Pienoismallit.net

Thulin typ D F1

Kreivi von Rosenin lahja Suomen ilmavoimille 100 vuotta sitten

AB Enoch Aeroplanfabrik rakensi syksyllä 1914 viisi Thulin D-tyypin lentokonetta Ruotsin ilmavoimien tarpeeseen sekä Thulinin koulutuskäyttöön. Lentokone oli variaatio ranskalaisesta Morane Saulnier L:stä. Moottorina oli Thulinin A-tyypin pyörivä tähtimoottori. Eric von Rosen kaiketi osti yhden näistä koulutuskäyttöön valmistetuista Thulineista ja halusi antaa sen lahjaksi Suomen sisällissodan valkoisille tiedustelu- ja pommituskäyttöön. Suomen hallitus myös osti toisenkin Thulin-koneen, mutta tämä toinen kone tuhoutui tulipalossa Oriveden lentokentällä 28/3/1918.

Eric von Rosenin Thulin valmisteltiin talven aikana lähtökuntoon Uumajassa, ja kone sai siipiensä alapintaan von Rosenin onnensymbolin: karmiininsiniset hakaristit valkoisilla ympyräpohjilla. 6/3/1918 sää oli suotuisa lentoon Pohjanlahden yli Vaasaan itse von Rosenin ollessa matkustajana. Vaasan edustalle jäälle laskeutumisen jälkeen von Rosen ja lentäjä matkustivat Seinäjoelle ja luovuttivat koneen G.E. Mannerheimille. Lentokone siirrettiin toimintaan Tampereen pohjoispuolelle. Huollon jälkeisen koelennon aikana 16/4/1918 n. 1000 metrin korkeudessa koneen moottori sammutettiin ja koneen annettiin liitää vapaasti, kunnes moottori käynnistettiin uudelleen. Tämän käynnistyksen aikeuttama voima oli kuitenkin liian vahva siipirakenteisiin, siivet irtosivat, ja kone syöksyi Näsijärven jäiselle pinnalle täysin tuhoutuen.

Sain käsiini eBaystä Eduardin 1:48 Morane Saulnier L-koneen. Tässä mallissa koneen pyrstöosa ja siivet sekä moottori olivat Thulinin D-tyypin mukaisia. Perustin keulan muunnostyön (ja muut muunnokset) Klaus Niskan klassiseen piirrokseen tästä koneesta. Olin myös ostanut Eduardin etsisarjan muutostyön tueksi. Polystyreenilistoilla muokkasin Moranen keulaosan Thulinin profiiliin ja samalla rakensin ohjaajan ja ”matkustajan” aukot runkoon. Tein moottorin suojapellin polystyreenistä. Ohjaamoalueen kehikko on selvästi erilainen kuin Eduardin käsitys aiheesta on ollut, joten rakensin sen muistuttamaan alkuperäistä kehikkoa. Antti Lappalaiselta olin saanut kuvia (ja kuvausta) ohjaamon instrumenteista ja rakensin niitä (polttoaineen virtauksen kertova pulsaattoriputki, kaartomittari, kompassi ja kello; korkeusmittaria en osannut hahmottaa ja jätin tekemättä) omista tarpeista. Eihän niitä enää valmiissa koneessa näe. Antin kuvan perusteella pilotin jakkara on ollut kovin askeettinen, mutta käytin Eduardin etsiosaa istuimena. Koneen siipien ja suksien tukirakenteet saivat minut opettelemaan kolvausta, minkä avulla tinasin suksien (myös kannussuksen) tukirakenteiden etsiosat toisiinsa kiinni. Suksien kiinnitys tukirakenteisiinsa vaati erillisten tukijalkojen rakentamisen, ja tein nuo rakenteet messinkiputkesta (ja tinasin osat kiinni toisiinsa). Sukset syntyivat polystyreeniliuskasta. Siipien tukirakenteiden etsiosat näyttivät niin heppoisilta ja kaksiulotteisilta, että otin messinkiputkea, litistin sitä hiukan ja pätkin sopivan mittaisiksi paloiksi ja lopulta kolvasin palat kiinni toisiinsa. Koneen etuosan molemmin puolin olevat huoltoluukun reunat tein alumiinifoliosta; pakoputkeksi pätkä polystyreeniputkea. Maalaus oli suurta tuskaa ajoittain. Koneen sisäpinnan tein öljyväreillä muistuttamaan koivuvaneria, jä tämä maalaus toimi aika hyvin. Pyrstöosassa käytin Vallejon maaleja ja en vielä tälläkään kertaa oppinut niitä oikein käyttämään. Nyt ongelma ei ollut tuo tyypillinen ruiskun tukkiutuminen vaan kuivan ja valmiin maalipinnan irtaantuminen Tamiya-maskiteipin mukana (siispä uudet teippaukset, maalaus ja teippien myötä lähti sitten siitä vierestä maali pois teipin kera). En myöskään saanut pidettyä maalattua konetta niin puhtaassa tilassa, ettei vaalea Vallejo-pinta olisi imenyt jostakin itseensä pientä roskaa. Siipin hakaristit tein omilla teippauksilla. Koneen moottorisuojapellin keskellä ja potkurissa olevat Thulinin lentokoulun symbolit sain siirtokuvina Antilta. Rigauksen tein EZlinella. Niukasta aikakauden lentokoneiden tuntemuksesta johtuen en ole pystynyt hahmottamaan, miten näissä koneissa sää ja muut ”vanhentamisilmiöt” näkyvät, joten tällä kertaa en tehnyt mitään muuta vanhennusta kuin moottorin öljypesun.

