Pienoismallit.net

Kawasaki 900 Z1

Aikakone

Palataan ajassa taaksepäin, tuonne 70-luvun alkuun kun tämä nykyinen moottoripyörävalmistajien kilpavarustelu alkoi. Vuosikymmenen taitteessa markkinoita hallitsivat kaksitahtiset pyörät, Yamaha, Suzuki ja Kawasaki, kunnes vuonna '69 Honda julkaisi ensimmäisen ison nelitahtisen superpyöränsä, legendaarisen "Tuutin". Nuo kolme muuta japanilaistehdasta yrittivät aikansa laittaa kampoihin kehittämällä edelleen kaksitahtisiaan, mutta 70-luvun alun energiakriisi ja sitä seurannut saastenormien kiristys jenkkimarkkinoilla pakotti tehtaat siirtymään nelitahtisiin koneisiin.
Kawasakin vastaus Hondalle oli vuonna '72 julkaistu (näin japsimarkkinoilla, jotkin lähteet sanovat vuodeksi '73) 900-kuutioinen Z1, joka hakkasi tuutin tehossa ja suorituskyvyssä. Alkujaan pyörän oli tarkoitus olla vain kolmevarttinen, mutta Hondan menestys pakotti koneen takaisin suunnittelupöydälle, jossa sitä kasvatettiin markkinaedun saamiseksi. Tekniikkana oli kahdella nokalla varustettu kone, tehoa 82 hevosvoimaa ja huippuja ilmoitetut 208. Tärkeintä oli, että ajo-ominaisuudet oli saatu siedettäväksi noista edeltävistä seiskapuolikkaista kaksitahtisista, jotka tunnettiin surullisella lempinimellä 'Leskentekijä'.
Pyörästä tuli suurmenestys, ja sitä voidaan hyvällä syyllä pitää esiäitinä näille kaikille ilmajäähdytteisille nelari-Kawoille. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, Amerikassa se tunnetaan nimellä 'King', Suomessa varmaan parhaiten ainoana ja oikeana 'Ysikawana', vaikka nämä uudemmat 9R:t ovat tuota nimeä yrittäneet periä.
Malli on meikäläisen ensikosketus Aoshiman pyörämalleihin. Ensikatsomalta laatikon sisältö vaikuttaa hyvin "Tamiyamaiselta", osajako on jossain suhteessa jopa parempi (esim koneen alakerta on halkaistu vaakatasossa, kuten se on oikeassakin puörässä). Siirtokuvavaihtoehtoja on kaksi, tuolle ensimmäisen vuoden vihreälle keltaisilla raidoituksilla ja ('73?) mallin punaruskealle. Missään ei kuitenkaan kerrota, että noissa ensimmäisen vuoden jälkeen tulleissa pyörissä (paremmin tietävät korjatkoon, tämä on mutua) lohko ja sylinterit olivat jäähdytysongelmien vuoksi pinnoitettu mustiksi. Samoin ohjeet ovat, koska Aoshima suuntautuu enemmän kotimarkkinoille, pääsääntöisesti japaniksi. Ruuvikiinnityksiä on vain akselistot ja etuhaarukka. Osien sopivuudesta varmaan enemmän itse rakennuskertomuksen aikana.
Koska pyörä on vieläkin melkoisen yleinen, löytyy netistä valtavasti kuvamateriaalia rakennuksen tueksi. Huomattava kuitenkin on, että kaikki ovat nähneet liki 40 vuotta, niin kuviin pitää suhtautua kriittisesti, muutoksia on keritty tekemään. Itse pyrin tekemään tästä näiden kuvien (www.garagecompany.com/bikes/japanese/74_Z1900/index.html) mukaisen pyörän, olkoonkin, että kuvista on havaittavissa ylientisöintiä. Väriksi on Hirolta tilattu (toivottavasti) alkuperäinen vihreä.

