Pienoismallit.net

Latojen kuvia?

Hienoja kuvia ja myös upeita maisemia olette saaneet kuvatuksi. Joten päätin minäkin kantaa korteni kekoon.


Tämä lato ei ole mistään isoimmasta päästä, rakennettu kuorituista tukeista.


Näyttää aivan ikivanhalta.


Sinne näköjään on tippunut katosta läpi laskuvarjolla joku desantti aikoinaan.
Kirjakaupassa huomasin sattumalta että siellä oli myynnissä Lato niminen kirja.



ISBN 952-468-118-8
Sid., n. 120 s.
Valokuvia
Hinta 28 €


Lato
Esa Kero, Juha Taskinen, Risto Kautiainen, Teemu Tuovinen

Ladot ovat uhanalainen osa suomalaista maaseutua. Ne ovat vääjäämättä katoamassa maisemasta - kuten kyläkaupat, maitolaiturit, huussit ja mummonmökit.

Kuolinisku ladoille oli 90-luvulla yleistynyt tapa säilöä heinät muovipallukoiksi peltojen laidoille. Pallukat raidoittavat Suomen etelästä Utsjoelle asti; jopa Kainuun vaaramaiseman rinteitä halkovat valkoiset raidat kuin hammasrivistöt. Talvella luonto armahtaa katsojaa, mutta lato on edelleen tyhjä. Ja sellaiseksi jää.

Tyhjä lato ei kattoa kaipaa, sanotaan. Peltikaton saaneet ladot pärjäävät, pärekattoiset ovat jo hyvää vauhtia maatumassa. Näitä suomalaisen kulttuurimaiseman katoavia kuvia on viime hetkillä tallennettu kirjaan muistutukseksi tuleville polville siitä, miten heiniä ennen niitettiin ja nostettiin seipäille, poljettiin ladossa ja viskattiin suolaa sekaan; miltä tuntui kun lato täyttyi heinistä ja pärekaton naula tapasi pienen polkijan päälaen; kuka haravoi ojanpientareet puuharavalla ja miksi tarvittiin nappulapoikaa.

Nostalgisen ja tunnelmallisen Lato-teoksen takana ovat uhanalaisia ilmiöitä jo pitkään tarkkaillut toimittaja-kirjailija Esa Kero ja luontodokumenteistaan tunnettu kuvaaja-kirjailija Juha Taskinen. Valokuvat ovat Risto Kautiaisen ja Teemu Tuovisen.
www.multikustannus.fi/kuvakertomukset_ja_lahjakirjat/
www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Kato+lato/HS20060901SI1AM02yub
Olli Leinonen kirjoitti:
Mikäli haluaa tehdä hieman erikoisemman yksityiskohdan niin joissain teiden varsilla olevissa ladoissa näkyy kauppojen mainoksia.
Siis vähän tähän tyyliin, tosin tämä ei ole lato.
vaunut.org/kuvasivu/36751
Savon Sanomat:

Maakunta
04.07 13:54

Latomajoitusta Vihreillä niityillä

Kiuruvedellä myydään Vihreät niityt -iskelmätapahtumaviikolla 11.-15. heinäkuuta kesämatkailijoille majoitusta heinäladossa.

Viidelläkympillä pääsee yöpymään niittyladossa, jossa on petauspatja, kevyt peitto, itikkaverkko ja puucee tai wc lähistöllä. Kohteessa on kylmälaukku, johon on laitettu tee-se-itse-aamupala-ainekset.

Maksamalla neljäkymppiä ladossa petinä ja peittona ovat pelkät heinät. Latomajoituksessa on ehdoton tupakointikielto.

Iskelmätapahtuman kotisivut löytyvät osoitteesta www.vihreatniityt.net.
Laitoin pari uutta kuvaa kansioon kun kävin kuvaamassa mökkireissulla Paukarlahden maalaismaisemia.
www.pienoismallit.net/galleria/referenssi_534/
Lato onkin kiinnostava homma.

Pistän tähän pari asiaa joita mieleeni on jäänyt setieni kertomuksista..

Latojen seinät ovat rakenteeltaan harvat. Seinien hommaa on lähinnä pitää heinät paikallaan ja kannatella katPyöreistä rankapuista rakennettujen latojen seinät levenivät ylöspäin, jottei harvasta seinästä sataisi tuulella sisään. Latoja tehtiin käsillä olevista materiaaleista joten ne toisinaan olivat rakenteiltaan melkoista sillisalaattia. Pyöreistä puista rakennettua latoa saatettiin jatkaa lautarakenteilla.

Hamassa menneisyydessä, kun töitä tehtiin hevospeleillä, oli isommilla peltoaukeilla olevien latojen sisätilat eroteltu väliseinillä niin, että vähän joka talolla oli oma osastonsa ladossa. En ole ikinä nähnyt miten sisätilojen jako käytännössä toteutettiin. tällaisia latoja lienee ollut vielä sotien jälkeenkin.

Ladot olivat pieniä ja niitä oli paljon, jotta heinää ei tarvinnut kuljettaa pellolta (seipäältä) kovin kauas. Talvella oli helpompaa hakea heinää vähän pidemmänkin matkan päästä kun oli lunta ja saattoi käyttää rekeä. Ja jos yksi lato sattui tuhoutumaan, palamaan, romahtamaan lumen painosta tai vs. niin olihan heinää vielä useissa muissa ladoissa..

traktoreiden ja tilojen suurenemisen myötä tuli käytännöllisemmäksi kuljettaa heinät pellolta mahdollisimman lähelle karjaa, ja varastoida kaikki samaan paikkaan..

Eräs iäkäs sukulaiseni joskus totesi pellolla nököttävästä ladosta, että sitten kun sinne on saatu heinät sisään ja ne on poljettu sinne kunnolla, niin koko lato pitäisi kääntää alaspäin, niin heinät säilyisivät kuivempana… Heinät asettuivat latoon samaan tapaan kuin kämmen ylöspäin olevasta kourasta sormet, ja sadevesi valui seinien rakosista homehduttamaan ladon sisältöä.. ylösalaisin käännettynä vesi valuisi itsestään aina ulospäin.. :)

En tiedä oliko tästä nyt mitään apua mutta tulipahan mieleen.