Rungon vaalean takaosan ja siipien maalisävytykseksi tein Vallejon Off-White RAL-9001 (71.106), jota hiukan sävytin Vallejon Ivory RLM-05:llä (71.270), suhteessa 4:1. Koneen etuosan maalaukseen käytin sekoitusta Mr Hobbyn Orangesta (H14) ja Red Brownista (H47), suhteessa 1:4. Siniristeihin käytin Revellin Ultramarine Blueta RAL-5002 (32151) ja taustaympyrät Mr Hobby Flat Whitella (H11). Tukirakenteet maalasin Mr Hobbyn Dark Greenilla (H73). Moottorin maalaus ModelMastersin Steelilla (1780).

Antille suurkiitos kysymyksiin vastaamisista ja siirtokuvista.

Kommentit

Aivan ehdoton lisä ryhmikseen. Oikeastaan ilman tätä ryhmis jäisi jotenkin vajaaksi. En nyt tähän aikaan yöstä jaksa kommentoida enempää, mutta kiitos!
Ja kommentoin ehkä lisää paremmalla ajalla.
Esko P. 2.12.2018 08:00 Vastaa lainauksella
Todella hieno!
Tally-ho 2.12.2018 09:29 Vastaa lainauksella
Aivan tajuttoman hieno malli! Historiataustoitus oli erittäin mielenkiintoinen ja rakennusvaiheista kertova osio todella veti hiljaiseksi. Huippumallausta!
Kimmo K. 2.12.2018 11:12 Vastaa lainauksella
Hieno malli! Kuvat ovat myös upeat.

Olet onnistunut mallisarjan muutostöistä erinomaisesti. Olisikin ollut hienoa, jos olisit dokumentoinut projektin rakennusblogin muotoon. Samalla olisi koneen sisätilat tulleet esitellyksi.

Konetyyppi on suomalaisittain tietysti erityisen mielenkiintoinen ja suurkiitos siitä, että tosi sen mukaan Suomen ilmavoimien 100 v. ryhmikseen. Olen itsekin koettanut etsiä jotain lähtökohtaa Thulin Typ D -projektille ”omassa” mittakaavassani 1/32, mutta toistaiseksi en ole löytänyt.

*****
Siitähän tuli komea!
Erinomaisen upea!! Täydellinen lisäys Ilmavoimien ryhmikseen!!!
Wau. Emminä muuta sanottavaa nyt keksi 😮
Kun on tehty riittävän huolella, niin ei tarvitse vanhennusta. Saa toki vanhentaa, mutta tämä malli ei sitä kaipaa.
Todella mykistävä kokonaisuus. Hatunnosto ja syvä kumarrus.
E-P
Kyllä on erinomaisen upea ja onnistunut leko!!!!
YT
Kalle
Viikon malli ainesta
Huippulaadukasta työtä ja erinomainen historiikki. Täydet pojot!
No on huikea malli, ja vielä paljon muutostöitäkin tehty. Jälki on jäätävän upeaa.
Hyvää itsenäisyyspäivää. Tämä malli sopiikin hyvin tähän päivään!

Todella hienon näköinen. Minustakaan vanhentaminen ei tällaiseen malliin oikein sovellu. Rakentamiskuvaus metalliosien käsittelyineen on ihailtava.

Ja sitten pilataan tunnelma. Olisin kaivannut:
* Varsinkin siipien alapuolelle rakenteen varjot. Kaaret ja salot näkyvät hyvin läpi tällaisesta lakatusta pellavakankaasta. KSIM replikassa ei niin hyvin näy, koneeseen ei tule auringon valoa ylhäältä.
* Tukilangat ovat jykevän näköisiä, olisiko voineet olla ohuempia?
Sakari Pyörre kirjoitti:
Olisin kaivannut:
* Varsinkin siipien alapuolelle rakenteen varjot. Kaaret ja salot näkyvät hyvin läpi tällaisesta lakatusta pellavakankaasta. KSIM replikassa ei niin hyvin näy, koneeseen ei tule auringon valoa ylhäältä.
* Tukilangat ovat jykevän näköisiä, olisiko voineet olla ohuempia?
Kiitos Sakari, ja hyvää itsenäisyyspäivää sinne Suomeen!
* Olet ihan oikeassa noissa tukirakenteiden varjostuksista ja niiden puutteesta. Omissa KSIM kuvissani ne eivät kuulla läpi. Taustoitusta varten löysin Thulinin kuvia ilmeisesti tuolta uumajalaisen koulun liikuntasalista (koska koneessa oli jo nuo hakaristit), ja niissä selvästi näkyi nuo siipirakenteet kankaan alapuolella.
* EZLine oli ohuinta, mitä olen löytänyt, mutta tämäkin lanka tuon muuten niin siron koneen rakenteiden ympärillä näyttää tukevalta. 0.1 mm siima olisi ollut vaihtoehto, ja se olisi varmasti ollut visuaalisesti parempi ratkaisu tähän koneeseen. Hermoille ei niinkään…
Juha Savola kirjoitti:
* EZLine oli ohuinta, mitä olen löytänyt, mutta tämäkin lanka tuon muuten niin siron koneen rakenteiden ympärillä näyttää tukevalta. 0.1 mm siima olisi ollut vaihtoehto, ja se olisi varmasti ollut visuaalisesti parempi ratkaisu tähän koneeseen. Hermoille ei niinkään…
Ai se on niin ohutta! EZ Finea olisin suositellutkin… Siima on kertaluokkaa hankalampi laittaa, ja varsinkin tuollaisessa missä on hennot rakenteet, huh huh.
Juha Savola kirjoitti:
0.1 mm siima olisi ollut vaihtoehto, ja se olisi varmasti ollut visuaalisesti parempi ratkaisu tähän koneeseen. Hermoille ei niinkään…
No minun Bleriot XI:n takilointi on toteutettu täysin 0,1mm siimalla

www.pienoismallit.net/galleria/malli_15111/