Bf 109 G-6/R6
Tykki-Mersu
MT-445 saapui Suomeen kesäkuun loppupuolella 1944 ja luovutettiin Hävittäjä Lentolaivue 34:lle, jossa se palveli puolisen vuotta. Joulukuussa 1944 kone luovutettiin HLeLv 33:lle, jossa se palveli vielä sodan jälkeenkin, kunnes se 19.8.50 luovutettiin HLevLv 13:lle Poriin.
Matkan pää tuli eteen joulukuussa 1950 pakkolaskun muodossa Porissa. Koneella ehdittiin lentää 166 tuntia ja rapiat päälle. HLeLv 34:ssä koneella saavutettiin 11 ilmavoittoa, joista suurimman osan sai tililleen ylikersantti Alakoski.
MT-445 oli alatyyppiä R6, joksi sen tunnistaa kahdesta 20mm MG151-tykistä siipien alla. Tämä aseistus ei välttämättä saanut kaikkia ohjaajia vakuuttuneeksi sen tarpeellisuudesta suhteessa koneen suorituskykyyn.
Malli on sitä tyypillistä Hasea, ei siinä sen kummempaa. Pyörien siipipatteja ja konekiväärien patteja muotoilin kitillä enemmän oikean kokoisiksi. Ohjaamoon lisäsin vyöt jakkaraan, tykinputkiksi injektioneulan pätkät ja antennilangaksi ohutta metallilankaa. Avasin jäähdyttimen pellit siiven tyvessä ja poikkeutin peräsimen ja kannuspyörän, jotta malliin tulisi hiukan ilmettä. Lisäksi porasin käynnistyskammen reijän oikealle puolelle kk-patin eteen.
Maaleina käytin Xtracolorin värejä, ohjaamoon Humbrolia. Tunnukset ovat Inscalen arkilta.Litkuttelin ohjainpintojen saranalinjoja ja joitakin luukkuja näkyvämmiksi. Lopuksi kevyttä vanhentamista maaleilla ja pastelliliitupölyllä. Kuvissa Mersut eivät näytä kovin kärsineiltä, johtuen kai siitä, että ne eivät kovin kauaa kerinneet taistoihin osallistua, joten mitään über-säistämistä en edes harkinnut. Oikean siiven kävelytiemerkintä katosi rakenteluvaiheessa, joten sitä ei ole.
Jos vielä esittäisit ohjaamon, en uskoisi 1/72:hteen.
Ohjaamo on kyllä vaatimaton. Kuten sanoin vain vyöt lisäsin - ja tietysti siirtokuva mittaristoksi. Tässä suhteessa 1/72 Mese on armollinen rakennettava, että ohjaamosta ei juuri mitään näy ulos, kun kuomu on kiinni.
Totta puhut Taisto. Oikeesti sävyt ovat tummemmat; Xtracolorin purkeista ovat ja korkeintaan 15% vaalennuksella. Koska valokuvauskaan ei ole mitenkään vahva puoleni, kuvat ovat hiukan ylivalottuneita kyllä. Litkutuksetkaan eivät näy kuvissa työn jäljen edellyttämällä tavalla. Samoin on pölytyksen laita.
Toisaalta paneeliuria en ole litkuttanut lainkaan, vain yllä mainitsemani ohjainpintojen saumat ja joitakin luukkujen saumoja, siis moottoripellitys esim.
Kiitokset tähänastisista mielipiteistä.
Upea mese, noinkin pienessä mittakaavassa. Sopivasti sotaa nähnyt. Ei nuin pienessä mihinkään ohjaamoon kannata panostaa, yliarvostettua.
Tuosta Taven mainitsemasta värien "haaleista" sävyistä: valokuvissa 1/1 Mersuissa tässä kaaviossa värien rajat ovat aika jyrkkiä. Jos taas "oikeaoppisesti" maalataan vaikka 1/72 malleja, pitäisi värejä "haalentaa" n.35% muistaakseni, jotta mallit näyttäisivät "realistisilta" suhteessa alkuperaiseen sävyyn. Tällöin väreistä tulee jo aivan liian haaleita mielestäni.
Yksi seikka vielä joka vaikuttaa on se, ovatko värit ylipäätään purkeissa ostettaessa suhteessa 1/1 juuri sitä, mitä ovat esittävinään? Eli pitäisikö niitä vaalentaa lainkaan? Mitä mieltä olette arvon kollegat? Kommentteja.
