Pienoismallit.net

RAF Harrier GR.3 Norjassa talviharjoituksissa

Vanhahko Aifixin sarja Harrieristä löytyi kirpputorilta ja terapiamallihan siitä piti tehdä. Pintadetaljit kohoviivaa, sovitteet sinnepäin ja varmaan mitatkin mutta ihan Harrierilta se vaan silti näyttää. Osien valussa oli ihmeellisiä vikoja, esim. toisen siiven ylemmän kappaleen jättöreunaa oli monta milliä liikaa alapuoleen verrattuna ja syviä suppilomaisia kuoppia oli mitä omituisimmissa paikoissa. No, veitsellä ja kitillä siitä selviää…

Harrierin varsinainen clou eli suunnattavat suihkusuuttimet eivät myöskään juuri vakuuttaneet, yhtenä kappaleena valu oli liikaa muovin ominaisuuksiin nähden ja ritilät olivat mutkalla vähän joka suuntaan. Tästä syystä lisätankit ja muu roina oli pakko laittaa ripustimiin kauheuksia peittelemään. Pegasus -moottorin etupuoli ja ilmanottoaukot sensijaan olivat jo melkein hyvät.

Hauska tätä silti oli rakentaa, kirjojen piirustuksiin ja kuviin verratessa detaljit olivat suunnilleen oikeilla paikoillaan, jos nyt mittakaavaan nähden sitten liikaakin yksinkertaistettuna, mutta mitään what if- mallia ei sentään tarvinnut tehdä. Pilottifiguuri oli mukava yksityiskohta, pakko se oli ohjaamoon laittaakin koska ainut sisustus oli etäisesti Martin-Bakerin heittoistuinta muistuttava nojatuoli. Kuomu sentään oli kirkas ja hienosti valettu.

Laskutelineiden kanssa tuli töpeksittyä, siipien apulaskutelineet jäivät tolkuttomasti ylös irti maasta ensimmäisessä koesovituksessa. Siipiä olisi kai sitten pitänyt vääntää vielä enemmän alaspäin, vaikka kitattavaa saumaa tuli yläpuolella jo nyt ikävän paljon. Siispä päätelineistä vartta pois, konehan on täydessä lastissa rullaamassa parkista, lisäksi liimasin siipituet kärkien uran sijasta suojuksen päälle niin sain puuttuvat millimetrit kasaan. Vasen siipituki on ehkä vieläkin vähän koholla, mutta menettelee jo.

Siirtokuvat tuli mukana kahteen koneeseen, XZ964 väliaikaisessa talvinaamiossa ja XZ992 normaalissa RAF vihreä/harmaa-kaaviossa. Pintadetaljoinnin ja kittimäärän takia valitsin pensselillä maalatun talvicamon, joka joistakin kuvista päätellen oli esikuvissakin aika ronskisti vedetty normaalin tummanvihreän päälle. Ei sitten mallissakaan haittaa niin pahasti jos valkoinen on "vähän" epätasainen kitin ja kohoviivojen päällä.

Värirajat vetelin kylmästi ohjeen mukaan, joten alapuolen asegondolit jäivät valkoisiksi. Referenssikuvissa Norjan sotaharjoituksista oli joko kokovalkoista alapuolta tai wraparound-camoa myös ulkoiseen kuormaan, mutta kun en XZ964:stä yhtään kuvaa talvivärityksessä löytänyt niin luotin ohjeeseen. Kiiltävän Revellin lakan siirtokuvien alle vedin varmuuden vuoksi ruiskulla, viimeiset mattalakat vastapainoksi taas siveltimellä. Harriereissa oli käytössä myös kiiltäviä epoksimaaleja mutta epämääräiseen talvicamoon kiilto ei mielestäni oikein sopinut.

Siirtokuvat olivat ohuet ja hyvät, tosin murtuivat myös aika herkästi mutta eipä näissä vanhoissa Airfixeissä mitään nykyaikaista stencil-viidakkoa mukana tulekaan.

Talvista parkkipaikkaa Norjassa (Harrierhan lähtee lentoon mistä vaan tasaiselta pikku pläntiltä) täydensin Italerin "Nato flight crew and pilots" -setin tikkarimiehellä, joka huitoo ohjeita Harrier-kuskille. Oikea esikuva-Harrier on nykyään sisätiloissa Chathamin Royal Engineers Museumissa.

Kommentit

Komean näköinen harrier, ja aina nuo figuurit tuo eloa malliin. Maalaus on onnistunut mainiosti hieno kone kaikinpuolin.
Tero Tyni 30.3.2008 19:43 Vastaa lainauksella
Toivottavasti tikkunekkumies ei yritä niellä mälliä kokonaisena tai tulee norjalaiselle kirurgille töitä.

Todella onnistunut malli vanhasta Airfixista. Vanhahan tämä on kuin elämä, ilmestyi ensin GR.1-versiona 70-luvulla ja sitten Airfix päivitti sen GR.3:ksi myöhemmin. Muotit ovat kyllä kuluneet. Mullakin on sama malli hyllyssä, ei ole vaan vielä löytynyt asennetta sen rakentamiseen toisin kuin sinulla. Talvimaalaus on todella hieno.

Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja

Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy heti.