Pienoismallit.net

Bristol Blenheim mk.I

Ohjaamon pääosat liimattu paikoilleen (pl. lattia). Huomaa ylähyllylle lisätty takaseinä.

Ohjaamon pääosat liimattu paikoilleen (pl. lattia).
Huomaa ylähyllylle lisätty takaseinä.

TekijäEetu Tahvonen
Mittakaava1/72
ValmistajaMPM
AihepiiriLentokoneet 1939–1945

II-sarjan Blenheim olisi tarkoitus rakentaa Galdecalsin pommikuilun myötävaikutuksella. Vaikuttaa olevan aika homma edessä kuilun kaivertamisen kanssa, että ohjaamon saa mahtumaan oikealle paikalleen.
Hommaat näyttää olevan sarjassakin. Flashista nyt vielä selviää veitsellä ja hiomalla, mutta Murphyn lakien mukaisesti muottien kohdistushäikkä kohdistui juuri laskutelineisiin, eikä esim. potkurinlapoihin (joitten tilalle ajattelin ostaa aeroclubin vispilät).

Koneyksilövalintan en ole lyönyt lukkoon täysin vielä. II-sarjalainen tästä kuitenkin on tulossa. BL-158 on aika vahvoilla.

7.3
Homma etenee. Runko on kasassa ja pommikuilun sovittelu hyvässä vauhdissa. Ensimmäisen kerran löytyi muuten käyttöä Bare metal co:n kaivertimelle. (leventää ikävästi valmiita uria ja vaikea vetää suoraa uraa ilman tukia) Aivan yliveto työkalu harstin poistamiseen kuilun etuosasta. Reunat hoituivat sillä kuin itsestään, keskustaan vetelin tiuhaan syviä uria ja näversin veitsellä loput pois.
Kuilu näyttäisi istuvan mukavasti jahka saa vielä millin verran muovia pois kuilun takaa rungosta. Poistin ensin tarkoituksella liian lyhyen palan rungosta, ettei sahaa liikaa. Sivujen lievää kaarevuutta en taida yrittää hioa runkoo. Viilaan hiukan kuilun sivuja, liimaan paikalleen ja täytän mahdolliset kolot milliputilla.

13.3
Pikkukivaa edistystä. Kuvat & kuvatekstit kertovat varmaan riittävästi.

22.3
Varovaista edistystä taas.
Runko alkaa olla valmis. Taka-ampumon hartsipalikan kanssa käytin surfaceria ja hiomatikkuja. Milliputilla kokeilin ensin, korkeusero palikan ja muovirungon välillä tuntui sen verran suurelta. Ei toimi ohuina kerroksina, ainakaan tasaisilla pinnoilla, sain huomata. Lähti irti yrittäessäni tasoittaa ainetta (ettei jäisi niin paljon turhaa hiottavaa).
Ei muuta sitten kuin teippausta hartsiosan ympärille ja mr. surfaceria pari kerrosta ongelma-alueille. Ja perään hiontaa. Ja ihan hyvä tuli.

Tämän jälkeen viimeistelin rungon paneeliurat. Kaivertelin syvemmiksi/uudestaan niitä mitkä olivat kärsineet ampumourakan aikana, hioskelin väliin hienolla santapaperilla, kävin urat tikulla läpi ja sivelin lopuksi nesteliimalla.

Kusti polki alkuviikosta tuoden Aeroclubilta tilaamani osat, potkurit tähän ja vielä kasaamattomaan IV-blennuun, sekä Vickers-kk:t.
Kk sopi suoraan torniin, ase paikallaan ei tosiaan osaa haikailla ampumon sisäosien puutosta. Sisälle ei vain näe.
Potkureitten kanssa on sitten pientä askartelua. Osien siistimisen jälkeen leikkasin ja hioin keskiöiden nupit pois, koska aion käyttä MPM:n spinnerit, Aeroclubin osat kun on väärää mallia (tai vain väärän muotoiset) ja kärsivät lievistä muotinkohdistusongelmista.
Akselin reikiä sai myös suurentaa, akseleiksi käyköön muovitanko.
Lopuksi pitää lapoja vielä lyhentää pari-kolme milliä. Jos ei muuten, niin vähintää sen takia että tässä pituudessaan potkurinlavat ottaisivat kiinni koneen runkoon.

Etulasitusta varovaisesti alustavasti sovitellessa huomasin että ongelmiahan sieltä on tulossa. En tiedä onko runko alunperinkin liian kapea, vai uuden pommikuilun syytä, mutta nyt etulasitus on leveämpi kuin runko. Taitaa joutua hiomaan molempia puolikkaita. Ja jos hyvä tuuri käy, niin ohjaamon sisuskalujakin.

