Etusivu 
Galleria Mallit: lentokoneet 1914–1938
Grigorovich Stetinin M-9
Mallin väritys on mielenkiíntoinen toteutettava Se perustuu Alan Durkotan "The Imperial Russian Air Service" -kirjassa julkaistuun väritysmalliin, joka on historioitsijoiden mielestä tällä hetkellä paras olettamus koneen värityksestä.
Omega Modelsin rakennussarjat ovat kohtuullisen vaativia rakennettavia. Sarjan pääkomponentit ovat polyuretaanihartsia. Ohessa saattaa olla myös messinkisyövytteitä, jotka ainakin Stetinin sarjassa olivat kelvottomia. Kelvottomiksi ne osin tekee syövytyksessä käytetty hyvin ohut ja hyvin pehmeä messinki. Useissa syövyteosisssa on myös suunnitteluvriheitä: ne on ajateltu liimattavan puskusaumaliitoksin, joka on mahdotonta. Puskusaumaliitokset eivät kestä.
Rakennusprojektissa käytin sarjasta vain siivet, rungot ja peräsimet. Muut osat tein itse. Haastavin rakentelukohde oli vesijäähdytinen moottori, jonka rakensin kokonaan itse. Putkia ja letkuja vesijäähdytteisessä tähtimoottorissa onkin runsaasti. Siipituet ja pikkunippelit on valmistettu messingistä.
Siipien jättöreunat ovat suhteellisen paksut ja siipikaarijäljitelmät melko kömpelöt. Niiden korjaaminen voisi olla paikallaan, mutta ei kovin mielekästä. Siipien rakentaminen kokonaan itse olisi tässä tapauksessa jo todellinen vaihtoehto ja silloin herää jo kysymys, miksi edes ostaa rakennussarjaa. Peräsimet ovat näin jälkeen päin tarkasteltuna liian paksut. Ne olisi helppo sarjan osien perusteella jäljentää messinkipeltiin ja juottaa kasaan. Näin peräsimestä saisi tukevan kokonaisuuden, jota voisi kevyesti taivutella, koska takiloinnin jälkeen siihen kohdistuu vetoa.
Omega Models tarjoaa puutteineenkin erittäin mielenkiintoisia aiheita, joita muilta valmistajilta ei löydy. Sarja on oivallista hupia mallirakentajille, jotka on innostuneet itse rakentelusta. Omega Modelsin sarjat ovatkin pikemminkin aihioita kuin loppuun asti ajateltuja rakennussarjoja. Sarjan siirtokuvat ovat laadukkaita, mutta ne vaativat kaksinkertaisen pehmenninkäsittelyn.
Huiman näköinen häkkyrä, mutta siisti malli.:) Onko tämä se lentokone, joka lenteli
"tsaariin kuriiri"-sarjassa tms. joskus vuonna … ? vai oliko se joku brittikone?
Upea kone, enpä ole ennen tämmöistä nähnyt. Varmasti ollut pakertamista detaljien kanssa. Hienoa katsella muitakin koneita kuin mersuja…
No huh, huh. Tässähän on takilointia enemmän kuin keskikokoisessa purjeveneessä (eli laivassa). Hienosti olet saanut koneen toteutettua.
Aivan upea! Vaijerihässäkkä saa meikäläisen Caudronin takiloinnin näyttämään lastenleikiltä :) Miten teit vaijeroinnin? Oliko tässä sarjassa siirtokuvien taustat valmiiksi väritetyt? Ainakin Caudron C.60:ssä yksilötunnuksien tausta oli valmiiksi rungon värinen, joka asettaa haastetta maalauksessa. Omassa mallissa teinkin yksilötunnukset itse ja otin hakaristit GAL-decalsin arkilta.
Viimeksi muokattu 17.4.2008 22:40
Herran jestas tuossa on ollu takiloinnissa tekoa, kyllä on komea !
Antti Lappalainen kirjoitti:
Aivan upea! Vaijerihässäkkä saa meikäläisen Caudronin takiloinnin näyttämään lastenleikiltä :) Miten teit vaijeroinnin? Oliko tässä sarjassa siirtokuvien taustat valmiiksi väritetyt? Ainakin Caudron C.60:ssä yksilötunnuksien tausta oli valmiiksi rungon värinen, joka asettaa haastetta maalauksessa. Omassa mallissa teinkin yksilötunnukset itse ja otin hakaristit GAL-decalsin arkilta.
