Pienoismallit.net

Minä olen myös kuullut saksalaisesta yölentäjästä, jonka aseet oli suunnattu ampumaan hieman ylöspäin. Näin yöllä lentäjä saattoi lentää takaa ajetun koneen takana, vähän alapuolella ja ampua pahaa aavistamaton kohde tuusan nuuskaksi.

Topi Pajunen kirjoitti:

Minä olen myös kuullut saksalaisesta yölentäjästä, jonka aseet oli suunnattu ampumaan hieman ylöspäin. Näin yöllä lentäjä saattoi lentää takaa ajetun koneen takana, vähän alapuolella ja ampua pahaa aavistamaton kohde tuusan nuuskaksi.

Mm. Heinkel 219 Uhu. Taidettiin niitä asentaa joihinkin muihin myös… Olisiko Jossain Arado Blitzeissä ollut taaksepäin ampuvat kanuunat?

Schräge Musik.
en.wikipedia.org/wiki/Schr%C3%A4ge_Musik

Topi Pajunen kirjoitti:

Minä olen myös kuullut saksalaisesta yölentäjästä, jonka aseet oli suunnattu ampumaan hieman ylöspäin. Näin yöllä lentäjä saattoi lentää takaa ajetun koneen takana, vähän alapuolella ja ampua pahaa aavistamaton kohde tuusan nuuskaksi.

En tiedä puhutaanko samasta ratkaisusta, mutta Schräge Musikiksi kutsuttua viritystä käytettiin yleisesti mm Bf 110:ssä ja Ju 88:ssa. Siinä aseita ei ollut suunnattu hieman ylöspäin vaan reippaasti yli 45 asteen kulmiin.

//Ja niinhän sitä on aina myöhässä kun tarinoi liikaa.

Keksintönä tuo ei ollut mikään uusi, vaan lähes yhtä vanha kuin ilmasota itsekin. Saksalaiset keksivät sen ikään kuin uudelleen…

Eräässä vaiheessa saksalaiset hävittäjälentäjät käyttivät pommeja raskaiden pommikoneiden tuhoamiseen. Lentää vaan päälle ja syöksyy kohti ja tiputtaa. Hyvällä menestyksellä vissiin harrastivat kunnes sitten luopuivat kun raketit alkoivat tulemaan yleisemmäksi.

Olli-Pekka Manninen kirjoitti:

Eräässä vaiheessa saksalaiset hävittäjälentäjät käyttivät pommeja raskaiden pommikoneiden tuhoamiseen. Lentää vaan päälle ja syöksyy kohti ja tiputtaa. Hyvällä menestyksellä vissiin harrastivat kunnes sitten luopuivat kun raketit alkoivat tulemaan yleisemmäksi.

Heinz Knocke kehitti tätä systeemiä, mutta siinä ei hävittäjällä syöksytty, vaan lennettiin samansuuntaisesti ja samalla nopeudella kuin viholliskoneiden armada. Pommeissa (250 ja 500kg) oli aika-laukaisu. Saivat menestystä näillä, mutta jenkit oppivat väistämään pommit, joten taktiikasta luovuttiin.
Lisää tietoa Heinz Knocken kirjasta "Suuri metsästys" (Der Grosse Jagd), suomalaisen version kustantaja Koala.

Ja vielä lisää infoa ilmasta ilmaan pommituksesta löytyy Classic publicationsin kirjasta Jagdwaffe vol.5 section one: Defending the Reich 1943-1944.

Kerrotaan mm. virityksistä, missä pientä pommia/pommeja hinattiin vaijerin päässä. Näillä vehkeillä hyökättiin pommikoneita vastaaan suoraan edestä päin. Saksalaiset kokeilivat useita versioita aiheesta testaten eripaksuisia vaijereita erilaisin virityksin sekä erikokoisia pommeja. Menestys oli heikkoa johtuen tähtäämisen vaikeudesta ja pommeja raahaavien koneiden haavoittuvuudesta/kömpelyydestä. Sanomattakin on selvää, että menetelmä jäi kokeiluasteelle.

Kirjassa on mm. kuva Liberatorista, jonka nokkaan on jäänyt vaijeri kiinni. Kone ei vaurioitunut pahoin, mutta nokassa istunut mies muistaakseni haavoittui. Lisäksi mukana on myös amerikkalaisten raportteja näistä menetelmistä.