| 
Märklin on käytännössä ainoa kolmikiskovalmistaja. Fleischmannilla ja Rocolla on tuotannossaan myös joitakin kolmikiskomalleja. Kaksikiskoradan sähköistyksen vaikeuksia liioitellaan. Jos se olisi todelllinen ongelma, niin kolmikiskojärjestelmän asema ei olisi vain yhden valmistajan varassa. Märklinin asema Keski-Euroopan ulkopuolella ei ole hääppöinen. Pienoisrautateiden luvatissa maissa USA:ssa ja Englannissa kersat aloittavat kaksikiskolla siinä missä kokeneemmaktkin harrastajat kaksikiskon kanssa puuhastelevat.Mikko J kirjoitti:Jos haluat päästä ns helpolla, on Märklinin kolmikisko hyvä ratkaisu. Kalustoa on ihan hyvin saatavilla ja se on paitsi hintavaa, myöskin erittäin laadukasta ;) Märklinin vehkeet on kestäviä ja helppoja, sopien näin myös nuoremman väen käyttöön. Helppoja ne ovat myös, koska toimivat vaihtovirtajärjestelmällä. Tämä onkin yksi tärkeä kriteeri jota kannattaa miettiä kun rataa valitset. Vaihtovirtaisessa kolmikiskojärjestelmässä voit asentaa sen enempiä murehtimatta vaikka minkä muotoisen radan, sähkötöitä ei tarvitse kauheasti miettiä. Kaksikiskojärjestelmät sen sijaan perustuvat tasavirtajärjestelmään, jossa toinen kisko toimii + ja toinen - napana. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että rataa rakentaessa joutuu kelailemaan, ettei saa aikaan oikosulkuja yms. Jos siis haluat väkerrellä sähkötöiden parissa -ja vaikka rakennella kaikenlaisia omia sähkötoimisia lisäjippoja rataan, on kaksikiskojärjestelmä hyvä valinta.
…kolmikiskosysteemiä taitaa olla saatavilla vain H0 mittakaavassa(?)
Pienoisrautateiden sähköistämisestä on todennäköisesti kirjoitettu enemmän kirjoja kuin mistään muusta pienoisjuna-aihepiiristä. Perussähköistyksessä ei ole mitään ihmeellistä tai mystistä. Toki tarjolla on mm. kaksikiskovaihderatkaisuja, joissa tehdaskytkentöjä ei ole tehty lainkaan. Maaginen kaksikiskoradan paluusilmukan sähköistys lienee vaativin, jos nyt yleensä kotioloissa kykenee edes rakentamaan paluusilmukkaa sen viemän tilanpuutteen vuoksi. Ammattitaitoinen kauppias osaa neuvoa perussähöistämisessä.
Itse vanhana kolmikiskoharrastajana olen aina ihmetellyt väittämää, että kolmikiskovetruri virroittaisi paremmin kuin kaksikiskoveturi tai että kolmikiskorata sietäisi paremmin likaa. Veturin virroituskyky on riippuvainen siitä, kuinka suurella pinta-alalla veturi kerää sähköä radasta. Kun laahain on se toinen napa, niin sen pinta-alahan määrää virroituskyvyn, joka ei loppujen lopuksi ole suuri. Virroituskykyä ei yhtään auta, vaikka toista napaa virroittaisi sata pyörää. Digitaalitekniikan yleistyminen kaikissa järjestelmissä on muutenkin muuttanut pienoisrautatien sähköistyksen roolia. Sähköistämisellehän on tyypillistä se, että se tehdään kerran, koska yleensähän pienoisrautatie on enemmän tai vähemmän kiinteä.
Märklinin tuotannon laatu ei ole sen huonompi tai parempi kuin vastaavien massatuotteita valmistavien kaksikiskovetureiden valmistajien. Esimerkiki Fleischmann, Roco jne. ovat laadultaan ja kestävyydeltään samalla viivalla. Eri valmistajien voimansiirtoratkaisut ja moottorit muistuttavat kovasti toisiaan. Jos yhdeksi kriteeriksi otetaan hinta-laatusuhde, ei Märklin enää pärjää. Samalla rahalla saa kaksikiskopuolelta enemmän. Kaksikiskovalmistajat joutuvat kilpailemaan samoilla markkinoilla, Märklin taas on monopolituote. Kolmikiskotuotteiden valmistaminen on monimutkaisemman tuotantoteknologian vuoksi kalliimpaa ja niin ovat tuotteiden hinnat. Märklinin kiskot ovat monta kertaa kalliimpia kuin kaksikiskotuotteet.
Harrastuksen alkuvaiheessa ei kannata ehkä hirvesti pohtia esikuvanmukaisuuteen liittyviä asioita. Tavallisin harrastuksen kaari näyttää kokemuksen perusteella kuitenkin kehittyvän siten, että ne saavat yhä enemmän merkitystä. Tähän kehityskaareen näyttää kuuluvan myös se, että kolmikiskosta siirrytään kaksikiskoon. Jos aloittaa kaksikiskolla, niin alussa hankitut materiaalit mitä todennäköisimmin voi käyttää myös tulevaisuudessa. Ja jos kerhotoimintaa alkaa jossain vaiheessa kiinnostaa, niin yleensä kerhojen rakentamat radat ovat kaksikiskoratoja.