Pienoismallit.net

Masa, et ilmeisesti tiennyt mitä ostit? Se "muovimainen massa" on resiiniä, eikä siis muovia. Resiinin työstämiseen on paras pieni ja tiheähampainen saha, sellainen joka on suunniteltu nimenomaan just tähän käyttöön. Resiiniä muuten ei myöskään voi liimata muoviliimalla, vaan siihen tarvitaan pikaliimaa.

CA:n malleissa tosiaan on noita resiini- = hartsiosia. Osien toimivuudesta ja tavoista työskennellä on maininta, tosin melko olematon, sarjan rakennusohjeissa. Hartsiosien irrotus valukanavasta tapahtuu sahalla, muuten osa menee kappaleiksi, sillä hartsi CA:n malleissa on erittäin haurasta.
Hartsiosia ei voi liimata pitävästi muoviliimalla vaan liimaus tapahtuu Cyanoakrylaatilla = Pikaliima = esim. Loctite tai kaksikomponentti epoksiliimalla. Samat liimat soveltuvat myös mukana tuleviin etsattuihin osiin.
Classic Airframesin mallit kautta linjan surkeita, mutta yleensä ainoita esikuvistaan, joten siksi niitä tulee rakennettua. Suhteessa laatuun ne ovat ehdottomastai ylihinnoitteltuja.
Hartsiosien halkeilu ei ole huonoa laatua vaan vaatii nuo oikeat menetelmät! Onnea jatkoon, sillä sitä Blennun kanssa tarvitset!

CA:n hintapolitiikkaan:
Eikös CA:n ja Special Hobbyn Ansonit ole yksi ja sama malli, eri laatikossa ja eri dekaaleilla vain? Näin ollen toi CA:n Ameriikan lisä on n. 20€, SH:n Ansonia kun saa n. 40€:n hintaan. Muutenkin tuntuu olevan näillä valmistajilla käytäntönä, että ensin CA julkaisee, kauan hypetetyn uutuusmallin, josta ilmestyessään on hyvin vähän hyvää sanottavaa, ja siitä 1-2 vuotta kun on kulunut julkaisee SH "oman näkemyksensä", eli saman eri laatikossa, eri ohjeilla ja eri dekaaleilla.
Toivottavasti SH pukkaisi markkinoille myös DO-17 Z:n ja noi molemmat Blenheimit, tosin vielä mieluummin kuin SH, saisi asialla olla joku "oikea" valmistaja.

Hyvät vastaukset tulikin jo tuossa. Olen ymmärtänyt eri pienoismallilehdistä ja -sivustoista, että hartsipöly on vaarallista hengitettäväksi (mikä pöly nyt kovin terveellistä on muutenkaan). Kai se sitten on, kun sanotaan. Joka tapauksessa olen hionut resiini (hartsi)osia joko lavuaarissa veden alla tai maski kasvoilla.

Se on muuten jännä, että CA:n malleja aina kilvan kehutaan ulkomaisissa nettisivustoissa (esim. Hyperscale) vaikka niissä on kovasti hintaa, resiinipalikat ovat kuin aivan eri malliin tehtyjä (=kovasti sovittelemista) ja aivan mokia täynnä (esim. Brewsterin korkeusvakauttimet). Ehkäpä monille riittää se, että sarja näyttää boksissa hyvältä. Väliäkös onko se esikuvansa mukainen. Amerikkalaiset myös taitavat pitää CA:iä omanaan. Tuote on amerikkalainen, vaikka muovit tehdään Tsekeissä. Sitä lukkarinrakkautta, kun Monogramkin on muiden omistuksessa.