Tässä sarjassa siirtokuvien taustoja ei ole väritetty, vaan kyseessä on tavanomainen sininen kansallisuustunnus valkoisella pohjalla. Takilointi on tehty E Z Line -nimisellä erittäin ohuella mustalla kuminauhalla, jota eräs kanadalainen heppu (en muista hepun nimeä) kauppaa lentokoneiden rakentelijoille. Tarjolla on kahta eri paksuutta. Tämä on se ohuempi. Kuminauha kestää hillitöntä vetoa ja tarttuu hyvin pikaliimalla. Mitä enemmän vetää, sen ohuempi lopputulos. Bongasin kuminauhan IPMS Mallarin sivuilta parin vuoden takaa, jossa oli lyhyt testi materiaalista. Tämä on vielä parempi materiaali kuin saksalaisen Weinertin vastaava tuote, jota käytetään pienoisrautatiepuuhissa opastinturvalaitteiden vaijeroinnissa. Weinertin kumilanka on väritöntä ja se pitää värjätä spriiliukoisella tussilla. Voin laittaa huomenna illalla takiloinnista työvaihekuvia.
Työkuvien esilletulon jälkeen ei voi kuin entistä enemmän, suu ammollaan, ihmetellä taitoa, viitseliäisyyttä ja lopputulosta. Mittakaavakin taitaa olla niitä helpoimpia yksityiskohtien viilaamiseen.
Vaikkakin alkuperäisestä laitteesta ei meikäläisellä ole harmainta hajuakaan… :-) Muistelin ilmeisesti aikaisemmin tv-sarjaan liittyvää tälläistä räpistintä?
www.pegasusmodels.com/dh2.jpgAsia selvä. Tarkoitin noita rungon numeroita ja kirjaimia. Olen käyttänyt itse väritöntä elastaanilankaa, jota saa ompelutarvikeliikkeistä. Lankaa voi repiä ohuemmiksi säikeiksi, jos haluaa oikein ohutta lankaa. Hieman hankalaa, mutta toimii. Laita toki kuvia.
Antti Lappalainen kirjoitti:
Asia selvä. Tarkoitin noita rungon numeroita ja kirjaimia. Olen käyttänyt itse väritöntä elastaanilankaa, jota saa ompelutarvikeliikkeistä. Lankaa voi repiä ohuemmiksi säikeiksi, jos haluaa oikein ohutta lankaa. Hieman hankalaa, mutta toimii. Laita toki kuvia.
OK. Rungon numerot on painettu värittömälle pohjalle eli kantokalvolle. E Z Line on ilmeisesti myös elastaanilankaa, mutta älyttömän ohutta. Mustan lisäksi sitä taitaa olla saatavilla ainakin ruskeana.
onnittelut Petri; kerrassaan hienon näköinen malli. Kun omia Stetinin'n malleja helistelin laatikoissaan, niin enpä arvannut, että ne voi noinkin upeasti rakentaa. Tästähän voi jatkaa tekemällä se Sortavalassa kuvattu konerivistö, jossa on useampikin Stetinin, Rumpler ja Fredikaa…!?
Kun laitat lisää kuvia, niin moottori-kuvat kiinnostaisivat. Ja sitten tuo takilointia suuresti helpottava reikälevy. Tuollaisella tavalla (tai lähellä tuota olevalla) on monen tuon aikakauden koneet takiloitu. Tai ainakin niin samalla tavalla, että 1/72-tuo olisi oivallinen tapa toteuttaa se. Siksipä: kuinka mahdollista olisi tuottaa ns. yleisarkki syövyttämällä noita reikälevyjä "ziljoona kappaletta". Niitä voisi sitten käyttää moniin eri malleihin. Olisi sellaisia reikälevyjä, jossa olisi siipituen reijän lisäksi lähdöt kahdelle vaijerille vastakkaisiin suuntiin ja sitten kolmella ja neljällä lähdöllä. Koska kaikille (ainakin) tällaiselle olisi todella tarvetta. Olisi paljon realistisempi kuin se, että tökkii takiloinnin kiinni siipeen porattuun reikään. Vaikka toki niitäkin oli, jossa vaijeri/teräslamelli meni verhouksen reijästä siiven siiven/rungon sisälle kiinnittyen siellä kiinni.
pertti
Jos Pertin ideoima etsiarkki syntyy, ostan heti pari sellaista eli siis yhteensä kaksi ziljoonaa, kiitos.
Tuli hiki jo pelkästään noita työvaihekuvia katselemalla - ei ainakaan minun nakkisormillani tuohon pystyisi.
Hienoa jälkeä.