Terve Phantom! Moninaisten vaiheiden jälkeen olen päätynyt käytämään mahdollisimman tarkasti "speksien" mukaisia "Full Scale" värejä.
Brittiläinen väriguru Ian Huntley tutki asiaa ja julkaisi useita artikkeleita aiheesta jo 1970-luvulla. Hän esitti muistaakseni 15 % vaalennusta 1:72 mittakaavan malleihin. Mainitsemasi 35 % muistuu mieleen monista IPMS USA:n vastaavista artikkeleista; taitaapa se esiintyä Monogrammin legendaarisessa "Luftwaffe painting guidessakin". Pointti on siis siinä, että eri leveysasteilla valon määrä ja väri ovat erilaiset. Mikä pitää kutinsa Kaliforniassa, ei osu lähellekään totuutta Englannissa.
Tein itse kokeen, jossa maalasin A3 kokoiset taulut RAF Dark Greenillä ja Dark Sea Greyllä. Sitten tein pienemmät lastut, jotka näyttivät samankokoisilta kuin isotkin 72 jalan etäisyydeltä katsottuna. kokeeni sijoittui kesäkuuhun ja aurinkoiseen päivään. Tulos oli selvä, värejä pitää vaalentaa. Maalasin sitten Supermarine Swiftin vaalennetuilla sävyillä ja Gloster Javelinin Full Scale väreillä. Voisin laittaa laittaa testiparista kuvia kansiooni.
Ongelmanahan on käyttämämme emalimaalien pigmentti. Dark Green muuttuu lattanaksi harmaaksi, jos sitä vaalentaa valkoisella. Vihreää on esimerkiksi vaalennettava kellanruskealla, jotta värin "Hue" ei muutu.
Nämä säännöt koskevat vain maassa olevaa konetta. Jo kuuden kilometrin korkeudessa useimmat sotilaskoneet näyttävät paljon tummemmilta kuin maassa ollessaan. Tämä johtuu siitä, että valon voimakkuus on suurempi ja hajataittuneen valon määrä pinempi. Ääriesimerkki ilmiöstä on P-38 F-4 tiedustelukone, jossa kokeiltiin ns. "Haze" maalausta. Siinä kiiltävän mustalle pohjalle ruiskutettiin harsomaisia kerroksia vaaleansinisellä. Maassa kone oli siis vaalean sininen (lähellä Humbrollin sävyä 47), mutta 20 000 jalan (6 km) korkeudessa se oli lähes musta. Kone ei hävinnytkään taivaan sineen, vaan erottui kauas.
Kyllä tämä taitaa olla enemmän omista mieltymyksistä kiinni. Jokainen on yhtä oikeassa, koska katsoo asiaa eri näkökulmasta. Enemmän minua häiritsee tuo paneeliviivojen tummentaminen. Kun aloittelin harrastusta 1980-luvulla, kaikki "tekijämiehet" noituivat Matchboxin mallien juoksuhautamaisia paneeliviivoja. Sitten kun mallivalmistajat ovat upottaneet omaisuuksia muotintekoon ja kapeisiin, teräviin uriin, mallarit kiittävät kaatamalla ne täyteen mustaa öljyväriä. Ainoat lentokoneet, jotka kuvien perusteella näyttävät jäteöljymyrskyn läpi lentäneiltä ovat Battle of Britainin aikaiset Spitfiret.
Näin on Antti. Olen itse myös sen verran kokeillut noita prosentteja, että tuo 36% vaalennus ei tule kuuloonkaan, joten olen vaalennellut juuri noin kuin kirjoitit, eli noin 15-20%, vähän väristä riippuen. Tuollainen vaalennus näyttää minunkin silmääni hyvältä. Vihreään olen vaalentamisen yhteydessä lisännyt hiukan keltaista. Sekin auttaa hiukan siinä, että vihreä ei menetä "vihreyttään" liiaksi.
Kuten sanoit, tuo koko koneen paneelirajojen tummentaminen on usein melkoista; kone näyttäisi 1:1 mittakaavassa tällöin siltä, että se on hajoamassa osiin. Toki esim. kokovalkoisissa tai kokoharmaissa kaavioissa paneeliviivojen kevyt tummentelu voi olla hyväksikin joissain tapauksissa mielestäni.