merkinnät

Joo, täytyy sanoa että vihdoin! Blogi tuli aloitettua kahdeksan ja puoli vuotta sitten, lokakuussa 2009, ja into loppui marras-joulukuussa samana vuonna, kun olisi noita pinnavanteita pitänyt alkaa ihmettelemään. Nyt piti kaivaa tammikuussa esille, ihan vaan tuota pinnaustekniikan harjoittelua varten. Ja aika nopeastihan tämä nyt lopulta valmistui. Loppukokoonpano oli taas melkoinen Via Dolorosa, yhden paikan kun sai kiinni, toinen repesi :( Ensin keskituen kanssa taistelu, ohjeen mukaan kun sen voi laittaa paikoilleen rungon kasauksen jälkeen, varovasti vääntämällä. Noh, tämä johti rungon alasauman repeämiseen, ja rakentelun keskeytyst…
Kuin Marlon Brando ja Viiminen bingo Paraisilla :) Vielä olisi pari kourallista pikkuosia irti, osittain maalaamatta, mutta tämä on nyt kuitenkin jo kaksipyöräinen. Keulan kasauksessa sai ihmetellä lähinnä tuota etulokasuojaa, joka "näyttää" symmetriseltä, mutta ei kuitenkaan ole, tuo kaari joka lähtee kiinnikkeistä on etu- ja takapuolella hieman eri mallinen. Ohjeesta olin tulkitsevinani, että toi loivempi kuuluu eteen. Sivuheijastimien kanssa kävi moka. En sen kummemmin sovitellut niitä ennen maalausta, valujäljestä olin päättelevinäni, että se huonompi puoli kuuluu sisäänpäin. Väärin! Vasta kun olin "takapuolet"…
Sain vihdoin niin paljon osia maalailtua, että pääsi liittämään noi isot kokonaisuudet toisiinsa. Runko on ikävä, koska toisin kuin noissa aiemmin tekemissäni pyörissä, sekä kone, että takahaarukka on liimattava yhtä aikaa rungon puolikkaiden kanssa. No, takahaarukan ehkä olisi saanut jälkikäteen, mutta se ei olisi auttanut tuohon todelliseen ongelmaan. Eli nythän jää ohjausputken (emäputken?) sauma viimeistelemättä, toki muitakin, mutta tuo on se näkyvä. Täytyy katsoa liimauksen kuivuttua miten tuo hoidetaan, todennäköisesti tuo on hiottava, maskattava konetta ja paikkamaalattava ainakin tuo etuosa. Takapyörän/ketju-rataspaketin rakenne on…
Joo pinna kiristyy, kahdestakin syystä. Se oikea kiristymisen aihe lienee se, että tämä(kin) on jäänyt vuosiksi seisomaan (se keskeneräinen valmiiksi -ryhmis pitäisi pitää kuukausittain!). Ja toinen sitten tämä, miksi se jäi, eli noi pinnapyörät. No, nyt kun jaappanin maalta on tulossa se kymmeniä vuosia odottamani Suzuki GT380 malli, niin ajattelin, että pakko tämäkin on selättää, ja harjoitella tällä pinnojen tekemistä. Ja ei kun toteuttamaan! Ensi töikseni revin kitarasta B-kielen (ei vaiskaan, otin yli jääneestä vajaasta kielisetistä, joista E-kieli puuttui), joka mun käyttämillä 10-46 seteillä on 0,33mm paksu. Ampuu liki puolella yli…
…verellä. No ei nyt sentään ihan yhtä dramaattista kuin Alangon Ismon laulussa, vaikka toikin varmaan joskus näissä hommissa pitää paikkansa! Kone, satula ja noi "värilliset" osat tuli vedettyä punaisella pohjamaalilla, ja sen jälkeen testaamaan Zeron Kaw16B -sävyä, jonka piti kuvauksen mukaan olla sopiva vihreä tähän ysiin. No, kuvissa näette kuinka oikeaan maali tällä kertaa osui ;-) Sävyeron huomattuani, yritin pelastaa tilannetta, edes vähän, sekoittamalla Mipan värittömään pohjaan (carrieriksiköhän ne tota haukkuu) vihertävän kultaista pigmenttiä, ja vedin ohuen harson sitä. Ei toi oikeaksi muuttunut, kuviin verrattuna…
Ekana taas moottorin sovittelua ja liimausta. Kuten jo tuossa esittelyssä totesin, on koneen alakerta halkaistu "oikeaoppisesti" esikuvaa mukaillen, ja tuon sauman saa siivottua helposti. Lohkossa on kuitenkin "lieviä" sovitusongelmia. Lohkon päädyt on valettu irrallisina, ja päätyjen jäähdytysripojen välit ovat matalammat kuin itse lohkossa. Samoin rivat eivät asetu ihan tasan lohkojen ripojen kanssa. Viilaa ja sahaa joutunee käyttämään, että tuloksen saa siedettäväksi. Sekä lohkon pohjaan, että venttiilikoppaan jää hiottavaa/kitattavaa, joten ainakin koneeseen saa panostaa enemmän kuin Tamiyan malleissa. 27.10 Takana…