12.4
Taas hiukkasen edistystä. Venyipä hävyttömän pitkäksi väli. Ja se spittikin vielä vaiheessa (joskin myöhäisessä)…

Ei kummempia, mittaritaulun värkkäystä, laskutelineitten miettimistä (ja niitten skrätsäämistä) sekä telinekuilujen parantelua aloittelin.
Moottorit ovat aika hyvässä vaiheessa, nyt puuttuu enää pakokaasunkerääjärenkaitten tuet, pakoputket ja öljynjäähdyttimen ilmanottoputket. Kuvia tulee jahkaa saan valmiiksi.

Taitaa potkureitten kanssa mennä MPM:n osien käyttämiseksi kaikesta huolimatta. Kun niitä aeroclubeja joutui lyhentämään ja muotoilemaan, sieltä paljastuikin jumalaton hiontaurakka. Pitäisi hioa jokainen potkurinlapa edes reunoiltaan siedättäväksi ja saada muotoa vastaamaan paremmin todellisuutta. Helpommalla pääsee kun värkkää jigin muovilapojen liimaamiseksi hartsikeskiöön ja tapittaa liitokset. Ja onhan ne sarjan keskiöt huomattavasti hienompaa valuakin…

14.4
Pienimuotoinen päivitys tällä kertaa.

Potkureitten kanssa oli mielessä tehdä pienimuotoinen jigi oikean lapakulman saamiseksi, mutta hetken ajan paria muovilevyn palaa ja potkurin osia pyöriteltyäni päädyin ihan käsikopeloon ja tarkkoihin mutta likinäköisiin silmiini.
Eli suomeksi, alkoi laiskottaa, ja moisen muovihärpäkkeen kanssa olisi mennyt hermot ja aikaa, joten oikaisin. Yllättävän hyvin onnistui.
Kun tappiliitokset teki hosumatta, oli näissä sarjan omissa osissa lopulta paljon pienempi homma kuin mitä aeroclubin potkureiden värkkäämisessä olisi ollut.

Lisää tappiliitoksia vakaajien kanssa. Niistä tuli mukavan robustit ja ne sai vaivattomasti suoraan kulmaan runkoon nähden. Tosin rungon liimapinnan hiominen oli hankalaa, enkä saanut sitä aivan niin hyvää kuosiin kuin olisi suonut, jäi rakoa yläpuolelle. Kuitenkin limited run-sarjojen mittakaavassa minimaalinen ongelma.

Ja vaikka toisin lupasin, moottoreita näytille tyrkyllä jo tässä vaiheessa.

20.5
No, josko sitä näin kesälaitumilla saisi nostettua hiukan tuota rakennusvauhtia. Yli kuukausi viime päivityksestä, aikamoista puuhastelua. Hyi-hyi…

Kuitenkin, nyt alkaa olla koneen pääkomponentit vähitellen kasassa. Siivet menivät suht. mukavasti kasaan, tosin liimapintaa runkoon saa hioa suoraksi että siivet kiinnittyvät oikeassa kulmassa. Samoin tuo sauma vaikuttaa hiukan rimpulalta, jonkinlaista tappiliitosta täytyy kehitellä. Kittailtavaa löytyy siipien saumoista myös. No, milliputti toimii tämmöisiin oikein hyvin. Pitää kanssa tuonne siiven sisäpuolelle asennella pätkä muovitankoa, joka estää siiven puristumisen kasaan (ja auttaa tulevaa liimasaumaa pysymään kasassa), ja toivon mukaan pienentää myös runkorakoakin hiukan.

Ja nyt sitä seuraavaa päivitystä vain nopeammin tulemaan!

26.5
Nyt kun kuvia sai taas lisättyä, niin laitetaan nyt nuo kaksi.
Siivet ovat kasassa, ja kiinni rungossa. Jälkimmäisestä vaiheesta kuvia tulossa kohtapuoliin.

Siivenpuolikkaitten sovitteet (toisiinsa) olivat ihan hyvät, kittiä tarvitsi ainoastaan moottorigondolien reunoihin.
Näin tässä vaiheessa katsellessa näyttää siltä että siiven ulomman osan (moottorista ulospäin) kulma on liian suuri, tyyliä stuka.
En lähde enää tässä vaiheessa puljaamaan sen kanssa, olkoon niin. Jos sen mk.IV:n kanssa sitten… Siivissä näyttää riittävän korjailtavaa muutenkin, alkaen paneeliurista jotka eivät mätsää puolikkaitten välillä, joita puuttuu, ja joita on vielä väärissä paikoissa…

29.5
Tämmöistä (liian) pientä päivitystä tällä kertaa.
Siiven saumoissa oli kitattavaa, joten kokeilin normaalin kitin sijaan milliputtia, joka toimikin hienosti.
Ohueksi pötköksi rullatun kitin saumaan taiteilun jälkeen leikkasin ylimääräisiä veitsellä pois, jonka jälkeen siloittelin ja poistin ylimääräiset pyyhkimällä sormella, vanupuikolla ja talouspaperilla vettä apuna käyttäen. Lopputulos jäi hieman kuopalle, varmaankin vanupuikkojen syytä. Täytyy niitä välttää tulevaisuudessa.

