Etusivu 
Galleria Mallit: sotilaskalusto 1939–1945
Sotka T34/76
Merkinnät ovat tuulesta temmattuja, eikä referenssejä ole muutenkaan vilkuiltu.
Ensimmäinen rakentamani muovimalli sitten teinivuosien. Taukoa taisi kertyä viitisentoista vuotta. En yrittänyt tehdä mitään tarkan esikuvan mukaista mallia, vaan tämä Sotka sai toimia ikäänkuin terapiana ja kokeiluna että uskaltaako näitä enää edes rakennella.
Merkitään tämä nyt valmiiksi, koska en varmaankaan tule tekämään tälle mallille enää mitään. Olkoon nyt vaikka reliikkinä harrastukseen uudelleen hurahtamisen ajalta. Tästhän on toissalta hyvä seurata omaa kehitystään rakentajana.
Koita lamppuun vaikka seuraavanlaista tapaa…
1. Maalaa heijastin pinta hopealla ja tee sinne joku pikku nystyrä kuvaamaan polttimoa
2. Tee linssi KIRKKAASTA 2 komponentti epoksista, varo kuitenkin ilmakuplia…
Näin tein omaan JS-III vaunuun ja onnistui mielestäni ihan hyvin…
Mitäköhän telinettä mahdat tarkoittaa? Tuon antennin tapauksessa nimittäin…
Kiitos vinkistä. Täytyy yrittää tuota keinoa. Kävi myös mielessä ohentaa lampun kupua ja "lytätä" sitä hieman, tavoitteena rikkoutuneen näköinen lamppu.
Tarkoitan siis tuota sylinterinmallista osaa josta lisäämäni "piiska" lähtee. En ymmärtänyt sen tarkoitusta, eikä se selvinnyt myöskään rakennusohjeista.
Tästä T34/76 mallisesta Sotkasta en myöskään ole löytänyt oikeastaan minkäänlaisia referenssikuvia, uudemmasta T34/85 mallista kuvia on omissakin arkistoissa vaikka kuinka paljon.
Tervetuloa takaisin loistavan harrastuksen pariin! Ensimmäinen mallisi näyttää oikein hyvältä.
Mainio referenssikuvien lähde Suomi-kalustolle on
www.andreaslarka.net, sieltä löydät myös paljon kuvia lyhytputkisista sotkista.
Kiitokset, sekä tervetulotoivotuksista että hyvästä linkistä.
Tuo "teline" on antennin jalka. Ei sen kummempi…
Tulkitsin "telineen" siis oikein. Tosin jos tuo antenni on tuossa kohtaa ja noin pitkänä, katkeaa se aika nopeasti tykkiä käännettäessä. Eli todellisuudessa antenni tuskin on ollut ainakaan noin pitkä?
Sitä on liikkeellä. Itsekkin olen palannut figuurien pariin teinivuosien jälkeen, mutta kiinnostusta on nyt herättäneet enemmän dioraamat ja mallit. Kun olen kertonut kavereille, että olen alkanut tekemään pienoismalleja, lähes aina kommentit ovat olleet kateellisia. "se on kyllä mahtavaa hommaa, itekkin niitä pienempä tein. pitäsköhän ottaa työn alle…". Sattuipa niin että kaksi kappaletta serkkujakin ovat saaneet lahjaksi rouviltaan pienoismallit. Nyt he ovat sitten miettimässä tosissaan niihin käsiksi käymistä, kun olen kertoillut miten mukavaa homma on. Tuntuu että pienoismalliharrastus on huomattavasti pienempää, mitä se oli kultaisella 80-luvulla,Mutta mistä sen tietää vaikka parhaat päivät olisi vielä edessä. Ainakin tietoa ja muita harrastajia tavoittaa huomattavasti paremmin kuin aikaisemmin, ja se on aina plussaa kun harrastetaan.
Päivee, on aika tyylikäs.
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Jos sinulla ei ole vielä omaa tunnusta palveluun, rekisteröidy heti.
