Pienoismallit.net

Valmiiden mallien hinnoittelu?

Roope Finne arvioidessaan hienoa ykak:n mallia heitti ilmoille hyvän kysymyksen valmiiden mallien hinnoittelusta. Olisi kiva kuulla kokemuksianne tekemienne mallien myynnistä, hintapyynnöistä/-saannista? Itseltäni on parikin kertaa kyselty, mutta en koe vielä ainakaan olevani sen tasoinen mallari, että kehtaisin töistäni rahaa pyytää.

YT
Kalle
Kaupat syntyvät kun korkein hinta minkä ostaja suostuu maksamaan on matalin millä myyjä suostuu myymään. Veikkaan että valmiille malleille ei tässä maassa ole kummoisia markkinoita, pl isot tilaustyöt kuten Pispala museoihin tms.
Sehän riippuu ihan mallista, 1/35 Omaha beach dio voi olla muhkean kokoinen ja hintainen. Osa huippumallareista on tehnyt töitä joissa hinta nousee tuhansiin tai jopa kymmeniin tuhansiin, tämmönen Pekka Puupää kuin minä voi pyytää ainakin 1€ töistänsä, se on eri saako =D
Kyllähän se kysyntä määrää pitkälti hinnan. Vaikea sitä lähteä arvioimaan, kaikki riippuu hyvin paljon ostajasta.
Itsellä tilaustyönä vastaava Arleigh Burke luokan laiva 1/350 skaalassa mikä galleriasta löytyy niin asiakkaalle hp. 2500e työstä ja 850e tarvikkeista (sisältää akryyli keissin ja lähetyksen).
Suoraan rasiasta tietenkin halvemmalla! :)
Kysytkö hintaa ammattinharjoittajana vai harrastajana? Ammatinharjoittajan tai yrittäjän olisi voitava elää tekemällään työllä, harrastaja voi tehdä duunin ihan millä tahansa hinnalla — pelkästä rakentamisen ilosta tai mielenkiinnosta aihetta kohtaan, joka bonuksena tuottaa myös taskurahaa. Sitä paitsi harrastuksessa ei lasketa hintaa — eikä onneksi tarvitse laskea.

Ammattimaisesti toimivan pienoismallirakentajan työ on verrattavissa mihin tahansa työvaltaiseen käsityöläisammattiin, esim. koruseppään, puuseppään tai vaikka soitinrakentajaan. Käsityöammateissa aika usein käytetty tuntipalkka on noin 60 euron luokkaa — tai oikeammin vähimmäispalkka, mikäli homma on tarkoitus pitää kannattavana, eli että sillä voisi myös elää. Päälle vielä arvonlisäverot.

Suurin osa valmiina myytävän pienoismallin arvosta siis muodostuu siihen käytetyistä työtunneista. Itse sarjan osuus loppuhinnasta on olematon, mikäli lähtökohtana on valmis sarja. Mitä kokeneempi rakentaja, sitä tehokkaammin työajan voi käyttää, jolloin parhaimmillaan työtuntien määrää saadaan supistettua. Koneiden käyttö ja teollisten tai puoliteollisten valmistusmenetelmien hyödyntäminen vähentää käsityötuntien määrää. Alihankinta tai teollisiin menetelmiin investoiminen voi olla usein huomattavasti edullisempaa käsityötunteihin verrattuna — esim. syövyttäminen tai valaminen alihankintana on yleensä halvempaa kuin osien leikkaaminen itse pellistä. Asia kannattaa aina laskea. Alihankinnassa on myös se hyöty, että silloin vapautuu työtunteja muihin puuhiin.

Kaikissa käsityöammateissa kyse on myös tekijänsä kädenjäljestä. Väkisinkin kalliiksi muodostuva lopputuote olisi saatava olemukseltaan niin laadukkaaksi ja viimeistellyksi, että asiakas kokee sen olevan hintansa väärti.

Viime kädessä tuotteen loppuhintaan vaikuttaa myös asiakkaan maksuhalukkuus ja se, voiko yhdelle asiakkaalle tehtyä duunia edes osin hyödyntää jossain toisessa kohteessa tai peräti useissa kohteissa. Jos asiakas haluaa yksilöllisen duunin, kannattaa pohtia olisiko järkevää tuottaa samalla rakennussarja tai rakentaa lähes samantapaisia malleja myös muille asiakkaille. Tällöin perustamiskustannukset jakaantuvat useampaan kohteeseen, mikä näkyy myös tuoteiden yksikköhinnoissa. Kaikkein kalleinta on pelkkien piirustusten perusteella tehtävä uniikkikohde.

Hinnoittelua helpottamaan kohteista kannattaa pitää tuntikirjanpitoa. Kun dataa kertyy riittävästi eri kohteista, voi uudet kohteet hinnoitella helpommin. Kiinteän hinnoittelun ongelmahan on se, että jokainen kustannuslaskennan ylitse käytetty työtunti on tekijälleen pelkkää tappiota. Työtuntibudjetin alitus taas parantaa kannattavuutta.

Mestarimallit rakentaa kuvissa näkyvän suomalaisen dieselveturin (1:87) mallin 1500 eurolla, josta valtio tosin nipsaisee heti arvonlisäveroina 24 prosenttia. Malli perustuu itse suunniteltuun ja toteutettuun rakennussarjaan. Malli liikkuu kahden raudattoman sähkömoottorin voimalla, eli veturin sielussa on myös ripaus high tech -osia. Asiakkaalla on tietyissä rajoissa mahdollisuus yksilöidä malli — esim. yksilölliset numerot ja mahdollisuus vaihdella tiettyjä yksityiskohtia.


Mielenkiintoisia vastauksia.

Hyvä, että on keskustelua!

YT
Kalle
Kalle Korkala kirjoitti:
Mielenkiintoisia vastauksia.

Hyvä, että on keskustelua!

YT
Kalle
Kyllä!

Mutta onko tällä foorumilla paljonkin mallailua ammattimielessä tekeviä mallareita, jotka välillä esittelevät myymiään mallejaan?
Se on tietysti sallittua, mutta mielestäni olisi kivempaa, että tämä pidetään harrastesivustona, eikä kauheasti korostettaisi sitä, että kuinka paljon jostain mallista saa fyrkkaa, kun sen myy.
Vaikka itselläni on joku yli tonnin malli, niin ei tulisi mieleenkään, että rupeaisin niitä myymään.
Mutta eiköhän tällä saitilla valmiiden mallien myynti ole kuitenkin aika harvinaista? Tuskin tämä kaupallisuus kovin suuri ongelma on?
Itse teen tällä hetkellä malleja osana ensi kesän teemanäyttelyäni, eli maalaan tauluja rakentamistani malleista. Sekä mallit että taulut tulevat galleriaan esille… En ajatellut myyväni malleja, koska koen vielä, että taso ei ole riittävä myymistä varten, taulut sitten on eri asia…
http://artexhibition-finland.weebly.com/pelihullu-2019.html
Eiköhän se olisi vain etu, jos kaupallisesti malleja rakentavakin harrastaja laittaa niitä esille - niin kauan kuin kyse ei ole mainonnasta.
Ainakin minä mielelläni näen hyvin tehtyjä malleja, ja samalla pääsee vertaamaan, että mikä on tasoero ammattilaisiin.

Ps. On muuten komea veturi. Noita kulkee edelleen Hyvinkään ohi päivittäin, ja muistan ne jo lapsuudesta. Ollut aina lempiveturini mitä ulkonäköön tulee. Itse olen valokuvannut noita aika paljon.