Todellisia flashbackeja koin kun sain päähäni vetää hiontamaaliksi testorin emalipohjamaalia kerroksen. Ei sitä akryyleja jo vuosia käyttäneenä enää muistakaan kunnolla kuinka karut hajut noista lähtee…

Jahka saan nuo siiven saumat kuntoon, voikin siirtyä (yllätys-yllätys) uuden soviteongelman kimppuun. Nimittäin ohjaamolasitukseen, joka vaikuttaa olevan leveämpi kuin runko…
Samalla linjalla on myös ylälasitus, joka istuu monta milliä liian korkealla.
Sen urakan aikana voikin rentoutua uusia päälaskutelineitä pähkäillessä ja väsäillessä.

4.6
Ei paljoa uutta auringon alla. Ohjaamoalueen kanssa lähräämistä.
Liimasin sopivanlevyisestä etsijämästä ohjurikiskot kuomun yläikkunaa varten ja ähersin kuomun takaosan sovitteiden kanssa.
Osa istui varmaan pari milliä liian korkealla (katso aiemmat kuvat), sekä liian edessä. Tuntui että sekä lasissa että rungossa oli mokailtu. Lähdin korjaamaan virhettä molempia hiomalla. Ei niinkään vaikea, mutta hieman tarkkuutta vaativa leikkuu- ja hiontaoperaatio.

Sitten kaksiosaisen etuosan kimppuun. Se näyttäisi olevan sekä hieman liian korkea, että leveä…

14.6
Aloittelin ohjaamon sovittelua. Pelkällä varovaisella viilailulla pärjää, osat sopivat hyvin. Ainoastaan takaseinän ja hattuhyllyn väliin piti liimata muovilevyä, runko kasassa hylly halusikin asettua hiukan ylemmäs.

Siipiin piti saada navigointivalot, joten leikkasin ja viilailin niitten paikat auki. Varastoista löytyi kätevästi sopivat valotkin, ei tarvinnut lähteä tekemään itse. Taakse löytyi ylijäämäosat jostain Spitfire-sarjasta, eteen taas sopivat hartsivalot CMK tarvikesetistä.

22.6
Ohjaamon suurimmat osat sopivatkin paikoilleen hyvin. Rungonpuolikkaita ja ohjaamon osia irrallaan pyöritellessä oli mielessä ajatus tehdä ohjaamon takahyllylle takaseinä joka sarjasta puuttui.
Pitihän se sitten tehdä nyt, vaikeamman kautta, kun runko oli jo kasassa. Eihän sitä valmiista mallista juuri huomaa, mutta tietääpä että on siellä. Ja estäähän se pölynkin kertymistä ohjaamoon, kun olisi muuten avoin ulkomaailmalle kk-tornin kautta.

Loput tämä päivityksen kamasta on hieman pienempiä, mutta tärkeitä II-sarjan ominaisuuksia.
Siivistä puuttuivat kokonaan konekiväärien aukot siipien etureunoissa sekä hylsyjenpoistoaukot. Nämä värkkäsin molempiin siipiin, kyseessä kun on II-sarjan kone.

Laskuvalonheittimet olivat sarjassa siiven etureunan mukaista, umpinaiseksi valettua mallia. Tein uudet muovitangosta jota liimasin pätkät siiven reunaan porattuihin reikiin. Tankojen päihin tein poralla syvennykset, joihin tulevat linssit. Ne olisi voinut tehdä jollain kirkkaalla liimalla, mutta päätyin tekemään ne venytetystä kirkkaasta valurungosta.
Ohuen rungon päätä sytkärillä kuumentamalla pää muotoutuu kuperaksi, oikeaan kokoon silmämääräisesti arvioiden. Tein näitä kymmenkunta, joista löytyikin kaksi oikean kokoista hyvin muodostunut. Nämä sopivat paikoilleen hyvin vain "valurungosta" irrottamisen jälkeen.