Minulla on hyllyssä CA:n I-15bis odottelemassa. Siinä tulee olemaan edessä myös kova resiinipalikoiden sovittelu rungonpuolikkaisiin. Tosin sain mallarikolleegalta uudet rungonpuolikkaat saman sarjan Special Hobbyn paketoinnista. Erikoista kyllä, SH ei ole tyytynyt huonoihin sovitteisiin (varmastikin Special Hobby/MPM on tehnyt muovit alunperinkin Classic Airframesille) vaan tehnyt uudet rungonpuolikkaat omaan sarjaansa. Siinä on jopa syvennykset resiinisille ohjaamon sivuseinille. SH:n vastaavat resiinipalikat taitavat olla myös hieman ohuemmat, ei tarvitse hioskella niin paljoa.

Onnea projektille! Kun ensin rakentaa CA:n mallin, luulisi sen jälkeen osaavan koota vaikka vacuformejakin.

Kiitos hyvistä ja valaisevista vastauksista. Enpä tosiaan tiennyt mitä ostin - resiiniosat ovat mulle vieras käsite. Mutta nytpä
tiedän enemmän ja oikeilla työstövälineillä ja liimalla homma varmaan onnistuu paremmin. Myyjä olisi tietysti voinut vähän valistaa mua ja myydä samalla sen sahan, mutta taisi olla kiiretilanne myymälässä juuri silloin.

Onneksi en vielä ehtinyt rikkoa kovinkaan monta osaa. No, Blennussa riittää haastetta ihan varmasti, ja pakkohan se on rakentaa, kun maksoikin suolaiset 68 €. Ja hienot Suomi-dekaalitkin hommasin siihen, koska pakkauksen omat Suomi-hakarisrtit olivat aika säälittävää, itsekoottavaa tyyppiä. Nyt Blennu saa olla vähän aikaa jäähyllä ja rakentelen jotain muuta. Mutta vielä peltiheikki nousee siivilleen kuin se kuuluisa Fenix;)

Tero Tyni kirjoitti:

Hyvät vastaukset tulikin jo tuossa. Olen ymmärtänyt eri pienoismallilehdistä ja -sivustoista, että hartsipöly on vaarallista hengitettäväksi (mikä pöly nyt kovin terveellistä on muutenkaan). Kai se sitten on, kun sanotaan. Joka tapauksessa olen hionut resiini (hartsi)osia joko lavuaarissa veden alla tai maski kasvoilla.

Käsittääkseni tämä on urbaanilegenda, eli tältäkin foorumilta löytyy Petri Sallisen viesti kyseisestä aiheesta. Eli ei ole sen myrkyllisempää, kuin muukaan muovi- yms. pöly.

Edit- Tämä viestikin siis löytyi: "Hartsipöly ei ole yhtään sen vaarallisempaa kuin polystyreenin, balsan tai minkä tahansa muun kiinteäan aineen hiotantapöly. Hartsivalmistajien käyttöturvallisuustiedotteissa ei ole mitään mainintaa siitä, että kovettuneen osan hionta olisi terveydelle haitallista tai että hionnassa pitäisi noudattaa jotain erityisiä varotoimia. Jämähtämättömien hartsikomponenttien käsitteleystä sen sijaan on tarinaa sivukaupalla - niin kuin EU-aikana käyttöturvallisuustiedotteissa yleensäkin on.

Tuo hartsiosan hiominen vedessä on harrastajien keskuudessa syntynyt urbaani legenda, jolle en ole löytänyt vahvistusta viranomaisten tai hartsivalmistajien asiakirjoista. Jos tästä huolimata jollakin on aiheesta jonkin sortin dokumentti, niin olen siitä kiinnostunut. Sinänsä minkään aineen hiontapölyn hengitttäminen ei ole terveellistä - ei edes puupölyn, joten pahvimaski on kelpo varuste. Hartsiosan työstäminen ei kuitenkaan ole erityinen poikkeus. Sen sijaan joidenkin mallirakentajien suosiman balsafoamin työstöohjeissa varoitetaan erikseen hiontapölyn vaaroista."

