Etusivu 
Galleria Mallit: lentokoneet 1914–1938
Albatros D.III
Pensselillä maalattu Humbrolin ja Revellin maaleilla. Vaneriefekti runkoon öljypohjaisella taiteilijavärillä.
Sukellus I MS:n kangaspuiden maailmaan. Kiinnosti ruveta yrittämään tukivaijereiden viritystä ja kohteeksi valikoitui jo pari vuotta sitten hankkimani Smerin jo nykymittapuun mukaan aneemiseksi osoittautunut Albatros D.III. Sinänsä hyvä harjoittelukappale aloittelijalle.
En sano mallin mitoissaan olemisesta juuta enkä jaata, sillä kyseinen malli lienee muoteiltaan jo kaukaa vuosikymmenien takaa. Pahin epäkohta on rungon väärä muoto ohjaamon ja takasiipien välillä. Soikio muoto olisi ollut sopiva D.V malliin, D.III:ssa kun sivut olivat selvästi pystymmät.
Itse piti jostakin materiaalista väsätä toinen putki jäähdyttäjästä moottorille, jäähdyttäjään paisuntasäiliö, tuulilasi ja jonkunlaiset istuinvyöt. Lisäksi täytyi hio pois santapaperilla yläsiivessä oleva toinen jäähdyttäjä. Toinen jäähdyttäjä oli alunperin tarkoitettu koneisiin jotka toimivat lämpimillä alueilla kuten esim. Palestiina.
Dekalit sallivat mahdollisuuden rakentaa joko Herman Göringin tai Werner Vossin lentämän koneen ja minä valitsin jälkinmäisemmän, jolla Voss lensi Jasta 5:ssa keväällä 1917. Johtui osaksi myös siitä, että koneyksilö oli hieman värikkäämpi joten mukavampi katsella hyllyssä.
Dekalit olivat tasoltaan muuten ihan hyvät, ainoastaan sydänmet ovat liian isot kooltaan. Tämä käy vääjäämättömästi ilmi kun katsoo koneesta otettua kuvaa.
Vaijereina käytin 0,10 siimaa, jotka tarttuivat hyvin porattuihin reikiin pikaliimalla. Rungon vaneripinnoituksen viimeistelyssä sain neuvoja malliguru Harri Huopaiselta ja itse olen tulokseen varsin tyytyväinen. Muuten en ruvennut konetta vanhentamaan vaan sovitaan niin, että se on juuri tullut maalareiden käsistä.
Kommentit
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy heti.