Pienoismallit.net

Ei mennyt Simo vastoin vakaumustaan sotaan.Vaatimattomampaa ihmistä saa hakemalla hakea.Koskaan ei saavutuksillaan rehennellyt.Tässä tapauksessa on vain yksi vaihtoehto.Ääni Simolle.Mielenkiintoista oli huomata,että Simon saavutukset muistetaan kansainvälisesti vielä tänä päivänäkin.Viime viikolla käydessämme hautausmaalla huomasin Simon haudalla Unkarin puolustusvoimien tarkka-ampujien laskeman muisto asetelman.

Jos pitää valita niin kovempi oli ehdottomasti Simo Häyhä. Kuten on jo mainittu niin hän uskalsi taistella ja uhrautua muidenkin puolesta. Hän asetti itsensä alttiiksi kuolemalle joka hetki tehdessään sen kansansa puolesta. Pekurinen kuoli rohkeasti oman katsantokantansa tähden mutta vähääkään välittämättä isänmaansa tai kansansa kohtalosta. Älä tapa on ylevä ja hieno aate mutta ihmiskunnan pahuuden edessä se ei valitettavasti johda mihinkään. Mitä jos kaikki suomalaismiehet olisivat kieltäytyneet taistelemasta vedoten uskonnoliseen vakaumukseen ? Emmepä olisi mekään täällä kinastelemassa tästä. Kansamme olisi hävitetty täydellisesti bolsevikkien toimesta. Sitäpaitsi, armeijamme riveissä oli asetta kantamattomia miehiä jotka silti täyttivät velvollisuutensa lääkintämiehinä, autokuskeina, huoltoportaan mosureina, mekaanikkoina jne. Pekurinen katsoi kuolemaa silmästä silmään kerran, Häyhä lukemattomia kertoja. Siinä on minun mielestäni riittävä ero. Uskonnollisen vakaumuksen vuoksi asetta ottamasta kieltäytyvä mies ei pakene vastuutaan muuten, halveksin sydämeni pohjasta näitä ns. totaalikieltäytyjiä. Eli Häyhä.

Juha puhuu asiaa ja perustelee hyvin. Ehdottomasti Häyhä !

Jouni Koski kirjoitti:

Lainaus:

Minä taas toivoisin, ettei hypättäisi poliittisen korrektiuden kelkkaan suinpäin. Jos aikalaiset käyttivät sanaa ryssä niin miksi sitä ei voisi muka käyttää kun puhutaan historiasta ?

Rasismi on eri asia mutta jos pitää ruveta kutsumaan neekeriä mustaksi tai ryssää/vanjaa joksikin muuksi niin tehdään se oikeista syistä.

Rasisti tai en, mutta hieman samoilla linjoilla.. Sunnuntaina tuli Yleltä, Alivaltiosishteerin parhaita paloja, jossa pohdittiin saman teeman ympärillä "Turkulaisia", vai pitäisikö sanoa "Lounais-Suomalaisia" …ja oli hauskaa…:)

Totta. Kyse on ns. kohteliaasta rasismista, jossa ajatellaan, että on jollakin tavalla häpeällistä olla neekeri, ja sille kehitellään siitä syystä kiertoilmauksia. Jos itse olisin neekeri, kantaisin nimeäni ylpeänä.

Tämä meni nyt vähän aiheen ohi … palatakseni aiheeseen, Pekurinen olisi saattanut onnistua pakoilussaan. Loppujen lopuksi Häyhä oli suuremmassa vaarassa, joko kuolla rintamalla, tai sodan jälkeen bolshevikkien käsissä. Kunnioitettavia periaatteen miehiä kyllä molemmat, mutta Pekurinen oli tolvana siinä missä Häyhä oli vastuunsa tunteva realisti. Hyviä vaihtoehtoja ei ollut tarjolla, ja Häyhä valitsi mielestäni paremmin.

Kumpi oli kovempi jätkä? Vastaus on mielestäni melko yksiselitteisesti Häyhä.

Kumman valintoja ja toimia arvostan itse enemmän? Se onkin sitten jo aivan toinen kysymys.

Aseistakieltäytyjänä arvostan kyllä Pekurisen vakaumusta ja valintoja enemmän, niin uskomattomia kuin Häyhän saavutukset ovatkin. Henkilökohtaiseksi sankarikseni en nostaisi kumpaakaan, Norman Borlaug vetää karman vaa'assa molempia aika kovasti nekkuun.

Äkkiseltään sanoisin pekurinen. Häyhä teki mitä hänen odotettiin tekevän ja teki sen vieläpä varsin mallikkaasti. Hänen tahtotilaa on vaikea äkkiseltään arvioida. Pekurinen teki niin kuin itse halusi vaikka henki menee. Koviin jätkiin mielletään yleensä, jopa ällistyttävät mittasuhteet saavuttava typertyys ja itsepäisyys. Pekurinen on vastaus.

Jos kovuutta mitataan jollain muulla kuin minun näkemyksellä paukapäisyydestä, niin vastaus on tietty eri. Subjektiivinen kysymys,subjektiiviset vastaukset.

Häyhä ehottomasti