Hyvä tietää. Tämä mun käsitys asiasta on peräisin luultavasti 90-luvun alun brittiläisistä mallilehdistä. Esim. Scale Modelsin mallailutoimittaja Geoff Prentice alias "Icarus" epäili oman syöpänsä johtuvan ainakin osittain puutteellisesta suojauksesta resiiniosia käsitellessään. Arvelut ovat toki arveluita, mistä sen tietää mistä syöpänsä saa jos on edes yhtä syytä asialle.

Taitaa myös olla että valuhartsien komponentit ja raaka-aineet on muuttuneet vuosien myötä terveellisemmiksi.Ainakin suuntaus muuallakin polymeeri-ja kemiantekniikassa raaka-aineiden ja prosessien suhteen on sellainen.
Kuitenkin on syytä muistaa että esim.koneella hiossa saattaa aineen pintalämpö nousta paikallisesti hyvinkin suureksi ja kohonneen lämmön myötä voi vapautua sinänsä turvallisista aineista (myös muoveista,ei vain hartseista) hyvinkin pahoja myrkkyjä.Monien kemikaalien pitkäaikaisvaikutuksia ei tunneta vieläkään tarpeeksi hyvin joten AINA kannattaa pelata suojautumisen suhteen varman päälle.Lisäksi hartsireseptit saattaa olla eri maissa vielä hyvinkin omaa laatua,vanhaa tai vielä vanhempaa.Laadunvalvonta ja turvallisuusmääräyksissä on maittain paljon eroja.
Mistäkö tämä saarna:No olen yli 20 vuotta työskennellyt polymeeri- ja katalyyttitutkimuksen parissa ja käsitellyt satoja erilaisia kemikaaleja ja aineita.
Eik ä ol vielägääään mtn vikaa,vkaa,vikaa…

Viimeisin omakohtainen kokemus tämän Classic Airframesin tuotannosta minulla on 1:48 Boulton Paul Defiant. Sarja noudattelee vanhoja tuttuja "latuja" - kaikki näyttää AH NIIN HIENOLTA laatikon avaamisen jälkeen, mutta sitten kun niitä osia rupeaa sovittelemaan, niin meinaa tulla itku. Resiinosat ovat hienon näköisiä ja täynnänsä upeita yksityiskohtia - vahinko vaan että nuo kyseiset osat eivät mahdu sinne minne niiden pitäisi mahtua, ennenkuin ne on hiottu lähes "kaljuksi". Välillä tulee tunne, että pääsisikö sittenkin jopa helpommalla, jos yrittäisi suurimman osan näistä resiinipalikoista tehdä itse skrätsinä muovilevystä - se on siinä siinä. Siipien ylä- ja alapuoliskot sopivat ihmeen täydellisesti toisiinsa, mutta kun sinne väliin laitetaan resiiniset laskutelinekuilut, niin sitten rakoa jääkin jo niin paljon, että siitä rakosesta melkein luikertelisi kokonaisena nielaistua porsasta mahassaan sulatteleva anakondakin. Koneen ohjaamon taakse tulevan kk-tornin sisus on myös todella hienon näköinen resiiniosa - paitsi että se ei alkuunkaan mahdu tornin eikä koneen rungon sisään. Itse koneen ohjaamo muodostuu myös monesta resiinipalikasta ja niiden sijoittelusta ei ota pirukaan selvää ainakaan mukana tulevaa kokoamisohjetta seuraamalla - on pakko tutkia referenssejä, ennenkuin rupeaa niiden resiiniosien kimpussa pikaliiman kanssa söhräämään. Kun sitten on niitä referenssejä tutkinut ja saanut ne ohjaamon osaset jotakuinkin oikeille paikoilleen liimattua, niin saakin sitten huomata, että luonnollisesti tuo "ohjaamonnippu" ei millään mahdu koneen rungonpuoliskojen sisään.
Että tämmöinen tapaus. Onneksi intiaanipäällikkö nimeltä Tanssii Tsekkien Kanssa keksi aikoinaan hiomapaperin…