Kiitos Pertti kommenteista. Pertille myös kiitokset esikuvatietoudesta, eli runsaista valokuvista, joita tällaisen aihiosarjan kokoamisessa tarvitaan. Sarjan mukana tuleva piirustus on mielestäni hyvä. Takilointia on kuitenkin niin runsaasti ja reitit kulkevat ristiin, että tarvitaan myös valokuvia, jotta voisi edes jotensakin päätellä mistä mikin vaijeri kulkee - varsinkin, jos oma ymmärrys ei aina riitä päättelemään jokaisen vaijerin käyttötarkoitusta.
Asennuslevyn - tai "reikälevyn" - muodot ja mallin sain lentokoneen huoltokirjan(?) piirroskuvituksesta, joita löytyi googlettamalla. Piirroksen perusteella oli helppo piirtää syövyttämistä varten tarvittava piirros Corellilla. Asennuslevy asettuu automaattisesti oikealle kohdalle siipituen varteen. Tämän jälkeen nipukat voi vääntää hieman yläviistoon. Asennuslevyjä ei kannata maalata, vaan tummutaa esimerkiksi Blacken-It-kemikaalilla.
Siipituen alempiin asennuslevyihin kiinnitin takiloinnin eli vaijerin toisen pään jo ennen kuin liimasin siipitukia alatasoon. Tämän jälkeen liimasin siipituet paikoilleen. Tämän jälkeen pujotin siipitukien yläpäähän asennuslevyt. Kun ne olivat paikoillaan, tein takiloinnin valmiiksi. Takiloin lentokoneen siis ennen kuin asensin ylätason paikoilleen. Koska käytin takiloinnissa joustavaa E Z Line elastaanilankaa, antaa takilointi mukavasti periksi, kun ylätason asentaa paikoilleen. Sen verran opin tästä projektista, että kun lentokoneen alatasot ovat paikoilleen, on ylätaso puristettava tukevasti alatason päälle ja porattava siipitukien reiät kerralla kummankin tason läpi. Kun siipitukia on näinkin monta, on kaikkien saaminen samaan linjaan vaikeaa eikä korjausreikien poraaminen ylätasoon ole kovin helppoa.
Takiloinnin edetessä minulle tosin selvisi yhä uusia ristitakilointeja, joita jouduin lisäilemään vielä senkin jälkeen, kun ylätaso oli paikoillaan. Tämähän tosin oli vain omaa typeryyttä. Kunhan selvittää etukäteen takiloinnin rakenteen, voi sen perusteella rakentaa lähes koko homman valmiiksi edellä kuvatulla tavalla ennen ylätason asentamista. Siivekkeiden kääntämistä varten oleva takilointi asennetaan kuitenkin viimeiseksi. Tosin siivekkeiden alapuolisiin kääntövipuihin takilointi on syytä liimata paikoilleen ennen ylätason asentamista. Alapuoliset vivut tietenkin myös paikoilleen ennen ylätason asentamista.
Tokihan noita nippeleitä on mahdollisuus syövyttää muitakin varten. Itse piirtäminen ja syövyttäminen ei ole ongelma. Suurin työ on kuitenkin esikuvatiedon etsiminen. En itsekään pidä ajatuksesta, että takilointeja vedetään siipien läpi. Tällaisessakin rakenteessa takiloinnin kiinnittämistä varten siipeen voi kiinnittää "vanttiruuvin", eli erittäin pienikokoisen (lähes näkymätön) messingistä tai teräksestä syövytetyn varrellisen silmukan, johon takiloinnin pää sitten kiinnitetään. Näitä valmista esimerkiksi saksalainen Weinert, joka on alunperin tarkoittanut silmukat 1:87 höyryvetureiden otetankojen ja kaiteiden kiinnittämiseen. Näitä käytin myös jonkin verran tässä projektissa. Juotin silmukat mm. siiipitukiin, joihin polttoaineputket on kiinnitetty. Ohuesta käämilangasta sitten pujotin polttoaineputket kyseisiin silmukoihin. Toki näitä silmukoitakin voidaan syövyttää itse, jos mielenkiintoa piisaa.
Huh, teknisesti hieno kone! Mistä noita Weinertin vanttiruuveja parhaiten saa?
Ton jos saat mahtumaan vielä pulloon, kuin laivojakin olen nähnyt, niin olet Master of Modeller.
Itsekin olen pari Omega Modelsin mallia kasannut ja pystyn arvailemaan mitä olet joutunut "virittelemään". Aivan mahtava malli ilmailun pioneeriajoilta. Tuossa on niitä Steinerin mainitsemia"lehmän hermoja" tarvittu.
Ohoh, mikä vempele. En kyllä olis lähteny tuommosen kyytiin. Ei näytä kovin luotettavalta.
Oot varmaan saanu näperellä mukavasti lankojen kanssa.
Mutta silti toi on upeesti "väsätty." Olet onnistunut hyvin.
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy heti.
