa oikealla alhaalla.
Piippua lyhyemmäksi, kädensuojusta hiukan pienemmäksi alhaalta ja vähän lisää materiaalia piipun päälle, kantokahva pois, etujalat pois, perästä korkeutta hiukan pois perälevyä madaltamalla ja alempaa "vaakaputkea" taivuttamalla hiukan ylemmäksi, viritintappi lyhyemmäksi ja lopuksi uusi lipas jostakin AK:sta. Kotimaisen muovilippaan vohvelikuviota voi olla vaikea jäljitellä.
Laatikon, kahvan, molempien tähtäimien, vaihtimen, lippaan salvan ja peränkin yleismuodot ovat todella lähellä RK:ta.

Galilin taittoperä sopii suoraan Sakon95 siviilimalliin. Aseen muuttuminen kivääristä "muu aseeksi" ei ole kuitenkaan houkutellut ampujia vaihtamaan perää. "Muu ase"-lupia on nykyään erittäin vaikea saada ja lisäksi taittomekanismi lisäisi painoa jo muutenkin painavaan aseeseen.
Kotimaista taittoperää on ollut todella hankala hankkia ja niitä on käsittääkseni vain muutamia lähinnä asekeräilijöillä.

Combat-modelsilta 7€
täällä lisää Galilista
SakoM82 bulpup-hirviö

Oskari Hellman kirjoitti:

Dragonin setistä 3806 löytyy IMI Galil, josta hiukan hinkkaamalla saa varmasti tehtyä RK 95:n.

Hienoa, kiitos…tuosta luulisi onnistuvan…