Kommentit

Ohennus siäpuolelta tai siten silpaset pois ja teet uudet. Itse tekisin jälkimmäisen, hieman raollaan olevat kituset on stailin näköinen yksityiskohta.
melkoisasti on ollut jo näköjään hommaa.. eikä varmaan lopu ihan käsiin pikku fixi puuhat.
Tässä pari aihetta sivuavaa linkkiä, lienevät tuttujakin www.ilmasotakoulunkilta.fiK/ilmaskmma.nsf/sp?open&cid=Content9993D Ja tuo jossa kaveri rakenteli laskutelineitä uusiksi modelingmadness.com/reviews/allies/gb/vegardblenheim.htm
Sulla on Eetu mielenkiintoisia projekteja ja hyvin olet tehnyt tähänasti.Mulla olis samanlainen malli kaappienkätkössä odotaa parempiapäiviä, ja kovaa inspiraatiota on oltava näköjään myös.Tave

Viimeksi muokattu 7.3.2008 23:03

Osaavaa mallailua! Hienoa. Mukava katsoa aina in-progress kuvia malleista.
Hyvältä näyttää.

Miten nuo tapitukset tehdään niin, että vakaajat tulevat oikealle kohdalleen ja oikeaan asentoon?
Nopeasti laskien tapin reikiä poratessa ne voi saada neljällä eri tavalla väärin sen lisäksi, että kahden tapin reiät voi porata liitoksen eri puoliin niin, että tapit eivät sovi paikalleen…

Mikko
Kiitosta.

Noitten tappien kanssa tein niin että ensin vedin varovasti veitsellä pystymerkit vakaajiin. Saranalinja toimi hyvin, tulee samaan kohtaan molempiin. Merkkasin keskelle ensimmäisen tapin paikan (vakaajien puolikkaitten välinen sauma auttaa). Tappien välisen etäisyyden vedin puhtaasti hatusta, eli merkkasin toisen reiän keskilinjalle. Työntömitalla toiseen vakaajaan sai merkin samaan kohtaan.
Rungossa reikien paikat piti selvittää sekoituksella mittailua ja vertailua. Kun ensimmäisen reiän paikka ja keskilinja oli selvillä, toisen reiän sai merkattua työntömitalla kätevästi.

Itse reikien poraushan on periaatteessa tässä koneessa simppliä, kohtisuoraan. Vaikeuksia tuottaa vain se käsin poraaminen. Varovaisesti, ensiksi hiukan liian pienellä terällä poraten homma onnistui hyvin. Ensin siis porasin pienemmän reiän, sitten suurensin oikeaan mittaan. Reiästä saa paremmin tasaisen näin, olen huomannut että herkästi menee liian suureksi / epämuodostuneeksi jos heti alkuunsa poraa tasan oikeankokoisella terällä.

Tärkeintä on saada reiät oikeaan paikkaan, messinkiputki on suht pehmeää joten absoluuttisen tarkkaa ei ole. Toisella puolella meni reiät uusiksi kerran, porasin millin liian taakse. Aina kannattaa mitata ja vertailla, tuossa menin olettamaan että totta kai vasen puoli hoituu samoin kuin oikeakin.
Mielenkiinnolla olen seurannut tätä projektia. Rakentelin saman mallin pari vuotta sitten, suoraan laatikosta. Nyt huomaa mitä kaikkea pientä lisäosaa ja lisä parantelua olisi voinut tehdä. Hieno Blennu tulee, kun jaksaa rakentaa kärsivällisesti ajan kanssa.
Hiljaa hyvä tulee :)
Aikas paljon tulee aftermarket tilpehööriä mukaan.
Kiitoksia.

Paljon aftermarket-kamaa? Eihän tähän ole tullut varsinaista AM-sälää vielä kuin tuo Galdecalin pommikuilu, kun jäi nuo aeroclubin potkuritkin käyttämättä.
Muuta värkkäystä kyllä on saanut aika paljon tehdä.
mielenkiintoista seurata mallisi edistymistä. Ja hyvin olen tähän mennessä onnistunut. Kovin vain on suuritöinen tämä MPM:n malli. Pieni havainto otsikkokuvasta; kun sen vielä erityisesti mainitset. Eli suotta laitoit "ylähyllylle" takaseinän. Siltä kohdin runko on läpikuljettava.
Ohjaamon takana, rungon sisällä siiven etu- ja takasalon väliin jää lähes pyöreä tila; nimityksinä mm pommisaavi / pommiamme…sen alla on pommikuilun katto. Tämä kohta on hieman kärjistäen sanottuna koko koneen "vahvin kohta". Jos kaikki muu ympäriltä hajosi, niin tuo salkojen välinen amme säilyi. Siksipä pakkolaskussa (kun miehistön laskuvarjohyppy ei ollut mahdollinen) tähtäri ja ampuja menivät tuohon ammeeseen maastolaskun ajaksi.
Ja perimätieto kertoo, että pitkillä matkalennoilla ammeeseen mahtui useampikin pelaamaan korttia…mm isäni, joka oli usein BL-200:n mukana matkamekaanikkona. pertti
Kah, tuli kömmättyä sitten. No ainakin pysyy pöly poissa ohjaamosta.